Sivun näyttöjä yhteensä

10. kesäkuuta 2018

Terveisiä puoluekokouksiin



Kepujohtoiset pitäjät löytyvät sellaisinaan jo 1500-luvun alun eli siis päättyvän keskiajan peltoviljelyalueita kuvaavasta kartasta. Paradoksi on hauska. Keskustapuolue-maalaisliitto on siis ei-peltoviljelyn alue. Puhe on kaskimaista ja eräalueista.

Kyösti Kallio taisi olla lähes ainoa maanviljelijä koko johtojoukossa. Se on väärin muistettu. Juho Niukkanen oli kirvulainen maanviljelijä ja Johannes Virolainen Viipurin maalaiskunnasta. Mutta sitten onkin ollut suuret määrät erilaisia tohtoreita ja professoreita. 

Suomen rakennehistoria (toim. Pertti Haapala 2018) toteaa myös, että meillä on edelleen Euroopan maalaisin keskiluokka. Syy on tietenkin heikko ja myöhäinen kaupungistuminen.

Ajattelen säälien varhaisia sosialisteja, jotka joutuivat miettimään ”työläisten ja talonpoikien” liikettä. Suomessa talonpoika, ymmärrettynä talolliseksi eli periaatteessa perheen elättävän tilan omistajaksi, oli hyväosainen. Samaa saa sanoa aika varhain, ehkä 1900-luvun alusta, osasta tehdastyöläisiä. 

Kokoomuspuolueen nimi taas tarkoittanee yhteen liittymistä, joka ainakin vihjaa samanmielisyyteen. Erimieliset perustivat aikoinaan edistyspuolueen, joka sitten lopahti kuten poliittinen ja ehkä taloudellinenkin liberalismi eri puolilla.

Valehtelumielessä ”torppareiksi” nimitetyt eli maaseudun tilattomat oli kasvava ongelma, joka purkautui aluksi muun muassa massasiirtolaisuutena. Torppareita eli maanvuokraajia oli kaikenlaisia. Pohjimmaisia he eivät välttämättä olleet. Joskus talonpitoa jatkettiin lohkaisemalla nuorimmille veljille tai jopa sisarille torpat, joissa elämisen ehdot saattoivat olla kohtuulliset.  Menneisyyden maata viljelleet olivat jopa täysin kykeneviä toimivaan verosuunnitteluun.

Ihmisten nykyisin kehuskelumielessä omaksuma nimitys ”itsellinen” tarkoitti virallisesti niin köyhää maalaista, ettei hän omistanut edes paitaa päällään saati kattoa päänsä päällä. Länsi-Suomen itselliset kirjattiin Itä-Suomessa nimikkeellä ”loinen”. Esimerkiksi Joel Lehtonen oli ”loisnaisen poika” (joka toimitettiin äitinsä hylkäämänä pikkuvauvana hyväsydämisen ruustinnan hoidettavaksi).

Ei siinä ole sinänsä kauhistelemista. Lajina ihminen on parasiitti eli loinen maapalolla, etenkin pyristeltyään osittain pois toisten ravintoketjusta. Ajatuksen ”luomakunnan herrasta” saa unohtaa. 

Nyt taidan lähteä pyyhkimään teitä. Kutsu on käynyt. Päivänsankari harjoittai työaikoinaan maanmittarin kunnioitettavaa ammattia.




16 kommenttia:

  1. Kepuloiset, pakoloiset, juutaloiset, mustaloiset, itäsuomaloiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän "herra" tämän päästi? EG

