Sivun näyttöjä yhteensä

5. toukokuuta 2018

Kysyn joutessani



Ensin papisto riiteli lahjakkaasti naispappeudesta. Nyt on erimielisyyttä samaa sukupuolta olevien avioliitosta.

Olisiko nyt aika siirtää avioliittoon vihkiminen kokonaan pois kirkolta? Siviilivihkiminen, ja sen rinnalla sama uudelleen kirkossa, tai millaiset menot tahansa.

Samalla pudotettaisiin kirkkojen sisäiseksi asiaksi, ketä sopii vihkiä ja miten. En oikein usko, että monikaan ilmoittautuisi vihille kissansa kanssa. Esimerkki voi kuulostaa riettaalta, mutta kyllä se on selvää jäämistöoikeutta, ettei suoraan kissalle voi tehdä testamenttia ja että eläinten oikeudet on hiukan erilainen tapa hahmottaa kysymyksiä kuin ihmisten oikeudet.

Lukijoistani moni tietää, että olen kiivas kirkon kannattaja ja usein papin lisäksi ainoa paikalla olija, joka pudottelee uskontunnustuksen vakaumuksellisesti. Siksipä jaksan ihmetellä, miten kirkko ei käsitä olevansa kaupallinen yritys, jonka olisi siis tehtävä jotain suosionsa eteen.

En väitä, ettei oikea-aikaisuutta olisi. Henkilökohtaisesti olen suorastaan riippuvainen kirkkomusiikista, etenkin siis uruista ja kuoroista, mutta esimerkiksi Tuomas-messu on hieno hanke.

Miksi kukaan ei mieti ainakaan julkisudessa, eikö islam sekä äärimmäisilmiöissään että laajemminkin ole todiste kristillisten kirkkojen voimattomuudesta.

Samaan hengenvetoon on kysyttävä, eikö islam ole myös haaste eurooppalaiselle ateismille.

Suomen kirkko voisi mainostaa itseään julistamalla, että se ei häiritse ketään. Väite tuntuu todelta. Mutta onko tuollainen piirre kunniaksi?

Sata vuotta Suomessa on toisteltu filosofin lausetta, jonka mukaan siitä on vaiettava, mistä ei voi puhua. Ajatus oli niin miellyttävä, että se muuttui sananparreksi.

Mutta Wittgensteinin tuntijankaan ei ole aivan helppo kertoa, mistä me tiedämme, mistä ei voi puhua. Kun siis on asioita, joista ei voi puhua, ja toisia joista voi puhua, esimerkiksi derivaattafunktio. ”Mansikka on makea” lienee asia, josta on vaiettava, koska kysymyksessä näyttää olevan mielipide. Mutta ”mansikka on punainen” tuntuu puhumisen arvoiselta. Se on väite maailmasta ja sellaisena väärä; raakilekin on mansikka ja pahentunut ja mustunut marja on edelleen mansikka.

Asiassa ei tarvitse edes kieroilla. Mehiläiselle mansikka ei ole punainen, koska mehiläinen ei näe punaista väriä.

Minulle Wittgenstein on myöhäistuotannossaankin liian marxilainen – onnea muuten Marxille, päivän sankarille. 

En jaksa innostua henkilöistä, jotka käyttävät elämänsä itse keksimiensä sanojen suhteiden selvittelyyn. Kiinalaisten nykyinen päämies vannoo Marxin nimeen. Se on viisasta. Marxin kiitokseksi on sanottava, että hänen kaavailemansa tulevaisuus on joka tapauksessa kaukana, kuten käytännössäkin on havaittu. Kauas on pitkä matka.

46 kommenttia:

  1. Minä olen kääntänyt Wittgensteinin lauseen muotoon: "Siitä on vaiettava, mistä ei osaa puhua." Muuta en ole kääntänytkään, paitsi äsken kylkeä ruokaperäisillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai vielä paremmin: "Mistä ei osaa puhua, siitä joutuu (pakostakin) vaikenemaan." Vastaus kysymykseen "mistä me tiedämme, mistä ei voi puhua" nimittäin todellisuudessa on hyvinkin yksinkertainen: yrittämällä puhua siitä ja huomaamalla yrityksen päätyttyä, että olemmekin puhuneet jostain muusta.

      Myöhempien aikojen Wittgenstein-suomentajana tunnustan suuren velkani Heikki Nymanin suomennoksille, mutta tässä kohtaa hänen suomennoksensa "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava" on epätarkoituksenmukainen. Kyseessä ei ole mikään käsky vaieta jostain, mistä voisi periaatteessa olla vaikenemattakin.

      Poista
    2. ennen muuta oman ajattelun selkeyttämisen vaatimushan se on.

      Poista
  2. Kiinnostavia pohdiskeluja. Monille ei arvojen ja tosiasioiden välinen ero tunnu olevan kovin selvä, mistä aiheutuu paljon turhaa jankkaamista.

    Itse kuulun niihin länsimaisten ihanteiden kasvatteihin, joiden mielestä kaikesta voi puhua. Ei silti ole pakko. Mutta jos puhutaan niin puhutaan säällisesti, erilaisuudet hyväksyen.

