Sivun näyttöjä yhteensä

2. kesäkuuta 2018

Tulevaisuuden muisto



Eilen olisi ollut sopiva päivä antaa nuorille lahjaksi ”Ikuisia ajatuksia” tai ”Vaeltava viisaus”. Kumpaakaan ei enää valmisteta. Tarkoitan kirjoja. En väitä valheeksi, ettei ajatuksia tai viisautta ole niitäkään enää saatavilla. Joka tapauksessa Martti Haavio ja V.A. Koskenniemi ovat kuolleet. Hannu Tarmio -vainajan Arkipäivän postilla ja Elämänviisauden kirja lähtisivät kolmella eurolla arvattavasti vain vähän käytettyinä niteinä.

Olen samaa mieltä kuin ne, jotka vastaavat kirja-ideoihin sanomalla ”ei kirjoja enää myydä”. Väitteestä ettei niitä enää lueta voisi vähän keskustellakin. – En kuitenkaan totta puhuen tiedä, mitä Helsingin valmistuvaan keskustakirjastoon aiotaan sijoittaa. Ainakaan musteella käsitellyn paperin säilyttäminen mainiolle tontille nousevassa rakennuksessa kuulostaa rahamiehen korvissa hyvin oudolta.

Melkein kirjoitin vahakantiseen vihkooni Hneri Poincarén huomautuksen vuodelta 1902. Hän oli aikansa etevimpiä ihmisiä, matemaatikko, tien valmistaja heti perässä tulleen Einsteinin oivalluksille:

Tieteelliselle, kokeellisesti osoitetulle todistukselle löytää aina suuret määrät hypoteeseja. 

Siinä meni tieteen perusrakenteen kulmakivi. Esitetään hypoteesi eli olettamus (eli arvaus) ja vakiintuneiden ja hyväksyttyjen menetelmien mukaan alistetaan se empiirisille kokeille, jotka kuka tahansa toistaa. Lopputulos on tieteellinen tosiasia, jonka mukaan toimitaan, kunnes kukaties tulee toinen lopputulos ja tuo edellinen falsifioidaan. Valo taipuu tietynlaisessa painovoimakentässä. Mustia aukkoja on olemassa ja samoin pimeää ainetta. Todistelu on ollut etenkin matemaattista. Hiukkaset (aallot) käyttäytyvät tavalla, jonka selittää vain gravitaatio, vaikka emme näe sitä millään kiikareilla.

Myös kieli aiheuttaa, ikävä kyllä, erinäisiä ongelmia. Nyt tuli esimerkiksi voimaan tietosuoja-asetus. Se ei käsittele tietoja ja vain välillisesti dataa. Informaatio ei sekään kuulu sen piiriin. Ruotsissa, saksassa, englannissa ja ranskassa ei muuten ole oikein hyvää vastinetta sanallemme ”tieto”. Tuon säädöksen nimi on englanniksi käännettynä asetus luonnollisten henkilöiden suojaamisesta henkilökohtaista dataa käsiteltäessä. Ranskaksi kohteena on ”données” eli ”data”. Wikipedian mukaan data on tietoa, jolla itsessään ei ole välttämättä semanttista merkitystätai informatiivista järjestystä.

Hiuksenhalkomista? Kieltämättä. Mutta kieleemme aika hyvin asettunut ”henkilötieto” ei sitten tullut kysymykseen. Ja kieltämättä ”tietojen suojaaminen” viittaa puheessa joskus esimerkiksi ohjusasemien sijaintiin ja varustukseen.

Fernandez-Armesto on kirjoittanut kirjansa ”A Foot in the River” osoittaakseen, että ”kulttuurievoluutio” on enimmäkseen huono kielikuva. Tämä väite tuskin häiritsee maallikkojen rauhaa. Riemastuttavaa sitä vastoin on, kun hän sekaantuu yhä välillä pintaan pullahtavaan ”kahden kulttuurin” (luonnontiede – humanistiset tieteet) keskusteluun, miten lystikkäästi hän lyttää merkkihenkilön toisensa jälkeen ja kuvailee juuri tällä hetkellä fysiikan pelottaessa lukijoita suosituksi tulleen biologian suhdetta esimerkiksi historiaan. Mieleeni tulee yksi kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista, Ohukaisen ja Paksukaisen suri piirakkasota (A Battle of the Century). Erikoisesti saavat siipeensä suurimmat nimet, kuten Max Weber. Itse olisin lisännyt yhden: sekä nuoren että kypsän Karl Marxin oivallusten kukaan Karl Marxia ei voinut olla olemassa, koska merkittävät käänteet olivat historiallisesti välttämättömiä. En kykene kuvittelemaan, että tämä fiksu mutta raha-asioissa retuperällä raahustava setä olisi ollut tieteellisesti välttämätön yhteiskunnan voimien tulos, yhtä vähän kuin Lenin. Vahinko ettei asiaa kysytty asianomaisten äideiltä.
  


12 kommenttia:

  1. Ikuisesti mielenkiintoinen ja ilmeisesti vastaamattomaksi jäävä on kysymys siitä onko ihmiskunnan historiallinen kehitys vääjäämätöntä ja kuinka paljon yksittäiset henkilöt voivat siihen vaikuttaa.

    Sitäkin voi pohtia, että tuhoaako ihmiskunta itsensä, mihin monet merkit nyt viittaavat, vai voisiko ihmisellä olla viisautta ottaa tilanne hallintaansa? Jos tuho odottaa lähitulevaisuudessa, voi se olla myös vastaus Fermin paradoksiin. Muita ei kosmisessa mittakaavassa juuri nyt ole, koska riittävän tuhovoiman saavuttanut kulttuuri vääjäämättä tuhoaa itsensä varsin nopeasti.

