Sivun näyttöjä yhteensä

8. kesäkuuta 2018

Erityiskohtelu



HS:n artikkeli Stephen Koskinin Suomen käynnistä ja puheesta sisältää muutaman keskeisen omituisuuden. Miksi Stalin varasi Suomelle erityiskohtelun 1939 verrattuna Baltian maihin, joihin marssitettiin neuvostojoukkoja heti, ja Puolaan, jonka strateginen asema oli väitteen mukaan samankaltainen kuin Suomen?

Olen lukenut tuon Stalin-elämäkerran II osan ja kirjoittanut erittäin kiittävästi siitä tässä. Siinä on puhe Suomesta, mutta ei erikoiskohtelusta eikä etenkään Suomen lipumisesta erilleen Venäjästä jo ennen I maailmansotaa.

Suomen kohtalo oli toinen kuin Baltian, koska Suomi kieltäytyi Neuvostoliiton vaatimuksista, ja siksi, että Suomen armeija oli mobilisoitu. Armeija aseineen oli rajoilla jo 10.10.1939. Viimeinen neuvottelukerta Moskovassa oli 9.11.

Suomessa puhutaan edelleen joskus rajanoikaisuista Karjalan kannaksella, vaikka iso asia, johon neuvottelut kaatuivat, oli Neuvostoliiton – Stalinin – vaatimus saada Hanko tukikohdaksi.

Suostuminen siihen olisi tehnyt Helsingin seudun ja ehkä koko Suomen mahdottomaksi puolustaa. Tiedämme tämän kokemuksista vuodelta 1944, jolloin Porkkala luovutettiin tukikohdaksi ”vuokralle”.

Nämä ovat faktoja. Se on johtopäätös, että Venäjä oli suunnitellut hyökkäystä ja luultavasti Suomen valloitusta hyvissä ajoin. Kun sota alkoi 1.12., Terijoen hallitus perustettiin samana päivänä. Helsingissä istuvan hallituksen ei katsottu edustavan todellista Suomea. Tuollainen järjestely ei synny päivässä tai kahdessa, vaikka Terijoen hallitus ei koskaan kokoontunutkaan.

Edelleen johtopäätös: Terijoen hallitus ja Neuvostoliiton sen kanssa tekemät sopimukset todistavat, että tarkoitus oli vallata Suomi poliittisesti ja kuten 1.12. kävi ilmi, sotilaallisesti. Runsas arkistoaineisto osoittaa, että puna-armeijan oli tarkoitus viettää joulua Helsingissä. Pohjoisesta hyökkääviä kehotettiin varomaan Ruotsin rajaa, siis Tornion seudulla. Puna-armeija eteni Kemijärvelle ja Savukoskelle joulukuussa. Noista seuduista ei ollut puhuttu Moskovan neuvotteluissa.

Tämä oli Stalinin erityiskohtelu Suomelle.

Jartsev ja Stein olivat puhuneet 1938 ja 1939 salaisissa neuvotteluissa Suomessa Saksan aiheuttamasta uhasta. Moskovan neuvotteluissa sanottiin, että järjestelyt olivat tarpeen länsivaltojen aiheuttaman sotilaallisen uhan takia. Siinä välissä oli tehty sopimus Saksan kanssa, ja Suomi oli siirretty Neuvostoliiton etupiiriin – vaikka Stalin otti kyllä riskin hyökkäämällä Hitlerille ilmoittamatta. Saksan armeija oli Puolan murskattuaan kiinni lännessä, jossa sotatila vallitsi vaikkei sitten Ranskan valloittamiseen johtaneita taisteluita aloitettu ennen kuin keväällä 1940. 

Helsingin Sanomat (Jukka Petäjä) saisi tarkistaa tosiasioiden vastaisia kantojaan. Toivon että Kotkin saa tietää, missä merkeissä hän esiintyy päälehdessämme. Elämäkertateoksessaan hän korostaa epätavallisen vahvasti ja useita kertoja Stalinin talvisotaa fiaskona ja Stalinin omaa arvioita, että tilanne oli siis myös sotilaallisesti arvioitu kovin väärin. Siitä ei ole neuvostolähdettä, että Stalin tulkitsi myös Suomen poliittisen tilanteen väärin. Saksalla muuten ei ollut talvisotamme aikana sellaisia suunnitelmia, jotka johtivat sitten kesäkuussa 1941 hyökkäykseen Venäjälle (Barbarossa-suunnitelma). Suomesta teki Saksan ”liittolaisen” Stalin. Hitlerin Saksan kannatus ei ollut meillä suurta. Stalin työnsi Suomen Hitlerin syliin (Kotkin).