    Länsimaat ovat nyt vuosikymmeniä maallistuneet, vaikkeivät toki samassa tahdissa. Suomi on varmaan kaikkein maallistuneimpia, mistä johtuu ettei meillä aina ymmärretä uskonnon voimaa muualla, jopa monissa länsimaissa. Uskonnoissa on myös tavattoman laaja kirjo, maltillisista niihin villiintyneisiin.

    Helposti ajatellaan, että maallistuminen johtuu ihmiskunnan rationaalisuuden lisääntymisestä ja että suuntaus on pysyvä. Enpä tiedä - maailmalla on paljon ilmiöitä, jotka antavat aihetta pessimismiin. Meidän olisi hyvä tiedostaa, että länsimaiset arvot eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka Suomessa saattaa joskus siltä tuntuakin. Niitä on syytä aina olla valmis puolustamaan näinä totuudenjälkeisinä aikoina.

    Kirkkomusiikki on parhaimmillaan niin kaunista, ettei sanotuksi saa!

    VastaaPoista
  3. Minua ärsyttävät pappien äänensävyt. Ne ovat kuin veljet kaikki samansävyisillä äänillään. Vähintään täällä Virossa on tosi vaikeaa löytää luterilaista pappia jolla olisi normaali keskivertoihmisen ääni eikä sellainen kumiseva kuin haudan pohjasta tuleva. Ihan kuin kirkko haluaisi äänensävylläkin alistaa ja holhota. Miksi niin harvoin kuulee kansliasta tenoreita tai miksei esimerkiksi vaikeuksia ärr-äänteen kanssa tai muita defektejä? Ei tarvitse edes kysyä miksi en näe koskaan naisellista miespappia. Koska sehän ei voisi ihmisia komennella ja holhota niin kuin kirkko on tottunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät nykypäivän Suomessa papit enää komentele eivätkä holhoa. Tunnen muutamankin varsin lempeä-äänisen kirkkoherran, itseäni nuoremmasta sukupolvesta. Eräs heistä lisäksi kohtalaisen hyvä kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja. Ja muutenkin mukava mies.

      Poista
    2. Viron neuvostomiehityksestä, joka tietenkin oli massiivinen ihmisoikeuksien loukkaus, oli kai kuitenkin se hyöty, että luterilaisen kirkon ote ihmisistä hellitti.

      Poista
    3. Saarnastuoli on tosiaan viroksi kantsel - ja kanslia kantselei. Saksahan (jossa on Kanzel ja Kanzlei, molempien takana sama latinan cancelli) on vironkielelle usein samassa asemassa kuin ruotsi suomenkielelle.

      Poista
  4. Ihna käytännön syistä pidän milekkäänä, että kirkolla ja uskonnollisilla yhteissöillä on vihkimiossoikeus. eli Oikeus vahvistaa juridisesti pätevä avioliitto.
    Siinä suhteessa akikki avioliitot ovat vihkimisatvasta riippumatta siviiliavioliittoja, että sellainen ikävä asia kuion avioeroon tuomitseminen kuuluu tavalliselle tuomiosituimelle.

    MafH

    VastaaPoista
  5. Tämän yhteiskunnan sosiaalista rakennelmaa pidetään pystyssä pelkästään sanojen käyttöön perustuvan ajattelun avulla. Siinä on todellinen vastakkainasettelu: ristiriita kaunopuheisen ja matemaattisen ajattelun välillä.

    Sitä voi myös olla ajattelematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matematiikkakin on kieli, eikä ominaisuuksiltaan olennaisesti poikkea muista kielistä. Nimittäin, matemaattinen kuvaaja voi valehdella ihan yhtä hyvin kuin kuva tai tuhat sanaa. Asiat kun voi näyttää niin monella tapaa.

      Sitä kannattaa ajatella. Ja opetella matematiikkaa, suuruusluokkien hallintaa päässä nyt ainakin.

      Poista
  6. Kommentoimme vain kohdaltamme, koska se on säällistä, eivätkä muiden uskonnolliset asiat kuten vaikkapa lottoaminen kuulu minulle: koska en usko yhteen Jumalaan, kolmiyhteiseen, vaan ihan omiini sekä kotivalmisteisiin, tosin meille näkymättömiin, ei minulle siunailu tulevan, siis nykyisen rouvani kanssa ristin nimissä ollut ihan ensimmäisenä mielissä. Koska taas hänelle taivaalliset asiat kuitenkin ovat hieman enemmän tärkeitä, teimme kompromissin.

    Ensinnä kävimme, todistajiksi kutsuttujen henkilöiden suureksi hämmästykseksi, maistraatissa jossa iloinen nelivuotiaamme kovasti tykästyi menoihin; toiseksi menimme kotiimme jonne oli kutsuttu sukua sekä tulevan, siis sitten nykyisen rouvan kummi joka kätevää kyllä oli myös tuolloin Karjaan kirkkoherra. Hän käväisi makkarissa muuttumassa prelaatiksi ja kutsutun väen yllätykseksi muutti tilaisuuden häiksi siunaamalla asian virkansa ja jumalansa puolesta.

    Kaikki olivat tyytyväisiä, myös kirkkoherra, joka edusti itsekin kantaa, että naimisiin meno on porvarillinen toimitus -- "ne tulevat minulta kysymään saako mennä naimisiin; minä sanon että mitä te minulta sitä kysytte, menkää kysymään maistraatista, asia on heidän kirjanpitoaan, minä kyllä voin hyvin siunata teidät mieheksi ja vaimoksi". Joka on tietenkin oikein: kyseessä on sukujen sopimus sekä alkujaan talousasioiden virallnen järjestely.

