Sivun näyttöjä yhteensä

5. toukokuuta 2018

Kysyn joutessani



Ensin papisto riiteli lahjakkaasti naispappeudesta. Nyt on erimielisyyttä samaa sukupuolta olevien avioliitosta.

Olisiko nyt aika siirtää avioliittoon vihkiminen kokonaan pois kirkolta? Siviilivihkiminen, ja sen rinnalla sama uudelleen kirkossa, tai millaiset menot tahansa.

Samalla pudotettaisiin kirkkojen sisäiseksi asiaksi, ketä sopii vihkiä ja miten. En oikein usko, että monikaan ilmoittautuisi vihille kissansa kanssa. Esimerkki voi kuulostaa riettaalta, mutta kyllä se on selvää jäämistöoikeutta, ettei suoraan kissalle voi tehdä testamenttia ja että eläinten oikeudet on hiukan erilainen tapa hahmottaa kysymyksiä kuin ihmisten oikeudet.

Lukijoistani moni tietää, että olen kiivas kirkon kannattaja ja usein papin lisäksi ainoa paikalla olija, joka pudottelee uskontunnustuksen vakaumuksellisesti. Siksipä jaksan ihmetellä, miten kirkko ei käsitä olevansa kaupallinen yritys, jonka olisi siis tehtävä jotain suosionsa eteen.

En väitä, ettei oikea-aikaisuutta olisi. Henkilökohtaisesti olen suorastaan riippuvainen kirkkomusiikista, etenkin siis uruista ja kuoroista, mutta esimerkiksi Tuomas-messu on hieno hanke.

Miksi kukaan ei mieti ainakaan julkisudessa, eikö islam sekä äärimmäisilmiöissään että laajemminkin ole todiste kristillisten kirkkojen voimattomuudesta.

Samaan hengenvetoon on kysyttävä, eikö islam ole myös haaste eurooppalaiselle ateismille.

Suomen kirkko voisi mainostaa itseään julistamalla, että se ei häiritse ketään. Väite tuntuu todelta. Mutta onko tuollainen piirre kunniaksi?

Sata vuotta Suomessa on toisteltu filosofin lausetta, jonka mukaan siitä on vaiettava, mistä ei voi puhua. Ajatus oli niin miellyttävä, että se muuttui sananparreksi.

Mutta Wittgensteinin tuntijankaan ei ole aivan helppo kertoa, mistä me tiedämme, mistä ei voi puhua. Kun siis on asioita, joista ei voi puhua, ja toisia joista voi puhua, esimerkiksi derivaattafunktio. ”Mansikka on makea” lienee asia, josta on vaiettava, koska kysymyksessä näyttää olevan mielipide. Mutta ”mansikka on punainen” tuntuu puhumisen arvoiselta. Se on väite maailmasta ja sellaisena väärä; raakilekin on mansikka ja pahentunut ja mustunut marja on edelleen mansikka.

Asiassa ei tarvitse edes kieroilla. Mehiläiselle mansikka ei ole punainen, koska mehiläinen ei näe punaista väriä.

Minulle Wittgenstein on myöhäistuotannossaankin liian marxilainen – onnea muuten Marxille, päivän sankarille. 

En jaksa innostua henkilöistä, jotka käyttävät elämänsä itse keksimiensä sanojen suhteiden selvittelyyn. Kiinalaisten nykyinen päämies vannoo Marxin nimeen. Se on viisasta. Marxin kiitokseksi on sanottava, että hänen kaavailemansa tulevaisuus on joka tapauksessa kaukana, kuten käytännössäkin on havaittu. Kauas on pitkä matka.

72 kommenttia:

  1. Minä olen kääntänyt Wittgensteinin lauseen muotoon: "Siitä on vaiettava, mistä ei osaa puhua." Muuta en ole kääntänytkään, paitsi äsken kylkeä ruokaperäisillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai vielä paremmin: "Mistä ei osaa puhua, siitä joutuu (pakostakin) vaikenemaan." Vastaus kysymykseen "mistä me tiedämme, mistä ei voi puhua" nimittäin todellisuudessa on hyvinkin yksinkertainen: yrittämällä puhua siitä ja huomaamalla yrityksen päätyttyä, että olemmekin puhuneet jostain muusta.

      Myöhempien aikojen Wittgenstein-suomentajana tunnustan suuren velkani Heikki Nymanin suomennoksille, mutta tässä kohtaa hänen suomennoksensa "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava" on epätarkoituksenmukainen. Kyseessä ei ole mikään käsky vaieta jostain, mistä voisi periaatteessa olla vaikenemattakin.

      Poista
    2. ennen muuta oman ajattelun selkeyttämisen vaatimushan se on.

      Poista
  2. Kiinnostavia pohdiskeluja. Monille ei arvojen ja tosiasioiden välinen ero tunnu olevan kovin selvä, mistä aiheutuu paljon turhaa jankkaamista.

    Itse kuulun niihin länsimaisten ihanteiden kasvatteihin, joiden mielestä kaikesta voi puhua. Ei silti ole pakko. Mutta jos puhutaan niin puhutaan säällisesti, erilaisuudet hyväksyen.

    Länsimaat ovat nyt vuosikymmeniä maallistuneet, vaikkeivät toki samassa tahdissa. Suomi on varmaan kaikkein maallistuneimpia, mistä johtuu ettei meillä aina ymmärretä uskonnon voimaa muualla, jopa monissa länsimaissa. Uskonnoissa on myös tavattoman laaja kirjo, maltillisista niihin villiintyneisiin.

    Helposti ajatellaan, että maallistuminen johtuu ihmiskunnan rationaalisuuden lisääntymisestä ja että suuntaus on pysyvä. Enpä tiedä - maailmalla on paljon ilmiöitä, jotka antavat aihetta pessimismiin. Meidän olisi hyvä tiedostaa, että länsimaiset arvot eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka Suomessa saattaa joskus siltä tuntuakin. Niitä on syytä aina olla valmis puolustamaan näinä totuudenjälkeisinä aikoina.

    Kirkkomusiikki on parhaimmillaan niin kaunista, ettei sanotuksi saa!

    VastaaPoista
  3. Minua ärsyttävät pappien äänensävyt. Ne ovat kuin veljet kaikki samansävyisillä äänillään. Vähintään täällä Virossa on tosi vaikeaa löytää luterilaista pappia jolla olisi normaali keskivertoihmisen ääni eikä sellainen kumiseva kuin haudan pohjasta tuleva. Ihan kuin kirkko haluaisi äänensävylläkin alistaa ja holhota. Miksi niin harvoin kuulee kansliasta tenoreita tai miksei esimerkiksi vaikeuksia ärr-äänteen kanssa tai muita defektejä? Ei tarvitse edes kysyä miksi en näe koskaan naisellista miespappia. Koska sehän ei voisi ihmisia komennella ja holhota niin kuin kirkko on tottunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät nykypäivän Suomessa papit enää komentele eivätkä holhoa. Tunnen muutamankin varsin lempeä-äänisen kirkkoherran, itseäni nuoremmasta sukupolvesta. Eräs heistä lisäksi kohtalaisen hyvä kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja. Ja muutenkin mukava mies.

      Poista
    2. Viron neuvostomiehityksestä, joka tietenkin oli massiivinen ihmisoikeuksien loukkaus, oli kai kuitenkin se hyöty, että luterilaisen kirkon ote ihmisistä hellitti.

      Poista
    3. Saarnastuoli on tosiaan viroksi kantsel - ja kanslia kantselei. Saksahan (jossa on Kanzel ja Kanzlei, molempien takana sama latinan cancelli) on vironkielelle usein samassa asemassa kuin ruotsi suomenkielelle.

      Poista
  4. Ihna käytännön syistä pidän milekkäänä, että kirkolla ja uskonnollisilla yhteissöillä on vihkimiossoikeus. eli Oikeus vahvistaa juridisesti pätevä avioliitto.
    Siinä suhteessa akikki avioliitot ovat vihkimisatvasta riippumatta siviiliavioliittoja, että sellainen ikävä asia kuion avioeroon tuomitseminen kuuluu tavalliselle tuomiosituimelle.

    MafH

    VastaaPoista
  5. Tämän yhteiskunnan sosiaalista rakennelmaa pidetään pystyssä pelkästään sanojen käyttöön perustuvan ajattelun avulla. Siinä on todellinen vastakkainasettelu: ristiriita kaunopuheisen ja matemaattisen ajattelun välillä.

    Sitä voi myös olla ajattelematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matematiikkakin on kieli, eikä ominaisuuksiltaan olennaisesti poikkea muista kielistä. Nimittäin, matemaattinen kuvaaja voi valehdella ihan yhtä hyvin kuin kuva tai tuhat sanaa. Asiat kun voi näyttää niin monella tapaa.

      Sitä kannattaa ajatella. Ja opetella matematiikkaa, suuruusluokkien hallintaa päässä nyt ainakin.

      Poista
  6. Kommentoimme vain kohdaltamme, koska se on säällistä, eivätkä muiden uskonnolliset asiat kuten vaikkapa lottoaminen kuulu minulle: koska en usko yhteen Jumalaan, kolmiyhteiseen, vaan ihan omiini sekä kotivalmisteisiin, tosin meille näkymättömiin, ei minulle siunailu tulevan, siis nykyisen rouvani kanssa ristin nimissä ollut ihan ensimmäisenä mielissä. Koska taas hänelle taivaalliset asiat kuitenkin ovat hieman enemmän tärkeitä, teimme kompromissin.

    Ensinnä kävimme, todistajiksi kutsuttujen henkilöiden suureksi hämmästykseksi, maistraatissa jossa iloinen nelivuotiaamme kovasti tykästyi menoihin; toiseksi menimme kotiimme jonne oli kutsuttu sukua sekä tulevan, siis sitten nykyisen rouvan kummi joka kätevää kyllä oli myös tuolloin Karjaan kirkkoherra. Hän käväisi makkarissa muuttumassa prelaatiksi ja kutsutun väen yllätykseksi muutti tilaisuuden häiksi siunaamalla asian virkansa ja jumalansa puolesta.

    Kaikki olivat tyytyväisiä, myös kirkkoherra, joka edusti itsekin kantaa, että naimisiin meno on porvarillinen toimitus -- "ne tulevat minulta kysymään saako mennä naimisiin; minä sanon että mitä te minulta sitä kysytte, menkää kysymään maistraatista, asia on heidän kirjanpitoaan, minä kyllä voin hyvin siunata teidät mieheksi ja vaimoksi". Joka on tietenkin oikein: kyseessä on sukujen sopimus sekä alkujaan talousasioiden virallnen järjestely.

    Yllätys tapahtuma oli myös toimittajaystävälleni, joka papinkaavun nähdessään putosi täysin ja päästi suustans "herrajumala" johon prelaatti "ei sentään, vain hänen edustajansa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta olipas hauska tapaus.

      Kohdalleni sattuneista tavallaan hauskin oli vuosikymmeniä sitten veljeni ja vaimonsa tapa hoitaa naimisiin meno. He kun eivät olleet kohdallaan isojen juhlien tarpeessa. Oltiin eräs perjantai-ilta vietetty pitkään seurustellen ravintolassa, muutama ystävä ja veljeni tyttöystävineen. Aamulla puoli yhdeksän aikaan tulee veljeltäni soitto, että hommatkaa itsenne kaupunginosan kirkkoon, aikaa tunti. Siellä sitten tilaisuudessa oli paikalla hyvin freesi ja iloinen morsiuspari, pappi, kanttori ja neljä punasilmäistä ja päänsärkyistä todistajaa, eilisiltainen seurue. Juhlan järjestäjät olivat tietenkin huomaamatta juoneet illan lähinnä vettä, viini ei ollut niin heidän laseissaan vähentynyt samaan tahtiin kuin muilla.

      Nuorin heiltä nyt rippikouluiässä.

      Poista
  7. Islamisaatio taitaa tätä menoa voittaa. Euroopasta ei löydy vastavoimaa, koska poliittiset johtajamme ovat nössöjä. Kristillinen kirkko on tässä kamppailussa täysin kädetön ja suorastaan pelokas. Kaikki pelkäävät rasistin leimaa. Tämä nykymeininki jatkuessaan tulee ilmeisesti päättymään sisällissotaa muistuttavaan tilanteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No millä lihaksilla se aggressiivinen islam sitten länsimaiset yhteiskunnat kukistaisi. Enemminkin siinä käy niin, että maahanmuuttajien sukupolvet aikanaan maallistuvat, sitä mukaa kuin pääsevät yhteiskunnan tavoista kiinni.

      Niistä kommentoijan kaipailemista vastavoimista kun olisi yhteiskunnan vakaudelle ja tavallisille kansalaisille enemmän haittaa kuin hyötyä. Vastavoimaksi riittää mielestäni hyvin toimivat yhteiskunnan rakenteet, jotka tunnistavat erilaisten väestöryhmien tarpeet ja ominaisuudet. Ja viime kädessä oikeuslaitos, niissä tapauksissa missä sitä tarvitaan.

      Poista
    2. Pyh. Euroopassa on ateisteja paljon enemmän kuin islaminuskoisia, eikä yhteiskuntien maallistuminen ole mihinkään loppunut.

      Poista
    3. .. ja uudelleen henkistyminen alkanut.
      Palataan asiaan seuraavassa elämässä (vaikka tietty, onkin `vain tämä yksi elämä´.)

      Poista
    4. Muslimit lisääntyy, ja radikalisoituu sukupolvi sukupolvelta, autot palavat ghetoissa ja bongorummut raikaa yössä.

      Poista
  8. Vieläkös Kemppinen lukee Raamattua?

    VastaaPoista
  9. Jeesu on transahvena! Jumala on alkoholiton päihdeongelmainen marxilainen! Jonka homolapset on huostaanotossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ziisus, mä aina luulin ett transsärki.

      Poista
    2. Ei ole eikä edes lähellä. Jumala on häivetekniikaa käyttävä neekerisnainen, vyötärön ympärysmitta 14 kilometriä.

      Poista
  10. Noi pudottelee ihminen jolla ei liene lainkaan alaleukaa sanoi isävainaani. Kun ihmiseltä on kaikki arvot hukassa on selvää että puheet ovat pöljästä päästä tyhjää lörpöttelyä.

    VastaaPoista
  11. "Islamisaatio taitaa tätä menoa voittaa."

    Niinhän tuossa vääjäämättä näyttäisi käyvän. Ruotsissa kalifaatti on jo paikkapaikoin melko pitkällä. Seuraamme perässä kuin lampaat ja palaamme kehityksessä puolentuhatta vuotta taaksepäin. No, mikäpä se siinä.

    " Olisiko nyt aika siirtää avioliittoon vihkiminen kokonaan pois kirkolta?"

    Ilman muuta, kannatan. Olisikohan ollut Sauli Niinistö, joka ehdotti aikanaan, että laissa määriteltäisiin vain "pariliitto" ja olisi sitten uskontokuntien asia määritellä ja hoitaa avioliitto kukin tavallaan.

    VastaaPoista
  12. En pidä todennäköisenä että Wittgenstein tarkoitti mielipiteitä itsessään tuolla lauseellaan, enkä usko että Kemppinenkään kuvittelee niin.

    Kyllä W. taisi viitata siihen ilmiöön joka on tutkimallakin osoitettu, että kognitiivisen dissonanssin takia ihmisen vahvat ennakkoluulot vain vahvistuvat jos hänelle antaa todisteita päinvastaisesta. Jos siis vahva mielipide jostain asiasta on yleinen, sen vastaisten todisteiden esittäminen vie asioita vain väärään suuntaan -- joten älykäs ihminen on tuolloin asiasta hiljaa.

    VastaaPoista
  13. että Marxin kiitokseksi "on sanottava, että hänen kaavailemansa tulevaisuus on joka tapauksessa kaukana,"
    eh,
    mutta on kuiteki!
    Blogistille kiitos (julkisesta) uskontunnustuksestaan.
    Täähä iha lämmitti sydäntä.

    VastaaPoista
  14. Tractatuksen lause 7 on tosiaan niitä edeltävien lauseiden tuote. Wittgenstein havaitsi itsekin joutuneensa vaikeuksiin ja helpotti elämäämme esimerkiksi 'kielipelin' käsitteellä (Filosofisia tutkimuksia).
    Yleensä muuten ajattelemme Wittgensteinin lausetta 'mistä ei voi puhua'. Emme niinkään pohdi sitä puolta, että 'siitä on vaiettava'. Miksi siitä (mistä?) on vaiettava?
    Ehkä Wittgenstein keksi kielipelin ajatuksen pohtiessaan omia aikaisempia teoksiaan (ei niinkään maailmaa)?

    Mutta Marxista olen eri mieltä. Hän oli yhteiskuntateoreetikko, eikä huono sellainen, siis ajassaan. Kommunismiin häntä ei voi juurikaan liittää, puhumattakaan reaalisosialismiin (tiedän että tästä nousee vastalauseiden myrsky tai harmaa hälläväliä). Hänelle kommunismin pohdinta oli hyvin pieni sivulause, kuin kesällä laiturin nokassa mieleen tullut harhautunut haave jostakin utopiasta. Tämä haave perustui ajatukseen vapautuksena niistä oloista, joissa osa tehdastyöläisistä, toisinaan lapsistakin, siihen aikaan työskenteli. Mutta huom. Hän jo tuolloin pohti, että tulevaisuus on tehtaiden, koneidenkäyttäjien, koneälyn...
    (Eikä vieläkään ymmärretä Marxin vertausta 'Uskonto on oopiumia kansalle'. Se menee näin: 'Uskonto tuo jotain helpotusta ihmisten elämään. He tekevät jotain oikein. Miksi me - työläisten oikeuksia ajavat - emme kykene samaan?')