37 kommenttia:

  1. Korostamiaan "faktoja" kirjoittaja voisi Raguzan oheislukemistona tutkia lisää vaikkapa Apusen & Wolffin tutkimuksen ensimmäisestä pääluvusta. Lisäksi hän voisi verrata lujia johtopäätöksiään viime vuonna julkaistun NKP:n politbyroon arkistosta peräisin olevaan dokumenttikokoelman ainoaan talvisotaa edeltäneitä Moskovan neuvotteluita koskevaan paljonpuhuvaan asiakirjaan. (Viimeksi mainitun kirjan anti on sivumennen sanoen täytynyt olla hirveä ja nolo pettymys näitä tavanomaisia kehyskertomuksiaan konstruoiville suomalaispiireille.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen meillä(kin) vallitseva tapa konstruoida kehyskertomuksia on tehdä niistä faktoja, dokumentteja ja tulkintoja valikoimalla, poimimalla ja painottamalla sellaisia että kaikki näyttää vain "suomalaispiirien" tyhmyydestä, russofobiasta, aggressiivisesta nationalismista tai milloin mistäkin johtuneeksi - ja että konstruoija itse voi tuntea kaikinpuolista mutta ennen kaikkea moraalista ylemmyyttä natsimielisiä tai vähintäänkin riemulla natsikelkkaan hypänneitä ja heitä ymmärtäviä "suomalaispiirejä" kohtaan.
      Historiantutkimuksen tai edes vilpittömän kiinnostuksen ja halun nähädä tapahtuneet asiat mahdollisimman monelta kantilta kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

      Poista
    2. Jos viittaat "Stalinin salaisiin kansioihin", niin syksyltä 1939 siinä on vain muutama ylimalkainen muistio, tekijöinä mm. armeijan politrukki ja joku agentti, ryyditettyinä ylipäällikön ylevillä päiväkäskyillä.

      Onhan se avartava teos tietysti, tavallaan, mutta nimessä taitaa olla reilu annos kaupallista vetävyyttä. Stalinin "salaisia" suunnitelmia ja aivoituksia sieltä saa turhaan hakea.

      No, teot puhuvat kyllä puolestaan.

      Poista
    3. "Historiantutkimuksen tai edes vilpittömän kiinnostuksen ja halun nähädä tapahtuneet asiat mahdollisimman monelta kantilta kanssa sillä ei ole mitään tekemistä."

      Ja Kemppisen ilmeisesti paljolti Raguzan & co innoittamassa "analyysissa" tuota kaikkea historian moniperspektiivisyyttä ja muuta metodista hyvää sinun mukaasi sitten oli?

      Poista
    4. Raguza on tuossa lähinnä kuvituksena - ja mielestäni sellaiseksi ihan mainiona,osaahan sen jokainen sijoittaa omaan yhteyteensä.

      Sinun ja Kemppisen ero on motiivissa, asenteessa ja niiden myötä kaikessa.

      Eikä kommentoijan tarviitse kommentoida kaikkea. Tällä kertaa kommenttisi konstruointeineen ja suomalaispiireineen oli se joka ylitti oman kommentointikynnykseni.

      Poista
    5. Vai ylittyi oikein "oma kommentointikynnyksesi", kun noin julkenin kirjoittaa. Eihän suomalaisessa historiankirjoituksessa tarkemmin ajatellen tosiaan taida olla mitään "konstruoitua" - kaikki on puhdasta ja toteen näytettyä tietoa, jota satunnaiset raguzat vain mausteena elävöittävät. Ja "suomalaispiirit" - siinähän kajotaan jo isänmaallisuuden pyhimpiin arvoihin!

      Vakavasti puhuen: osaan kyllä mielessäni arvioida, minkälainen isänmaanystävä siellä nyt ärsyyntyneenä hyökkäilee. Nämä valkopesijäthän meillä on aina keskuudessamme.

      Poista
    6. Tjaa-a
      ajat muuttuvat, ja miehet sen myötä, Jo nyt näkyy vapautumisin merkkejä tabu-asioiden julkisessa käsittelyssä.

      Poista
  2. Kävin katsomassa Stalinin kuolemasta rakennellun parodian (The deadth of Stalin).

    Elokuva oli kohtalaisen hykerryttävä, mutta kyllä tuon pyövelin henkilöhistorian taju toi menneisyydestä kalman hajun tehosteeksi, ettei röhönauruihin hykerrytys yltänyt muiltakaan katsojilta.