    Yllätys tapahtuma oli myös toimittajaystävälleni, joka papinkaavun nähdessään putosi täysin ja päästi suustans "herrajumala" johon prelaatti "ei sentään, vain hänen edustajansa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta olipas hauska tapaus.

      Kohdalleni sattuneista tavallaan hauskin oli vuosikymmeniä sitten veljeni ja vaimonsa tapa hoitaa naimisiin meno. He kun eivät olleet kohdallaan isojen juhlien tarpeessa. Oltiin eräs perjantai-ilta vietetty pitkään seurustellen ravintolassa, muutama ystävä ja veljeni tyttöystävineen. Aamulla puoli yhdeksän aikaan tulee veljeltäni soitto, että hommatkaa itsenne kaupunginosan kirkkoon, aikaa tunti. Siellä sitten tilaisuudessa oli paikalla hyvin freesi ja iloinen morsiuspari, pappi, kanttori ja neljä punasilmäistä ja päänsärkyistä todistajaa, eilisiltainen seurue. Juhlan järjestäjät olivat tietenkin huomaamatta juoneet illan lähinnä vettä, viini ei ollut niin heidän laseissaan vähentynyt samaan tahtiin kuin muilla.

      Nuorin heiltä nyt rippikouluiässä.

      Poista
  7. Islamisaatio taitaa tätä menoa voittaa. Euroopasta ei löydy vastavoimaa, koska poliittiset johtajamme ovat nössöjä. Kristillinen kirkko on tässä kamppailussa täysin kädetön ja suorastaan pelokas. Kaikki pelkäävät rasistin leimaa. Tämä nykymeininki jatkuessaan tulee ilmeisesti päättymään sisällissotaa muistuttavaan tilanteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No millä lihaksilla se aggressiivinen islam sitten länsimaiset yhteiskunnat kukistaisi. Enemminkin siinä käy niin, että maahanmuuttajien sukupolvet aikanaan maallistuvat, sitä mukaa kuin pääsevät yhteiskunnan tavoista kiinni.

      Niistä kommentoijan kaipailemista vastavoimista kun olisi yhteiskunnan vakaudelle ja tavallisille kansalaisille enemmän haittaa kuin hyötyä. Vastavoimaksi riittää mielestäni hyvin toimivat yhteiskunnan rakenteet, jotka tunnistavat erilaisten väestöryhmien tarpeet ja ominaisuudet. Ja viime kädessä oikeuslaitos, niissä tapauksissa missä sitä tarvitaan.

      Poista
    2. Pyh. Euroopassa on ateisteja paljon enemmän kuin islaminuskoisia, eikä yhteiskuntien maallistuminen ole mihinkään loppunut.

      Poista
    3. .. ja uudelleen henkistyminen alkanut.
      Palataan asiaan seuraavassa elämässä (vaikka tietty, onkin `vain tämä yksi elämä´.)

      Poista
    4. Muslimit lisääntyy, ja radikalisoituu sukupolvi sukupolvelta, autot palavat ghetoissa ja bongorummut raikaa yössä.

      Poista
  8. Vieläkös Kemppinen lukee Raamattua?

    VastaaPoista
  9. Jeesu on transahvena! Jumala on alkoholiton päihdeongelmainen marxilainen! Jonka homolapset on huostaanotossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ziisus, mä aina luulin ett transsärki.

      Poista
    2. Ei ole eikä edes lähellä. Jumala on häivetekniikaa käyttävä neekerisnainen, vyötärön ympärysmitta 14 kilometriä.

      Poista
  10. Noi pudottelee ihminen jolla ei liene lainkaan alaleukaa sanoi isävainaani. Kun ihmiseltä on kaikki arvot hukassa on selvää että puheet ovat pöljästä päästä tyhjää lörpöttelyä.

    VastaaPoista
  11. "Islamisaatio taitaa tätä menoa voittaa."

    Niinhän tuossa vääjäämättä näyttäisi käyvän. Ruotsissa kalifaatti on jo paikkapaikoin melko pitkällä. Seuraamme perässä kuin lampaat ja palaamme kehityksessä puolentuhatta vuotta taaksepäin. No, mikäpä se siinä.

    " Olisiko nyt aika siirtää avioliittoon vihkiminen kokonaan pois kirkolta?"

    Ilman muuta, kannatan. Olisikohan ollut Sauli Niinistö, joka ehdotti aikanaan, että laissa määriteltäisiin vain "pariliitto" ja olisi sitten uskontokuntien asia määritellä ja hoitaa avioliitto kukin tavallaan.

    VastaaPoista
  12. En pidä todennäköisenä että Wittgenstein tarkoitti mielipiteitä itsessään tuolla lauseellaan, enkä usko että Kemppinenkään kuvittelee niin.

    Kyllä W. taisi viitata siihen ilmiöön joka on tutkimallakin osoitettu, että kognitiivisen dissonanssin takia ihmisen vahvat ennakkoluulot vain vahvistuvat jos hänelle antaa todisteita päinvastaisesta. Jos siis vahva mielipide jostain asiasta on yleinen, sen vastaisten todisteiden esittäminen vie asioita vain väärään suuntaan -- joten älykäs ihminen on tuolloin asiasta hiljaa.

