Sivun näyttöjä yhteensä

15. toukokuuta 2018

Vakavaa



Jätin kysymyksen sarjamurhaajista ilmaan. Nyt jatkan.

Lähtökohta on muuttumaton. Suomi on henkirikoksen uhriksi joutumista ajatellen koko maailman turvallisimpia maita. Olemme läntisten EU-maiden pahimmistoa 100 – 150 henkirikoksella vuodessa, mutta tekijöistä vain 10 % on uhrille entuudestaan tuntemattomia. Siis juoppojen jäsentenväliset ja perhetilanteet nostavat lukua.

Silti: ”ruotsalaisen” lainsäädännön aika on ohi, myös muuten Ruotsissa. Tarkoitan 1950-luvulla alkanutta vaihetta, jonka liitän professori Inkeri Anttilan nimeen ja koulukuntaan, joka todella aloitti rikosten ja rikollisten tutkimuksen, kriminologian.

Aikaisemman rikosoikeuden näen yhteydessä historiaan. Toisessa maailmansodassa holokausti peittää näkyvistä sen, että ihmishengen arvo romahti monista syistä, joista Saksan kaupunkien pommitukset oli yksi. 

Itse otaksun, että vilkas media, etenkin sosiaalinen media, on nostanut meilläkin sinänsä harvat hirmuteot poikkeuksellisen mielenkiinnon kohteeksi, mutta se ei vaikuta muuttuneeseen asenteeseeni. Nyt puheena olevat sarjamurhaajat lienevät kotimaista kantaa, mutta koulumurhien kautta mukana voi olla kansainvälistä tartuntaa. Lisäksi terrorismi eli ihmisten surmaaminen propagandan vuoksi ja oman hengen uhalla (itsemurhapommittajat) on uutta.

Jokin vaikutus on Yhdysvaltojen käytännöllä, jossa tuliaseiden suuri määrä on monille eurooppalaisille vaikeasti käsitettävä piirre, ja lisäksi murhaaminen on viihteen sisällöistä päätellen viihdyttävää.

En näe törkeitä rikoksia häiriöinä, jotka esivalta voisi minimoida niin kuin tupakanpolton.

Merkkejä ilmiön taittumisesta ei ole. En usko että millään seulomisella löydettäisiin tulevia väkivaltarikollisia enkä näe ihonväriä merkkinä väkivaltaisuudesta.

Satun muistamaan itse paikalla olleena ajan, kun turhempaa puheenaihetta kuin uskonto – varsinkin islam – osasi tuskin kuvitella. Rikollisuuskin oli hallinnassa.

Nyt olemme palanneet tunteiden aikakaudelle, eivätkä ne ole miellyttäviä tunteita. Jälleen kerran tolkuttomuuksien toisteleminen saa suosiota. 

Siis meidän on pidettävä toisen hengelle vaarallisia henkilöitä eristettynä ehkä koko elinkausi. Käytännössä se merkitsee vankileiriä, ja logiikka on, että siellä ollessaan he eivät tapa ketään sivullista, paitsi siis luultavasti toisiaan. Eikö varuskuntien jäljiltä ole ulkosaaria, joissa on vettä ja jonkinlainen suoja säätä vastaan?

Olenko todella tätä mieltä? En tiedä. Mutta halua viedä keskustelua eteenpäin. Tosi pahojen säilyttäminen nykyisissä vankilarakennuksissa ei onnistu, koska toiset vangit tappaisivat heidät. Kuolemanrangaistus ei tule kysymykseen, koska sarjamurhaajat jakelevat itse kuolemanrangaistuksia, ja heitä on rangaistava siitä. 

11 kommenttia:

  1. Tämän päivän saarna on malliesimerkki siitä, että kun oikein koville ottaa, niin tolkullisimmat alkavat palata terveen järjen linjoille.

    Sehän jo riittäisi, että väkivaltarikoksissa lakikirjaa luettaisiin samoin kuin jo nyt esim. huumetuomioissa, ynnä tuomiot kärsittäisiin täysimääräisinä ilman automaattisia vähennyksiä ja paljousalennuksia.