      Poista
  2. Monissa seurakunnissa maalla itsellisiksi (tai loisiksi) luettiin paremman kategorian puutteessa varallisuusasemasta riippumatta perheineen hyvinkin monenlaista talojärjestelmän ulkopuolista väkeä, varakastakin, kuten vaikka senaikaista pienyrittäjistöä räätäleistä puuseppiin ja suutareista peltiseppiin. Nykyaikaista vuokrasuhdettahan ei tuolloin tunnettu - maanviljelytarkoituksia palvelevaa vuokraa lukuun ottamatta. Samaan itsellisten kaatoluokkaan luettiin usein myös entisiä sotamiehiä, rakuunoita ja aliupseereita perheineen. Ei ollut harvinaista sekään, että alempi paikallinen esivalta eli silta- ja jahtivoudit lasketiin itsellisiin, jolleivät samalla sattuneet olemaan talollisia tai kotitalossaan asuvia talollisen poikia. Toki itsellisissä oli myös erilaisilla satunnaispuuhilla itseään elättäviä tosi köyhiä, mutta köyhiä olivat yleensä myös muonatorpparit ja mäkitupalaiset. Kaikkein avuttomimmat kyllä pääsivät kirkonvaivaisen asemaan, jos pääsivät.

    Kemppinen on oikeassa siinä, että torppari-käsitettä käytetään väärin, etenkin vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä. Varsinaiset torpparit olivat lähellä talollisluokkaa, usein perheenjäseniäkin, ja heidän asemaansa oli jo lainsäädännöllä ehditty merkittävästi parantaa. Tyypillinen torppari ei sotatouhuihin lähtenyt, ja jos lähti, saattoikin mennä valkoiselle puolelle. Näin tilastojenkim mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti Väinö Linna on trilogiassaan tehnyt epätyypillisestä tyypillisen.

      Poista
    2. Mitä se torppareiden aseman "merkittävä parantaminen" sitten käytännössä oli? Parasta vastata suulla suuremmalla eli torpparikysymyksestä viimeksi väitelleen henkilön tekstillä (Matti Peltonen, Talolliset ja torpparit. Vuosisadan vaihteen maatalouskysymys Suomessa. SHS 1992.):

      "Vuoden 1909 maanvuokra-asetuksen soveltamisesta alkoi uusi vaihe torpparikysymyksen kehityksessä. Vaikka asetus kielsi häätöjen toimeenpanon, niin peräti 14 000 vuokraajaperhettä irtisanottiin virallisesti ja vielä suurempaa joukkoa uhkasi vuokrasuhteen katkeaminen sopimuksen päätyttyä. Vuokrasuhteiden laaja yhtäaikainen loppuminen uhkasi synnyttää epävakaan tilanteen koko yhteiskuntaan."

      Poista
    3. Vuoden 1909 asetus koski paitsi oikeita torppia myös lampuotitiloja ja mäkitupa-alueita. Olisi kiintoisaa tietää, miten nämä hyvinkin erilaiset vuokraajaryhmät jakautuivat määrällisesti keskenään. "Torpparikysymys" on siis kovasti yleistävä yleiskielinen termi.

      Juuri sisällissodan alla hyväksytty ja sitten sisällissodan jälkeen 1918 voimaan saatettu "torpparilaki" oikeutti vuokratilalliset halutessaan lunastamaan tilansa itselleen. Lakia täydennettiin 1919 ja 1922.

      Poista
  3. "Ihmisten nykyisin kehuskelumielessä omaksuma nimitys ”itsellinen” tarkoitti virallisesti niin köyhää maalaista, ettei hän omistanut edes paitaa päällään saati kattoa päänsä päällä."
    Ei se tainnut ihan noin yksioikoista ainakaan joka puolella Suomea olla. Itsellisiksi kirjattiin henkilöitä/perheitä jotka elättivät itsensä muulla kuin maataloustyöllä eli jonkinlaisilla "rahtöillä: kirvesmies, muurari, metsätyömies jne. Ja katto oli pään päällä, joko oma tai vuokrattu. Loiset ja vaivaiset olivat sitten erikseen.

    VastaaPoista
  4. Tänään kysellään miksi sisällissodan riemuvuotta on juhlittu rauhallisesti puolibolsujen kielellä vaikka kouluissa kaikille opetetaan ruotsia jota ilman ei voi ymmärtää Suomen historiaa, kuten esimerkiksi kaikissa kirkonkirjoissa käytettiin ruotsinkielen ilmaisua "Inhyseshjon" tarkoittamaan loista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruosin kielestä tullee myös nimitys "kirkonrotta" vaivaista tarkoittamassa.

