Sivun näyttöjä yhteensä

3. kesäkuuta 2018

Lue tästä



Luin perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 15:2018 vp), koska sananpuolikas uutisessa viritti. Tietosuoja on suuren suomalaisen sote-riidan ydinkysymyksiä, sanoo valiokunta.

Ja siihen hanke hyytyy ja hallitus kaatuu. Älkää minua uskoko, mutta huono-osaisten ja muiden avuntarvitsijoiden etu jää puolueiden kalasteleman edun jalkoihin.

Uteliaisuuteni johtuu myös siitä, että tulkintani on erittäin erilainen kuin julkisuudessa yleisesti esiintyvä. Yllätyksekseni elinkeinoelämäkin on tuskin kiinnostunut elinehdostaan.

”Henkilötietojen suojaa koskeva valinnanvapauslain sääntely on olennaiselta osin puutteellista perustuslain kannalta”, toteaa perustuslakivaliokunta.

Hallitus ilmaisee hilpeyttä. Kyllä tästä selvitään. Ei taida onnistua. Taustalla on jo voimaan tullut EU:n asetus ja keskeneräinen suomalainen laki. EU-asetuksesta olen sanonut tässä blogissa jo usein, ettei toistaiseksi ole tullut vastaan ihmistä, joka ymmärtäisi sen.

Tyynesti suhtaudutaan siihenkin, että kaksiasianosaisjärjestelmästä käytännössä luovutaan ja yksi ainoa hallintovirkamies saisi antaa käskyjä ja määräillä rangaistuksia, asetuksen mukaan kuitenkin enintään 20 miljoonaa euroa kerralla.

Ongelma on tuossakin lainsäädännössä – perustuslaillisesti – kansalaisten oikeuksien ja velvollisuuksien epämääräisyys, joka suoraan loukkaa laillisuusperiaatettamme. Esimerkiksi millaiset alihankkijat saavat pyörittää tietoja ihmisten sairauksista tai heidän asioinnistaan sosiaalitoimen (sossun) kanssa.

Yhteinen kansa lienee sitä mieltä, että hyvä kun henkilötietoja suojataan rosmoilta, ja toiset lisäävät, ettei voisi vähempää kiinnostaa, kun ei ole mitään salattavaa.

Kuten sanottu, on ihmisiä, jotka kuitenkin ovat sitä mieltä ettei lääkäreiden ja hoitajien pidä levitellä potilastietoja, ja sellaisiakin, jotka haluaisivat pitää raha-asiansa omana tietonaan.

Mutta kun asia ei pääty tähän. Esimerkiksi vakuutus- ja vahingonkorvausasioissa toimijat ovat suureksi osaksi yksityisiä firmoja, joilla ei ole mitään yksityisyyden suojaa eikä tietosuojaa (yrityssalaisuuksia lukuun ottamatta). Yhteiskuntamme on yksityisten ja julkisten toimijoitten yhteistoimintaa, ja yksityisille ihmisille lienee varattu esimerkiksi tässä tietosuojassa maksajan osa. Vai millä tämä rahoitetaan? 

Hyötyjiä ovat joka tapauksessa Yhdysvallat ja Kiina, joita EU-asetuksen mukaan piti suitsia näillä säännöksillä. En usko kuulevani suomalaisesta hallintovirkamiehestä Pekingin kihlakunnanoikeuden istunnossa yhtä vähän kuin moittimassa amerikkalaisia aseenkantolupien luetteloiden pitämisestä.

Jos joku vielä väittäisi, että ”herrat” säätävät vaikeita lakeja, jottei ”kansa” niitä ymmärtäisi, en ihmettelisi tuollaista ajatusta. Perustuslakivaliokuntaa haluaisin kuitenkin kehua. Työtä on tehty ja tulosta on tullut. 

14 kommenttia:

  1. Tietosuoja-asetusta ja sen seurauksia en ymmärrä sen vertaa, että osaisin niistä mitään sanoa. En ymmärrä myöskään soteuudistusta, mutta jotenkin koko näytelmä tekee surulliseksi.

    Sotea on yritettu uudistaa vuositolkulla, mutta ei siitä näy valmista vieläkään tulevan. Mieleen alkaa hiipiä epäilys, että onko se ylipäätään liian vaikea asia poliittisesti päätettäväksi. Jos sote nyt kaatuu, ja hallitus myös, niin oppositio epäilemättä juhlii. Mutta onko seuraavalla hallituksella sen parempia rahkeita viedä soteuudistusta maaliin? Tuskinpa.

    Pitäisikö meidän siis vain hyväksyä, että soteuudistusta ei tule ja jatkaa nykyisellä järjestelmällä? Ja siis nielaista alati kasvavat kustannukset ja alistua nykyjärjestelmän epätasa-arvoisuuteen ja muihin puutteisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen mitä olen hallituksen sote-ehdotuksesta ymmärtänyt niin ei se ainakaan tasa-arvoa lisää.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No minähän tässä, Julius. Ketä odotit?

      Poista
  3. Kun Tanska laati SoTe:n (2007), siellä ensin ahkeroitiin 7 vuotta tietosuojan kanssa ja samalla saatiin 3500 tietoverkon määrä supistettua viideksi.
    Kun keskustelin Suomen SoTe:sta sen tärkeimmän henkilön kanssa ja mainitsin tuon case´n, hän nyökkäsi ja totesi: "Siihen se kaatuu jos on kaatukaseen".