    Itsekin pidän enemmän retkipyöräilystä kuin sanojen selvittelystä. Kunnes havaitsen, että tutkijan ensimmäinen ohje 'määrittele käsitteet' (define the terms) ratkaisisi useimmat ajankohtaisetkin konfliktit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oli naisia, jotka sanoivat minun hanskanneen 'kielipelin' - totuudellisuuden nimissä, oli se peli usein aika hienoo vastavuoroisestikin.

      Poista
  15. Lähiomainen, syvästi ja viisaasti uskossa, kuoli kaksi päivää sitten.
    Hän oli itselleni yksi harvoista oikeista läheisistäni.
    Olen heitä, joita kutsutaan agnostikoksi.
    Tämä vastikään kuollut läheiseni puhui niin paljon elämänviisautta, opetti elämää, että hylkäsin aikanani Lutherin "tuomiokirkon" - opettelin ortodoksisuuden, sen suvaitsevuuden, läheisten ihmisten tahdon olla läsnä, kaiken muunkin yhteisen kokemisen, gregoriaanisen kirkkolaulun...
    Kiitos Sinulle läheiseni, joka et ole enää tässä maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa.
      Jos sallit, kysyisin siitä ortdoksien suvaitsevuudesta. Kuinka siihen sopii se, että Irja Askolan piipahdus Uspenskin katedraalin tietyllä alueella "saastutti" sen, ja piispan isäntänä toiminutta Ambrosiusta moitittiin tulisesti. Entä naispappeus, tasapuolinen avioliitto jne.
      Ei kirkko joka elää 1500-luvun kaanoneitten mukaan voi kovin suvaitsevainen olla, anteeksi vaan.

      Poista
  16. Wittgensteinia joskus yritin lukea, mutta minusta hän kuvitteli liikaa tarkkutta ihan tavalliseen puhekieleen. Oikeasti tämä luonnollinen kieli on monimielistä ja joskus siinäkin on ihmisten pahojen erimielisyyksien syy. Ajatelmansa ovat usein niin epämääräisiä, vaikka näennäisesti tarkkkaan muotoiltuja, ettei niistä ota selkoa vanha Erkkikään.

    Tuon islamisaation voiton julistaminen näyttää joillekin olevan jonkinlainen uskon asia. Ehkä kuitenkin on aika toivotonta islamisoida maailmaa kourallisella militanttejakaan islamisteja. Eihän kristinuskokaan ole maailmaa vallannut, vaikka sillä toki olisi siihen paljonkin paremmat edellytykset. Maailma on lavea pikku-pikku-Lauri.

    VastaaPoista
  17. "Lukijoistani moni tietää, että olen kiivas kirkon kannattaja ja usein papin lisäksi ainoa paikalla olija, joka pudottelee uskontunnustuksen vakaumuksellisesti. Siksipä jaksan ihmetellä, miten kirkko ei käsitä olevansa kaupallinen yritys, jonka olisi siis tehtävä jotain suosionsa eteen."

    Mistä voit tietää papin vakaumuksen aitouden? Tai mistä minä voin tietää pilailetko leikilläsi agnostikkojen mieliksi? Ateismini horjuu jo fysikalismin kaikkitietävyyden puoleen. Auta armias!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan olen itsekin kirkon kannattaja, vaikka en ehkä mitenkään kiivas. Uskonnothan ovat ihmisen keksintöä kyllä, mutta esim. kristillistä teologiaa ovat kehittäneet eri aikoina hyvin vakavasti otettavat ajattelijat. Tästä ajattelusta on kasvanut hyvin rikas kulttuuri, enkä ymmärrä miten vaaditaan kristinuskoa palaamaan johonkin keskiaikaan muka juurilleen uskollisuuden perusteella.

      Uskonnot ovat osa kuilttuuria ja menneisyydestä on otettava tuli eikä tuhka. Vain sillä tavalla voimme elää ihmisiksi.

      Poista
  18. Olen kovasti samaa mieltä blogistin kanssa. Kirkkomme on nauttinut vuosisatoja yhteydestä valtiovaltaan happiletkullaan mutta se on käymässä kovin kapeaksi eikä enää riitä. Väki katoaa seurakunnista ja yksi syy lienee se, että kirkko on menettänyt (laittanut menemään) oman periaatteellisuutensa ja ihanteensa. Pitäisi elää niinkuin kirjassa sanotaan eikä ryhtyä liiaksi tulkitsemaan sitä nykyajan odotusten mukaan.

    Kirkon pitäisi irtautua valtiosta kokonaan, kaikessa ja pysyvästi eikä odottaa muruja pöydästä. Itsenäisyys on saavutettava. Silloin kansalaisetkin alkavat taas ajatella kirkon olevan jotain tarpeellista ja kunnioitettavaa (vrt. ortodoksit ja katoliset).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Väki katoaa seurakunnista ja yksi syy lienee se, että kirkko on menettänyt (laittanut menemään) oman periaatteellisuutensa ja ihanteensa."

      Väittäisin, että ei kirkon kannattajakunta siitä lisäntyisi, jos se alkaisi korostaa jotain patavanhoillisia ihanteita. Kirkko hiipuu siksi, että sen perinteisiä arvoja kannattava kuulijakunta vanhenee ja kuolee pois. Nuoremmilla on sitten moniarvoisemmat näkökulmat. On niitä tiukan uskonopin kannattajia, mutta toisaalta suurin osa ihmisistä ei kaipaa eikä hyväksy kirjolta olennaisesti muusta yhteiskunnan laeista ja käytännöistä poikkeavia toimintatapoja.

      Itse kuulun kirkkoon. Olen jo ikäisistäni, viisikymppisistä, tuttavapiirissäni vähemmistössä. Koko kansasta taitaa vielä olla yli 70% evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Laskua on ollut jo pitkän aikaa 1-1,5% osuus väestöstä vuodessa, ja jos sama trendi jatkuu, tulen vielä elinaikanani näkemään sen, kun väestöstä alle puolet kuuluu kirkkoon. Silloin viimeistään yhteiskunnan tehtävien delegoiminen kirkolle on jo hyvin kyseenalaista.

      Poista
  19. Joskus nämä Keppisen jutut ovat vähän kummallisia. Mitä mehiläinen mansikalla ja sen värillä? Valko-keltainen mansikan kukka sille on tärkeä, koska siinä on mettä ja siitepölyä eikä hedelmää käytetä missään muodossa. Lisäksi pitää ihmetellä, miten Suomessa on aikaisemmin voinut elää kun täällä ei ole ollut mehiläistä ennen 1700-lukua, tunnetun tiedemiehen sanomaksi kun on laitettu, että ihmiskunta elää vain muutaman vuoden ilman mehiläistä. Sama muuten koskee Amerikkoja. Hunajaa tuottava ja pölyttävä kesymehiläinen on tuontitavaraa.

    Avioliittoon vihkiminen on vähemmän tunnetusti juridinen sopimus ja uskonnolla tai romanttisella rakkaudella ei oikeastaan ole asian kanssa tekemistä. Homosteliat ja muut pervot eivät tätä oikein tahdo ymmärtää. Odottakaamme ensimmäisiä homoavioeroja ja siihen liittyvää juridista scheissea. Ostan popkornia ja Seiskan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pölyttäjiä on muissakin hyönteisissä, mutta luonnonvaraiset kimalaiset, ampiaiset, kukkakärpäset ja tarhamehiläiset ovat tehokkaimpia ja siinä syy, miksi ne ovat tärkeimpiä ja avainasemassa pölytyksen onnistumisessa. Pölyttymistä tapahtuu jonkin verran myös ilmanliikkeiden (tuuli) ansiosta.

      Homous ja taipumus perverssiyteen eivät kuulu samaan asiayhteyteen. Perverssejä löytyy heteroistakin; suurempi mahdollisuus tilastollisestikin.

      Jos muuta odottamista elämältä ei ihmisellä ole kuin ihmisparien erojen odottelu, niin on todellakin syytä paneutua vain popcornilla maustettujen juttujen lukemiseen. Sivistys siitä ei tosin lisäänny, mutta sivistymään kyvyttömille se lienee harmittomin tapa kompuroida elämänsä päästä toiseen. Jonkinlaista vahingoniloon perustuvaa perversiyttä näen kyllä tässäkin asetelmassa.

      Poista
    2. Pölyttäjät pölyttävät, se on totta. Jos ihmiset tuhoavat kemikaaleilla näitä lajeja pois, kimalaisia sun muita, se on ihmisiltä itseltä pois. - Joka on asian ainoa positiivinen puoli.

      Homoudella ja perverssiydellä en vaikka asiantuntija en olekaan niin mitään yhteistä en näe? Heteroissa - kun heitä on niin paljon enemmän - on heissä enemmän perverssejä. Pelkkää tilastotiedettä. (määrittelen "perverssin" henkilöksi joka seksuaalisesti vahingoittaa toista ihmistä tyydyttääkseen omia tarpeitaan)

      Ps. Kun aloin lukea Anonymin juttua, luulin olevani eri mieltä mitä hän on. Nyt kun kirjoitin vastakommentin hänelle, huomaan... että olemmekin (ei nyt kaikesta mutta melkein) samaa mieltä.

      Sangen kummallista mutta erittäin kivaa!

      Poista
  20. Wittgensteinista ja Tractatuksen lopusta puheen ollen: Nyman kääntää saksan schweigen-verbin sanalla 'vaieta'. En ole nähnyt tästä väännettävän missään, mutta mielestäni ilmauksen pitäisi kuulua 'olla vaiti'. Mistä ei voida puhua, siitä pitää olla vaiti. Vai pitäisikö - siis kääntää näin? Kielilautakunta kyllä hyväksyi Nymanin käännöksen ilmestymistä myöhemmin eli 1995 vaieta-verbin tarkoittamaan myös hiljaa olemista. Sitä ennen se tarkoitti huolitellussa kielessä ainoastaan 'lakata puhumasta' tms. Tukea hyväksyntä sai mm. vanhoista raamatunsuomennoksista ja kirjavaksi menneestä aikalaiskäytännöstä. Mutta kysymyksessä ei mielestäni ole tosiaankaan pelkkä vivahde-ero vaan valtava merkitysero, vaikka merkitykset näyttäisivätkin osin lankeavan päällekkäin. Huomattava on, että tässä toisen Kemppisen jutun eräässä kommentissa mainitaan, että brittien tehokkaan tulenjohdon takia Saksan tykistö oli vaiti. Kommentoija ei käytä verbiä vaikeni. Olisiko Wittgensteinin pitänyt opetella suomea ymmärtääkseen filosofiaansa paremmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kyllä vaikenemisella ja vaiti olemisella ole valtavaa merkityseroa, tässäkään yhteydessä. Tai jos on, valtava-sanan merkitys poikkeaa yleiskielessä käytetystä.

      Poista
    2. Kiitos. Kielikorvani on kenties kuuroutunut. Se on kuuroutunut varmaan naurun desibeleissä väitettyään olevansa ainoa.

      Poista
  21. Täällä on keskusteltu ”Tractatuksen” päättävästä lauseesta 7. Kemppinen kysyy ”mistä me tiedämme, mistä ei voi puhua” ? Edes Wittgenstein tuntija. Vastaus löytyy luonnollisesti edeltävien 525 lauseen 1..2..3..4..5..6..6.54 joukosta. Jo esipuhe osviittaa. Loogikko Wittgensteinille ”ei voi” merkitsee ”loogista mahdottomuutta” / lause 6.375 . Hän esittää magnum opuksessaan ”jotakin” , mistä on loogisesti mahdotonta puhua. ”Vaikeneminen” on näin vastaavasti ”loogista välttämättömyyttä” / 6.375 . Kysymys kuuluukin : MITÄ ”se” on, ”mistä” Wittgenstein osoittaa, että ”siitä on vaiettava” ? Ja vastaus on : ”Tosiseikkojen logiikka” / 4.0312 . Esipuheessa Wittgenstein sanoo, että ”.. kirja pyrkii vetämään rajan .. ajatusten ilmaisemiselle ..”. (Sen, että ”.. raja voidaan .. vetää vain kielessä .. sisältä päin / esipuhe ja lause 4.114 , voi tässä unohtaa, olkootkin olennainen.) ”Ajatukset” ovat juuri niitä ”tosiseikkoja” , joiden ”logiikasta” Wittgenstein sanoo ”.. Perusajatukseni on, että .. mikään ei voi edustaa tosiseikkojen logiikkaa” / 4.0312 . Tämä ”ajatuksien” merkitys käy ilmi lauseista 3 , 3.12 , 3.14 , 4 , 4.0312 . . Kysymys on ”logiikasta” , joka koskee ”.. projektiivisessa suhteessaan maailmaan olevia lausemerkkejä” / 3.12 + 3.14 , 4 : ”Merkkiä, jolla ilmaisemme ajatuksen, sanon lausemerkiksi. Lause .. projektiivisessa suhteessaan maailmaan .. on tosiseikka”. Kun tähän ”ajatuksien” merkityksen reseptiin liittää lauseen 4.06 / ”vain lauseet, jotka ovat todellisuuden kuvia, voivat olla tosia tai epätosia” , niin muutettavat muuttaen saadaan lause 4.0312 niin, että ”perusajatus” sanoo ”.. mikään ei voi edustaa ”vain lauseitten, jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” logiikkaa”. Siten ”Loogiset muodot ovat vailla lukua ..” ((2.18 , 4.01) 4.128) , mikä merkitsee TAVOITTEEN ”.. että kaikki, mikä ylipäänsä voidaan etukäteen sanoa kaikkien lauseiden muodosta, täytyy olla mahdollista sanoa yhdellä kertaa ..” / 5.47 OLEVAN MAHDOTON (toteuttaa). Logiikassa mahdoton millään ”yhdellä kertaa” logiikan ”menetelmällä” so. ”algoritmilla”. - Siten, todellakin ! ”.. Gödel todisti hyvin pitkälti sen, mitä Wittgenstein tarkoitti ..” (Kemppisen bloggauksen ”Pilkalla” kommentti 30. 7. 2016 / Erastotenes Aleksandriainen.)
    Toisin sanoen Wittgenstein ennakoi Kurt Gödelin v. 1931 ja Alain Turingin v. 1936 tuloksia.
    (Valitettavasi Wittgensteinin kursivoinnit, ja omiin nimiin alleviivaukset jäävät pois. Osaamattomuuttani.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mitä vastaavuus tarkoittaa lauseitten ja todellisuuden välillä. Olen ymmärtävinäni eron Laplacen ja Poincaren välillä. Matematiikka on siis todellisuuden 'kielen' murre.

      Logiikan vastaavuus kielen ulkopuoliseen todellisuuteen on vaikeaselkoinen. Varsinkin silloin, kun ulkopuolista todellisuutta ei ole. Logiikan sisällä ovat kausaatiot, joiden vastaavuus aistittuun todellisuuteen on tavoittamaton muulloinkin kuin karkauspäivinä, jolloin meritaisteluja ei voi käydä Saimaalla.

      Vaikka tietäisimme maailman kaikkien pisteiden koordinaatit, nopeuden ja radan yhtenä mielivaltaisena hetkenä, emme voisi laskea tulevaisuutta varmuudella. Varmuus edellyttäisi, että laskennan tulos olisi tiedossa ennen sen suorittamista. Laskusuoritus itsessään muuttaa välttämättä maailman tilanteen.

      En voi edes aanailla mitä Perelman teki Poincaren konjunktuurin kanssa. Olen ihmeissäni jo Kleinin pullosta, jossa narun heittely ei ymmärrykseni mukaan kerro meille mitään donitseista tai palloista.

      Tikkaat kaatuivat saunan taakse.

