Sivun näyttöjä yhteensä

8. syyskuuta 2017

Sosialismia



Kiitos ihmisille tapaamisista; mieluisaa. Tapaamisten jälkeen pohdin, mitä sekin merkitsi, että Beatles tuli ja saavutti kaiken laulamalla yhtyeenä.

Mahtoiko niillä kitaroilla olla niin ratkaisevaa merkitystä?

Luultavasti yhteismusisoinnissa on jotain aikojen takaista. Kun kukaan ei oikein osaa, laulu on hyvä valita, ja joidenkin arvelujen mukaan se on vanhempi keksintö kuin puhe.

Muuan todiste on laululinnut. Ne toimittavat laulamalla tärkeitä asioita, kuten osoittavat reviiriä. Valaat laulavat. Niiden ääni on niin matala, ettei sitä tahdo ihminen kuulla, mutta kantavuus on omaa luokkaansa.

Jos kasveilla ja puilla olisi ääni, sellainen ääni jonka me kuulemme, koko maailma olisi täynnä lähes taukoamatonta valitusta ja voihketta. Ne syövät toisiaan. Ne kuristuvat, köyhtyvät ja kuolevat. Lapsen silmin katson, miten hanhikki on hymyilevinään auringolle. Entä jos se nauraa ja min vain en sitä ymmärrä?

Kasvien salaisesta elämästä on kirjoitettu mielenkiintoisia, vain vähän hulluja kirjoja, aivan näinä aikoina.

Tausa-ajatukseni on radikaali ja aivan tyhjän päällä. Lähes 200 vuotta Suomessa on ”koottu kansanrunoja”, ja antikvariaatista saa Suomen kansan vanhat runot, muistaakseni neljäkymmentä paksua nahkaselkäistä nidettä.

Entä ellei runoja eli lauluja niinkään ”esitetty”, vaan keksittiin kulloisenkin tilanteen ja mielentilan mukaan ja entä jos ”kansanrunous” on vain väljät kehykset, joiden mukaan liikuttiin.

Saduista tiedämme tämän. Ei ole varsinaisia kantamuotoja, vaan joissakin tapauksissa tuhansia muunnelma, joita taitava kertoja rakenteli kulloisenkin kuulijakunnan tarpeiksi.

Loitsu eli noituus on hiukan toista. Lukemalla juuri oikeat salsasanat saa kivestä kultaa tai polvesta haavan paranatumaan. Rukous on vähän sama. Jos se menee oikein, se ehkä täytyy, ajatellaan.
Lauluyhtye on jäänne yhteisöllisestä musiikista. Se näyttää tulevan ja menevän. Kerran oli Harmony Sisters ja Metro-tytöt ja sitten oli Agit Prop ja Ultra Bra. Välillä oli Kippari-kvartetti, josta oikeastaan pitivät sekä vuorineuvokset että heidän hännystelijänsä.

Onko humalaisten ilo iloista puhtainta? Kun pöhnä on päällä, pitää vetää yhdessä Iso Antti ja Rannanjärvi tai ainakin jotain sinne päin.

Miksi sotilaat pannaan laulamaan erilaisia marssilauluja? Koska he ovat eräänlaisia humalaisia.

Eräät viisaat ihmiset, Kamppiset, lauloivat koko matkan ajaessaan Kauhavalta Ivaloon. Niin matkat menivät. Ehkä he olivat ymmärtäneet, ettei laulu ja soitto ja taide ole välttämättä kaupallista ja ettei siihen mitään radiota tarvita.

Ja sinä siinä – kirjoita sinäkin oa kirjasi!







27 kommenttia:

  1. Kiitos skrivasin jo
    - tossa jäljillä laulun suhteen. Lauluun liittyy koodi, viesti, ja sen laulaminen tuo onnea.

    VastaaPoista
  2. Pienen lapsen nauru on puhtainta iloa.

    VastaaPoista
  3. Jukka,

    sotilaiden marssilaulujen suuri etu on siinä, että laulaen tahti pysyy paremmin ja mieli virkistyy.

    Käytännössä marssilauluperinne on kuitenkin kuollut. Varusmiehet eivät osaa kuin sen pakollisen "Sillanpään" eikä kukaan marssi mihinkään. Marssilaulussa on järkeä vain, jos marssitaan suljetussa muodossa ja nykypäivän sotilas marssii raskaat marssinsa avoimessa muodossa, taisteluvalmiuden säilyttäen. Kasarmilla ei puolestaan saa laulattaa kuin tiettyjä perinnelauluja. Vapaa laulatus tai huudatus on kielletty, sillä monet suositut tahdintoistot olivat aivan räävittömiä tai sairaita. Esimerkiksi "Lomille, lomille, kohta nousee promille" tai "Huomenna mennään Tukholmaan" eivät sovi nykyaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko monikulttuurisuus jo tappanut teekkkarihymnin?