      Laituritalkoissa Kunnaksen Ilkka

      Poista
    2. Mikä on "puolibolsu"? Huono vitsikö kenties?

      Poista
    3. Bolshevistinen rauhallisuus = kansankulttuurin hiljainen hautautuminen elävältä
      Uudella helikopteriperspektiivin ilmaisullaan Juha Sipilä vakiinnuttaa paikkaansa suomenkielisen ilmaisun historiassa.

      Poista
  5. Nykyisin loinen-sanaan liittyvän halveksivan tai alentuvan sävyn liittäminen vanhan väestökirjanpitojärjestelmän tekniseen kategoriaan on tietenkin anakronismi.

    Se on vähän samaa kuin valtiollisessa väestökirjanpidossa eli henkikirjoissa 1900-luvun alussa käytetty hyyryläinen-termi. Esimerkiksi eräässä Itä-Suomen pitäjässä arvovaltainen kihlakunnantuomari oli henkilökategorialtaan "hyyryläinen", koska asui perheineen vuokraamassaan rakennuksessa, kuten lääkärikin, kun taas pienelläkin omalla maapalallaan asuvat mökkiläiset olivat yleisasemaltaan "maanomistajia". Yhteiskunnallista tai taloudellista asemaa nämä hajoamassa jo olevan staattisen maatalousyhteiskunnan pohjalta lähteneet luokittelut eivät enää vähääkään kuvanneet. Luultavasti kuitenkin näidenkin tilastojen pohjalle on vuosien kuluessa rakennettu monenmoista "tutkimusta".

    VastaaPoista
  6. Hautakivessä lukee "Lohkotilallinen" ja viereisessä hautakivessä lukee "Lohkotilallisen poika".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten "Lohkotilallisen kosto!" ja "Lohkotilallinen soittaa taas"?

      Poista
  7. Suomen yhteiskunnallisen kehityksen sovittaminen marksilaiseen ajattelumalliin ei ollut helppoa kellekään. "Talonpoikien ja työläisten" yhteisrintama oli erityisesti Leninin keksintö, jolla hän perusteli, miksi niin takapajuisen maan kuin Venäjä pitäisi siirtyä sosialismiin. Saksalaiset ja ranskalaiset sosialistit kun ajattelivat, että kunnon sosialistin pitäisi ryhtyä Venäjällä liberaaliksi porvariksi, joka ajaisi eteenpäin kapitalismin kehitystä. Näin Venäjäkin voisi joskus olla tilassa, jossa sen proletariaatti kykenisi vallankumoukseen.

    Meillä Suomessa tilanne oli tältä osin vielä hankalampi. Eihän meillä ollut edes kunnon feodalismia. Ruotsalaisessa yhteiskuntamallissa kuningas oli tehnyt liiton talonpoikaiston ja papiston kanssa. Nämä tukivat kuninkaanvaltaa ja kuningas esti aatelistoa suistamasta talonpoikaistoa kurjuuteen. Samalla talonpoikaisto ja papisto puolestaan pitivät alaluokan kurissa ja Herran nuhteessa. Ei tätä oikein saa sovitettua marksilaiseen teoriaan.

    Sinänsä nykyisen yhteiskuntamallimme voi hyvinkin nähdä ruotsalaisen kuninkaanvallan jatkeena. Ammattityöläiset sekä ylemmät ja alemmat toimihenkilöt tukevat yhteiskunnallista konsensusta ja vahvaa, tehokasta valtiota sekä tuottavat alempia yhteiskuntaluokkia kurissa pitävän sosiaalisen paineen. Valtio puolestaan tuottaa yhteiskunnalliset palvelut ja suojaa näitä yhteiskuntaa ylläpitäviä ryhmiä suurpääoman pyrkimyksiltä.

    VastaaPoista
  8. Näin eräällä maalaispitäjän vanhalla hautausmaalla komean valurautaristin 1800-luvun puolesta välistä. Ristissä nimen lisäksi asemaa osoittamassa teksti TALONMIES. Tuskin sanan merkitys on silloin ollut sama kuin nykyinen ammattinimike.

    VastaaPoista