    Lievennykset ja alennukset olisivat aina poikkeuksia, eivät sääntöjä. Uhria alettaisiin pitää enemmän suojelua kaipaavana kuin tekijää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai uhri on syyllinen kohtaloonsa. Mutta entäs sitten, kun uhri on niin raivostunut, että palkkaa rajan takaa ammattitappajan "oikeutta" jakamaan, kun virallinen oikeus on hampaaton, niin ovatko silloin pelimerkit tasan vai mitenkä se menee?

      Poista
    2. Moninkertaisesti toistuva ensikertalaisuusalennus vielä... ja mitä näitä päänsilityksiä onkaan.

      Poista
    3. Siinä se raja menee. Jos uhri käyttää väkivaltaa tekijää kohtaan, hän loukkaa kaikkia pyhiä oppeja, joiden mukaan alkuperäinen tekijä on aina uhri. Älä pidä muita uhreja, sanoo oikeuden jumalatar.

      Poista
  2. Jos ihan kirjaimellisesti sarjamurhaajasta puhutaan, hänellehän tuomitaan elinkautinen jo ensimmäisessä murhaoikeudenkäynnissä.

    Erikoisempi tapaus on sarjatappaja, kuten tämä Penttilä. Kyllä minusta voisi lakia muuttaa siten, että jos henkilö syyllistyy henkirikokseen toisen tappotuomionsa kärsittyään, sitä kutsuttaisiin murhaksi, vaikka tuumat ja harkinnat eivät niin vakaita olisikaan.

    Säilytyspaikkakysymyksiin en ota kantaa, mutta ei ongelmaa liioitellakaan kannata. Itsekin olen tottunut ajattelemaan, että Suomessa tapetaan 100–150 ihmistä vuodessa, mutta nyt on jo monena vuonna peräkkäin tapettu alle 80.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  3. Valaiskaa viisaammat, mutta eikö esimerkiksi Vanhan Vaasan oikeuspsykiatrisessa sairaalassa tule kysymykseen myös käytännössä elinkautinen vapaudenmenetys? On parantumattomasti mielisairaita rikoksentekijöitä, jotka tekevät tekonsa ymmärrystä vailla, ja joihin on kohdistettava vakava sanktio, vaikka rikoslakia ei voikaan soveltaa.

    Terveiden osalta rangaistuksen tulee olla sellainen, että se on todellinen pelote: rikos ei kannata. Toisaalta ihmisen pitäminen vangittuna tulee kalliiksi. Tavoitteena on, että ihminen kärsii rangaistuksen ja palaa yhteiskuntaan arvokkaana kansalaisena. Haasteena on estää se, että vankilasta tulee rikoksen koulu ja että ihminen joutuu rikoksen kierteeseen.

    Nämä ovat yhteiskunnan vaikeimpiin kuuluvia kysymyksiä, osittain sellaisia, ettei niihin ole tyydyttäviä vastauksia. Tapa, jolla niitä ratkaistaan, on yhteiskunnan kehitysasteen tärkeimpiä mittareita.

    En ole oikeustieteilijä, ja nämä ovat kadunmiehen mietteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psykiatrit eivät kuitenkaan ole tuomareita. Ei niin kovin kauan sitten kaikki psykiatrit vastustivat tunnetun raiskaajamurhaajan päästämistä vapaalle jalalle, mutta oikeuslaitos tyytyi kuuntelemaan kohteliaasti ja rikossarja sai jatkua.

      vuorela

      Poista
  4. Hallelujaa! Kemppisen on nähty nöyrtyvän!

    Hyvä juttu kyllä. Harmi vaan että saattaa olla liian vähän liian myöhään.

    Mikähän siinä on, että eläkkeelle jäämisen jälkeen ihmiset tuntuvat löytävän sen moraalin — kun heillä ei ole enää valtaa.

    Muutamakin Kauppalehden ex-päätoimittaja tulee ponnistelematta mieleen, jotka kolumnistina kirjoittavat täysin muuta kuin päätoimittajana ollessaan. Muutama viikko sitten tuli joku muu eläkkeelle päässyt johtaja julkisuuteen paasaamaan niiden tekojen moraalittomuudesta, joita teki ollessaan vallassa. Nimi ei tule nyt mieleen.

