Sivun näyttöjä yhteensä

20. kesäkuuta 2018

Rugby



Palloilusta on selvät todisteet Kiinasta 3000 takaaja esimerkiksi mayoilta, jotka tuskin olivat saaneet kulttuurivaikutteita toisilta.

Eräällä poikani ystävällä oli palloilukoira. Se toi osittain rikki purrun jalkapallon vieraammallekin ja laski sen maahan vetoavalla tavalla. Kun sille heitettiin palloa, se yritti napata pallon hampaisiinsa mahdollisimman korkealta ja suoraan ilmasta. Maalivahtikoira siis.

On meillä ollut itsellämmekin perheessä koiria, jotka eivät ole jaksaneet vastustaa pallon tenhoa.

Tyytyisin sanomaan, ett siinä on jotain myötäsyntyistä. Ja on myös lisättävä, että monimuotoinen jalkapallo, myös tämä tuntemamme Association Football eli soccer ovat samalla tavalla kuin rugby peräisin englantilaisista kouluista. Asiaa on tutkittu suunnattomasti, ja jo 1800-luvun puolella erinäiset oppilaitokset tulivat julkaisemissaan tutkimuksissa siihen, että sääntöjen mukainen ja korkeatasoinen jalkapallo oli peräisin juuri heiltä. 

Nyreys englantilaisia koulu ja jalkapalloa kohtaan on ilmaistu mieleenpainuvasti George Orwellin esseessä Such, Such Were the Joys, joka on myös suomennettu.

Orwellilla oli sama outo ominaisuus kuin Camus’lla, olla menemättä mukaan. Heillä oli kyky ja rohkeus ajatella silloinkin kun sellainen ei ollut muotia, ja työllä hankittu kyky ilmaista ajatuksia.

Olisin voinut hyvin lisätä saman tien Elias Canettin ja W.G.Seebaldin. Jos haluatte kaikkea hyvää etenkin itsellenne, älkää lukeko Seebaldin teosta Ilmasota ja kirjallisuus.

Mielestäni on tahditonta puhua totta ja käsitellä vastenmielisiä aiheita, kuten Saksan suurpommitusten vaikutusta sodan lopputulokseen.

Käsitin Englannin ja Yhdysvaltojen yliopistoissa ja tuomioistuimissa, että jalkapallo on samanlainen asia kuin sää. Molempiin voi suhtautua järkähtämättömin mielin, mutta siinä menee sitten kaksi sopivaa puheenaihetta.

Toisin kuin helsinkiläisissä takseissa ennen keskustelijan ei ole viisasta esittäytyä tämän tai tuon seuran kannattajaksi.

Kuljetusalan koulutus ehkä toimii tai sitten omistajat ovat raakoja rengeilleen. Siitä on vuosia, kun kuulin taksissa edes verhotun kysymyksen, olenko Jokerien vai IFK:n kannattaja. Silloin ennen tiesin kuulemani perusteella, että jos olisi vastannut vetoamalla tietämättömyyteen, kuski olisi voinut kurvata lähimmän heikkomielisten hoitoon omistautuneen laitoksen ovelle.

Ylähuoneen puhemies sanoi minulle, että ellei kannata Arsenalia, on turha tavoitella ylähuoneen puhemiehen paikkaa. Yhdessä Sir Robinin kanssa he neuvoivat hankkimaan myös Barbourin vahakangastakin, joka on yhtä hyvä Claridgen naulakossa kuin Arsenalin katsomossa.

En usko että Orwell olisi ollut tuota mieltä, mutta hän ei ollutkaan juristi, onneksi. Lähdettä en löydä äkkipäätään, mutta Camus’n mainittiin olleen suuri lahjakkuus maalivahtina Oranissa. Onneksi hän jatkoi juuri noiden kykyjen käyttämistä kirjailijan. 

9 kommenttia:

  1. Minulle jäi hieman epäselväksi tarkoittiko herra blogisti vakavissaan lausetta Saksan suurpommituksista vai oliko mukana hieman viisto hymy.