    Mietin siinä, että varmaan vaikeimpia elokuvallisten (kirjallisuudenkin) parodioiden kohteita nämä tällaiset historianhenkilöt. Ja varsinkin, kun Stalin yhä on yhä in Venäjällä ja Kremlin suojeluksessa ja ko. elokuvan levitys on jopa (?) maassa kielletty.

    Loistavia olivat muutamat näyttelijäsuoritukset!

    VastaaPoista
  3. Onhan Suomen Saksa-affiliaateissa sellainenkin mauste kuin Saksan tarvitsema Petsamon nikkeli, joka naulasi pohjoisen Suomen Saksan etupiiriin muutaman sadan tuhannen sotilaan voimin. Sitä ja Ruotsin rautaa Saksa tarvitsi noin yleensä suureen sotatarpeeseensa. Jos oli Stalinilla työntöä oli myös Göringillä vetoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin kaukaa haettua. Miksi Saksa sitten luovutti Suomen Neuvostoliiton etupiiriin ja valloitettavaksi 1939, jos tiesi haluavansa saada Suomen omaan etupiiriinsä vuonna 1941?

      Paljon loogisempi arvaus olisi se, että Molotov-Ribbentrob-paktissa olikin sovittu myös Petsamon nikkelikaupoista Saksan ja Neuvostoliiton välillä!

      Poista
    2. Miksi ihmeessä pitäisi olettaa ylipäätään, että Petsamon nikkeliä olisi lainkaan ajateltu? Ribbentrop ja Molotov tekivät suuren luokan sopimuksen, jonka jälkikäteiset teknisluonteiset korjauksetkin olivat sitä luokkaa, että Liettua siirrettiin Neuvostoliiton etupiiriin hintana baltiansaksalaisten evakuointi Saksaan.

      Ei tuommoisia sopimuksia tehtäessä ajatella yksittäisen lappalaisen kaivoksen tuotantoa. Se on pyöristysvirhe. Näin erityisesti siksi, että eihän Hitler kuvitellut aloittavansa maailmansotaa hyökätessään Puolaan. Nikkelistä ja sen saannin turvaamisesta tuli tärkeää vasta sitten, kun Iso-Britannia oli julistanut sodan eikä ollut suostunut tekemään rauhaa Ranskan kaaduttua. Tässä mielessä Suomen kohtalo ratkaistiin Etelä-Englannin taivaalla. Jos Saksa olisi voittanut taistelun Englannista, kyennyt maihinnousuun ja miehittänyt myös Englannin, ei Suomesta olisi tullut potentiaalista liittolaista vaan Hitler olisi ilomielin sallinut Stalinin ratkaista Suomen-kysymyksen.

      Poista
  4. ”Suomen kohtalo oli toinen kuin Baltian, koska Suomi kieltäytyi Neuvostoliiton vaatimuksista…”. Blogisti kertaa, miksi kieltäytyi. Esitän lisäksi oman kertaukseni.
    Olen katsonut Yle-areenalta ”Sodan ja rauhan miesten” kaksi ensimmäistä jaksoa. Ne käsittelevät Jartsev- ja Boris Stein -vaiheen neuvotteluja ennen talvisotaa. Ilmeisesti Mauno Koivisto tarkoitti, että myös tämän vaiheen ratkaisut ”olivat oikeita”. Käsittääkseni Juhani Suomi ja Keijo Korhonen taasen ovat antaneet ymmärtää, että neuvottelut hoidettiin taitamattomasti Suomen puolelta. Kritiikissä ei ole otettu huomioon, että Neuvostoliiton ehdottamat järjestelyt olisivat tulleet ulkovaltojen tietoon myös salattuna tai salaisilta osin. Erityisesti Ruotsi (Ahvenanmaa) ja Viro (Suursaari) olisivat reagoineet. Tämä kaikki olisi vaikuttanut edelleen Suomen suhteisiin muihin Pohjoismaihin sekä Saksaan, Englantiin jne. Suomen edustajien ainoa vaihtoehto neuvostoehdotusten torjumiseksi oli vetoaminen pohjoismaiseen puolueettomuuteen, joka oli julkilausuttu eduskunnalle annetulla tiedonannolla 1935. Ei Mannerheimilläkään ollut tarjottavana eksaktia vaihtoehtoa Boris Stein –neuvotteluvaiheessa. Hän puhui vain pyöreästi, ettei lähettilään saa antaa palata ”tyhjin käsin” Moskovaan. – NL:n ja Suomen suhteet eivät siis olleet vain kahdenvälinen asia varsinkaan pienen, ulkomaankaupasta riippuvaisen, Suomen kannalta.