    VastaaPoista
  4. Uuden Suomen lehtijutun perusteella soten mittavaan pilotointiin liittyy myös se perustuslaillinen ongelma, kun eduskunta tavallaan laitetaan jo toteutuneiden tosiaisoiden eteen ennen kuin koko asian perustuslaillisuutta on käsitelty ja tämä ei voi olla oikea valtioelinten päätöksentekojärjesttys.
    Pahin esimerkki tällaisesta on tietysti Suomen vieminen jatkosotaan pienen piirin toimesta, mutta silloin asiasta ei ollut perillä edes koko hallitus eduskunnasta puhumattakaan. Esimerkki on tietysti liian raju ja mauton tähän yhteyteen, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Suomi vietiin euroon, perustuslaissa taisi lukea, että "Suomen rahayksikkö on markka". Perustuslakivaliokunnalta ei kysytty mitään.

      Nyt taas omaa poliittista agendaansa ajavat "perustuslakiasiantuntijat" tekevät tolkuttomia ylitulkintoja niin, että mikään ei liiku.

      Poista
  5. Olet kritiikissäsi muuten oikeassa, mutta erehdyt oikeushierarkiassa. Tietosuoja-asetus on suoraan sovellettavaa unionin oikeutta ja EU:n perussopimusten mukaan se ohittaa kansallisen lainsäädäntömme, mukaan lukien perustuslakimme.

    Jos haluat kritisoida tietosuoja-asetusta perustuslakinäkökulmasta, olisi kritiikin perustuttava siihen, että asetus on EU:n perusoikeuskirjan tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Nämä ovat tietosuoja-asetuksen edelle meneviä oikeuslähteitä. Oma perustuslakimme ei ole. Se, että kritisoi unionin asetusta perustuslain pohjalta on vähän kuin kritisoisi kotimaista lakia Rymättylän kunnan halllintosäännön vastaiseksi.

    En tiedä sinusta, mutta minua tuon asian tajuaminen hirvitti. Aikaisemmin EU on säätänyt varsinaiset lakinsa direktiiveinä, jotka pannaan kansallisesti täytäntöön. Asetuksina on säädett lähinnä EU-toimielinten sisäisistä asioista kuten EU-virkamiesten eläketurvasta. Tämä uudehko tapa säätää unionin asetuksilla suoraan ihmisiä velvoittavaa oikeutta on kammottavan vaarallinen.

    Samoin on käsittämätöntä, miten kansallisen tietosuojalain valmistelussa on viivytelty. Tietosuoja-asetus sallii kansallisesti säädettävän varsin laaja-alaisia poikkeuksia ja tarkennuksia. Nyt ne on jätetty säätämättä ja monet tietojenkäsittelyn muodot, jotka olivat laillisia ennen 25.5:ttä, ovat laittomia, kunnes kansallinen tietosuojalaki saadaan voimaan. Aikaa lain tekoon on ollut vuosia, mutta hallitus antoi lakiesityksen eduskunnalle vasta maaliskuussa. Ja perustuslakivaliokunnan lausunnosta näkee, ettei sekään ole ymmärtänyt unionin asetuksen ja perustuslain välistä hierarkiaa. Tai sitten, positiivista kyllä, perustuslakivaliokunta katsoo eduskuntamme sittenkin olevan Euroopan parlamenttia ja Unionin neuvostoa ylempi elin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on hiukan muuttanut tulkintojaan. Se viittaa siihen itse lausunnoissaan.

      Omasta puolestani lisään, ettei EU voi paljon mitään, ellei joku valita EU-tuomioistuimeen tai ihmisoikeustuomioistuimeen ja pääsäännön mukaan niihin ei pääse kuin kansallisen tuomioistuimen kautta.

      Hyvin pienessä suomalaisten tuomioistuinten tuomareiden piirissä tilannetta pidetään järkyttävänä. Tuomari yleensä tekee niin kuin laki edellyttää, jos pystyy järkeilemään, mikä laki.

      EU:nperuskirjakin on muuttunut- Lissabnin sopimus...

      Poista
    2. EU-sopimukset ja -lainsäädäntö ovat muotoa "näin toimitaan ellei jollakulla tarvetta muuhun ole". Vain kaikkein yksinkertaisimmat ottavat ne todesta.

      - no-bail-out (euro), Schengen, Dublin, jne.

      Poista
  6. "Ratkaisuja, joita aktiivisesti odotimme, emme saaneet; sen sijaan saimme sellaisia, joita emme halunneet."

    Tuon kun sote-esitystä vastustava poliitikko livauttaisi Twitteriin, olisi ainakin puolipiste paikoillaan. Sitaatti on Kielikellon numerosta 3/1997. Siinä opastetaan puolipisteen oikeaa käyttöä.

    VastaaPoista
  7. Lause muistuttaa kovasti samaa, jonka Lauri Vahtre-niminen virolainen historiantutkija on teoksessaan "Absurdin suurvalta" kirjannut seuraavasti:

    "... Venäjällä oli vuosisatoja käynyt aina niin, että teoilla ei ollut niille ajateltuja seurauksia, eivätkä seuraukset ylipäänsä versoneet niistä syistä, joista olisi voinut olettaa.

    Tämä näkyy myös nykyaikana. 1990-luvulla Venäjän pääministeri Viktor Tshernomyrdin tipautti jälleen kerran yhtä epäonnistumista kommentoidessaan mietelauseen: "Tavoittelimme parasta, mutta eihän siitä taaskaan mitään tullut"."

    VastaaPoista
  8. Taivas ei putoa, vaikka tämä sote tietosuojasotkuineen ja ennenaikaisine täytäntöänpanoaloituksineen kaaatuu. Hallitus luultavasti siinä mukana, eivätkä muut kuin suoranaiset edunhaltijat sitä kaipaa.

    VastaaPoista
  9. Nyt näyttää siltä, että meille on syntynyt samanyyyppinen keltainen lehdistö, joka sai Englannissa aikaan brexitin. Iltapäivälehtien timohaaapalat ja vastaavat ajavat sotea aina vain enemmän vaahtoa suussaan.

    VastaaPoista