    Joka tapauksessa, olen sitä mieltä että niistäkin voidaan puhua vaikka ilmeisesti saksalaiset mieluummin koettavat ne unohtaa, tuskallisia kun ovat vieläkin ja maustettuna edellisen polven syyllisyysseikoilla. Minusta juuri ne pommitukset olivat aika turhia ja tuottivat kauhistuttavan määrän siviilien kärsimystä. Amerikkalainen sodanjohto arveli että pommitus olisi siisti tapa tuottaa painostusta Hitlerille ja samalla säästyisi omia sotilaita. Suorat rintamahyökkäykset kun olivat äärimmäisen tuhoisia molemmille osapuolille. Kuitenkin saksalainen ilmatorjunta oli maailman kehittyneintä ja koneiden ja miehistöjen menetykset olivat tuntuvia. Lisäksi pommitukset eivät tuottaneet nopeata tulosta vaan pommituksia piti koko ajan tehostaa. Sotilaalliset kohteet olivat aika suojattuja mutta niistä osa saatiin tuhottua. Arvelen, että lopullinen ratkaisu kuitenkin syntyi maihinnousun avulla ja hitaalla etenemisellä kohti Berliiniä. Sotilaallinen hinta siitä oli hyvin suuri vaikka amerikkalainen aseteknologia oli silloin joiltakin osin parempi kuin saksalaisilla ja resursseja oli enemmän.

    Samaa menetelmää pyrittiin käyttämään Japanin nujertamiseksi mutta koska matka oli liian pitkä raskaille pommikoneille, oli käytettävä jotain uutta ratkaisua. Atomipommin käyttöönoton kauhistuttavat seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Japanikaan ei heti antautunut joten siitä voidaan päätellä, että pommitus ei välttämättä heti lannista sotaisaa kansaa, joka on vannoutunut taistelemaan viimeiseen hengenvetoon.

    Amerikkalaisten sotadoktriiniin tulikin siten pommitus perustyökaluksi, jota sovellettiin Koreassa ja Vietnamissa. Niin, ja Kuwaitissa ja Irakissa jne. Tarviiko sitä joka paikkaan naamansa työntää, joutuu vaan tappeluksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seebaldin kirja on niin hyvä ja avaa kauhistuttavia näkymiä että se ei oikein kevennä mielialaa. Yksi teema on hänellä usein esiintyvä ihmisten loputon kyky kovettaa mielensä ja seurata hulluja.

      Tokion palopommitus maaliskuussa 1945 oli ihmishenkinä laskien (arvio 100 000) pahempi uin Hiroshima tai Dresden. Se tehtiin lentokoneilla Kiinan mantereelta jaj Mariaaneilta. Pommien tärkeä täyte oli napalm. Tokio oli puusta jaj paperista rakennettu.

      Poista
    2. Mielensä kovettaneet seuraavat päänsä pehmittäneitä.

      Poista
    3. Stalin nujersi Hitlerin.

      Poista
    4. Neuvostoliitto vastaan Saksa kääntyi ensinmainitun murskavoitoksi Stalinista huolimatta. Ei liene syytä arvcella että lopputulos olisi ollut huonompi jos koutsina olisi ollut joku toinen.

      Poista
  2. "Mielestäni on tahditonta puhua totta ja käsitellä vastenmielisiä aiheita." Siksipä aiheena vuosikymmenestä toiseen yksi ja sama, Professori Jukka Kemppinen.

    VastaaPoista
  3. Luin juuri käteen osuneita Tom Wolfen esseitä joissa hän puhuu aika voimakkaasti "dokumentaarisuuden" puolesta. Nämä tässä blogissa mainitut neljä kirjailijaa osoittavat ainakin minulle että myös muu kuin arkinaturalismi voidaan rakentaa vankalle dokumentaariselle pohjalle ja ilmeisesti juuri siksi nämä ovat niin järisyttäviä. Listaan voi mielestäni "kevyemmästä sarjasta" lisätä Umberto Econ.

    AW

    VastaaPoista
  4. Blogisti taisi kääntää tuon esseen ansiokkaaksi otsikolla Armas aika.
    Orwell ja Camus kyllä osallistuivat ja ajattelivat, mutta eivät tosiaan menneet joukon jatkona. Vahakangas on hiven erilainen kuin öljykagas (vaikka se vahataankin). Mites kerniliina? Hyvää juhannusta ja isännälle toipumisia!

    VastaaPoista
  5. Valitut runot ("Maailmanloppu on jokapäiväinen asia") ilmestyi tänä vuonna, ja muita kaunokirjallisia teoksia, joista lienee kymmenen,löytyy kirjastoista ja antikvariaateista. Uusin runokirja on nähty jopa kirjakaupassa. Arthousen verkkosivulta sen ainakin löytää.

    Joku kirjoitti muutama päivä sitten pöytälaatikkokirjailijoista. Yliopiston kirjaston luettelossa (Finna) nimeni kohdalla on 968 painettua nimikettä.

    VastaaPoista