      Poista
  22. ”Tikkaat kaatuivat saunan taakse”. Aivan ! ”Totuuden” korrespondenssiteorian ”logiikan” perusteella rakennetut ”tikkaat” Wittgensteinin ”pyrkimyksen” toteuttamiseksi kaatuivat. Totuusteoria ja sen ”logiikka” eivät hyväksy ”.. rajan vetämistä .. ajatusten ilmaisemiselle ..” (esipuhe) käyttöliittymänään, ja korrespondenssiteoria kiikuttaa ”tikkaat” itse ”saunan taakse”.
    ”Tikkaat” potkaistaan nurin. Se mikä jää, on että ”.. logiikan sisällä ovat kausaatiot, joiden vastaavuus .. todellisuuteen on tavoittamaton ..”. Miten muutenkaan, jos ja kun korrespondenssiteoria on ”(ontologisen)realismin” totuusteoria.
    Korrespondenssiteorian ”logiikka” on ristiriidaton jos ja vain jos ”.. mikään ei voi edustaa ”vain lauseitten, jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” logiikkaa” (3 , 3.12 + 3.14 , 4 , 4.0312 , 4.06 , 4.128 , 6.4321) .
    Miksi korrespondenssiteoria ja sen ”logiikka” on ohittamton Wittgensteinin ”pyrkimyksen” / ”tikkaiden” (6.54) ymmärtämisessä ?
    Se, mihin Wittgenstein ”pyrkii” (esipuhe, 3 , 3.12 , 4 , 4.06 , 4.112 , 4.114) edellyttää totuusteoriaa. Se, että totuusteoriaksi tulee korrespondenssiteoria on johdonmukaista. Korrespondenssiteorian (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.01 , 4.031) lähtökohta on sama kuin Russellin paradoksin johtopäätös.
    Russellin paradoksin johtopäätös ?
    Yhtäkään ”lausetta” ei ole , jonka ”totuus tai epätotuus” on todistettavasti ja ristiriidattomasti mahdollinen. Ei vielä, ei enää muodostettavissa missään ”kielessä”. Niin, että loogikon tehtäväksi tulee ”Wir machen uns Bilder der Tatsachen” / Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” (2.1) , ja kun tässä Wittgenstein soveltaa jo korrespondenssiteoriaa, niin tehtävänannon ensimmäisellä rivillä lukee : ”Luomme itsellemme .. vain lauseet, jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” (2.1 + 4.06) . Todistettavasti (5 , 5.01) ja ristiriidattomasti (4.211) .
    Korrespondenssiteorian lähtökohta on (Russellin paradoksin johtopäätöstä) vastaavasti totuusteorian ! ”logiikalle” so. ”ristiriidattomuudelle” keskeisen ! ! ”riippumattomuuden” (4.061) käsitteen asettamana se, että ”lausetta” tai ”sitä” , minkä ”lause esittää” (2.221 , 4.01 , 4.031) ei voi verrata ”todellisuuteen” / näyttää toteen ”.. pitää yhtä tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.222) ennen kuin osoitetaan ”.. jotakin yhteistä .. samaa .. kuvaamismuoto .. todellisuuden kanssa yhteinen looginen muoto ..” (2.16 + 2.161 + 2.17 + 2.18 , 4.03) . ”.. Väittääkseen jotakin lauseen täytyy olla kuva” (4.022 , 4.03) .
    Korrespondenssiteorian lähtökohta on se, että ”kieli” ja ”todellisuus” ovat ”toisistaan” riippumattomia. : ”Ellemme ota huomioon, että lauseilla on tosiseikoista riippumaton merkityssisältö, voimme helposti luulla, että tosi ja epätosi ovat yhdenvertaisia merkin ja merkityn asian suhteita. Silloin voisimme esimerkiksi sanoa, että ”p” merkitsee todella tavalla samaa, mitä ”ei – p” merkitsee epätodella tavalla”. ( (1 , 1.11 , 2 , 2.06 , 2.063) ← 4.061)
    Oletetaan, että ”riippumattomuus” ei vallitse. Silloin on mieltä vääntävästi mahdollista ( , ja pelkkä ”mahdollisuus” riittää) , että ”lause” tai ”se” , mitä ”lause esittää” ON SAMALLA SEN ILMAISU, ”MINKÄ” KANSSA ”.. täsmää tai on täsmäämättä .. pitää tai ei pidä yhtä ..” (2.21 + 2.222) . Jos edellisessä ”tapauksessa” / ”pitää yhtä” kierretään ”vain” kehässä, niin ”jälkimmäisessä” / ”ei pidä yhtä” kysymys on noidankehästä. Niin ristiriidan kuin identiteetin (lainkin) ”merkityksessä”.
    Mielestäni onkin selvää, että ELLEI ota huomioon ”totuuden” korrespondenssiteoriaa ja sen ”logiikkaa” , NIIN Wittgensteinin ”kuvateoria” (4.01) ja hänen ”perusajatuksensa” (4.0312) jäävat (täyttä) ymmärrystä vaille. Mikä ei ole ”Tractatuksen” kokonaisuudessa vähän!
    ”Tikkaat” jäävät kaatumatta ”saunan taakse” !

    VastaaPoista
  23. Kiitos Kemppiselle. Hän tähänasti hyväksynyt. Jatkoa saattaa vielä seurata. Lyhyesti, lyhyemmin. ”Riippumattomuuden” (4.061) merkityksesta. Jos ”riippumattomuus” on varannut, ottanut jo ”kielen” ja ”todellisuuden” ulkoisen suhteen paikan, niin mikä on ”sen” paikka, mikä tekee ”lauseesta ”todellisuuden kuvan”” (2.18) ? Siitä, että jos (4.061) , niin ! ( .. 2.203 , 3.02 ..) .
    ”Riippumattomuuden” merkityksestä ”kuvateorian” (4.01) ja Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312) peruskäsitteeeenä. Siitä, että oleellisilta osiltaan ”Tractatuksen” ymmärtäminen kulkee (mielestäni) ”riippumattomuuden” avain kaulassaan.
    Siitä, että jos (ja kun) ”riippumattomuus” on korrespondenssiteorian pätevyydelle välttämätön / ensimmäinen ”ehto” , niin ”sen” on oltava voimassa edelleen ”lauseessa” , joka on ”todellisuuden kuva”.
    (Oletetaan, että eräs ”x” ja eräs ”y” ovat yhteydessä ”toisiinsa” niin että ”x” ja ”y” ovat kuitenkin (välttämättä) edelleen riippumattomia ”toisistaan”. Olisiko niin, että ”riippumattomuus” ilmenee nyt ! ”ei – johdettavuutena” ? )

    VastaaPoista
  24. "Korrespondenssiteorian lähtökohta on se, että ”kieli” ja ”todellisuus” ovat ”toisistaan” riippumattomia. : ”Ellemme ota huomioon, että lauseilla on tosiseikoista riippumaton merkityssisältö, voimme helposti luulla, että tosi ja epätosi ovat yhdenvertaisia merkin ja merkityn asian suhteita. Silloin voisimme esimerkiksi sanoa, että ”p” merkitsee todella tavalla samaa, mitä ”ei – p” merkitsee epätodella tavalla”. ( (1 , 1.11 , 2 , 2.06 , 2.063) ← 4.061)"

    Kiitoksia vaivannäöstä. Olen onneton oppilas.

    Ihmetykseni aihe liittyy kategoriseen "Kieleni rajat merkitsevät maailmani rajoja" -lauseeseen. En ymmärrä, että eletään kuin fenomenologian lavastevarastossa ja kuitenkin oletetaan yhteinen kielestä ja aisteista riippumaton todellisuus. Mieli tarkastelee aistimuksia "kuvina", joilla on tarkka kielellinen merkitysvastaavuus samassa varastossa, kielen ulkopuolta ei ole. Näinhän jäänkin Kleinin pullooni.

    Mielestäni korrespondenssiteoria edellyttää sekä yhteistä kokijoista riippumatonta todellisuutta, että varmuutta heidän yhteneväisistä aistimistavoistaan ja kielestään. Korrespondenssia ei voi olla ilman toisia samassa todellisuudessa ja kielessä eläviä.

    Kaikki ymärretyt lauseet ovat välttämättä loogisia. Myös epätodet. Ellen ymmärrä lausetta, pyydän lausujaa selittämään tarkoituksensa toisin sanoin, mikäli se on mahdollista. Moni asia jää silti ymmärtämättä.

    VastaaPoista
  25. Sinulla ☺ ”onneton oppilas” on järjestys väärin, kun sanot ”en ymmärrä, että eletään kuin fenomenologian lausevarastossa ja kuitenkin oletetaan yhteinen kielestä ja aisteista riippumaton todellisuus”.
    Kerrataan. Lisätään ”tikkaiden” askelmia.
    Ensin Russellin paradoksin seurauksena kategorinen kysymys ”totuudesta”. Tarvitaan totuusteoria määrittämään ”totuuden” käsite. Korrespondenssiteoria. Minkä perusteella osoitetaan ”ajattelun lakien, tiedon yleisen muodon, muodollisesti pätevän päättelyn ja todistamisen säännöt” (Tieteen termipankki / logiikka / määritelmä) , ja ”ajattelu, muodollisesti pätevä päättely” edellyttää ”merkkejään”. Jotakin ”kieltä”.
    Alussa, ensin on VAIN korrespondenssiteoria ja ”kieli”. Välttämättä ”universaali – kieli” so. ”kieli” , jossa voidaan sanoa (periaatteessa) kaikki ”sanottavissa oleva” / ”ilmaistavissa oleva”.
    ”Jos tunnemme kaikki oliot, tunnemme samalla kaikki mahdolliset yksityiset asiaintilatkin”. ( (2.012 , 2.0121) , 2.0124)
    Miten muuten, olettamatta ”u – kieltä” Wittgensteinin ”pyrkimys” olisi ylipäänsä mahdollinen!
    Jos korrespondenssiteoria (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.031) on välttämätön ”Tractatuksen” käsittämisessä, niin yhtälailla oleellista nähdä Wittgensteinin ”maailman substanssi – ”opin”” merkitsevän ”kieltä” / ”u – kieltä” (2.012 , 2.0121 , 2.0124 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.064) . Muutenhan totuusteoriaa ei voi ”käyttää” (2.1 , 3.5) kuin soveltamalla ”kieleen” ; JO – olemassaolevaan ”kieleen”. - Riippumatta siitä, onko mitään ”maailmaa” / ”todellisuutta” olemassa.
    Näin se, että ”kaikki ymmärretyt lauseet ovat välttämättä loogisia” on oikeastaan ”maailman substanssi – ”opin”” korollaari. Riippumatta siitä, ovatko ”lauseet” , tai edes voivat olla, ”tosia tai epätosia” niin, että osoittavat ”.. maailma .. on” (6.44) sitten kun korrespondenssiteoriaa on ”sisältä päin” (4.114) sovellettu ”kielessä”.
    ”Substanssi on se, mikä vallitsee riippumatta siitä, mikä on niin tai näin”. ( ( (1.1 , 1.11 , 1.12 , 2 , 2.06 , 2.063) ← 2.024)
    Yhtäkään ”(väite)lausetta” ei voi vielä osoittaa, ja väittää ”totuuttaan tai epätotuuttaan” , edes ”mahdollisuutta”. Todistettavasti. Ei ennen kuin on osoittanut, että ”lause on todellisuuden kuva ..” (4.01) . Ja tämä osoittamisen vaatimus siitä, että korrespondenssiteorian pätevyydelle / ristiriidattomuudelle välttämätön ”riippumattomuus” (4.061) asettaa ”kielen” ja ”todellisuuden” (välisen) suhteen lähtökohdaksi ”samassa yhteydessä” – ilmaisemattomuuden. Kysymys on siis itse asiassa vaatimuksesta todistaa korrespondenssiteorian pätevyys ; totuusteorian ”logiikan” itsensä asettamana. Totuusteorian ”logiikka” vaatii todistamistaan. Logiikka vaatii todistamistaan.
    Voidaankin sanoa, ei niinkään ☼ ”onnettomasti” , että ”eletään lausevarastossa”. Tätä korrespondenssiteorian ”logiikankin” / ”riippumattomuus” asettamaa periaatteessa täydellista ”lausevarastoa” käsitellään kuitenkin vain ja ainoastaan totuus- ja todistusteoreettisesti. Totuus- ja todistusteoreettisesti ”todellisuudesta” riippumattomana. Kysymällä niitä ”lausevaraston” lauseita, niitä ”u – kielessä” muodostettavissa olevia ”lauseita” , jotka voivat olla ”tosia tai epätosia” annettuun / oletettuun totuusteoriaan perustuen. KYSYMÄLLÄ korrespondenssiteorian itsensä pakottamana / ”riippumattomuus” , m i t ä se, että ”lauseen ”totuus tai epätotuus”” voidaan osoittaa, e d e l l y t t ä ä ? M I T Ä se, että ”.. on verrattava .. todellisuuteen” (2.223) EDELLYTTÄÄ ”LAUSEELTA ”ITSELTÄÄN”” ! Kysymys on ”itseensä viittaavuudesta” / ”self reference” niin, että ”kieli” esittää, ! simuloi korrespondenssiteoriaan sisään rakennettua ”kielestä ja aisteista riippumatonta todellisuutta” tavalla (2.203 , 4.0641) , joka tekee ”(ontologisen) realismin” teesin ei vain loogisesti uskottavaksi, vaan välttämättömäksi : Totuusteorian ristiriidattomuudelle.
    Lopulta ”itseensä viittaavuuden” kautta Gödeliin, ja Turingiin, eikä korrespondenssiteoria jää ”tikkaiden” kaatumisesta huolimatta oletukseksi ”pyöreästä lehmästä”.
    (Jos Kemppinen suo, jatkoa seuraa, kuten lauseesta 5.6 .. . )

    VastaaPoista
  26. Sattuipa kämmi! Ensin korjaus. Po. ”LAVASTEvarastossa” , ei ”lausevarastossa”.
    Ankarat pahoittelut sekä itse isännälle että arvoisalle opponentille.
    (Jotenkin arvelin, että moka jää Kemppiseltä huomaamatta. )
    Virhe sikäli osuva, että Wittgensteinin ”pyrkimyksen” (esipuhe, 4.112 , 4.114) / ”kuvateorian” (4.01) / ”perusajatuksen” (4.0312) , ja edelleen lauseen 7 ymmärtämisessä tarvittavat yläkäsitteet rajoittuvat kahteen : ”Totuuden” käsitteeseen ja ”kielen” / ”universaali – kielen” käsitteeseen (2.012 , 2.0121 , 2.0124 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.064) niin, että ”.. kaikki mahdollisuudet ..” (2.0121) , kaikki ”.. vain lauseyhteydessään merkitsevät nimet” (3.3) ovat mukana. Näin täydellisestä ☺ ”lausevarastosta” puhuminen on asiallista, että on ”substanssi” , mistä ottaa ja ”luoda” (2.1) korrespondenssiteorian ”logiikan avaruuteen sijoittuvat tosiseikat ..” (1.13 , (3 , 3.12 + 3.14 , 4 , 4.06) ) , jotka loogikon näkökulmasta viime kädessä ”.. muodostavat maailman” (1.13) .
    ”Ellei maailmalla olisi substanssia, silloin toisen lauseen mielekkyys riippuisi jonkin toisen lauseen totuudesta”. (2.0211)
    ”Silloin olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta”. (2.0212)
    MIHIN ”.. jonkin toisen lauseen totuus” (2.0211) perustuisi ? ! Joko kierrettäisiin (yhä laajenevassa) kehässä, tai olisi niin, että ”.. tulos olisi tiedossa ennen sen suorittamista ..” (katso anonyymin kommentti / 14. 5) eli ennen kuin voisi ”.. hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta” (2.0212) olisi jo tunnettava ”kaikki ”kuvat”” , mikä merkitsisi juuri sitä, mistä syystä Wittgensteinin ”pyrkimys” epäonnistuu : Ristiriitaa.
    Se, että ”luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” (2.1) kävisi mahdottomaksi ( , kuten savenvalajan työ ilman saveaan) .
    Tarvitaan niin sanoakseni ”ajatuksien” (3 , 3.12 , 4 , 4.06) ! BIG DATA / ”u – kieli”.
    Tarvittavat alakäsitteet tulevat korrespondenssiteorian (2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.031) ja sen ”logiikan” (4.061) myötä. ”Todellisuuden” käsite ja ”riippumattomuuden” käsitteen myötäjäisenä vielä ”todistamisen” (5 , 5.01) käsite.
    On totta, että ”.. korrespondenssiteoria edellyttää sekä yhteistä kokijoista riippumatonta todellisuutta, että varmuutta heidän yhteneväisistä aistimistavoistaan ja kielestään. Korrespondenssia ei voi olla ilman toisia samassa todellisuudessa ja kielessä eläviä”.
    Ensijaista korrespondenssiteorialle ! ”totuusteoriana” on kuitenkin kysymys siitä, miten ja että ”lauseen ”totuus tai epätotuus”” voi perustua korrespondenssiteoriaan, kun sen ! ”ristiriidattomuus” edellyttää mielestäni JO (annetusti) ”riippumatonta todellisuutta” nimenomaan suhteessa ”kieleen” (4.061) .
    Miten ja että ”kielen ’ yhteys ”todellisuuteen” ’ ” on mahdollinen ? Ristiriidattomasti ja ”totuuden” säilyttäen ?
    Toisin sanoen muut korrespondenssiteorian ”edellytykset” ovat totuus- ja todistusteoreettisesti toissijaisia, ja voisiko sanoa, että ”asetetaan sulkeisiin” Edmund Husserlin fenomenologista menetelmää muistuttavalla tavalla.
    Se, että ”kielellä” on ’ yhteys ”todellisuuteen” ’ / ”.. jotakin yhteistä .. jotakin samaa .. kuvaamismuoto .. todellisuuden kanssa yhteinen looginen muoto, so. todellisuuden muoto” (2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18) on osoitettava, että vaatimus ”.. on verrattava .. todellisuuteen” (2.223) on mahdollista toteuttaa, ja voi näyttää toteen ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden”” eli sen että ”.. lauseen esittämä se ja se asiaintila pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.221 + 2.222 + 4.031) .
    JOS ja ! KUN Wittgensteinin ”pyrkimys” kohdistuu juurikin korrespondenssiteorian ” ”logiikan avaruuteen sijoittuvien tosiseikkojen .. ” (1.13) rajaamiseen” / kaikkien ”niiden ”lauseiden”” ilmaisemiseen ”.. jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” (4.06) korrespondenssiteorian perusteella ”todistettavasti” , NIIN mitä ko. ”pyrkimyksen” epäonnistuminen merkitsee lauseen ”kieleni rajat merkitsevät maailmani rajoja” (5.6) suhteen ?
    Seuraavaksi lause 5.6 . Sitten Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312 , 4.128 , 6.4321) päättävä ”gödeliläinen ”PIHVI”” .