    VastaaPoista
  13. että Marxin kiitokseksi "on sanottava, että hänen kaavailemansa tulevaisuus on joka tapauksessa kaukana,"
    eh,
    mutta on kuiteki!
    Blogistille kiitos (julkisesta) uskontunnustuksestaan.
    Täähä iha lämmitti sydäntä.

    VastaaPoista
  14. Tractatuksen lause 7 on tosiaan niitä edeltävien lauseiden tuote. Wittgenstein havaitsi itsekin joutuneensa vaikeuksiin ja helpotti elämäämme esimerkiksi 'kielipelin' käsitteellä (Filosofisia tutkimuksia).
    Yleensä muuten ajattelemme Wittgensteinin lausetta 'mistä ei voi puhua'. Emme niinkään pohdi sitä puolta, että 'siitä on vaiettava'. Miksi siitä (mistä?) on vaiettava?
    Ehkä Wittgenstein keksi kielipelin ajatuksen pohtiessaan omia aikaisempia teoksiaan (ei niinkään maailmaa)?

    Mutta Marxista olen eri mieltä. Hän oli yhteiskuntateoreetikko, eikä huono sellainen, siis ajassaan. Kommunismiin häntä ei voi juurikaan liittää, puhumattakaan reaalisosialismiin (tiedän että tästä nousee vastalauseiden myrsky tai harmaa hälläväliä). Hänelle kommunismin pohdinta oli hyvin pieni sivulause, kuin kesällä laiturin nokassa mieleen tullut harhautunut haave jostakin utopiasta. Tämä haave perustui ajatukseen vapautuksena niistä oloista, joissa osa tehdastyöläisistä, toisinaan lapsistakin, siihen aikaan työskenteli. Mutta huom. Hän jo tuolloin pohti, että tulevaisuus on tehtaiden, koneidenkäyttäjien, koneälyn...
    (Eikä vieläkään ymmärretä Marxin vertausta 'Uskonto on oopiumia kansalle'. Se menee näin: 'Uskonto tuo jotain helpotusta ihmisten elämään. He tekevät jotain oikein. Miksi me - työläisten oikeuksia ajavat - emme kykene samaan?')

    Itsekin pidän enemmän retkipyöräilystä kuin sanojen selvittelystä. Kunnes havaitsen, että tutkijan ensimmäinen ohje 'määrittele käsitteet' (define the terms) ratkaisisi useimmat ajankohtaisetkin konfliktit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oli naisia, jotka sanoivat minun hanskanneen 'kielipelin' - totuudellisuuden nimissä, oli se peli usein aika hienoo vastavuoroisestikin.

      Poista
  15. Lähiomainen, syvästi ja viisaasti uskossa, kuoli kaksi päivää sitten.
    Hän oli itselleni yksi harvoista oikeista läheisistäni.
    Olen heitä, joita kutsutaan agnostikoksi.
    Tämä vastikään kuollut läheiseni puhui niin paljon elämänviisautta, opetti elämää, että hylkäsin aikanani Lutherin "tuomiokirkon" - opettelin ortodoksisuuden, sen suvaitsevuuden, läheisten ihmisten tahdon olla läsnä, kaiken muunkin yhteisen kokemisen, gregoriaanisen kirkkolaulun...
    Kiitos Sinulle läheiseni, joka et ole enää tässä maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa.
      Jos sallit, kysyisin siitä ortdoksien suvaitsevuudesta. Kuinka siihen sopii se, että Irja Askolan piipahdus Uspenskin katedraalin tietyllä alueella "saastutti" sen, ja piispan isäntänä toiminutta Ambrosiusta moitittiin tulisesti. Entä naispappeus, tasapuolinen avioliitto jne.
      Ei kirkko joka elää 1500-luvun kaanoneitten mukaan voi kovin suvaitsevainen olla, anteeksi vaan.

      Poista
  16. Wittgensteinia joskus yritin lukea, mutta minusta hän kuvitteli liikaa tarkkutta ihan tavalliseen puhekieleen. Oikeasti tämä luonnollinen kieli on monimielistä ja joskus siinäkin on ihmisten pahojen erimielisyyksien syy. Ajatelmansa ovat usein niin epämääräisiä, vaikka näennäisesti tarkkkaan muotoiltuja, ettei niistä ota selkoa vanha Erkkikään.

    Tuon islamisaation voiton julistaminen näyttää joillekin olevan jonkinlainen uskon asia. Ehkä kuitenkin on aika toivotonta islamisoida maailmaa kourallisella militanttejakaan islamisteja. Eihän kristinuskokaan ole maailmaa vallannut, vaikka sillä toki olisi siihen paljonkin paremmat edellytykset. Maailma on lavea pikku-pikku-Lauri.

    VastaaPoista
  17. "Lukijoistani moni tietää, että olen kiivas kirkon kannattaja ja usein papin lisäksi ainoa paikalla olija, joka pudottelee uskontunnustuksen vakaumuksellisesti. Siksipä jaksan ihmetellä, miten kirkko ei käsitä olevansa kaupallinen yritys, jonka olisi siis tehtävä jotain suosionsa eteen."