      (Siis se, jossa sielu NEEKERIN on pimiä)

      Poista
    2. Siben Jääkärimarssi olis upee kansallislaulu - ja voi sen laulaakin.

      Poista
    3. Sotilasmusiikin tarkoituksena on kai kohottaa mielialaa. Minun ensimmäisenä alokasaamunani- jolloin monet olivat uudessa paikassa huonosti nukkuneet ja jotkut krapulassakin- alkoi aamulla kellonsoiton jälkeen radiosta soida raskaspoljentoinen"Armeijan saappaat" kuorolaulu. kuin tarkoituksella tehty masentamaan kuulijaa.

      Poista
    4. Toin tykkiryhmää takaisin laivalle ja aluksen kannella oli päivää paistattelemassa koko upseeristo päällikköä myöten. Huudatin ryhmällä parhaita, mm. "Ikulla on vähän, hep, hep, heijaa!"

      Poista
  4. Oli synkkää synkempi, syksyä syksempi, yötä yömenpi yö...mutta minä olin vielä synkempi.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  5. Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa
    surullisen tarinan, joll ei oo vertoa.
    ...
    Sillä lailla rosvo-Roope , hiljaa hirtettiin.

    Samalla c-kasetilla olisi naitu Kauhavan komia vallesmanni, tai jotain.

    VastaaPoista
  6. No, Beatles nyt ei ollut lauluyhtye ihan siinä mielessä kuin jokin Harmony Sisters, koska työnjako solistin osuuden ja stemmalaulun välillä oli paljon merkittävämpi. Unisonossa lauloivat aika harvoin.

    Mutta jatko- tai vastakysymys. Mitä merkitsee, kun lauluyhtye esittää laulun, jonka teksti on ensimmäisen persoonan yksikössä ja väittää vieläpä, että tietyt asiat ovat totta yksinomaan sen laulajasta? Esimerkiksi 3 tai 4 eri henkilöä laulaa samanaikaisesti 'kukaan muu ei rakasta sinua yhtä paljon kuin minä'. Tätä on tuskin luontevaa tulkita niinkään, että sinuteltuja laulun kohteita on todellisuudessa kulloinkin yhtä monta kuin laulajia, mutta mistä oikein on kyse? (Tämän kysymyksen esittää eräässä artikkelissaan musiikitieteilijä Derek B. Scott, ja minusta se on hyvä kysymys.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielest perus- saivarteleva, ulkokohtainen, kvasitieteellinen kyssä.

      Poista
  7. Ilo ilman kannabista, se vasta teeskentelyä onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo ilman ilokaasua?
      Iloa nesteenä, kiinteänä ja kaasuna. Huomenna keksitään ilo bittimuodossa sähköisesti linjoja pitkin.

      Poista
  8. Händelin kuoroteokset,
    Abba - Take A Chance / Mamma mia jne,
    Bee Gees - Staying alive,
    Simon & Garfunkel - The Sound of Silence.
    Ja varmaan Beatlesin jotkut kappaleet.

    Näissä yhtenä salaisuutena eli yhteistä on hieno harmonia että ovat kuin hienoääninen soitin yhdestä puusta jossa laulajaa ei ajoittain erota toisesta. Takana valtavasti harjoitusta, että ei onnistu ex tempore harrastajilta.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää pakkoenglanninkielistä määkimistä....

      Poista
  9. Runous alkoi lauluna, ja laulaminen oli arkipäiväistä ennen mekaanisten tallenteiden yleistymistä. Larin Paraske, Suomen Mnemosyne, oli raskaan työn raataja, mutta laulun kautta hänen sielunsa tavoitti toisia todellisuuksia.

    Aisopoksen sadut ovat varhaisimmassa kirjallisessa asussa karuja aihioita, joista oli ilmeisesti tarkoitus luoda omia eläviä suullisia esityksiä, vaikkapa runoversioita.

    (Olenko ymmärtänyt oikein, että Aristoteleen teokset ovat luentojen pohjaksi tehtyjä jäsennyksiä ja että niiden kuivuus johtuu siitä?)

    VastaaPoista
  10. Hoilottaminen on kivaa, mutta olihan se vähän sadistista, kun koulussa joutui luikauttamaan koko luokan kuullen jonkun laulukirjan vielä omaa ääntäänkin kamalamman.