    VastaaPoista
  27. ”Ihmetykseni aihe liittyy kategoriseen "Kieleni rajat merkitsevät maailmani rajoja" -lauseeseen” ( opponentti 22.5) .
    Sama kaava kuin Wittgensteinin ”pyrkimykseen” / korrespondenssiteoria ja sen ”logiikka” pätee lauseeseen 5.6 .
    (Alustan tässä jo ☺ ”gödeliläistä ”pihviä”” . )
    Jos Russellin paradoksin johtopäätös oli se, että mitään ristiriidattomasti ja todistettavasti ”totta tai epätotta” ei enää, ei vielä ole ( , kun ”kylän parturi sekä ajaa että ei aja partaansa” ) , niin nyt / lause 5.6 ollaan, ”loogikko – subjekti” on sen äärellä, että korrespondenssiteoria ei salli käyttöliittymänään ilmoittaa ”vain lauseita, jotka voivat olla tosia tai epätosia”.
    Lausetta 5.6 edeltävä lause 5.5571 näet kiteyttää Wittgensteinin ”filosofian päämäärän” (4.112 , 4.114) epäonnistumisen.
    ”Ellen voi ilmoittaa, mitä elementaarilauseita on olemassa, silloin ilmoittamishaluni täytyy johtaa ilmeiseen mielettömyyteen”. (5.5571)
    Se, että tässä ”ilmoittamishalussa” on ollut kysymys totuus- ja todistusteoreettisesta / metamatemaattisesta yrityksestä ( , kuten vastata ”ratkaisuongelmaan” jo ennen ”sen” esittämista v. 1928 / David Hilbert ) on perusteltavissa mielestäni kohtuullisen hyvin seuraavasti.
    ”Nimet esiintyvät lauseissa vain elementaarilauseiden yhteydessä”. ( (2.021 , 3.202 , 3.203 , ! 3.23 , 3.3) ← 4.23 → (5 , 5.01) )
    ”Merkityssisällön yksiselitteisyys” (3.23) on ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden”” todistettavissa olevan ”mahdollisuuden ”yksiselitteisyyttä”” (2.06 , 2.201 , 4.022 , 4.023) .
    ”Lauseet ovat elementaarilauseiden totuusfunktioita. (Elementaarilause on oma totuusfuntionsa.)” (5)
    ( Toisin sanoen ”elementaarilause” ei sisällä enää omia ”totuusmahdollisuuksiaan” (2.11 , 2.203 , 3.318 / 4.431 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 / 3.318) . )
    ”Elementaarilauseet ovat lauseiden totuusargumentit”. (5.01)
    JOS ”lauseiden totuusargumentteja” ei voi ”ilmoittaa” , NIIN vuonna 1928 esitetty ”Entscheidungsproblem” saa ! jo ”Tractatuksessa” kielteisen vastauksen ( (1.13 ) ← 6.4321) . Piste ! Vai ?
    ”Nyt meidän on vastattava a prori kysymykseen kaikista mahdollisista elementaarilauseen muodoista. Elementaarilauseet muodostuvat nimistä. Koska emme kuitenkaan voi ilmoittaa erimerkityksisten nimien lukumäärää, emme myöskään voi ilmoittaa elementaarilauseiden rakennetta”. (5.55)
    Ja sivumennen sanottuna ”se” miksi ”.. emme .. voi ilmoittaa erimerkityksisten nimien lukumäärää ..” liittää Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312) Gödeliin v. 1931 , ja mielestäni siihenkin, mitä opponentti edellyttää (22. 5) so. siihen, että ”.. maailma .. on” (6.44) . Osoittaa ”skeptisismin mielettömyyden” (6.51) .
    No ! Miten tämä ylläesitetty ”välinäytös” liittyy lauseeseen 5.6 ; alalauseineen 5.641 asti ?
    JOS loogikko – Wittgenstein tai kuka tahansa toinen ”loogikko – subjekti” ei voi käyttää ”kieltä” / ”u – kieltä” osoittaakseen ”.. kielessä .. sisältä päin ..” (esipuhe + 4.114) korrespondenssiteorian ”logiikan avaruuteen sijoittuvia tosiseikkoja ..” (1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.141 , 2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 3.12 + 3.12 , 3.5 , 4.01 , 4.03 , 4.031 , 4.0312 , 4.06 , 4.128 , 6.4321) , NIIN hän musta pekka ☻ kädessään / nallina kalliolla saattaa ☺ loihe lausumaan ”kieleni rajat merkitsevät maailmani rajoja” (5.6) niin, että ”ajattelevaa, mieltävää subjektia ei ole olemassa ..” (5.631) nimenomaan siinäkään ! ”.. pyrkii vetämään rajan .. ajatusten ilmaisemiselle ..” – merkityksessä. Ja korrespondenssiteoriaa ja sen ”logiikkaa” totuusteorian itsensä asettamassa ”todellisuudesta” riippumattomassa ”u - kielessä” käyttänyt ”loogikko – subjekti” (saattaa jopa) oivaltaa ”.. että solipsismi .. yhtyy puhtaaseen realismiin. Solipsismin minuus kutistuu ulottuvuutta vailla olevaksi pisteeksi ja jäljelle jää siihen koordinoitu todellisuus” (5.64) .
    Yhdessä sen kanssa, että ”kaikkitietävä” loogikko ”.. Jumala ei ilmesty maailmassa” (6.432) tulee loogikon ”.. minuudesta .. metafyysinen subjekti, maailman raja - ei sen osa” (5.641) .
    Ja molemmat / Jumala ja kuvansa ovat mykistyneet. Vaikenevat.

    VastaaPoista
  28. Kiitoksia taas. Toivottavasti Kemppinen sallii lisää.

    Valitettavasti minulla ei ole kotona kuin "Filosofisia tutkimuksia", enkä muutenkaan ole kärryillä Tractatuksen loogisista hienouksista. Olen lukenut muiden kommentteja aina kun olen käsiini saanut. Valaiseva on pohdinta maailman ja 'maailman' ontologisesta statuksesta. Kysymys on kielen universaaliudesta kontra kielestä kalkyylinä. Jaakko Hintikan esittämä nähökulma on jotenkin kykyjeni piirissä, luulisin.

    Mieluiten piilotan tietämättömyyteni Erik Steniuksen selän taakse:

    ”I think the Tractatus is a book from which a very great deal can be learnt. That does not mean that I agree with all that it contains. From my personal point of view the statements in it might – roughly speaking – be divided into four groups. First, there are statements which I believe I understand and which I think are clarifying, stimulating and important. These, of course, form what I find the best part of the book. Secondly come statements which I believe I understand and with some certainty think are essentially false or misleading. Hence I value them next to the statements in the first group. Thirdly, there are those which I do not understand and the value of which I am therefore unable to estimate. And fourthly, there are a number which seem on the one hand to be understandable, but on the other hand to be so in such a way as to give an indeterminate and obscure impression, hence they become impossible either to accept or to reject. Statements of this kind strike me as worse than false statements, because while false statements may be corrected and their correction leads to insight, indeterminate ones are simply unfruitful. My presentation of the Tractatus will mainly be restricted to the first and second of these groups. I hope nothing essential has been left out as a consequence of this.” (Stenius 1960, s. ix) (Filosofia.fi)

    Kohtaus maalla.
    A: "Naulaisin päreitä tuvan kattoon, mutta meillä ei ole tikkaita."
    B: "Kyllä meillä on tikkaat. Heitin ne saunan taakse."
    C: "Eivät ne enää ole siellä. Vein ne navetan seinustalle, minne kuuluvat."

    VastaaPoista
  29. Kiitos itsellenne.
    Erik Steniuksen kanssa samaa mieltä : ”Tractatus” monikerroksinen ”mixed bag”. Steniuksen tutkimusta en ole lukenut. Se, miksi (paitsi englantini tuskin edes tyydyttävää) selviää, kun täsmennän sekä ”Tractatus” - lukutapaani että vielä tulkintaakin ; olematta jo? ”tårta på tårta”.
    Sitten lyhyesti Wittgenstein / Gödel – historiastani.
    Loogis-filosofisen tutkielman lukutapaani haluan korostaa. Selittäkööt teos itse itseään ”vertailevasti” ja ”kirjaimellisesti” ilman mitään tekijänsäkään jälkikäteen antamia osviittoja. Paitsi esipuhetta. Haaste on suorastaan herkullinen! Ymmärtää vaikeatajuinen sellaisenaan sisältä päin / ”kielestään” käsin. En siis tukeudu, vertaile Wittgensteinia edeltävien filosofienkaan, kuten Gottfried Leibniz tai Immanuel Kant, ”teksteihin”. Jo siitäkin syystä, että tietoni turhan ohuet.
    Vähäisin filosofisin voimin tulkita, oikein tai väärin, ”kuvateoria” (4.01) ja ”siihen” liittyvä Wittgensteinin ”perusajatus” (4.0312) totuus- ja todistusteoreettisesti. Kurt Gödeliä v. 1931 / hänen ”epätäydellisyyslauseitaan” , etenkin ”ensimmäistä” , ja Alain Turingia v. 1936 / ”Entscheidungsproblem” ennakoiden. Muutettavat muuttaen.
    ”.. Kurt Gödel (1906 – 1978) .. osoitti, että aritmetiikan aksiomajärjestelmät ovat aina epätäydellisiä sikäli, että niissä esiintyy tosia mutta todistumattomia lauseita. .. Vuonna 1936 Alonzo Church (1903 – 1995) ja englantilainen Alan Turing (1912 – 1954) osoittivat, että relaatioita sisältävä predikaattilogiikka on ratkeamaton, ts. ei ole olemassa mekaanista menetelmää tai algoritmia, jonka avulla mielivaltaisesta lauseesta voidaan tarkistaa, onko se loogisesti tosi vai ei. ..”. (Tieteen termipankki 11. 01. 2018 : Filosofia : logiikka. )
    Muutettavat muuttaen : Loogis-filosofisessa tutkielmassa ei ole kysymys ”aritmetiikan aksiomajärjestelmistä” , eikä ”loogisista totuuksista” , vaan kaikista ”niistä ”(väite)lauseista”” , joiden ”totuus tai epätotuus” on korrespondenssiteoriaan / sen ”logiikkaan” perustuen ”todistettavasti” mahdollinen. Kyse on ”totuuden” kontingenssista. Tarkoitan, että jos kontingenssi” on määritelmän mukaan ”.. väite, joka voi olla tosi tai epätosi konteksista riippuen ..” (Tieteen termipankki  12. 01. 2018 : Filosofia : kontingenssi. ) , niin ”kontekstin” asettaa nyt ”totuuden” korrespondenssiteoria.
    Wittgenstein pyrkii osoittamaan ja rajaamaan ”kaikki ”lauseet”” , joiden ”totuus tai epätotuus” on ”totuuden” korrespondenssiteoriaan (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225 , 3.04 , 3.05 , 4.031) ja sen ”logiikkaan” (4.061) perustuen ”todistettavasti” mahdollinen (1.13 , 3.12 , 3.14 , 4.01 , 4.06 , 5 , 5.01) . Päätyen kielteiseen vastaukseen (4.0312 , 4.128 , 6.4321) .
    ”Vertailevasti” ja ”kirjaimellisesti” ?
    Kuten, että katson itse teoksesta, mitä esipuheen ”ajatus” merkitsee. Tai, että kun lauseen 2.11 ”asiaintila” merkitsee samaa kuin ”yksityisten asiaintilojen vallitseminen ja vallitsematta oleminen” , n i i n ! mitähän se (olennainen) , että ”kuva sisältää esittämänsä asiaintilan mahdollisuuden” (2.203) tarkoittaa. MITÄ ”kuva s i s ä l t ä ä ..” ? ( (2.11) → 2.203 ← (4.25 , 5.01) ) !
    Tämä Wittgenstein / Gödel tartunta jo 1970 luvulta. Turing myöhemmin. Tauti iskenyt aika ajoin. Nyt eläkeukkona meinaan, että aika terapoida so. Loogis-filosofisen tutkielman tulkinnan ”resepti” mustaa valkoiselle. Yrittämättä kirjoihin ja kansiin.
    Tutustuminen G. H. von Wrightin kirjan Logiikka, filosofia ja kieli kautta, ja Gödel v. 1931 suorastaan vapauttavaa. En kaipaa sen enempää taivaallista kuin maallistakaan ”loogikko – jumalaa”.
    ”Tractatusta” p ä n t ä t e s s ä ”perusajatuksensa” (4.0312) / Gödel juolahti sitten mieleen.
    Tutkimukseni, jos tutkimus sopiva nimi, täysin maallikkona. Esimerkiksi vailla mitään matemaattis-loogista osaamista, ja filosofisessa yleissivistyksessä siinäkin puutteita.
    ”Päreista” ☺ ! Kaatuuko korrespondenssiteoriakin. Vai onko ! ”.. toinen looginen paikka .. u l k o puolella ..” (4.0641) / ”epätotta” .. KORVAAVA .. ”t o s i” / (4.0312) epäsuora osoitus, että .. ?
    Viikonloppuna jatkoa. - Kemppinen sallinee.

    VastaaPoista
  30. Varkaalla on lyhyet jäljet.

    Uskallukseni tällaisella tanssilattialla perustuu pääosin taannoiseen "Päreitä"-blogiin , jonka pitäjä Rauno Räsänen kirjoitti usein Wittgensteinista. Blogin lopetus (2014) oli sitä itseään. Se on vielä luettavissa.

    Myös Riku Juti on arvioissaan kiinnittänyt huomiota "elementaarilauseitten" ratkaisevaan, mutta epäselvään rooliin. Mitä ne ovat? Tuntuu siltä, että uponneesta laivasta sukeltajat nostivat vain kelvottoman pelastusrenkaan. Seuraavan arvion varastin blogista "Vallankumouksen hedelmät", jonka kirjoittajasta en tiedä mitään.

    "Keskeinen Tractatuksen tulkintaongelma liittyy siihen, minkälaisia elementaarilauseet ovat. Wittgenstein esittää niin kovia vaatimuksia, että mitkään luonnollisen kielen lauseet eivät täytä niitä. Ensimmäiset tulkitsijat ajattelivat, että elementaarilauseet kuvaavat välitöntä havaintoa. Jokainen mielekäs lause voidaan siis kääntää lauseiksi, jotka kuvaavat välitöntä kokemusta."

    Wittgenstein itse on sanonut, etteivät lauseet kuten "Tikkaat ovat saunan takana" ole tietoa lainkaan, vaan ne ovat ilmoituslauseita tms. Monta kiveä tullaan vielä kääntämään. Tämä oli ilmoitus.

    VastaaPoista
  31. Arvelen, että ennakointi on paikallaan. Meinaan, että jos perusteellisemmin, niin jatkoon tarvitsen kolme ”osaa” , joista ainakin ensimmäisen kuluvan viikonlopun aikana laitan Kemppisen hyväksyttäväksi.
    Sitten vielä johtopäätöksille ”osionsa” + vastaaminen mahdollisiin / todennäköisiin opponentin haastamisiin.
    Ja ”haastamisiin” ☺ törmäsinkin.
    Kemppisen muutaman päivän tauon jälkeen vast’ ikään avasin.
    Kiirettä pitänyt sekä ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” – jatkon tekemisen kanssa että etenkin muissa puuhissa, joissa niissäkin Senecan ohjeita noudatettu sikäli kuin eilisestä 8. 6 Kalle Haatasesta / yle 1 ymmärsin. (Juuri nyt kylläkin valkkaria pipetillinen kerrallaan siemailen.)
    Palaan ”tanssilattialle” / opponentin antamiin vinkkeihin kunhan saan ”kiveni kannettua”. - Ans kattoo, käykö kuin Sisyfokselle. Vaikka tuskin näistä merkinnöistä manalaan joutuu ( , paitsi ehkä ravitsemusliikkeeseen).
    Blogit olen kirjanmerkinnyt tyyliin ”Päreitä” blogi / Tractatus.
    Sen verran jo tässä, että vastaaminen niin kysymykseen ””elementaarilauseiden” ratkaisevasta, mutta epäselvästä roolista” kuin kysymykseen ”minkälaisia elementaarilauseet ovat” edellyttää, kas kummaa ”elementaarilauseiden” roolittamista nimenomaan ”kuvateorian” (4.01) totuus- ja todistusteoreettisesssa kontekstissa.