    Mistä voit tietää papin vakaumuksen aitouden? Tai mistä minä voin tietää pilailetko leikilläsi agnostikkojen mieliksi? Ateismini horjuu jo fysikalismin kaikkitietävyyden puoleen. Auta armias!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan olen itsekin kirkon kannattaja, vaikka en ehkä mitenkään kiivas. Uskonnothan ovat ihmisen keksintöä kyllä, mutta esim. kristillistä teologiaa ovat kehittäneet eri aikoina hyvin vakavasti otettavat ajattelijat. Tästä ajattelusta on kasvanut hyvin rikas kulttuuri, enkä ymmärrä miten vaaditaan kristinuskoa palaamaan johonkin keskiaikaan muka juurilleen uskollisuuden perusteella.

      Uskonnot ovat osa kuilttuuria ja menneisyydestä on otettava tuli eikä tuhka. Vain sillä tavalla voimme elää ihmisiksi.

      Poista
  18. Olen kovasti samaa mieltä blogistin kanssa. Kirkkomme on nauttinut vuosisatoja yhteydestä valtiovaltaan happiletkullaan mutta se on käymässä kovin kapeaksi eikä enää riitä. Väki katoaa seurakunnista ja yksi syy lienee se, että kirkko on menettänyt (laittanut menemään) oman periaatteellisuutensa ja ihanteensa. Pitäisi elää niinkuin kirjassa sanotaan eikä ryhtyä liiaksi tulkitsemaan sitä nykyajan odotusten mukaan.

    Kirkon pitäisi irtautua valtiosta kokonaan, kaikessa ja pysyvästi eikä odottaa muruja pöydästä. Itsenäisyys on saavutettava. Silloin kansalaisetkin alkavat taas ajatella kirkon olevan jotain tarpeellista ja kunnioitettavaa (vrt. ortodoksit ja katoliset).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Väki katoaa seurakunnista ja yksi syy lienee se, että kirkko on menettänyt (laittanut menemään) oman periaatteellisuutensa ja ihanteensa."

      Väittäisin, että ei kirkon kannattajakunta siitä lisäntyisi, jos se alkaisi korostaa jotain patavanhoillisia ihanteita. Kirkko hiipuu siksi, että sen perinteisiä arvoja kannattava kuulijakunta vanhenee ja kuolee pois. Nuoremmilla on sitten moniarvoisemmat näkökulmat. On niitä tiukan uskonopin kannattajia, mutta toisaalta suurin osa ihmisistä ei kaipaa eikä hyväksy kirjolta olennaisesti muusta yhteiskunnan laeista ja käytännöistä poikkeavia toimintatapoja.

      Itse kuulun kirkkoon. Olen jo ikäisistäni, viisikymppisistä, tuttavapiirissäni vähemmistössä. Koko kansasta taitaa vielä olla yli 70% evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Laskua on ollut jo pitkän aikaa 1-1,5% osuus väestöstä vuodessa, ja jos sama trendi jatkuu, tulen vielä elinaikanani näkemään sen, kun väestöstä alle puolet kuuluu kirkkoon. Silloin viimeistään yhteiskunnan tehtävien delegoiminen kirkolle on jo hyvin kyseenalaista.

      Poista
  19. Joskus nämä Keppisen jutut ovat vähän kummallisia. Mitä mehiläinen mansikalla ja sen värillä? Valko-keltainen mansikan kukka sille on tärkeä, koska siinä on mettä ja siitepölyä eikä hedelmää käytetä missään muodossa. Lisäksi pitää ihmetellä, miten Suomessa on aikaisemmin voinut elää kun täällä ei ole ollut mehiläistä ennen 1700-lukua, tunnetun tiedemiehen sanomaksi kun on laitettu, että ihmiskunta elää vain muutaman vuoden ilman mehiläistä. Sama muuten koskee Amerikkoja. Hunajaa tuottava ja pölyttävä kesymehiläinen on tuontitavaraa.

    Avioliittoon vihkiminen on vähemmän tunnetusti juridinen sopimus ja uskonnolla tai romanttisella rakkaudella ei oikeastaan ole asian kanssa tekemistä. Homosteliat ja muut pervot eivät tätä oikein tahdo ymmärtää. Odottakaamme ensimmäisiä homoavioeroja ja siihen liittyvää juridista scheissea. Ostan popkornia ja Seiskan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pölyttäjiä on muissakin hyönteisissä, mutta luonnonvaraiset kimalaiset, ampiaiset, kukkakärpäset ja tarhamehiläiset ovat tehokkaimpia ja siinä syy, miksi ne ovat tärkeimpiä ja avainasemassa pölytyksen onnistumisessa. Pölyttymistä tapahtuu jonkin verran myös ilmanliikkeiden (tuuli) ansiosta.

      Homous ja taipumus perverssiyteen eivät kuulu samaan asiayhteyteen. Perverssejä löytyy heteroistakin; suurempi mahdollisuus tilastollisestikin.

      Jos muuta odottamista elämältä ei ihmisellä ole kuin ihmisparien erojen odottelu, niin on todellakin syytä paneutua vain popcornilla maustettujen juttujen lukemiseen. Sivistys siitä ei tosin lisäänny, mutta sivistymään kyvyttömille se lienee harmittomin tapa kompuroida elämänsä päästä toiseen. Jonkinlaista vahingoniloon perustuvaa perversiyttä näen kyllä tässäkin asetelmassa.

      Poista
    2. Pölyttäjät pölyttävät, se on totta. Jos ihmiset tuhoavat kemikaaleilla näitä lajeja pois, kimalaisia sun muita, se on ihmisiltä itseltä pois. - Joka on asian ainoa positiivinen puoli.