    Karaoke on rikos ihmiskuntaa, tai rikos ihmisyyttä vastaan, niinkuin nykyään sanotaan.

    Beatlesia pohdin ja juuri noin se oli, että laululla menivät. Kehittyivät kuitenkin koko ajan ja instrumentit saivat tilaa, lyriikatkin paranivat.

    VastaaPoista
  11. Niin sanotun populaarin (ja muistamme Ylen Pop-laarin) suurin merkitys Suomelle Skatinavian ja Venäjän mantereen kainaloissa, kaukana maailmasta ja kaukana jumalista oli muuttaa yhteisöllisyyskokemus kansallisesta kansainväliseksi. Välitön seuraus olivat interrailit mutta myös rauhanliike ja suuret vahvistetun (ja joskus vahvistamattoman) musiikin ulkojuhlat kuten Ruisrock.

    Populaarikulttuurin roiskahdus 60--70-luvuilla johtui median sen ajan murroksesta. Keskiöön nousivat nuorison toimet ja mieltymykset, musiikki etunojassa. Tosin hiton hitaasti -- ensin oli vain Radio Luxemburg, sittemmin muutama nuorisomusiikkilehti. Progressiivisen musiikin kuuntelemiseksi saattoi korkeintaan New Musical Expressistä (kenelle sellainen tuli) tilata kupongilla levyjä suoraan Englannista, sillä Vesimiehen ajassa Elovaara puhui biisien päälle tehden nauhoittamisen mahdottomaksi. Aikaa leimasivat myös uudet nuorisoliikkeet sodan vastustamisesta DDT:n vastustamiseen. Aika synnytti uusia yhteisöjä joille ei kysytty lupaa.

    VastaaPoista
  12. sgt. Pepper oli tiennäyttäjä tavalla, josta maallikot eivät paljon kostu; rakenteellisesti se nojasi läntiseen sointutraditioon - Fripp/Lake menivät pidemmälle King Crimsonissaan v. 69 - tässä vaiheessa oli kyse jostain oikeasti uudesta, mystisestä soinnista rockmaailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkemmin: eurooppalainen, mm. keltit, ja se poikkesi afroamerikkalaisesta kolmisointuränttätäntästä. Mutta niinhän se jostakin syystä poikkesi välillä myös irlantilaisen veren miehillä Van ja Jim Morrisonilla, kai vaiston varaisesti. He eivät olleet sukulaisia mutta verensä valaan vannoneet (humalassa), irkkujuuriaan ylistäneet elämänvettä siemailtuaan.

      Poista
    2. Eipä tuosta todella paljoa kostunut.

      Poista
    3. Siis Lennon ja kumppanit ottivat biiseihinsä muistumia lapsuudessaan kuulemastaan musiikista. Ei tuo läntinen sointutraditioschaiba sen ihmeellisempää tarkoita. Kaveri esittää yllä jotain musiikkitieteilijää.

      Poista
  13. Kamppisten ajatus laulamisesta oli juuri se, jota nykyisin eniten kaipaisi.

    VastaaPoista
  14. Rasismi haisee, viittiks K vähä tsekkaa mitä paskaa julkaiset?

    VastaaPoista
  15. Laulamisesta ja kansanrunoudesta tuli näin sunnuntaipäivänä mieleen Uuden Testestamentin tutkimus, jossa neljän evankeliumin rinnakkaisten kertomusten ja Jeesuksen sanojen kantamuotoja on etsitty hullun raivolla. Olen monesti pohtinut, miten näiden olemassaolo olisi edes perusteltavissa.

    Jos oletetaan, että Jeesus olisi saarnannut kolmen-neljän vuoden ajan ja puhunut likimain inhimilliseen tapaan, hän olisi väistämättä toistanut mieliteemojaan. Ainakin tuntemani papit tapaavat näin tehdä. Eli ei ole mitenkään välttämätöntä, että jollain vertauksella tai opetuksella olisi ollut "kantamuotoa", sillä Jeesus olisi ehtinyt kertoa samat jutut opetuslapsilleen moneen kertaan, ja eri opetuslapset olisivat kertoneet samaa opetusta, mutta erimsaarnasta. Eksegeettisen tieteen kannalta ajatus on toki nihilistinen, sillä se tekee monista tutkimuskysymyksistä lähes merkityksettömiä.

    VastaaPoista
  16. Jos minulla olisi kaksi kultaa, joita minulla ei valitettavasti ole, niin laulaisinko heille: niin minä neitoset teille laulan kuin omille kullelleni?

    VastaaPoista