    VastaaPoista
  32. Jatko kolmessa osassa.
    Ensin kerran vielä lauseen 7 , ja ylipäätään ”Tractatuksen” tulkinnan mielestäni vankat ”perusteet” / ”ABCD..” – kirja. - Ennen kohtaa ! ”E” / ”Ajatus sisältää siinä ajatellun asiaintilan mahdollisuuden. Mikä on ajateltavissa, on myös mahdollista”. ( (2.06 , 2.1 , 2.11) → 2.201 , 2.202 , ! 2.203 , ! 3.02 ← (4.25 , 5.01) ) . MITÄ (2.203 , 3.02) merkitsee ? JA M I T E N tämä selvältä ristiriidalta näyttävä ”sisältäminen” / ”ajatuksen ”itseensä – viittavuus”” on kuitenkin (ristiriidattomasti) mahdollista ?
    A : Esipuheessa selkeästi esitetty ”pyrkimys” , KUN katsoo itse kirjasta ”ajatuksen” merkityksen (esipuhe , 3 , 3.12 , 4 , 4.06 , 4.112 , 4.114) , ja se, että ”todistettavasti” (5 , 5.01) liittyy sekä ”pyrkimyksen” taustaan, Russellin paradoksiin että sen asettaman ”filosofian päämäärän” (4.112 , 4.114) totuusteoreettiseen toteutukseen.
    B : ”Pyrkimys” mahdollinen ↔ / jos ja vain jos (oletetaan) totuusteoria, joka johdonmukaisesti ”totuuden” korrespondenssiteoria (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225 , 3.04 , 3.05 , 4.031) vaatiessaan pätevyytensä osoittamista.
    C : ”Pyrkimys” mahdollinen ↔ / jos ja vain jos (oletetaan) ”kieli” , jonka oltava ”universaali – kieli” , jossa ”.. kaikki mahdollisuudet ..” (2.0121 , 2.0124) / k a i k k i ”.. sen ja sen asiaintilan esittävät lauseet” (2.021 , 2.221 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311) ovat muodostettavissa.
    D : ”Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” (2.1) soveltamalla totuusteoriaa ”u – kieleen” , ja VASTA korrespondenssiteoreettisesti ”käytetty, ajateltu lausemerkki on ajatus” (3 , 3.12 , 3.5 , 4 , 4.06) eli ”kuvateoria” on tulos korrespondenssiteorian ja sen ! ”logiikan” soveltamisesta ”u – kielessä” , joka ”soveltaminen” osoittaa ”miten” (2.11 , 2.203 , 3.02) totuusteorian pätevyys on mahdollinen ja jos oikein oivaltaa ☺ ”e t t ä” ( (4.0312) ← 4.0641 / 4.128 , 5.01 , 5.55 , 5.5571) myös ristiriidattomasti mahdollinen.
    Se, että ”logiikan avaruuteen sijoittuvat tosiseikat muodostavat maailman” (1.13 , 3 , 3.12 + 3.14 , 4 , 4.06) on korrespondenssiteorian ”logiikan” määrittämä mahdollinen ”maailma”.
    ”Kuva on todellisuuden malli”. (2.12)
    ”Kuva kuvaa todellisuutta esittämällä yksityisten asiaintilojen vallitsemisen ja vallitsematta olemisen mahdollisuuden”. (2.201)
    ”Kokonaisuudessaan” (2.06 , 2.063 , 2.11 , 2.12 , 2.201) .
    Wittgensteinin ”maailman substanssi – ”oppi”” merkitsee paitsi ”u – kieltä” (2.0121 , 2.0124 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311) niin myös ! KAKSIN – kertaista korrespondenssiteorian ”logiikan” soveltamista ”u – kieleen”.
    Ensin ”u – kieli” / Wittgensteinin ”pyrkimys” , että ylipäänsä minkään ”lauseen ”totuutta tai epätotuutta”” voidaan kysyä. Jotakin totuusteoriaa käyttäen.
    Toiseksi, kun korrespondenssiteoriaa sovelletaan (1 – kertaa) ”u – kieleen” , niin sen ”logiikka” (4.061) / ristiriidattomuus pakottaa ”u – kielen” riippumattomuuden ”todellisuudesta” ( ( (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 2 , 2.06 , 2.063) ← 2.024) , JA HERÄÄ ! KYSYMYS mahdollisuudesta OSOITTAA , e t t ä ”lause” tai ”se” , mitä ”lause” esittää ”.. pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.222) , KUN kerran ”riippumattomuus” määrää alussa ”kielen” ja ”todellisuuden” suhteeksi ”samassa yhteydessä” – ilmaisemattomuuden.
    ”.. Miten voidaan puhua miten asiat todellisuudessa ovat jos uskomusta ei voida verrata todellisuuteen? ..” (Tieteen termipankki 10. 06. 2018 : Filosofia : korrespondenssiteoria. )
    ”U – kielen” ja ”todellisuuden” (välinen) riippumattomuus / ”samassa yhteydessä” – ilmaisemattomuus, se että ”mitään” todistettavasti ”totta tai epätotta” ei vielä ole on ”kuvateorian” lähtökohta. Korrespondenssiteorian itsensä asettamana. Kuten pitääkin. Vastaten Russellin paradoksin johtopäätöstä.
    KYSYMYS ”u – kielen ’ y h t e y d e s t ä ”todellisuuteen” ’ ” ! Ja jos ”.. jotakin yhteistä .. todellisuuden kanssa ..” (2.16 , 2.17 , 2.18) voidaan ristiriidattomasti osoittaa, niin ”.. Russellin paradoksi raukeaa” (3.333) .
    SIIS : ’ Yhteys ”mihin” ’ / ”MINKÄ ”kuva”” ! ?
    ”Todellisuus” on käsitettävä.

    VastaaPoista
  33. En yritä kumota, tai tulkita 'syvällisesti' "Tractatusta".  Koen heittäneeni pois ne tikkaat, joita joskus kauan sitten kiipeilin. Niinhän käskettiin tehdä. En ymmärtänyt niitä silloinkaan, luulisin. Sain ”Filosofisia tutkimuksia” pian sen ilmestettyä suomeksi, jonka ymmärtämisessä en tunne olevan vaikeuksia.

    Tälle palstalle, ketjun alkuosaan, kirjoitti asiaa syvästi ymmärtävä Tommi Uschanov, joka teilaa Jaakko Hintikan tulkinnan Tractatuksesta. Hän perustelee sen vakuuttavasti. Nykyään, kiitos netin, löytää helposti arvioita ja selityksiä mistä tahansa itselle vaikeasti, tai ei lainkaan, avautuvista teorioista

    Kun ”Tractatuksen” yhtenä syntysyynä pidetään Russellin paradoksia, jota kait voi verrata Gödelin epätäydellisyyslauseisiin logiikassa ja matematiikassa, on tikkaat kai jonkinlainen (muttei syvällinen) symboliesine niille. Minulla ei ole kompetenssia arvioida oliko W jo Gödeliä ennen oivaltanut, sen minkä Gödel todisti. Itselleni olen banalisoinut Russellin paradoksin muotoon: kaikki yleistykset ovat vääriä, myös tämä. Sitä käytän kuin säkkiä, jonne työnnän kaikki minulle liian vaikeat loogiset rakenteet.

    Riku Juti on julkaissut kaksi kansantajuista teosta, joista ensimmäinen käsittelee metafysiikkaa ja toinen tiedon historiaa. Jälkimmäinen on minulle erittäin merkityksellinen. Siinä on laajoja alueita, joita en pysty sisäistämäään korkean symbolisen tason takia, mutta silti se luo perspektiivin tiedon kehitykseen, jota en ole aiemmin voinut hahmottaa.

    Juti kirjoittaa käsittelemästämme pulmasta:
    ”Wittgenstein ei kuitenkaan selvästi täsmentänyt, mitä ”olioilla” ja ”asiaintiloilla” tarkoitettiin. 'Tractatuksen' mukaan elementaarilause 'näytti' merkityksensä, ja filosofiset yritykset selventää lauseiden merkityksiä olivat siten mielettömiä (koska ne edellyttivät maailman ulkopuolelle astumista). Tästä näkökulmasta olisi ehkä vaikuttanut yhtä mielettömältä sanoa, että aistinsisältöihin palautuva fenomenaalinen kieli olisi kielen merkityksellisyyden perusta. Tällaisista merkityksen empiirisistä ehdoista ei 'Tractatuksen' mukaan voinut oikeastaan sanoa mielekkäästi yhtään mitään.” (”Tiedon filosofia antiikista nykyaikaan”, s 402)

    Wittgenstein on sanonut jotenkin niin, että elämme aistimaailmassa, mutta puhumme ulkopuolisesta todellisuudesta. Tulkitsen tämän niin, että Wittgenstein todella elää kahdessa todellisuudessa. Hän on fenomenalisti realismissa . Tässä on mielestäni korjaamaton kuilu korrespondenssille. Siihen on työnnetty täyttömaata vähän rutosti, mutta näen kuilun silti sieluni silmillä. Sielu ei ole missään.

    VastaaPoista
  34. ”Osiot” valmiit ☺ .
    Laitan ”ne” / kaksi peräkkäin. Ensimmäisen tänään, toisen huomenna. Edellyttäen, että Kemppinen edelleen suosiollinen ( niin kuin näyttää) .

    VastaaPoista
  35. Huomautus tikkaista, fysiikasta ja lavasteista.

    Kun haluan tutkia tikkaita, en ajattele tapaa millä näen tikkaat. Heitin ne saunan taakse ja ystäväni haki ne sieltä ja totesi samalla, että saunassa on takaseinä. Olin varma siitä jo ennen hänen käyntiään. En tiennyt fenomenalismista tai positivismista mitään oivaltaessani näköhavainnosta riippumattoman tiedon olemassaolon.

    Tikkaat saunan takana ovat fyysinen esine, jonka voin punnita nyt, kun ystäväni toi ne takaisin. Punnitessani en välitä hittojakaan siitä, miten vaa'an näyttämä luku (ilmiö) siirtyy verkkokalvoltani tiedoksi (ilmiö) aivoihin. Nyt tiedän tikkaiden painon. Mikä olio itseni lisäksi katsoo pääni sisällä sitä (uudelleen)toistettua ilmiötä tikkaiden punnitustuloksesta? Lavastajako? En ole itseni lavastaja. Minä punnitsin ne. Ystäväni punnitsi ne myös ja sai saman tuloksen. Hän rakastaa Erik Satien musiikkia. Tikkaat painoivat 3kg.

    Fysiikka ja anatomia eivät tarvitse mitään fenomenalismin luomia lavasteita kertoessaan minulle maailmasta ja aistimistavoistani. Fenomenalismi on luullakseni filosofien apuväline jollekin sellaiselle, mille keksitään käyttö sitten joskus. Ehkä. Tikkaista se ei kerro mitään. Itse pidän kovasti Bob Dylanista.

    VastaaPoista
  36. ”Tractatus” alkaa johdonmukaisesti.
    ”Maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin se on”. (1)
    ”Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus”. (1.1)
    ”Tosiseikkojen kokonaisuus näet määrittää, mikä on niin tai näin, ja myös kaiken, mikä ei niin ole”. (1.12)
    ””Mikä on niin kuin se on - tosiseikka - on yksityisten asiaintilojen vallitsemista”. (2)
    ”Todellisuus on yksityisten asiaintilojen vallitsemista ja vallitsematta olemista. (Yksityisten asiaintilojen vallitsemista sanomme myös positiiviseksi tosiseikaksi, vallitsematta olemista negatiiviseksi tosiseikaksi.)”. (2.06)
    ”Todellisuuden kokonaisuus on maailma”. (2.063)
    Mutta, MUTTA ! Ajaudutaanko heti korrespondenssiteorian pätevyyden suhteen ”ajattelumahdottomuuksiin” (4.114) : Kehäpäätelmään.
    Jos, kuten lause 2.06 sanoo, niin eikö tässä ole käytetty korrespondenssiteoriaa itseään pätevyytensä analyysin vaatimaan ”todellisuuden” määritelmään ?
    ”.. yksityisten asiaintilojen vallitsemisen ja vallitsematta olemisen” (2.06) voi näet tulkita ! ”lauseen totuudeksi” ja ”lauseen epätotuudeksi” korrespondenssiteorian merkitsemällä tavalla ”vallitsemisen” tarkoittaessa ”.. se ja se asiaintila pitää yhtä todellisuuden kanssa” , kun taas ”vallitsematta oleminen” tarkoittaa ”.. se ja se asiaintila ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.221 , 2.222 , 4.031) .
    Kyllä, korrespondenssiteoriaa käytetty.
    Etuna, että ei tule ongelmaa totuusteorian suhteesta ”todellisuuden” käsittämiseen, jos ”käsittäminen” muin ”keinoin” kuin ”sisältä päin” (4.114) omin.
    Ja, mikä olennaista, kehäpäätelmään ei ajauduta syystä, että ”todellisuus” määritellään, luonnollisesti ! / ”muuta” ei ole, vasta ”u – kielessä” , joka riippumaton ”todellisuudesta” , EIKÄ siten ! ”yhtäkään ”lausetta”” voida vielä osoittaa ja väittää ”lauseen ”totuutta tai epätotuutta”” , edes ! ”mahdollisuutta”.
    Toisin sanoen ”todellisuuden” korrespondenssiteoreettinen määrittely on tautologia, mikä merkitsee, ettei lopputulos / (6.44 , 6.522) voi olla tautologia ; edellyttäen, että korrespondenssiteoria pätevä.
    ”Lause on todellisuuden kuva ..” (4.01) merkitsee siis, että ”lause” on ”totuutensa ja epätotuutensa” mahdollisuuuden ”malli” , mikä seuraavalla yksinkertaistetulla / lyhennetyllä tavalla, jossa käytetty lauseita (2.06 , 2.11 , 2.201 , 2..203 , 4.25) =
    ”Lause sisältää sekä ”totuutensa” että ”epätotuutensa” mahdollisuuuden” !
    (Vinkiksi ”asiaintilan” merkitys / lause 2.11 , ja että ”ja” / ”sekä – että” ).
    Molempien, ”totuuden” j a ”epätotuuden” on oltava mahdollisia. Ellei, niin ”se” , mikä ”totta” tai ”epätotta” olisi ”loogista välttämättömyyttä” (6.375) , EIKÄ kuten ”lauseet” (2.223 , 2.224 , 2.225 , 3.04 , 3.05) sanovat.
    Korrespondenssiteorian ”logiikkaa” koskee se kontingenssiin kuuluva ”välttämätön asiaintila” , että molempien ”totuusarvojen” / ”tosi” ja ”epätosi” on oltava mahdollisia : ”.. Kontingenssilla tarkoitetaan yleisesti asiaintilaa, väitelausetta tai tapahtumaa .. joka on mahdollinen, muttei välttämätön. Kontingenssi ei kuitenkaan suoraan tarkoita mahdollisuutta, sillä voi olla mahdollinen, mutta välttämätön asiaintila tai olio. ..” (Tieteen termipankki 10. 06. 2018 : Filosofia : kontingenssi. )
    Se, että on niin kuin lauseet (2.203 , 3.02) , ja edelleen lauseet (3.332 + 3.333) / ”Lause .. sisältää jo argumenttinsa peruskuvan ..” sanovat, tulee yksinkertaisesti siitä, että totuusteorian ”logiikalle” välttämätön ! ”riippumattomuus” (4.061) varannut jo ”kielen” ja ”todellisuuden” (välisen) u l k o i s e n suhteen paikan (4.125 , 4.1251) .
    SITEN ”u – kielen / ”lauseen ’ y h t e y d e l l e ”todellisuuteen” ’ ” ei jää muuta ”paikkaa” kuin sisältyminen ”lauseeseen ”itseensä”” ( ! 2.014 , 2.021 , 3.203 , 3.3) , KUN ”todellisuuden kuva”.
    ”SIITÄ” , mitä korrespondenssiteoreettisesti pätevä ”lause sisältää” (2.11 , 2.201 , 2.203 , 3.02 , 3.332 + 3.333 , 4.01) , kun ottaa ”vertailevasti” ja ”kirjaimellisesti” huomioon ”lauseet” (3.318 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01) seuraavaksi + SE ”pihvi” / Gödel.
    ”Elementaarilauseiden” rooli / (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.23 , 5.01) !