    VastaaPoista
  5. Asia tulee ymmärrettäväksi sitä kautta, että HS on "Vastuullinen Media".

    VastaaPoista
  6. Se suomalainen niputus 1939-1944 ei tee oikeutta historialle; tilanne ennen natsikelkkaan lähtöä ja sen jälkeen oli toinen. Esim. v. 1941 jälkipuoliskolla Suomi piti kiinni natseista, kun liittoutuneet yrittivät murtaa aseveliakselin.
    K sanoo, ettei näistä saa kirjoittaa muut kuin muutamat valitut tutkijat, ja Jatkosadan pikkujättiläisen luojat, mutta kirjoittaahan tuo ittekin.
    Stephen Koskinille laiton vihjeitä ja viitteitä, harvojen tiedossa olevia arkistolähteistä, mm. Suvilahti 32 -kansiosta, jotka saattavat avata häntä askarruttaneita kysymyksiä Suomen puolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa ketään kielletään kirjoittamasta. Suomessa tutkitaan sotahistoriaa suorastaan käsittämättömällä innolla.

      Syksyllä 1941 olisi ollut huono aika rikkoa asevelisuhdetta Saksaan. Mistä olisi saatu ruokaa? Kauppasuhteet Britanniaan olivat olleet koetuksella välirauhankin aikana, sillä suomalaiset Petsamosta seilanneet laivat eivät tahtoneet saada navcertiä briteiltä, jos niillä oli saksalainen purjehduslupa ja päinvastoin. Petsamo ei riittänyt pitämään Suomea hengissä ja ajatus, että Venäjään olisi voinut luottaa, oli naurettava. Syksyllä 1941 Englanti oli täydellisesti Neuvostoliiton puolella eikä sieltä olisi saatu vähäisintäkään tukea, jos Stalin olisi päättänyt miehittää Suomen.

      Syksyllä 1941 ei mitenkään olisi voitu irrottautua sodasta ilman, että maasta olisi tullut Saksan ja Neuvostoliiton taistelutanner. Mahdollisuus irrottautumiseen saatiin vasta, kun Saksan asema oli tarpeeksi heikko. Sen sijaan syksyllä 1941 piti sotia tosissaan, koska silloin oli vielä mahdollisuus päätyä voittavalle puolelle.

      Poista
    2. Lähinnä kiihkomielinen kostomentaliteetti, lähes natsistinen usko aseveljen voittokulkuun, käy ilmi lukuisista sotapäiväkirjoista. Taas vastaan vuoden 1939 rajat, ja se kaikki mitä tuossa liittoutuneiden paperissa Suomelle taattiin, ei vain riittänyt.
      Usko Hitleriin piti - ihme ettei käynyt sen hullummin sodan jälkeen.

      Poista
    3. ... mahdollisuus muka saatiin vasta, kun natsi-Saksan asema oli tarpeeksi heikko.
      niin. opportunismi voi olla joskus viisautta valtiotasolla. Tässä tapauksessa tietoinen valinta, voiman käyttö natsivallan heikentämiseen, lakeija- ja akselivaltojen toimesta olisi voinut lyhentää keskitys/tuhoamisleiripäivien määrää.
      mm. Suomen itsekkyydestä juutalaiset, homot, romanit .. maksoivat hengellään.

      Poista
    4. juutalaiset........Islam-uskoiset... Lienee harvinaista, että nämä kaksi ihmisryhmää taistelevat saman asian puolesta ja samaa vihollista vastaan samanaikaisesti. Muistan lehtikuvan jälkimmäisen uskonnollisen huonetilan eteisaulan seinältä, jolla on kahden kaatuneen nimet sisältävä laatta ja Mannerheimin kuva. Muistan myös HS-nekrologin sotaveteraani-järjestöaktiivista Islam-seurakuntalaisesta. - JR

      Poista
    5. Ystäväni anonyymi, taidat lukea liikaa amerikkalaisia nettisivuja. Ei meidän kaltaisellamme pienellä kansalla ole varaa idealismiin. Meidän kansamme tuhoutuu, jos sellaiseen lankeamme. Valistunut itsekkyys on elinehtomme.

      Ei meitä olisi paljoa hyödyttänyt tehdä kunniakasta itsemurhaa Neuvostoliiton puolesta suojellaksemme keskitysleirien väkeä. (Mikä muuten ei ollut edes Suomen valtiojohdon tiedossa.) Ehkä sillä olisi teoriassa lyhennetty toista maailmansotaa viikolla, kahdella, mutta samalla olisi uhrattu Suomen kansa, kulttuuri ja kaikki se, mitä täällä on vuosisatojen aikana rakennettu. Stalinin Neuvostoliittoa vastaan olisi ollut järkevää liittoutua vaikka ukko Perkeleen kanssa. Ja aivan sama on tilanne edelleen. Naapurinamme on fasistinen suurvalta, jonka vaikutuksen ja vaikutusvallan vastustaminen on välttämätöntä, mikäli haluamme elää vapaana kansana.