      Homoudella ja perverssiydellä en vaikka asiantuntija en olekaan niin mitään yhteistä en näe? Heteroissa - kun heitä on niin paljon enemmän - on heissä enemmän perverssejä. Pelkkää tilastotiedettä. (määrittelen "perverssin" henkilöksi joka seksuaalisesti vahingoittaa toista ihmistä tyydyttääkseen omia tarpeitaan)

      Ps. Kun aloin lukea Anonymin juttua, luulin olevani eri mieltä mitä hän on. Nyt kun kirjoitin vastakommentin hänelle, huomaan... että olemmekin (ei nyt kaikesta mutta melkein) samaa mieltä.

      Sangen kummallista mutta erittäin kivaa!

      Poista
  20. Wittgensteinista ja Tractatuksen lopusta puheen ollen: Nyman kääntää saksan schweigen-verbin sanalla 'vaieta'. En ole nähnyt tästä väännettävän missään, mutta mielestäni ilmauksen pitäisi kuulua 'olla vaiti'. Mistä ei voida puhua, siitä pitää olla vaiti. Vai pitäisikö - siis kääntää näin? Kielilautakunta kyllä hyväksyi Nymanin käännöksen ilmestymistä myöhemmin eli 1995 vaieta-verbin tarkoittamaan myös hiljaa olemista. Sitä ennen se tarkoitti huolitellussa kielessä ainoastaan 'lakata puhumasta' tms. Tukea hyväksyntä sai mm. vanhoista raamatunsuomennoksista ja kirjavaksi menneestä aikalaiskäytännöstä. Mutta kysymyksessä ei mielestäni ole tosiaankaan pelkkä vivahde-ero vaan valtava merkitysero, vaikka merkitykset näyttäisivätkin osin lankeavan päällekkäin. Huomattava on, että tässä toisen Kemppisen jutun eräässä kommentissa mainitaan, että brittien tehokkaan tulenjohdon takia Saksan tykistö oli vaiti. Kommentoija ei käytä verbiä vaikeni. Olisiko Wittgensteinin pitänyt opetella suomea ymmärtääkseen filosofiaansa paremmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kyllä vaikenemisella ja vaiti olemisella ole valtavaa merkityseroa, tässäkään yhteydessä. Tai jos on, valtava-sanan merkitys poikkeaa yleiskielessä käytetystä.

      Poista
    2. Kiitos. Kielikorvani on kenties kuuroutunut. Se on kuuroutunut varmaan naurun desibeleissä väitettyään olevansa ainoa.

      Poista
  21. Täällä on keskusteltu ”Tractatuksen” päättävästä lauseesta 7. Kemppinen kysyy ”mistä me tiedämme, mistä ei voi puhua” ? Edes Wittgenstein tuntija. Vastaus löytyy luonnollisesti edeltävien 525 lauseen 1..2..3..4..5..6..6.54 joukosta. Jo esipuhe osviittaa. Loogikko Wittgensteinille ”ei voi” merkitsee ”loogista mahdottomuutta” / lause 6.375 . Hän esittää magnum opuksessaan ”jotakin” , mistä on loogisesti mahdotonta puhua. ”Vaikeneminen” on näin vastaavasti ”loogista välttämättömyyttä” / 6.375 . Kysymys kuuluukin : MITÄ ”se” on, ”mistä” Wittgenstein osoittaa, että ”siitä on vaiettava” ? Ja vastaus on : ”Tosiseikkojen logiikka” / 4.0312 . Esipuheessa Wittgenstein sanoo, että ”.. kirja pyrkii vetämään rajan .. ajatusten ilmaisemiselle ..”. (Sen, että ”.. raja voidaan .. vetää vain kielessä .. sisältä päin / esipuhe ja lause 4.114 , voi tässä unohtaa, olkootkin olennainen.) ”Ajatukset” ovat juuri niitä ”tosiseikkoja” , joiden ”logiikasta” Wittgenstein sanoo ”.. Perusajatukseni on, että .. mikään ei voi edustaa tosiseikkojen logiikkaa” / 4.0312 . Tämä ”ajatuksien” merkitys käy ilmi lauseista 3 , 3.12 , 3.14 , 4 , 4.0312 . . Kysymys on ”logiikasta” , joka koskee ”.. projektiivisessa suhteessaan maailmaan olevia lausemerkkejä” / 3.12 + 3.14 , 4 : ”Merkkiä, jolla ilmaisemme ajatuksen, sanon lausemerkiksi. Lause .. projektiivisessa suhteessaan maailmaan .. on tosiseikka”. Kun tähän ”ajatuksien” merkityksen reseptiin liittää lauseen 4.06 / ”vain lauseet, jotka ovat todellisuuden kuvia, voivat olla tosia tai epätosia” , niin muutettavat muuttaen saadaan lause 4.0312 niin, että ”perusajatus” sanoo ”.. mikään ei voi edustaa ”vain lauseitten, jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” logiikkaa”. Siten ”Loogiset muodot ovat vailla lukua ..” ((2.18 , 4.01) 4.128) , mikä merkitsee TAVOITTEEN ”.. että kaikki, mikä ylipäänsä voidaan etukäteen sanoa kaikkien lauseiden muodosta, täytyy olla mahdollista sanoa yhdellä kertaa ..” / 5.47 OLEVAN MAHDOTON (toteuttaa). Logiikassa mahdoton millään ”yhdellä kertaa” logiikan ”menetelmällä” so. ”algoritmilla”. - Siten, todellakin ! ”.. Gödel todisti hyvin pitkälti sen, mitä Wittgenstein tarkoitti ..” (Kemppisen bloggauksen ”Pilkalla” kommentti 30. 7. 2016 / Erastotenes Aleksandriainen.)
    Toisin sanoen Wittgenstein ennakoi Kurt Gödelin v. 1931 ja Alain Turingin v. 1936 tuloksia.
    (Valitettavasi Wittgensteinin kursivoinnit, ja omiin nimiin alleviivaukset jäävät pois. Osaamattomuuttani.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mitä vastaavuus tarkoittaa lauseitten ja todellisuuden välillä. Olen ymmärtävinäni eron Laplacen ja Poincaren välillä. Matematiikka on siis todellisuuden 'kielen' murre.