    VastaaPoista
  37. Tähän väliin, ennen kolmatta ”osaa” , on pakko ☺ vastata.
    Opponentti kirjoittaa mainiosti. Sujuvasti (uskoisin). Itsellä kouluarvosana 6 – 7 / asteikko 4 – 10) ainekirjoittajana työlästä. Ilmeisesti kuitenkin näissä kekkereissä hieman kehittynyt.
    ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään kovin tärkeää” sanotaan eli muutettavat muuttaen ”kommentointi” vaikeasta aiheesta on vain työlästä, ja etenkin nastaa.
    Tosissani toki olen. ”Syvällisyyteen” en pyri, vaan esittää ”sen” , mitä pitkän / 2 – 3 lukukerran (kannesta kanteen) väännön jälkeen ”Tractatuksesta” ymmärsin koskien niin Wittgensteinin ”pyrkimystä” kuin ”kuvateoriaansa” sekä ”perusajatustaan”. Siis suht’ isoa osaa Wittgensteinin kirjasta. (Jätän tässä yhteydessä pääosin viittaukset so. ”lause – nro” tekemättä.)
    ”Elementaarilauseiden” kuin ”olioiden” ja ”asiaintilojen” roolia tivattu. No, miksei esimerkiksi Riku Juti mainitse, sano : ”Elementaarilauseet ovat lauseiden totuusargumentit” (5.01) . Sano myös edeltävää ! (pää)lausetta 5 .
    ”Elementaarilauseiden” paaluttaminen on turhaa puuhaa, jos ei ota huomion lauseita (5 , 5.01) . Entä ! ”oliot” / (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2 , 4.23) !
    Entä sitten ”oliot” / ”kokemusmaailma” / logiikka (5.55 , 5.551, 5.552) : Loogikko Wittgenstein !
    Päätäni pyöritellyt senkin suhteen, ettei ”kuvateoriaan” korrespondenssiteorian ilmaisuna ole kiinnitetty huomiota.
    ”Tikkaat” symboloivat sen lisäksi, mitä Wittgenstein ”niillä” tarkoittaa so. 526 ”Tractatuksen” lausetta ”puolineen” , myös totuus- ja todistusteoreettisen tulkintani ”askelmerkkejä” / ”askelmia” kohti lopputulosta, mitä en sentään huipennukseksi taivu väittämään).
    Vain yhden, täysverisen maallikko – itseni ohella, ”Tractatuksen” Gödel – Turing tulkinnan olen löytänyt.
    Lynn Gamwell : mathematics + art a cultural history , 2016 by Princeton University Press .
    L. G : n tulkinta ei tosin perustu suoraan korrespondenssiteoriaan perustuvaan ”tosiseikkkojen logiikkaan” (4.0312 , 4.128 , 6.4321) , vaan argumenttinsa ”toiset”.
    Kirja / ainakin kooltaan mahtava opus on hyllyssäni. Vaan se huono englannin kielen taitoni. Ja mikäli ilmestyisi suomeksi, niin mitähän lupaisin .. juoda .. Manalassa !
    Wittgenstein – Gödel – Turing ! My friends / vrt. Scott Aaronson ”Gödel, Turing, and friends” . Scott Aaronsonilla todella mielenkiintoinen ( , eikä useimmiten edes hilseeni pöllyä, se ”hoono enlantikin” pienenä tekijänä) blogi.
    Sanottakoon, että Kurt Godeliä ehken arvostan eniten kolmikosta. Alla oleva löytyy googlaamalla Kurt Gödel / ”osumat” vuodelle. Heti alkuun, ainakin minulla.
    Fi­lo­so­fit ha­ke­vat ym­mär­rys­tä tie­to­ko­nei­den
    kek­si­mi­seen vai­kut­ta­neen Gö­de­lin ajat­te­luun
    Filosofian professori Jan von Platon logiikan ja sen kehityksen alaan kuuluvassa Gödel-Enigma-projektissa tutkitaan wieniläissyntyisen, sittemmin Princetoniin siirtyneen loogikon Kurt Gödelin unohtuneella saksalaisella pikakirjoitusjärjestelmällä tehtyjä tuhansien sivujen muistiinpanoja.
    Gödelin kehittämät käsitteet formaalinen syntaksi ja algoritminen laskettavuus ovat vaikuttaneet ratkaisevalla tavalla tietokoneiden keksimiseen ja informaatioyhteiskunnan syntymiseen. 
    Von Plato toivoo projektin tuovat lisäymmärrystä Gödelin keskeisten keksintöjen kuten matematiikan formalisointia koskevan kuuluisan epätäydellisyysteoreeman syntyhistoriaan.
    – Gödelin työt koskettelivat logiikkaa, matematiikkaa, filosofiaa, ja fysiikkaa, mutta hän julkaisi hyvin vähän. Suurin osa muistiinpanoista näyttää olevan julkaisemattomia tuloksia. Millaisia yllätyksiä ne sisältävät, se selviää projektin edistyessä, von Plato sanoo.
    Rahoituksen myötä Jan von Plato saa kokoon pienen tutkimusryhmän, johon tulevat mukaan Annika Kanckos ja Maria Hämeen-Anttila. Ryhmä tekee myös kansainvälistä yhteistyötä.
    Gödelistä hieno radioateljee esittää dokkari / ”Matemaatikko, joka kuoli nälkään” vuodelta 2014 . Tapio Tammisen käsikirjoittama.
    Niin Wittgenstein kuin Gödelkin ansaitsisivat elokuvan. Siinä missä Turing.
    Kolmas ”osa” siis liikenteeseen yllä olevan jälkeen.

    VastaaPoista
  38. Korrespondenssiteorian ”logiikkaa” sovelletaan ”u – kieleen” toistamiseen ( , ellei ”todellisuuden” käsittäminen jo toinen kerta). ”Riippumattomuus” pakottaa ”samassa yhteydessä” – ilmaisemattomuuden, ja korrespondenssiteoria jää tyhjän päälle, käyttökelvottomaksi / ei – pätevä, ELLEI ”u – kielen ’ YHTEYTTÄ ”todellisuuteen” ’ ” / (vast’ edes lyhyesti) ” ’ ”kieli” ’ ” voida osoittaa : ”U – kieleen” sisältyen.
    ”Lauseen käsitän - Fregen ja Russellin tavoin - siihen sisältyvien ilmaisujen funktioksi”. (3.318 / ! 4.431 , 3.332 + 3.333 , 5 , 5.01)
    ”Lauseet esittävät yksityisten asiaintilojen vallitsemista ja vallitsematta olemista” (2.06 , 2.11 , 4.1)
    Tämä ( (2.221 , 4.031) ← 4.1) on ”lauseen” totuus- JA todistusteoreettisesti pätevä ”merkityssisältö” / ( (4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01) ← 2.203 , 3.02 ) .
    ”Lauseen merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat tai ovat vallitsematta”. (4.2)
    ”Jos elementaarilause on tosi, vastaava yksityinen asiaintila vallitsee. Jos elementaarilause on epätosi, vastaava yksityinen asiaintila ei vallitse”. (4.25)
    ”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuudet merkitsevät yksityisten asiaintilojen vallitsemisen ja vallitsematta olemisen mahdollisuuksia”. (4.3)
    Totuus- ja todistusteoreettisesti pätevä →
    ”Lause on yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien suhteen”. (4.4)
    ”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuudet ovat lauseiden totuuden ja epätotuuden ehdot”. (4.41)
    ”Yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien suhteen ilmaisee lauseen totuusehdot. Lause on totuusehtojensa ilmaisu”. (4.431 / ! 3.318)
    ”Lause .. siihen sisältyvien .. totuusehtojensa ilmaisu”. (3.318 + 4.431)
    ”Lauseet ovat elementaarilauseiden totuusfunktioita. (Elementaarilause on oma totuusfunktionsa.)”. (5)
    (”Elementaarilauseella” ei enää ”siihen” sisältyviä omia ”totuusargumenttiensa "totuusmahdollisuuksia”” → ei – ”ad infinitum”. )
    ”Elementaarilauseet ovat lauseiden totuusargumentit”. (5.01)
    ”Se” , mitä ”lause sisältää” (kokonaan esitettynä) mielestäni kiistaton, ja käytän ”ja” sijaan iskevämpää ”sekä – että” : Totuus- ja todistusteoreettisesti pätevä ”lause SISÄLTÄÄ totuusargumenttiensa SEKÄ ”totuuden” ETTÄ ”epätotuuden” MAHDOLLISUUDET” so. lyhyesti ”sekä ”totuutensa” että ”epätotuutensa” mahdollisuudet.
    Ennen kuin esitän ”sen” , että miten ”sekä – että” on ristiriidattomasti / ☺ ”Gödel – ”pihvi”” , niin mahdollinen väärinkäsitys torjuttava. - ”Lause” EI ole / ei voi enää olla, kuvitellaan YLIpyyhintä ”lauseeseen s i s ä l t y v i e n yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu .. ” (3.318 / 4.431) syystä, että ! ”lause .. sisältää jo argumenttinsa peruskuvan, eikä voi sisältää itseään ..” (2.11 , 2.201 , 2.203 , 3.02 , 3.332 + 3.333 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01)
    Jos olisi, niin ! ”lause” sisältäisi SEKÄ ”itsensä” ETTÄ ! ”totuusargumenttiensa ”SEKÄ – ETTÄ” mahdollisuudet” ELI ”LAUSE” VOISI VÄITTÄÄ ”ITSESTÄÄN” K A I K K I ! ”TOTUUSMAHDOLLISUUTENSA” SO. ”U – KIELI” SISÄLTÄISI ”MAAILMAN” ( → solipsismi, joka kaatuisi ”ristiriitaiseen ”mahdottomuuteensa”” ) .
    Miten sitten ! ”kuva esittää mahdollista asiaintilaa logiikan avaruudessa” (2.202) ?
    LYHYESTI : ”Lauseen ”epätotuuden”” mahdollisuus korvataan ! ”toisen ”lauseen”” mahdollisuudella, JOKA ””LAUSE”” VÄLTTÄMÄTTÄ ”TOSI” , VOIDAKSEEN KORVATA / ! ”edustaa” (4.0312) ”lauseen ”epätotuutta”” !
    ”GÖDEL – ”PIHVI”” : KAIKKIA ”toisensa” korvaavia ”lauseita” EI voi ilmaista / luetella VÄLTTÄÄKSEEN ristiriidan (4.128) .
    ” ’ ”Kieli” ’ ” epätäydellinen a la Gödel v. 1931 → Turing v. 1936 .
    Juuri tätä ”toisen ”lauseen”” / ”.. t o i n e n looginen paikka .. u l k o puolella ..” välttämättömyyttä ! TÄRKEÄ lause 4.0641 merkitsee.
    (Vielä auki mm. ”Tractatuksen” semantiikka / ( ! 4.23 / 2.11 , 2.201 , 2.203 , 3.02 , 4.25 , 4.3 , 5.01) + W : n ☺ ”mystiikka” (1.13 , 6.44 , 6.522) , joten ehkä ”osio” ? 4 . )

    VastaaPoista
  39. Olen vihainen tyhmyydelle ja tietämättömyydelle. Etenkin silloin, kun siihen syyllistyy itse. Olen koko ajan puhunut ohi aiheesta. Teoksen koko nimi olisi pidettävä kokonaisuudessaan mielessä. Nyt lähden kirjastoon ja suoritan kotiläksyni.

    Hölötykseni (anteeksi siitä) pääponnin on nimenomaan teoksen ymmärtämiseen vaadittu rajaus vain kielelliseen maailmaan. Vain siitähän on kysymys.

    Puolustuksekseni haluan kuitenkin sanoa, että kielellinen maailma on vain osa suurempaa maailmaa. Pythagoraan lauseen oivaltaminen ja sen aiheuttama looginen kauneus säilyy mielessäni. Sitä ei voi kielellistää. Me ajattelemme paljon ja tehokkaasti tehdessämme jotain. Kuvateoria kielessä on sinänsä 'oikeutettu' ja 'välttämätön', mutta täytyy kuitenkin miettiä, miten syntymäsokeat oppivat kielen.

    Kiitoksia vaivannäöstä vielä kertaalleen. On päntättävä.
    Kiitoksia Kemppiselle ja pikaista paranemista ja paluuta sorvin ääreen.
    Menin minne tahansa, aina pääsen itseäni parempaan seuraan. Miten totta!

    VastaaPoista
  40. Kiitos kerran viel’ itsellenne. ”Hölötystäkö” ? Tuskin !
    Ja Kemppiselle täältäkin toipumisen toivotukset. Kiitoksin!
    Joo, ”kuvateoria” on mielestäni juuri ”kielen” / ”u – kielen” ja ”todellisuuden” totuusteoreettisesti so. korrespondenssiteoreettisesti pätevän suhteen mallinnusta, simulaatiota ! ”kiele s s ä”.
    ”Kuva on todellisuuden malli”. (2.12 , 4.112 , 4.114))
    ”Kielessä” , joka opittava ennen "käyttöä" ( .. 2.1 .. 3.5 .. ) .
    Se, että totuus- JA todistusteoreettista ”mallinnusta” johtuu korrespondenssiteorian ”logiikasta” , mistä seuraa lopulta ”todellisuuden kuvien ”e i – johdettavuus”” , joka (siis) sen ilmaisua, ETTÄ ”riippumattomuus” e d e l l e e n voimassa ”u – kielen ’ yhteyden ”todellisuuteen” ’ ” / ” ’ ”kielen” ’ ” vallitessa.
    Herää kuitenkin kysymys : Miten ” ’ ”kieli” ’ ” on mahdollinen ! ? - Käytännössä.
    (Se siitä ☺ ”hölötyksestä”. )
    Jatkoakin edelleen siis (viikonloppuna) laittaisin .. .
    Ensin ”muusta” kuin yllä sanotusta ”herää kysymys”.

    VastaaPoista
  41. ”Tractatuksen” semantiikka : Wittgensteinin ”maailman substanssi – ”oppi”” ?
    ”Tractatuksen” vaikein pala, vaikka saisi otteen "kirjan pyrkimyksen” totuus- ja todistusteoreettisesta tavoitteesta määrittää ”tosiseikkojen logiikka” (esipuhe , 3 , 3.12 + 3.12 , 4 , 4.01 , 4.06 , 5.47 , 5.471 , 5.4711 , 5.472) , ja näyttää motiivina olleelle Russellin paradoksille ”kaapin paikka”.
    Lauseet (4.0312 , 4.128 , 6.4321) eivät kiellä ”tehtävän” olleen vastakkainen.
    Vaikka saisi kiinni, että alussa ”maailman substanssi” on vain ”kieli” , välttämättä ”u – kieli” , ja että ”sen” äärellä / ! ”siinä” ollaan vastaamassa Pilatus kysymykseen ”mitä on totuus ? ” (☺ raamatullista menoa) , niin .. ?
    Vaikka tajuaisi, että korrespondenssiteorian (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225 , 3.04 , 3.05) ”logiikka” (4.061) pakottaa / ristiriidattomuus ”kielen” riippumattomuuden ”todellisuudesta”( ( (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 2 , 2.06 , 2.063) ← 2.024) , mistä puolestaan seuraa vaatimus ”todellisuuden” käsittämisesta, ja ☼ hei ! ko. ”käsittäminen” voidaan tehdä totuusteoriaa itseään käyttämällä kehässä kiertämättä, niin .. ?
    ”Todellisuuden” käsittämisen vaatimus ei kuitenkaan ehdoton. Miksi ei käyttäisi suoraan ! ”sitä” , mitä ehdoton vaatimus ”kielen ’ yhteydestä ”todellisuuteen” ’ ” merkitsee → ”lause” VAIN ” ’ ”siten” ’ ” todistettavasti ”tosi tai epätosi” (2.18 , 4.022 , 4.03) !
    SITEN ”minkä ”kuva”” osoittaa suoraan ”lauseen ”totuuteen tai epätotuuteen”” .
    ”Oliot muodostavat maailman substanssin. Siksi niillä ei voi olla rakennetta”. (2.021)
    Jos ”olioilla” olisi rakenne, ”niillä” olisi edelleen ”rakennuspalikkansa” , siis ”substanssinsa”.
    ”Substanssilla” myös muita ”substanssin ”käsitteeseen”” liittyviä ”ominaisuuksia” kuin ”rakenteettomuus” ja ”riippumattomuus” / ! ”e i – johdettavuus ”siitä”” , minkä ”substanssi” on. - Jääkööt ”muut” tässä pääosin sikseen.
    ”Nimi merkitsee oliota. Olio on nimen merkitys”. ( ”A” on sama merkki kuin ”A”.)”. (3.203)
    ”Vain lauseilla on merkityssisältö. Vain lauseyhteydessä nimillä on merkitys”. (3.3 , 4.23 , 5.01)
    ”Lauseessa asiaintila sommitellaan ikään kuin kokeeksi. Sen sijaan, että sanomme ”tällä lauseella on se ja se merkityssisältö” , voimme yksinkertaisesti sanoa : ”Tämä lause esittää sen ja sen asiaintilan”.” (4.031)
    ”Toinen nimi edustaa toista oliota, toinen toista, ja liittämällä ne yhteen niistä muodostuu kokonaisuus, joka esittää - kuten kuvaelma - yksityisen asiaintilan”. (4.0311)
    Tätä, kts. yllä / alla voisi kutsua totuus- ja todistusteoreettiseksi ! ”kielipeliksi” ?
    Alla oleva lause (2.014) ”alalauseineen” antaa avaimen ymmärtää Wittgenstein ”maailman substanssi – ”opin”” niin sanotusti ”syvin olemus” , oikeastaan ”maailman substanssin” TOINEN totuus- JA todistusteoreettinen ”kerros” , kun ensimmäisen ”piirin” muodosti alussa ”vain kieli” , jossa ei voi vielä, ei enää / Russellin paradoksi muodostaa yhtäkään ”totta tai epätotta ”lausetta”” .
    ”Oliot sisältävät kaikkien asiaintilojen mahdollisuuden”. (1 , 1.13 , 2 , ! 2.014 , 2.06 , 2.063 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.203 , 3 , 3.02 , 3.12 + 3.14 , 3.318 , 4 , 4.01 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01) .
    ”Asiaintilahan” MERKITSEE ”yksityisten asiaintilojen vallitsemista ja vallitsematta olemista / 2.11 , ja sitten .. ☺ kuin raiteilla .. 5.01 .
    Miten lause 2.014 suhtautuu erään mahdollisen ”Tractatuksen” ymmärtämisen tavan ”ABCD..” – kirjan kohtaan ! ”E” / ETTÄ → totuus- ja todistusteoreettisesti pätevä ”lause SISÄLTÄÄ totuusargumenttiensa SEKÄ ”totuuden” ETTÄ ”epätotuuden” MAHDOLLISUUDET” ?
    Ja yhdistää ”maailman substanssin” molempien ”kerrosten” avainsanan : ”Nimen merkitys” , t a i ”nimen ! ”merkitys”” (2.021 + 3.203 + 3,3) .
    Sen, että (2.021 + 3.203 + 3.3) on minkä tahansa (luonnollisen) ”kielen” kieltämätön ”ominaisuus” , jota ilman (2.0211 , 2.0212 , 4.2211) .
    ”Kieltämättömyys” yksi minkä tahansa ”maailman ”substanssin”” käsitteellisiä ”ominaisuuksia” , kuten ”aina läsnä” – oleminen / ! ( (3.3 , 3.31 , 3.311) ← 3.42 → ( (4.0312) ↔ 6.44) ) .
    Jatkuu, jatkunee ..

    VastaaPoista
  42. Väitän, että "maailmani" ei ole Tractatuksessa sama kuin "maailma". Lainausmerkkejä ei tulisi käyttää (mm.Quine), jolloin väite kääntäen on: maailmani on sama kuin maailma. Kysymyksessä on tällöin puhtaan solipsistinen asenne.