      Poista
    6. melkoista uskisten puhetta; uskon varassa varmaan myös väität ettei valtiojohtomme lainkaan seurannut kansainvälisestä mediasta, mitä natsi-Saksassa menee.

      Poista
  7. Kemppisen uusinta lukiessa mieleen assosioituu sodanaikainen ralli, sanat "koko kansan Pallen":

    "Etkös jo alakin, Kremlin keisari, vähin erin kalpeeksi valahtaa /
    kun sirppi pannaan sun kurkkusi päälle ja vasara sun kalloosi kalahtaa."

    Siittä vaan - kuten Soini sanoo - yrittämähän. Kun taisi viimeksi jäädä himpun verran vajaaksi...

    VastaaPoista
  8. "Suomen kohtalo oli toinen kuin Baltian, koska Suomi kieltäytyi Neuvostoliiton vaatimuksista, ja siksi, että Suomen armeija oli mobilisoitu."
    Aivan oikein. Ja muukin teksti on aivan minun kantani kaltainen. Venäjä on susi. Tai hai, se merien susi. Se saalistaa koko ajan ilman mitään "erityiskohtelua" paitsi siinä tapauksessa, kun sen oma p.rse voi joutua jotenkin kiuaskiville. Suomen tapauksessa juuri se tapahtui, koska Stalinin itsevarmuus ja helppous millä sen tahto meni läpi Baltiassa sai sen tekemään päättelyvirheitä. Se oli murhauttanut suuren osan parhaista kenraaleistaan, se ei myöskään ymmärtänyt oikein suomalaisten henkistä taistelukykyä. Vasta Talvisodan jälkeen se ymmärsi sen ja juuri tämä suomalaisten sisu, josta venäläiset saivat maun Raatteen tien kaltaisissa paikoissa, juuri se oli oikea syy miksi alettiin puhua "erityiskohtelusta". Se oli piestyn koiran yritys karttaa mäntykeppiä oven vieressä josta sillä olivat ikävät muistot.

    VastaaPoista
  9. Omituista, että Hesarin tekstissä oli valtaosa tutkija Kotkinista eikä Stalinista, joka on Suomessa kiinnostavampi figuuri kuin Kotkin. Meillä on niin korkeatasoinen talvisotatutkimus kuin lähteet sallivat. Siihen on vaikea tulla ulkopuolisen mestaroimaan.

    VastaaPoista
  10. Suoraa puhetta, professori, allekirjoitan joka sanan ja tulkinnan!

    Kiinnitin Hesarin artikkelissa itsekin huomiota samaan asiaan ja ajattelin lannistuneena, että eikö tästä länsimaiden kyvyttömyydestä ymmärtää Suomen asemaa ikinä pääse irti. Hyvä jos itse kirjassa ei liikuta näin alkeellisella tasolla.

    Lisään vielä huomion, jota en ole nähnyt korostetun: miksi kommunisti-Venäjä ylipäätään Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa halusi Suomen etupiiriinsä, jos sen aikeet olivat muka kunnialliset?

    PS. Trolleille tiedoksi - ymmärrän hyvin NL:n silloiset turvallisuustarpeet, mutta sitä en hyväksy, että Suomi olisi koenut niiden takia Itä-Karjalan kohtalon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs lähde - ainut - se olikaan, joka sai Suomen jatkamaan sotaa Neuvostoliittoa vastaan?

      Poista
  11. "Helsingin Sanomat (Jukka Petäjä) saisi tarkistaa tosiasioiden vastaisia kantojaan. Toivon, että Kotkin saa tietää, missä merkeissä hän esiintyy päälehdessämme."
    Eihän Jukka Petäjä tuo jutussa millään tavalla esille omia kantojaan. Hän vain antaa hiukan palstatilaa pätevän historiantutkijan ajatuksille. Jopa onkin raskas synti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä artikkelissa on sohaistu väärään aiheeseen - ei muuta selitystä tuolle jälkikiukuttelulle.

      Poista
  12. Jälkipolville tiedoksi. Vihdoinkin on löytynyt totuus Suomen ja Natsien veljeilyn syistä.