    Ehkä tässä on se syy, miksi vanhempien mielipiteitä pitäisi kunnioittaa — heillä ei ole enää mitään hävittävää ja omatunto kalvaa — joten he voivat puhua suunsa puhtaaksi. On vaan vähän vaikea kunnioittaa ihmistä joka on pahentanut ongelmia työkseen oikeen urakalla, ja nyt yrittää kuitata kaiken kirjoittamalla pari kolumnia — rahasta.

    Kaikki jotka vahvistavat oikeussofismia, katteetonta väkivaltarikollisten hyysäämistä, faktojen ja tilastojen piilottamista suurelta yleisöltä ”hyvän asian” edistämiseksi — tässä ovat ne todelliset roistot.

    Paska juttu, mutta takaisinheilahdus jossa mm. väkivaltarikolliset pistetään kärsimään oikein kunnolla on tulossa. Sen aikaansaavat prosessit ovat jatkuneet niin pitkään kontrolloimattomina ettei vastaliikkeen pysäyttäminen taida olla enää mahdollista.

    Se vastaliike perustuu tunteeseen, kuten arvoisa blogisti sanoo. Sen media on sosiaalinen media, koska valtamedia on töpeksinyt oman arvovaltansa pois piilottelemalla faktoja ja tilastoja ja puolustelemalla oikeussofismia ja väkivaltarikollisten hyysäämistä. Ja sen ylilyönnit tulevat saamaan aikaan väkivaltarikollisuuden kasvun, koska ylilyönti ei perustu terveeseen harkintaan sen enempää kuin sen aikaansaanutkaan liike.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jytkyä pukkaa.

      Ruotsissa Sverige Demokraterna on suurin puolue tämän hetken gallupeissa tasalukemissa demareiden kanssa.

      Poista
    2. Jyrkkä ehkä.

      Yhdestä suunnasta katsoen ihmiset ovat kyynistyneet politiikkaan esimerkiksi Timo Soinin käytettyä tuota energiaa persujen perustamiseen ja lopulta omaan hillotolppaansa.

      Toisesta suunnasta katsoen ihmiset ovat sen verran lyhytmuistisia, että eivät äänestä moninkertaisia äänestyslupausten pettäjiä jotka toimivat heidän etujaan vastaan. Muutenhan oikeistopuolueiden kannatus olisi yhteensä 10%.

      Poista
  5. 'En näe törkeitä rikoksia häiriöinä, jotka esivalta voisi minimoida niin kuin tupakanpolton.'
    Totta kai esivallan toiminnalla on vaikutus näihin rikoksiin, se on yksi esivallan keskeisiä tehtäviä.
    Missä ei ole toimivaa esivaltaa, siellä on jokin sukujen välinen verikostojärjestelmä, jolla koitetaan pitää homma jossain rajoissa.
    'En usko että millään seulomisella löydettäisiin tulevia väkivaltarikollisia'
    Mutta nykyiset voidaan tunnistaa. Aiempi rikollisuus, erityisesti väkivaltasellainen, nostaa riskiä kovasti. Poikkeusyksilöillä tyyliin sarjakuristaja riski on noin 100% niin kauan, kuin hän vielä fyysisesti rikoksiin kykenee. Päätös vapauttaa tällainen henkilö on yhtä kuin jonkun muun ihmisen kuolemantuomio.
    'Tosi pahojen säilyttäminen nykyisissä vankilarakennuksissa ei onnistu, koska toiset vangit tappaisivat heidät.'
    Tuskin. Turpaan voisi tulla, mutta kuka viitsii lusia vuosia tuollaisen takia.
    'Kuolemanrangaistus ei tule kysymykseen, koska sarjamurhaajat jakelevat itse kuolemanrangaistuksia, ja heitä on rangaistava siitä.'
    Vankeusrangaistus ei tule kysymykseen, koska vapaudenriistoon syyllistyvät jakelevat itse vankeusrangaistuksia, sakkorangaistus ei tule kysymykseen, koska varkaat jakavat itse sakkorangaistuksia?
    Voisi ehkä keskittyä siihen, ettei tuomita viattomia eikä siihen, että viattomat joutuvat vankilaan eivätkä hautaan. Monenko vuoden tuomio normikriminellien seurassa pitäisi olla tulossa, että mieluummin lähtisi hirteen, joko tuomittuna tai oma-aloitteisesti?

    VastaaPoista