    Kohtaus lampolassa ja maailmassa:
    Ja just ku mä sain lampaat ulos, niin "lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen..."
    Mainio laulu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mahdolliset opponentille vastaamiset saattavat vaatia muutama tuhat lisämerkkiä. (Osaisimpa laulaa ! )
      Sikäli hyvä, että voin tarkennella ensimmäisen ”viidesta” loppua.
      ”Tractatus” tulkintani / ”kuvateoria” (4.01) ja Wittgensteinin ”perusajatus” (4.0312) perustuu ”totuuden” korrespondenssiteoriaan ja sen ”logiikkaan”.
      Tämä lienee ☺ käynyt ilmi.
      Taustalla Wittgensteinin ”pyrkimys” (esipuhe + selventävät lauseet) , jonka taustalla Russellin paradoksi.
      Korrespondenssiteoriasta ja solipsismista, niiden suhteesta ?
      Korrespondenssiteorian ”logiikasta” seuraa pätevyytensä analyysin ensimmäisessä vaiheessa solipsismi, ja jos niin haluaa sanoa, paradoksaalisesti.
      Siitä huolimatta, että korrespondenssiteoria edellyttää ”(ontologisen) realismin” so. ”kielesta” / ”mielestä” / ”ajatuksista” riippumattoman ”todellisuuden” , lähtökohtana solipsismi totuusteorian ”logiikan” itsensä asettamana.
      Se, että : ”Kieli” / ”u – kieli” on riippumaton ”todellisuudesta”.
      Määriteltäköön ”todellisuuus” niin tai näin.
      ”Substanssi on se, mikä vallitsee riippumatta siitä, mikä on niin tai näin”. ( (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 2 , 2.06 , 2.063) ← 2.021 , 2.024 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311)
      ( Mielestäni lauseen 2.024 suomennos / H. Nyman parempi v. 1971 painoksessa. ”Substanssi on olemassa riippumatta siitä, mikä on niin tai näin” , katso ”bestehen” esimerkiksi sanakirja. org . )
      Muuten ”kielessä” ilmaistavissa oleva on, voi olla ! suoraan ”sen” ilmaisu, miten ”asiat” ovat tai ovat olematta ”todellisuudessa” , ja päädytään ”kehään” tai ”noidan – ”kehään”” ← ! 4.061 .
      Siten ENSIN , ALUSSA jokaisen korrespondenssiteoreettisen ”u – kielen” käyttäjän ”.. maailma on minun maailmani ..” (5.62) , eikä ”millään” , mitä ”minä – sinä – hän – me – te – he” sanon, ole välttämättä ’ yhteyttä ”todellisuuteen” ’ niin että ”totuus tai epätotuus” on ”todistettavasti” mahdollinen.
      Siten totuus- ja todistusteoreettisesti → ↓ ↓
      ”Tunnistaaksemme symbolin merkistä, meidän on tarkattava merkin mielekästä käyttöä”. (3.12 + 3.14 , 3.326 , 3.327 , 3.5 , 4 , 4.06) .
      ”Merkki määrittää jonkin loogisen muodon vasta yhdessä loogis-syntaksisen käyttönsä kanssa. (3.12 + 3.14 , 3.326 , 3.327 , 3.5 , 4 , 4.06) .
      Se, että on niin kuin lause 3.33 sanoo, johtuu siitä, e t t ä kyse ! ”niistä ”ehdoista”” , ETTÄ ”merkki merkitsee” (3.3) kuten ”merkin käyttö” (3.326 , 3.327) edellyttää, kun ”lause on todellisuuden kuva ..” (4.01).
      ”Lausemerkissä sen elementit - sanat - suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisella tavalla. Lausemerkki on tosiseikka”. (2.15 , 3.12 , 3.14 , 4.06)
      ( ”.. eräällä erityisellä tavalla .. ” ↔ ”todellisuuden kuva” ) .
      ( Jos ja vain jos ”.. eräällä erityisellä tavalla ..” , niin ”todellisuuden kuva” ) .
      ”Merkin merkityksellä ei saa koskaan olla mitään osuutta loogisessa syntaksissa. Täytyy olla mahdollista laatia syntaksi puhumatta minkään merkin merkityksestä. Syntaksi saa edellyttää vain ilmaisujen kuvauksen”. (3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.33)
      Toisin sanoen se, että 3.33 siksi, että ”.. lause esittää sen ja sen asiaintilan” (4.031) riippumatta siitäkin ! , onko ”todellisuuden kuva”.
      Sillä, että ”jokaisella lauseella täytyy jo olla merkityssisältö ..” (4.064) on MYÖS se ”merkitys” , että (4.061 → (3.12 + 3.14 , 4 , 4.06) ) , PAITSI , ETTÄ totuus- ja todistusteoreettisesti ”SE” , mistä (tärkeässä) lauseessa ! 4.2 on on kysymys koskien ”myöntämistä” ja ”kieltämista” / (4.064) .
      Toisin sanoen on osoitettava ”ne ”ehdot”” , miten ja että ”merkit merkitsevät” silloin kun, samalla kun näyttää ”u – kielen / ”lauseen ’ yhteyden ”todellisuuteen” ’ ” , ja näin ollen ”merkin merkityksellä ei saa koskaan olla mitään osuutta loogisessa syntaksissa .. ” (3.33) .
      Kyse n i i s t ä ”merkin merkityksen ”EHDOISTA”” , ETTÄ (4.01) .
      Voikin puhua ” ”.. minun maailmani ..” (5.62) asettamisesta sulkeisiin” / Edmund Husserlin ”fenomenologinen menetelmä” , ja siten ”tästä näkyy, että solipsismi .. yhtyy puhtaaseen realismiin ..” (5.64) .
      Korrespondenssiteorian ”logiikan” asettamana.
      Nyt kuitenkin 5 x 4000 merkkiä. Sitten mahdollista jatkoa opponentille.

      Poista
  43. Välinäytös.
    Turhan monimutkainen postaus edellinen. Olkoon W : n ”maailman substanssi – ”oppi”” ! vaikea, yksinkertaisemmin olisi paremmin. (Tästä hetken kuluttua, näillä riveillä. )
    Ettei ihan ”maailman tappiin” tätä ”Tractatuksen” selittämistä, niin joku suunnitelma / roti.
    Uskon, että viidellä, 5 x n. 4000 merkillä selviän. NIIN ”maailman substanssista” KUIN Wittgensteinin ”mystiikasta” / korrespondenssiteoreettinen tulkinta, joka mielestäni ”todellisuuden” , sen että ”.. maailma .. on” (6.44 , 6.522) ja siten myös totuusteorian, joka edellyttää ”(ontologisen) realismin” , epäsuora puoltolause SEKÄ ” ’ ”kielen” ’ ” mahdollisuudesta käytännössa ? , kun kerran ” ’ ”s e” ’ ” on ”tosien ”todistumattomien”” / ilmaisemattomien ”vailla lukua olevien loogisten muotojen ..” (4.128) kokonaisuus.
    Edellä mainitut neljässä ensimmäisessä. Viides johtopäätöksille + ehkä ”jotain” Tommi Uschanovin ”Niin & Näin” – lehden artikkelista, ”Wittgensteinin Tractatus logiikan kritiikkinä” , ”N & N” , v. 1998 / 3 .
    Wittgensteinin ”maailman substanssi – ”oppiin”” toivottavasti selkeämpää johdatusta (ennen ”monimutkaisempaa” jatkoa) : Tähän ponnahduslauta / ☺ aasin – silta W : n ”mystiikan” korrespondenssiteoriaan perustuvasta tulkinnasta, mikä on mielestäni tietysti luontevaa, kun KOKO ”Tractatus” – käsitykseni on ”kuvateorian” (4.01) ja ”siihen” liittyvän Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312) korrespondenssiteorian ”logiikkaan” nojautuvaa totuus- ja todistusteoreettista esitystä.
    ”Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on”. (1.13 , 6.4321 , 6.44 , 6.522)
    Eikä lauseen 6.44 yhteyteen suurin surminkaan lause – ”pötköa” , joka osoittaa, mitä laatua ”tosiseikat” → ”todellisuuden kuvia” / (4.06) ovat.
    ”On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä”. (1.13 , 6.4321 , 6.44 , 6.522)
    (Tässä voisi jo kompata Tommi Uschanovia / ”Tractatuksen” huumori, jonka tosin itse koen pikemmin tahattomana ; niinkin, ettei oikein tiedä ”itkeäkkö vai nauraa”. )
    W : n ”mystiikan” korrespondenssiteorian ”logiikkaan” perustuvan tulkinnan YDIN on siinä, e t t ä ”todellisuus” / ”.. maailma .. on” (6.44 , 6.522) SEN totuusteorian ”logiikkaa” koskevan ”TOSIASIAN” ilmaisua, ETTÄ ”u – kielen ’ y h t e y d e n ”todellisuuteen” ’ ” / ” ’ ”kielen” ’ ” ristiriidattomuuden edellyttämät välttämättä ! todet ”.. toiset loogiset paikat .. u l k o puolella ..” ( (3.4 , 3.41 , 3.411 , ! 3.42) ← 4.0641 → (4.1272 / ”.. On mieletöntä puhua kaikkien olioiden lukumäärästä ..” , 4.128 , 5.55 , 5.5571) minkä tahansa ”.. etukäteen .. yhdellä kertaa ..” (5.47 , 5.551) logiikan ”menetelmän” ilmaisuvoiman.
    Toisin sanoen korrespondenssiteorian (todistusteoreettinen) ”logiikka” edellyttää periaatteessa yhä uusien / ”vailla lukua olevien ..” (4.128) ! ”TOSIEN” – V A A N – V I E L Ä – TODISTUMATTOMIEN – ”LAUSEIDEN” OLEMASSAOLOA / olemassaolon mahdollisuutta (yhä uusin logiikan ”keinoin” ) ! Tässä voisi viitata edesmenneen ruotsalaisen loogikon Torkel Franzenin lanseeraamaan termiin ”Inexhaustability” / Kurt Gödel .
    Toisin sanoen, jos oletat korrespondenssiteorian, niin (6.44) , ja siten myös kuten lause (6.51) sanoo.
    Miten edellä sanottu liittyy ”maailman substanssiin” ? Jääkööt taas lause – ”pötköt” (2.014 , 2.021 .. 3.203 .. 3.3 .. 5.01) pois.
    ”Olioita voin vain nimittää. Merkit edustavat niitä. Voin ainoastaan puhua niistä, en voi ilmaista niitä. Lause voi sanoa vain, miten olio on, ei mitä se on”. (3.221)
    Olennaista tässä, että totuus- j a todistusteoreettisesti ! ”nimet esiintyvät lauseissa vain elementaarilauseiden yhteydessä” (4.23) , JA siten MERKITSEVÄT VAIN ! ”lauseeseen s i s ä l t y v i e n totuusargumenttiensa SEKÄ ”totuuden” ETTÄ ”epätotuuden” mahdollisuuksien” yhteydessä so. ”toisen ”lauseen”” yhteydessä, jota ei voi ilmaista, sanoa.
    Jos voisi, niin olisi mahdollista ilmaista SEKÄ ”lause” ETTÄ ”sen ”epätotuuden”” korvaava ”toinen ”lause”” / ””lause”” → ”tosi ””lause”” ” , ja tuloksena ristiriita.
    ( ”Maailman substanssi” ON ”tosiseikkojen logiikan” ilmaisua → (4.0312) ) .

    VastaaPoista
  44. "Olio on filosofinen käsite, joka viittaa johonkin asiaan tai entiteettiin. Laajimmassa merkityksessä olio samaistuu entiteettiin. Rajoitetummassa merkityksessä oliot tulkitaan entiteettiä kapea-alaisemmiksi: oliot ovat jotakin, joilla voi olla ominaisuuksia ja relaatioita eli suhteita toisiin olioihin. Tässä merkityksessä ominaisuuksia, suhteita ja monia muita entiteettejä, kuten joukkoja, ei lueta olioiksi, vaan ne kuuluvat toiseen loogiseen kategoriaan.
    Olion käsite liittyy läheisesti toisaalta substanssin käsitteeseen ontologiassa ja toisaalta subjektin käsitteeseen (vastakohtanaan predikaatti) kieliopissa ja logiikassa. C. S. Peirce määritteli olion miksi tahansa mitä voimme ajatella tai mistä voimme puhua." (wiki/filosofia)

    Tractatus 2.01231
    "Tunteakseni olion, minun ei tosin tarvitse tuntea sen ulkoisia ominaisuuksia, mutta minun on tunnettava kaikki sen sisäiset ominaisuudet."

    Onko maailma "olio"? Voiko kukaan tuntea jonkin olion kaikki sisäiset ominaisuudet, ellei olio ole vain puhtaan loogisen kielen käsite, joka esiintyy vain elementaarilauseissa? Niistä ei kerrota muuta kuin että niissä ovat kaikki "totuudenkantajat"? Wittgenstein ei itse käytä tätä termiä, mutta se on mielestäni oikeutettu.

    Tractatus sanoo itse asiassa vain: "Kieli on kielellisen maailmani raja."

    Sen pyrkimys luoda looginen ristiriidaton notaatio filosofian kieleen on sen ansio. Sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta viittaan vain Erik Steniuksen kommenttiin.

    Minua ärsyttää edelleen tarve mitätöidä persoonapronominien mielekkyys dialogissa ja yleiskäsitteinä (vrt. ihminen). Mielestäni minä on olemassa samalla tavalla kuin sinä. Kummallakin on aktuaalisessa puheessamme oma sijaintinsa avaruudellisessa substanssin loogisessa "verkossa" (Wittgensteinin esittämä kuvaus todellisuuden maallinnuksista) riippumatta siitä, millä periaatteella se luodaan. Puhujan on mielekästä käyttää itsestään nimeä minä. Olisi mieletöntä ja epätotta sanoa: minä en ole olemassa. "Minuus" on kokonaan toinen kysymys.

    Toinen huomautus on identiteettiä koskevat lauseet. Ne ovat mielestäni Aristoteleen metafysiikan sama/samankaltainen käsitteiden uudelleenlämmitystä. On ennemmin ihmeteltävä todellisuuden selitysmalleihin tulleita uusia tapoja, jolloin paljastuu, ettei kysymystä sen parhaimmasta ja tarkimmasta "verkosta" ratkaista filosofian logiikalla.

    Kiitoksia tulkinnoista ja Hyvää Juhannusta myös ja etenkin Kemppiselle.

    VastaaPoista
  45. Kuin myös, vähän niinku jälkijunassa.
    Ellei Kemppinen ”takin käännöistä” pahastu, niin tähän (väliin) kuitenkin mielellään seuraavaa. - Viikonloppuna varsinaista jatkoa.
    Ekasta ”Tractatus” – lukukokemuksesta.
    Loogis-filosofisen tutkielman ss. 68 – 69 / lauseet 5.6 – 5.641 suorastaan järisyttävä ( , ☺ orgastinen) luenta ; etenkin ”pykälät” (5.633 – 5.64) !
    (Käytän ”Tractatuksesta” mieluiten alkuperäistä nimeä, toki suomeksi. ”Loogis – ! filosofinenhan” Wittgensteinin kirja huikeana just’ ”metafilosofisena reflektiona” ( Tommi Uschanov , ”N & N” , 1998 / 3 , s. 17) nimenomaan on. )
    OLEN olemassa lukukokemus.
    Olkoot niin, että ”.. kaikki, minkä näemme, voisi olla toisinkin ..” (5.634) , NIIN ”Olen maailmani” (5.63) , ja ”mystisestihän” ilman muuta ☺ ☺ ”tästä näkyy, että .. todellisuus .. on” (5.64 + 6.44) , OLKOOT vaikka ”toden ja epätoden tuolla puolen” , ellei sitten ””toden ja epätoden ”rajalta”” mykkänä katsellen.
    Vaikken erityisen uskonnollinen olekaan, ellen sitten ”kaappi – sellainen” , niin ( (6.52 , 6.521) ← Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13 ) tulee mieleen.
    Toisenkin endormorfiini – paukun olen näissä yhteyksissä kokenut. Ja onko ikävä sanoa, että ”mystiikan” riisuen ? Ei !
    Silloin kun oivalsin ☼ korrespondenssiteoria / ”logiikkansa” (2.06 + 2.11 + ! 2.203) yhteyden.
    Se, että (6.44 , 6.522) on näet, ETTÄ ↓ ↓
    ”Vaikka lause saattaa määrittää vain yhden logiikan avaruuden paikan, niin koko logiikan avaruuden täytyy jo kuitenkin olla sen mukana käsillä” ( (1.13 , 3.12 + 3.14 , 3.4 , 3.41 , 3.411 , 3.42 , 4.06) ← 4.0641 → (4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01) ) . - Se ”substanssin” – käsitteen ”aina läsnä” – oleminen.
    Se siitä ! ”mystiikan” riisumisesta ! - Eiks’ jo vanha kunnon William Blake .. .
    Oikein tai väärin, kokemukset eivät muistista katoa ( , muisti sitten ☺ oikein tai ei) .
    Ja siteeraan ensin itseäni .. ”silloin kun oivalsin korrespondenssiteoria / ”logiikkansa” yhteyden” , ja jatkosta vastatkoon arvoisa opponentti .. ”sen pyrkimys luoda looginen ristiriidaton notaatio filosofian kieleen on sen ansio”.
    NIMENOMAAN ! - Sillä lisäyksellä, että → ”.. l o g i i k a n filosofian ..”.
    Tarvinneeko sanoa : ( Logiikka → ”totuus” – käsite (käsittelyssä) ) .
    Erik Steniuksesta en osaa sanoa ”juuta enkä jaata”. (Olenko tietämättäni / lukemattani ☺ varastanut häneltä ? / kuten, että E. S ! noteeraa totuusteorian + ”logiikkansa” . )
    PS. Vois tätä ”jussia” huonommassakin seurassa viettää !