    VastaaPoista
  13. Tutkin taas syksyn 1939 neuvotteluasiakirjoja NL:n ja Suomen välillä. Huomiotani kiinnitti se, että NL piti aluksi melko vähäisenä seikkana neuvottelua (näkemykseni). Suomen kieltäytyessä suurista alueluovutuksista, mm. Kannaksen alueen Lipola, Perkjärvi, Koivisto-linjaa pitkin koko rannikkoalue, Kalastajasaarennon alueet sekä Hangon niemen luovutuksen laivastotukikohdaksi, NL joutui selvästi panostamaan enemmän neuvottelijoiden, eritoten Molotovin, lausuntojen laajuudella mitattuna yrityksiin saada asia päätökseen pelkällä painostuksella. Suomi antoi vastatarjouksen, jonka mukaan Terijoen rantakaistalta luovutettaisiin pieni alue rajalinjaa oikaisevaksi sekä luovutettaisiin pääosa Suomenlahden isoista saarista sekä pohjoisempi Kalastajasaarennon isoista saarista. NL lupasi Repolan-Porajärven välisen kaistaleen Suomelle luovutettavaksi korvauksena. Kyseinen alue oli tietysti suota ja metsää jossa ei ennestään ollut mitään rakennettua.

    Molotov joutui selvittelemään memorandumeissaan ja puheissaan melko laajasti NL:n kantoja vedoten koko ajan Leningradin turvallisuuteen ja sen turvaamista pitkäkantamaisten tykkien ulottumattomiin. On mielenkiintoista että Kalastajasaarento, joka sijaitsee Leningradista noin 1400 km päässä, olisi jokin merkitys tässä. Lisäksi Suomella ei ollut oikeastaan mitään pitkän kantaman tykkejä jotka olisivat voineet uhata Leningradia. Olemassaolevat tykitkin olivat kaikki NL:n vaatiman turvallisuusvyöhykkeen ulkopuolella eivätkä voineet uhata. Kyseessä oli kaiken kaikkiaan teatteriesitys jolla koetettiin saada aikaan haluttu ratkaisu. Tarkoitus oli vain keventää sotilaallista taakkaa pääsemällä Suomen maaperälle pelkällä painostuksella.

    Erityiskysymykseksi nämä neuvottelut alkoivat NL:lle muodostua kun Suomi ei tahtonut kaikkiin vaatimuksiin oikopäätä suostua poliittisesta ja sotilaallisesta painostuksesta huolimatta. Olihan Baltiassa jo esimerkki tapahtumasarjasta joka Suomea odotti mutta tämä vaikutti Suomeen päinvastaisella tavalla kuin oli odotettu. Tapahtumat alkoivatkin edetä aika nopeasti NL:n puolella ja puheiden sävy muuttui äkisti kovemmaksi ja Suomen diplomaattinen esiintyminen ei selvästikään tuottanut mitään hedelmää. No, aivan pian Molotov ilmoitti Mainilan laukauksista 26.11.39 nootissa. Moskovan suurlähettiläs Yrjö-Koskinen kirjoittaa omassa nootissaan erittäin taitavasti julkituoden asian todellisen laidan. Tästä sukeutui aika kiivas noottien vaihto jossa Molotov esiintyi räikeästi ja valheellisesti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Petsamossa ollut välikohtaus jossa NL:n väitteen mukaan suomalainen partio oli ylittänyt rajan NL:n puolelle. Todellisuudessa NL:n joukot olivat 29.11. ylittäneet valtakunnan rajan ja siepanneet kolme suomalaista rajavartijaa.

    Sodan alettua Molotov ilmoitti Kansainliitolle ettei NL ole sodassa Suomen kanssa. Sensijaan NL oli tehnyt keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen Terijoen hallituksen kanssa joka oli pyytänyt että NL tekisi lopun Suomen entisten vallanpitäjien luomasta sodan ahjosta.

    Tässä kiivastahtisesssa neuvotteluketjussa ja sanasodassa on paljon mielenkiintoisia piirteitä ja lisäksi yhtymäkohtia nykypäivän tilanteisiin ympärillämme.