      Logiikan vastaavuus kielen ulkopuoliseen todellisuuteen on vaikeaselkoinen. Varsinkin silloin, kun ulkopuolista todellisuutta ei ole. Logiikan sisällä ovat kausaatiot, joiden vastaavuus aistittuun todellisuuteen on tavoittamaton muulloinkin kuin karkauspäivinä, jolloin meritaisteluja ei voi käydä Saimaalla.

      Vaikka tietäisimme maailman kaikkien pisteiden koordinaatit, nopeuden ja radan yhtenä mielivaltaisena hetkenä, emme voisi laskea tulevaisuutta varmuudella. Varmuus edellyttäisi, että laskennan tulos olisi tiedossa ennen sen suorittamista. Laskusuoritus itsessään muuttaa välttämättä maailman tilanteen.

      En voi edes aanailla mitä Perelman teki Poincaren konjunktuurin kanssa. Olen ihmeissäni jo Kleinin pullosta, jossa narun heittely ei ymmärrykseni mukaan kerro meille mitään donitseista tai palloista.

      Tikkaat kaatuivat saunan taakse.

      Poista
  22. ”Tikkaat kaatuivat saunan taakse”. Aivan ! ”Totuuden” korrespondenssiteorian ”logiikan” perusteella rakennetut ”tikkaat” Wittgensteinin ”pyrkimyksen” toteuttamiseksi kaatuivat. Totuusteoria ja sen ”logiikka” eivät hyväksy ”.. rajan vetämistä .. ajatusten ilmaisemiselle ..” (esipuhe) käyttöliittymänään, ja korrespondenssiteoria kiikuttaa ”tikkaat” itse ”saunan taakse”.
    ”Tikkaat” potkaistaan nurin. Se mikä jää, on että ”.. logiikan sisällä ovat kausaatiot, joiden vastaavuus .. todellisuuteen on tavoittamaton ..”. Miten muutenkaan, jos ja kun korrespondenssiteoria on ”(ontologisen)realismin” totuusteoria.
    Korrespondenssiteorian ”logiikka” on ristiriidaton jos ja vain jos ”.. mikään ei voi edustaa ”vain lauseitten, jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” logiikkaa” (3 , 3.12 + 3.14 , 4 , 4.0312 , 4.06 , 4.128 , 6.4321) .
    Miksi korrespondenssiteoria ja sen ”logiikka” on ohittamton Wittgensteinin ”pyrkimyksen” / ”tikkaiden” (6.54) ymmärtämisessä ?
    Se, mihin Wittgenstein ”pyrkii” (esipuhe, 3 , 3.12 , 4 , 4.06 , 4.112 , 4.114) edellyttää totuusteoriaa. Se, että totuusteoriaksi tulee korrespondenssiteoria on johdonmukaista. Korrespondenssiteorian (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.01 , 4.031) lähtökohta on sama kuin Russellin paradoksin johtopäätös.
    Russellin paradoksin johtopäätös ?
    Yhtäkään ”lausetta” ei ole , jonka ”totuus tai epätotuus” on todistettavasti ja ristiriidattomasti mahdollinen. Ei vielä, ei enää muodostettavissa missään ”kielessä”. Niin, että loogikon tehtäväksi tulee ”Wir machen uns Bilder der Tatsachen” / Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” (2.1) , ja kun tässä Wittgenstein soveltaa jo korrespondenssiteoriaa, niin tehtävänannon ensimmäisellä rivillä lukee : ”Luomme itsellemme .. vain lauseet, jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” (2.1 + 4.06) . Todistettavasti (5 , 5.01) ja ristiriidattomasti (4.211) .
    Korrespondenssiteorian lähtökohta on (Russellin paradoksin johtopäätöstä) vastaavasti totuusteorian ! ”logiikalle” so. ”ristiriidattomuudelle” keskeisen ! ! ”riippumattomuuden” (4.061) käsitteen asettamana se, että ”lausetta” tai ”sitä” , minkä ”lause esittää” (2.221 , 4.01 , 4.031) ei voi verrata ”todellisuuteen” / näyttää toteen ”.. pitää yhtä tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.222) ennen kuin osoitetaan ”.. jotakin yhteistä .. samaa .. kuvaamismuoto .. todellisuuden kanssa yhteinen looginen muoto ..” (2.16 + 2.161 + 2.17 + 2.18 , 4.03) . ”.. Väittääkseen jotakin lauseen täytyy olla kuva” (4.022 , 4.03) .
    Korrespondenssiteorian lähtökohta on se, että ”kieli” ja ”todellisuus” ovat ”toisistaan” riippumattomia. : ”Ellemme ota huomioon, että lauseilla on tosiseikoista riippumaton merkityssisältö, voimme helposti luulla, että tosi ja epätosi ovat yhdenvertaisia merkin ja merkityn asian suhteita. Silloin voisimme esimerkiksi sanoa, että ”p” merkitsee todella tavalla samaa, mitä ”ei – p” merkitsee epätodella tavalla”. ( (1 , 1.11 , 2 , 2.06 , 2.063) ← 4.061)
    Oletetaan, että ”riippumattomuus” ei vallitse. Silloin on mieltä vääntävästi mahdollista ( , ja pelkkä ”mahdollisuus” riittää) , että ”lause” tai ”se” , mitä ”lause esittää” ON SAMALLA SEN ILMAISU, ”MINKÄ” KANSSA ”.. täsmää tai on täsmäämättä .. pitää tai ei pidä yhtä ..” (2.21 + 2.222) . Jos edellisessä ”tapauksessa” / ”pitää yhtä” kierretään ”vain” kehässä, niin ”jälkimmäisessä” / ”ei pidä yhtä” kysymys on noidankehästä. Niin ristiriidan kuin identiteetin (lainkin) ”merkityksessä”.
    Mielestäni onkin selvää, että ELLEI ota huomioon ”totuuden” korrespondenssiteoriaa ja sen ”logiikkaa” , NIIN Wittgensteinin ”kuvateoria” (4.01) ja hänen ”perusajatuksensa” (4.0312) jäävat (täyttä) ymmärrystä vaille. Mikä ei ole ”Tractatuksen” kokonaisuudessa vähän!
    ”Tikkaat” jäävät kaatumatta ”saunan taakse” !