    VastaaPoista
  46. Viimeiset huomautukset

    Kun Wittgensteinin agendana on osoittaa filosofisten ongelmien olevan kielellisiä, hän sotii, nykyään yleistyneiden filosofiasuuntausten tapaan, olkiukkoja vastaan. Tämä seuraava on pelkästään omaa ajatteluani.

    Ensiksi on sanottava, ettei ole mielekästä lähteä puhdistamaan vanhoja, satoja erilaisia piintyneitä tapoja puhua subjektista tai ihmisestä. Termit kuten subjekti, sielu, libido, Hentun Liisa ja meikäläinen voidaan kaikki korvata käsitteellä (tietty) ihmisyksilö. Yksilöllä on aina oma ainutkertainen laatunsa (DNA) ja vain hänelle kuuluva sijaintinsa neliulotteisessa avaruudessa. Hän syntyy ja kuolee.

    Yksilöllä on immuniteetti, joka eristää hänet ulkomaailmasta useita sairauksia vastaan. Hänen aivonsa ovat osa tätä immuniteettia. Se ohjaa yksilöä , muttei vaikuta suoraan mihinkään muuhun. Se ei voi luoda rajoja kehonsa ulkopuolelle. Aivot tuottavat tietoa yksilön sijainnista, kehon asennosta, sosiaalisesta asemasta, eettisistä säännöistä ja tuhansista muista asioista hänen havaintoalueellaan. Terve ihminen luo omakuvansa ja kokee ajattelemansa ja ajattelunsa omaksi toiminnakseen. Hänellä on identiteetti. Hän kokee voivansa valinnoillaan vaikuttaa kohtaloonsa. Se tekee hänet tavalliseksi ihmiseksi. Hän on silti ainutkertainen hän, ihmisyksilö. Puhuessaan hän antaa itselleen nimeksi yleiskäsitteen "minä". Se on oikein.

    Ihmisen aivot tuottavat tietoisuuden. Tietoisuus ja sen yhteydessä toimiva tarkkaavaisuus mahdollistaa yksilön tarkastelevan myös omaa ajatustoimintaansa, aistejaan ja olemustaan. Jos häneltä amputoidaan jalka, kaikilta muilta ihmisiltä ei katoa vastaava ruumiinjäsen, niin kuin Wittgensteinin ajattelua tiukasti noudattaen seuraisi. Subjektin ja minuuden kieltäminen kieltää myös kaikki vain yksilölliset kivun kokemiset.

    Oman ajattelun tarkastelu on mahdollista samalla periaatteella kuin lapsen on mahdollista leikkiä palikoilla. Kieli on palikkaleikki. On täsmälleen samaa palikkaleikkiä sanoa, ettei se onnistu. Voimme tarkastella kieltä yleensä ja erikseen jotain tiettyä kieltä. Wittgenstein itse ei tee juuri muuta, kuin sitä minkä hän väittää mahdottomaksi.

    Kieli ei pääse ulos kielestä, mutta ajattelu kykenee järjestämään palikoita useilla tavoilla. Mieli tekee myös koko ajan uusia palikoita ja hylkää vanhoja. Kieli ei ole monoliitti. Aito ja ainoa todellisuus ja maailma ovat vartijoiden sanoja avovankilassa.

    Yksilön toiminnasta suurin osa tapahtuu kokonaan kielellisen palikkaleikin ulkopuolella. Ihmisen tieto maailmasta on etenkin hiljaista eli kieletöntä tietoa. Ilman sitä emme olisi täällä. Jos sitä ei voi kutsua tiedoksi, olisi keksittävä uusi sana.

    Ajatteluamme sitoo eniten väite: ensin oli sana. Näin ei todellakaan ole. Ensin on oltava puhuja, sitten vasta voi ilmetä puhe. Turingin kone voi oppia etruskia kiinalaisessa huoneessa ja pysäyttää itsensä sanan "sielu" kohdalle. Mitä sitten? Maailmalla ei silti ole rajoja. Emme koskaan voi tietää, mitä Turingin kone "tietää". Logiikka ja laskukone eivät tuota kieltä.

    Laskeminen on kielen ulkopuolella. Paitsi leikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”.. terve ihminen luo omakuvansa ja kokee ajattelemansa ja ajattelunsa omaksi toiminnakseen. Hänellä on identiteetti. Hän kokee voivansa valinnoillaan vaikuttaa kohtaloonsa. Se tekee hänet tavalliseksi ihmiseksi. Hän on silti ainutkertainen hän, ihmisyksilö. Puhuessaan hän antaa itselleen nimeksi yleiskäsitteen "minä”. Se on oikein ..”
      Uskon, että kun Ludwig Wittgenstein n. 107 vuotta sitten valitsi insinööriopintojen sijaan logiikan ja logiikan filosofian, niin hän teki sen ”minänä” , joka ”kokee voivansa vaikuttaa kohtaloonsa”.
      Tämä / logiikka ja logiikan filosofia on ”se” olennainen ”Tractatus ”– tulkinnassani.
      Ja tietenkin logiikka ja filosofiansa ajankohtansa kontekstissa.
      Ei niinkään kuitenkin sivujuonne, oleellisen (vaikeasti hahmotettava) korollaari ”filosofisesta minuudesta” (5.6 – 5.641) .
      Olkootkin ollut elämys !
      Tämän oleellisen / logiikan ja logiikan filosofian tiimoilta suosittelen (nautittavasti vs. ”minä” kirjoittavalle) opponentille jopa ! ☺ suomeksi julkaistua sarjakuva – romaania ”LOGICOMIX nerouden ja hulluuden rajalla” , Avain 2010 .
      Nyt jatko / ”kautta kiven ja kannon” luvatusti 5 x n. 4000 merkissä. Ensimmäinen alla.
      Kaksi seuraavaakin tuotapikaa ( , tuota noin .. niinku ihan ”isse issenäin” / ☺ ) .

      Poista
  47. Vielä ☺ hieman ”takin kääntöä” !
    ONKO Wittgensteinin käsitys ”olioista maailman substanssina” (2.021) sittenkään, ytimeltään vaikea ?
    Kun ”vertailevasti” ja ”kirjaimellisesti” katsoo ”logiikan avaruuteen sijoittuvien tosiseikkojen ..” (1.13) merkityksen (3.12 + 3.12 , 4.06) .
    Täst’ edes Wittgenstein lyhyesti W .
    Tarvitsematta (tarkasti) pohtia ”tosiseikkoja” / W : n ”pyrkimys” (esipuhe , 3 , 3.12 , 4 , 4.06 , 4.112 , 4.114) , tai analysoida korrespondenssiteoriaa (2.222 , 4.031) ja sen ”logiikkaa” (2.06 ← (4.061) ) .
    Riittää, kun näkee / lukee, että kyse ”lauseista” , joiden ”totuuden tai epätotuuden” ylipäätään ”mahdollisuutta” (1.13 , 2.0121 , 3.12 + 3.12 , 4.06) / ! ”todistettavuutta” (5 , 5.01) kysytään.
    Ja, kun kysytytään ”todistettavuutta” , kysytään (luontevasti) ”totuusargumentteja” / ”totuusargumenttien totuusmahdollisuuksia”.
    JA ”KAIKKIA ”totuusmahdollisuuksia”” !
    Ei tarvitse erikseen huomioida (esimerkiksi) sitä ”Tractatuksen” nyanssia, että kun W sanoo ”.. lauseen on kuvattava todellisuus täydellisesti ..” (4.023) , siinä kysytään ”kaikkia” mahdollisia ”totuusarvoja”.
    ”Mahdollisten totuusehtojen ryhmien joukossa on kaksi ääritapausta. Toisessa tapauksessa lause on tosi kaikilla elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksilla. Sanomme, että totuusehdot ovat tautologiset. Toisessa tapauksessa lause on epätosi kaikilla totuusmahdollisuuksilla. Totuusehdot ovat kontradiktoriset. Edellisessä tapauksessa kutsumme lausetta tautologiaksi, jälkimmäisessä kontradiktioksi”. (4.46 , 5 , 5.01)
    ”Tautologian totuus on varma, lauseen totuus mahdollinen, kontradiktion totuus mahdoton”. (4.464)
    Näin / ”mahdollisten totuusehtojen ryhmät ..” (4.46) selittyy ! ”se” , mitä ”lauseen merkityssisältö” (4.2) MERKITSEE ( (4.031) → (4.064 / ! 4.0641 , 4.1) → (4.2) ) totuus- ja todistusteoreettisesti.
    Ehkä NYT vaikeaa ja mieltä vääntävää, kun ottaa huomioon ! ”sisältämisen” : Jos ja vain jos ”.. lause p i t ä ä yhtä SISÄLTÄMIENSÄ totuusargumenttien SEKÄ ”totuuden” ETTÄ ”epätotuuden” MAHDOLLISUUKSIEN suhteen ..” (4.2) , n i i n ! ”lause on todellisuuden kuva ..” (4.01) .
    Kääntäen : Jos ”lause e i pidä yhtä ”SEKÄ – ETTÄ mahdollisuuksien” suhteen” , niin ”pitää yhtä” VAIN joko ”totuuuden” tai VAIN ”epätotuuden” mahdollisuuksien suhteen → ”lause” joko ”tautologia” tai ”kontradiktio”.
    SE , E T T Ä lopulta ”maailman substanssin” ominaisuudessa ”nimet esiintyvät, merkitsevät vain lauseiden totuusargumenttien yhteydessä” (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.23 , 5 , 5.01) , ja että ”MERKITSEVÄT TOTUUSARGUMENTTIEN TOTUUSMAHDOLLISUUKSI (en ilmaisuj) A” ON → ! LOOGISTA .
    Yo. ↑ ↑ W : n ”maailman substanssi – ”opin”” TOINEN ”kerros” tuskin triviaali, ja olkoot ensimmäinen ”piiri” itsestäänselvä, n i i n jos väität ”triviä” vastaan, käytät joka tapauksessa ”vain lauseyhteydessään merkitseviä nimiä” (2.021 + 3.203 + 3.3) , vieläpä niin, ettei ”väitteellä” välttämättä mitään ainakaan todistettavissa olevaa ”totuusarvoa”.
    Totuusteorian ”logiikka” !
    ”Logiikka” , joka tekee myös ”sen” välttämättömän ”mahdollisuuden” , ETTÄ ”oliot SISÄLTÄVÄT kaikkien asiaintilojen mahdollisuuden” (2.01231 , 2.014) .
    ”Maailman substanssin” vaikeus tulee korrespondenssiteorian ”logiikasta” , joka / ”riippumattomuus” ( ( (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 2 , 2.06 , 2.063) ← 2.024) ← 4.061 ) pakottaa (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.201 , ! 2.203 , 3.02 , 3.318 , 3.332 + 3.332 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01) .
    KUN ”RIIPPUMATTOMUUS ” ’ ”kielessäkin” ’ ” ” → (4.0312 , 4.128 , 6.4321) !
    ”Maailman substanssi” / totuus- ja todistusteoria ilmenee seuraavastakin.
    ”Merkki määrittää jonkin loogisen muodon vasta yhdessä loogis-syntaksisen käyttönsä kanssa. (2.18 , 3.12 + 3.14 , 3.326 , 3.327 , 3.5 , 4 , 4.06) .
    Lause 3.33 ?
    ”Merkin merkityksellä ei saa koskaan olla mitään osuutta loogisessa syntaksissa .. Syntaksi saa edellyttää vain ilmaisujen kuvauksen”. (3.33)
    KYSE ! ”EHDOISTA” , ETTÄ ”MERKITSEE ”TODELLISUUDEN KUVANA”” .
    ”Nimi merkitsee” JO : ( (2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3) ← 4.064 ) .

    VastaaPoista
  48. Monimutkaisemmin.
    Johdannoksi : Se, että on kuten lauseet (2.203 , 3.02) , ja edelleen lauseet (3.332 + 3.333) / ”Lause .. sisältää jo argumenttinsa peruskuvan ..” sanovat, tulee (yksinkertaisesti) siitä, että totuusteorian ”logiikalle” välttämätön ”riippumattomuus” (4.061) varannut JO ”kielen” ja ”todellisuuden” (välisen) ULKOISEN suhteen paikan (4.1251) .
    SITEN ”u – kielen / ”lauseen ’ YHTEYDELLE ”todellisuuteen” ’ ” ei jää muuta ”paikkaa” kuin sisältyminen ”lauseeseen ”itseensä”” ( ! 2.014 , 2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.125) , KUN ”lause on todellisuuden kuva ..” (4.01) .
    ”Lauseissa käytetyt yksinkertaiset merkit ovat nimiä”. (3.202 , 3.203 , 3.23)
    ”Vaatimus, että yksinkertaiset merkit ovat mahdollisia, on vaatimus merkityssisällön yksiselitteisyydestä”. (3.202 , 3.203 , 3.23 , 4.022 , 4.1 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01)
    ”Merkityssisällön yksiselitteisyys” (3.23) on ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden”” todistettavissa olevan ”mahdollisuuden ”yksiselitteisyyttä”” / ”.. lyödä todellisuus kiinni .. kyllä vai ei .. täydellisesti ..” (2.06 , 2.11 , 2.201 , 4.022 , 4.023 , 4.25 , 4.3) .
    ”Lause osoittaa merkityssisältönsä. Lause osoittaa, miten asiat ovat, jos lause on tosi. Ja lause sanoo, että asiat ovat juuri siten”. (4.022 , 4.03 , 4.1)
    ”On ilmeistä, että meidän on lauseiden analyysissä päädyttävä elementaarilauseisiin, jotka muodostuvat välittämästi toisiinsa liittyvistä nimistä. Tässä herää kysymys, miten lauseyhteys syntyy”. (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.221 , 4.2211 , 4.23 , 5.01)
    ”Lauseiden analyysissä” ( (3.23 , 4.022 / 4.25) → 4.221 ← (4.23 , 4.25 , 5.01) !
    ”Nimet esiintyvät lauseissa vain elementaarilauseiden yhteydessä” ( (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3) ← 4.23 → (5 , 5.01) ) .
    Onkin vähintään luontevaa ( , ellei ainakin intuitiivisesti väistämätöntä) , että ”se” , mitä korrespondenssiteorian perusteella pätevän ”lauseen” täytyy sisältää ollakseen todistettavasti ”tosi tai epätosi” , SISÄLTYY ”olioihin .. lauseyhteydessään ..” (2.021 + 3.203 + 3.3) .
    Siten ”lauseen sisältämät totuusargumenttiensa sekä ”totuuden” että ”epätotuuden” mahdollisuudet” o v a t ”vain lauseiden totuusargumenttien yhteydessä esiintyvien yksinkertaisten merkkien, nimien merkitysten yksiselitteisiä” (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 4.022 , 4.023 , 4.23 , 4.25 , 5.01) ILMAISUJA.
    ”Jokaista lauseen merkityssisältöä luonnehtivaa lauseen osaa kutsun ilmaisuksi (symboliksi). (Lause itsekin on ilmaisu.) Ilmaisua on kaikki lauseen merkityssisällölle olennainen, mikä voi olla yhteistä useille lauseille. Ilmaisu luonnehtii erään muodon ja erään sisällön ykseyden”. (2.025 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , ! 3.318 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01)
    ”Ilmaisu edellyttää kaikkien niiden lauseiden muodot, joissa se voi esiintyä. Se on erään lausejoukon yhteinen luonnehtiva tuntomerkki”. (2.014 , 2.0141 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , ! 3.42 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01)
    W : n ”maailman substanssi – ”opin”” ☺ salatieteen tulkitsija sovittelee tulkinta – avainta seuraavin ”herää kysymyksin”.
    MIKSI niin, että ”ilmaisu edellyttää kaikkien niiden lauseiden muodot, joissa se voi esiintyä ..” (3.311) ?
    MIKSI ! ”nimen merkitys” edellyttää KAIKKI ”n e ”lauseet”” , joiden yhteydessä ”nimi merkitsee ”SEKÄ – ETTÄ – ”totuusargumenttien totuusmahdollisuuksia”” ? MIKSI ”olion esiintymismahdollisuus yksityisissä asiaintiloissa .. EDELLYTTÄÄ kaikkien .. lauseiden muodot ..” (2.0141 + 3.311) ?
    ”Olion esiintymismahdollisuus yksityisissä asiaintiloissa on olion muoto”. (2.014 , 2.0141)
    Vastaus / ”kuvateorian” totuus- ja todistusteoreettisen tulkinnan ydinkysymyksen ratkaisu.
    ”Kuva esittää mahdollista asiaintilaa logiikan avaruudessa”. (2.11 + 2.202 + 2.203 + 4.25)
    MITEN ?
    ”Lauseen ”epätotuuden”” mahdollisuuden korvaa ”toisen ”lauseen”” mahdollisuus, joka ””lause”” välttämättä ! ”tosi” , että voi korvata / ”edustaa” (4.0312) ”lausetta” , ja ”lauseen ”epätotuutta”” .
    ”Maailman substanssi” / ”kuvateorian” tulkinnan yksi avainlause ! 4.0641 / 4.064 .

    VastaaPoista