    VastaaPoista
  14. Hyvät Historian tuntijat, hyvät Naiset ja Herrat, pohtimalla sitä mitä virheitä 1942 Madridissa tehtiin toukokuun 14sta päivä, tai missä tahansa muualla, tai mitä virheitä Berliinissä tai Lontoossa tai Rovaniemellä niinä ja muinakin päivänä tehtiin, emme me saa näistä selville muuta kuin "ohoh, jopas jotakin". Tarkoitan, että vaikka löytyisi mitä uusia faktoja tahansa, tuskin Natsit Toista Maailmansotaa silti voittaisi? Sillä Maailma, missä nyt elämme, on tämä. Jos se olisi "jotenkin toista", eläisimme varmasti ehkä "eri lailla". - Vai mitä, rakkaat spekuloijat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edeltävästä kommentista olen täysin samaa mieltä. Jos toisen maailmansodan historia ei olisi mennyt niin kuin meni, nykyistä maailmaa eikä ketään meistä alle 75-vuotiaista olisi olemassa. Kaikki mitä vuosikymmenten takaisessa menneisyydessä on tapahtunut on siis tapahtunut nykypäivän ihmisen kannalta ainoalla ja parhaalla mahdollisella tavalla. Sellainen kontrafaktuaalinen maailma, jossa minua ei ole olemassa on minulle fiktiota, ja joka tapauksessa huonompi tarina kuin sellainen missä olen.

      Poista
    2. Kiitos Herra Isä Stalinista,
      tulj mulle luova äeti Karjalasta.
      -pakolaesenpoejan kiitosrukkous

      Poista
  15. Suomen "erityiskohtelu" viime sotia koskien ulottuu pääosaan länsimaista julkaistua sotahistoriaa:

    https://journal.fi/tt/article/view/56643/18783

    Linkistä avautuu prof. Aira Kemiläisen laaja tutkimus:

    Toinen maailman sota la Suomen maine lännen arvioimana.

    Nyt on kotimaassamme tullut jonkalaiseksi tavaksi pyrkiä vääristelemään sotiemme historiaa "menneisyyden hallintana".


    Eräässä radiohaastattelussa Turun yliopiston professori totesi, että opiskelijoiden joukossa saattaa olla jo sellaisia, jotka eivät tiedä talvisodan sotivia osapuolia.

    Pöyristyttäviä kommentteja voi lukea nuorisopoliitikkojemme räyhäköissä lausunnoissa. Eräs nouseva kokoomusnuori kirjoitti twitterissä mm:

    "Lotta Svärd on kuvitteellinen henkilö, siksi sille on erikoista pystyttää sotasankaripatsasta. Lottajärjestö oli avoimen rasistinen, militaristinen ja poliittinen. Sen pitkäaikainen johtaja oli natsien suosiossa ja sai Saksan-matkallaan Hitleriltä huomattavan kunnianosoituksen".

    " Mm yllä mainitsemistani syistä aion sylkeä jokaiselle Lotta-patsaalle, mikä eteeni sattuu. Tampereellekin sellaista puuhattiin tässä, mutta toivon hartaasti, ettei ainakaan tänne, kulttuurin, akateemisuuden ja moniarvoisuuden kaupunkiin, moista hirvitystä tule ikinä.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun yliopiston professorien joukossa on sellaisiakin, jotka etsivät Helsingin yliopiston matrikkeleista kissoin ja koirin rovasti Salpakaria jne.,mutatis mutandis. Kun sitten ei löydy, niin voilà!: valhettahan se laitosmies pukkasi!

      Poista
  16. Ja taas päästiin itse aiheeseen, jossa olisi psykologillekkin eriteltävää.

    VastaaPoista
  17. Ah. Tämä mies: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suren_Erzinkjan

    "Suren Erzinkjan (Ruotsissa Sourène Erzinkian-Lorelli, salanimet Imam Raguza, H. Lorelli ja Arzen tai Arsene Azatiani. 1881 Tbilisi, Georgia – 1963 Ruotsi) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, joka loikkasi 1920–1930-lukujen vaihteessa Suomeen. Armenialainen Erzinkjan toimi 1920-luvulla Neuvostoliiton kauppavaltuutettuna Suomessa ja häntä pidettiin Anastas Mikojanin suojattina. Erzinkjanin ja Neuvostoliiton Suomen-lähettilään Ivan Maiskin välinen valtataistelu johti lopulta siihen, että Erzinkjan loikkasi 1930. Suomesta hän siirtyi 1944 Ruotsiin."

    Olenkin ihmetellyt.

    VastaaPoista
  18. Trump tykkäisi Sipilästä. Lujien uskomusten miehiä. Trump sanoo toisten varastavan jenkkien säästöpossusta. Sipilä väittää mustaa valkoiseksi kehua retostellessaan halpistyöväen aktivoinnilla ja kunnottomilla rakennus purku kaivu ja remppa hysterioillamme.