    VastaaPoista
  23. Kiitos Kemppiselle. Hän tähänasti hyväksynyt. Jatkoa saattaa vielä seurata. Lyhyesti, lyhyemmin. ”Riippumattomuuden” (4.061) merkityksesta. Jos ”riippumattomuus” on varannut, ottanut jo ”kielen” ja ”todellisuuden” ulkoisen suhteen paikan, niin mikä on ”sen” paikka, mikä tekee ”lauseesta ”todellisuuden kuvan”” (2.18) ? Siitä, että jos (4.061) , niin ! ( .. 2.203 , 3.02 ..) .
    ”Riippumattomuuden” merkityksestä ”kuvateorian” (4.01) ja Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312) peruskäsitteeeenä. Siitä, että oleellisilta osiltaan ”Tractatuksen” ymmärtäminen kulkee (mielestäni) ”riippumattomuuden” avain kaulassaan.
    Siitä, että jos (ja kun) ”riippumattomuus” on korrespondenssiteorian pätevyydelle välttämätön / ensimmäinen ”ehto” , niin ”sen” on oltava voimassa edelleen ”lauseessa” , joka on ”todellisuuden kuva”.
    (Oletetaan, että eräs ”x” ja eräs ”y” ovat yhteydessä ”toisiinsa” niin että ”x” ja ”y” ovat kuitenkin (välttämättä) edelleen riippumattomia ”toisistaan”. Olisiko niin, että ”riippumattomuus” ilmenee nyt ! ”ei – johdettavuutena” ? )

    VastaaPoista
  24. "Korrespondenssiteorian lähtökohta on se, että ”kieli” ja ”todellisuus” ovat ”toisistaan” riippumattomia. : ”Ellemme ota huomioon, että lauseilla on tosiseikoista riippumaton merkityssisältö, voimme helposti luulla, että tosi ja epätosi ovat yhdenvertaisia merkin ja merkityn asian suhteita. Silloin voisimme esimerkiksi sanoa, että ”p” merkitsee todella tavalla samaa, mitä ”ei – p” merkitsee epätodella tavalla”. ( (1 , 1.11 , 2 , 2.06 , 2.063) ← 4.061)"

    Kiitoksia vaivannäöstä. Olen onneton oppilas.

    Ihmetykseni aihe liittyy kategoriseen "Kieleni rajat merkitsevät maailmani rajoja" -lauseeseen. En ymmärrä, että eletään kuin fenomenologian lavastevarastossa ja kuitenkin oletetaan yhteinen kielestä ja aisteista riippumaton todellisuus. Mieli tarkastelee aistimuksia "kuvina", joilla on tarkka kielellinen merkitysvastaavuus samassa varastossa, kielen ulkopuolta ei ole. Näinhän jäänkin Kleinin pullooni.

    Mielestäni korrespondenssiteoria edellyttää sekä yhteistä kokijoista riippumatonta todellisuutta, että varmuutta heidän yhteneväisistä aistimistavoistaan ja kielestään. Korrespondenssia ei voi olla ilman toisia samassa todellisuudessa ja kielessä eläviä.

    Kaikki ymärretyt lauseet ovat välttämättä loogisia. Myös epätodet. Ellen ymmärrä lausetta, pyydän lausujaa selittämään tarkoituksensa toisin sanoin, mikäli se on mahdollista. Moni asia jää silti ymmärtämättä.

    VastaaPoista