    VastaaPoista
  2. Suurmiesten välttämättömyys on vaikea kysymys. En ota esimerkiksi Marxia vaan tämän pelätyn fysiikan, jossa 1900-luvun alussa kehittyi kaksi rinnakkaista teoriaa: kvanttimekaniikka ja suhteellisuusteoria.

    Suhteellisuusteorian kehitti Einstein melkein yksinään. Kvanttimekaniikan historiassa loistavat muiden 1900-luvun alun fysiikan suurmiesten nimet. Tämä antaa perustan pohtia, oliko Einstein välttämätön.

    Erityinen ja yleinen suhteellisuusteoria olivat suorassa yhteydessä 1900-luvun vaihteen klassisen mekaniikan ja sähkömagnetismin yhteyttä koskeneisiin pohdintoihin. Eräänä avaimena oli 1800-luvulla kehitetty koordinaatistomuutosten käsite. Samaa ongelmakenttää pohtivat myös Macjmh, Lorentz ja suomalainen Nordström. Klman Einsteinia tämä työ olisi hiljalleen johtanut suunnilleen samoihin tuloksiin, mutta sen kristalloituminen matemaattisesti elegantiksi teoriaksi olisi voinut viedä vuosikymmeniä. Kvanttimekaniikan puolella eleganttiin Diracin formalismiin pääsy vei kolmisen vuosikymmentä ja vasta 1900-luvun loppupuolella matematiikan perusopetus oli muotoutunut sellaiseksi, että fysiikassa tarvittava lineaarialgebra käsiteltiin tarvittavalla tarkkuudella.

    Tästä voi vetää paralleelin Marxiin. Euroopassa liikkui 1800-luvun puolessa välissä "kommunismin aave". Marxin ajattelu on aika suora synteesi Hegelin dialektiikasta ja englantilaisesta liberaalista taloustieteestä. Ehkä omaperäisintä siinä on voimakas materialistinen painotus. Euroopassa oli ollut pitkä rauhantila, jonka seurauksena maanosassa oli paljon joutilaita korollaeläjiä. Oli väistämätöntä, että joku näistä kehittää työväenluokan roolia historiassa painottavan aatteen ja on tarpeeksi karismaattinen kerätäkseen itselleen seuraajajoukon. Eri asia on sitten se, että joku muu kuin Marx olisi kehittänyt hiukan erilaisen opin. Ehkä siinä olisi ollut biologistisempi, mystisempi tai etnisempi painotus, mutta aivan varmasti työväestölle sopiva vallankumouksellinen oppi olisi löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa kontrafaktuaalista pohdiskelua. Käy järkeen.

      Poista
    2. Uppoo mutta ei nappaa?

      Poista
  3. Esiintyy blogissa usein, siis historian merkittäviä esiintyjiä, Weber, Marx, Lenin ja toinenkin Vladimir mainitaan(useimmin).
    Tahtomattan kai, kuten sotienjälkeisen ajan koulumestarit, tulee mainostaneeksi vihaamaansa ja halveksimaansa. Oppilaat ihmettelivät: mistä vihat ja yrittivät ymmärtää ja lukea - kai siksi harhautuivat?

    VastaaPoista
  4. Kun Suomessa kuuntelee radiosta yleykköseltä vaikka tiedeykköstä, tulee hyvä olo, vaikkei tietäisi eikä ymmärtäisi käsiteltävästä aiheesta mitään.
    Sama on kun lukee hyväksi tunnettua kirjaa. Ei ymmärrä paljonkaan ja vähemmänkin, mutta puhe ja/tai kirjoitustyyli ottaa valtaansa. Kokee henkistyvänsä ja ehkä vähän viisastuneensakin.
    Hetken on sielussa rauhaa ja tilaa.
    Tilaa synkkyyden tulla...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  5. En niinkään olisi huolissani siitä, ettei kirjoja, tarkoitan kirjalla romaania, lueta. Kauhulla odotan aikaa kun kirjoja, tarkoitan kirjalla tarkkanäköistä psykologista romaania, ei kukaan viitsi, nimenomaan ei viitsi, kirjoittaa...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  6. Takavuosina oli puutteellisella kielitaidoilla varustettujen, lähinnä teekkareiden, tapana "huvittaa" ulkomaisia kollegoja valehtelemalla, että suomen kielen tietokone on englanniksi "knowingmachine". Kyllähän se vituttaa kun tuollaita aikansa joutuu kuuntelemaan ja kun teekkareille sitten rautalangasta selvitti sanan "tieto" ja "data" merkityksen, niin turpa meni rullalle ja rulla taskuun. Tietokone on siis englanniksi lähinnä Data machine, eikä asia muutu läkyttämällä jostain tietämiskoneesta. Miksi sana computer on olemassa, on taas eri selvityksen arvoinen. Tai miksi vaivautua, eihän teekkareitakaan enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö teekkareita muka enää ole? Mistä lähtien... ainakin tytär tuossa vappuna painoi Aalto-yliopiston teekkarilakin päähänsä, niin kuin vanhemmat aikanaan Teknisen korkeakoulun aikoihin.

      Poista
    2. Puutteellista näemmä on se sinunkin kielitaitosi, rajoittuuhan se näköjään pelkkään pakkoenglantiin.

      Poista
  7. Sopiva kirja antaa nuorille lahjaksi olisi myös Kouvolan hovioikeuden ensimmäisen presidentin, sota-ajan hävittäjälentäjän Heimo Lammen kirja "Elämän liikennesäännöt". – JR

    VastaaPoista