    Trump ei ole tietävinään dollarin ylivallasta. Ansaittu jo WW II ja toteutettu sodan päätössopimuksissa Bretton Woodsissa. de Gaulle sen sitten purki, mutta US voitti keksimällä uuden. Sipilä takoo päihimme uskoa työllisyysasteeseen kestävän työllistymisen hataroituessa kaiken aikaa. Hallituksen toimet ovat matkaan saattaneet kansantalouden vankistumista, muka. Hötökasvu mitä näemme feikkinumeroina ja kuulemme surreal-retoriikkana johtuu tehokasvukaudesta minkä EKP avasi vastoin Suomen hallitusten tahtoa.

    Voi se kestääkin. Koko regime on uusi. Rahaa on pohjattomasti ja sen lisäämisellä esivallan tuki. Ihan asevoimienkin. Suomikin "ostaa", se on saa Hornetit ilman että armeijan käyttömenot ylläpitokustannukset nousevat. Nyt vanhentuva lentolaivuehan piti vielä oikesti ostaa tai vielä arkaaisemmin vaihtaa valtionyhtiöittemme omistukseen.

    Nyt sen saa ilmaiseksi US Financelta kunhan prime 0,1% korkoa maksaa tästä tasekirjanoituudesta. Korolla ylläpidetään sopimusdokumenttejä eli maksetaan notaarien palkat. Niin helpoksi on rahatalous keksitty sitten kun Reaganin Volckerin (Fedissä) hermot pitivät kaksinumeroiset korot ja yhä uskoivat kapitalismiinsa ja eläimelliseen raivoon rikastua rahasoturien taisellessa aateloinneistaan Cityssä ja Wall Streetillä ja miksei Signaporessakin.

    Neljä vuosikymmentä uusrahan aikaa ja homma vaan kiihtyy. Jokapuolella on family officeja (perintöperheitä) miljardia kahta tarjoamassa pienempiensä ostamiseksi ja isoimmiksi yhtyäkseen. Ei Suomeakaan ole myyty, tulimme vain kansainvälistetyksi omistukselta. Suomi omistaa määränsä rajojemme takana. Ja palkansaajat myös Varman ja Kevan ja keitä näitä onkaan, kautta. Missä säädetty?, ei komiteassa vaan joka päivä markkinoilla ja ylähuoneessa eduskunnan asiantuntijapenkeiltä PwC. Sieltä se sotekin tulee. Ei, asiantuntijat eivät ole Mehiläisen lääkäreitä, vaan Terveystalon omistajia. Eivätkä asiantuntijat ole allelaskevien siivoojia eivätkä ja ulkoiluttajia, eivät ruuankeittäjiä vaan reseptikemia-latinisteja. Tai varallisuusarvokeplottelija-juristeja. Arvolisä ei mene henkilökunnalle ei edes lääkäreille, vaan omistajaFundien managereille MBA uudistajille. Ja sijoittajille, vanhoille -ja hedgefund uusille, luottosysteemin kotipesäläisille.

    Kyllähän Oskari Tokoin isä ja isänveli ostivat velkakirjoilla maatilan ja siis ostovoima oli paperia kuten nytkin. Mutta valta oli hajalla subsidiariteetissä sanoisi paavi (?). Nämä koottiin laeiksi kaupanvahvistajaksi ja konkurssilaiksi velkavankilan tilalle.

    Miksipä Suomesta enempää (paitsi että Tokoin muistelmat tenhoavat kuin sankarirunoelma). Ehkäpä aidolle kvasirahalle saadaan professuuri ja viimeinen sana kunhan se metoo professuurin yliopisto keritään valita altapois hoitamaan "sekin" asia jäihin.

    Tota yletöntä rahankylvyä millä Ranskan vallankumous varmistettiin ja jäädytettiin aika sekavasti, rupesi pohtimaan Saint-Simon. The intellectual pedigree for this policy to keep debt within the ability to pay was laid two centuries ago by Saint-Simon in France. His solution was for banks to take an equity position in their clients, so that payments to backers could rise or fall in keeping with the fortunes of the enterprise.

    Eli moderni liikepankki Kuten SEB KOP Deutsche Dresden ja ensimmäiseksi Credit Mobiliere. Ihan siitä latinisti selvän ottaa mitä sotakentällä tai kauppatorilla tai käsityläiskadulla asia tarkoitti. Vahinko että Suomessa Saint-Simonin aikalainen Hegel dominoi, vaikkaan ei miehistä tärkeintä, Snellmania. Ottaisin oman vähä-älyisen vajaamielisen
    The intellectual pedigreenini tästä Snellmanista. Muillekin tarjolla kootuissaan ja HYPON:n kokoamana artikkeleinaan mitä tuli rahasysteemin ajantasaistamiseen senaattorikautenaan. Nyt sitä ajantaistavat kilvan Kojamokojootit ja Berner. Toiset ulvoo.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista