Sivun näyttöjä yhteensä

22. syyskuuta 2017

Mankeli



Kirjailija Henning Mankellin sukunimi ei tarkoita mankelia. Ennen saattoi nähdä kaupunkitalon pihassa emaljikyltin ”mankeli – mangel”.  Se oli samaa näköä ja kokoa kuin ”talonmies – gårdskarl”.

Jos jossain kirpputorilla myytyisiin näitä hyödyllisiä kapineita, ostaisin sen junissa ja II luokan odotussaleissa nähdyn ”Spotta ej på golfvet – Ei saa sylkeä lattialle”.

Ja ilmoitan toimineeni mankelin pyörittäjänä. Kerran jäi sormikin väliin. Siihen aikaan oli muotia, että ainakin eteisissä ja väliköissä haisi homeelta. Hirret tai lankut olivat yltä päältä homeessa. Kansanterveyttä ei ollut vielä keksitty. Toisaalta se pajatsoon naulattu kyltti oli maalattua peltiä. Sanonta oli yleinen. Jos putosi puukko jokeen tai hohtimet kaivoon, sanottiin että ”meni niin kuin kansanterveydelle”.

Kuvan tähän kirjoitukseen hain muistoksi siitä, etten edelleenkään ihan ymmärrä, miksi ihmisen sanotaan heittäneen veivinsä. Olisiko ennen ollut niin pahapäisiä automiehiä, että paiskoivat kampia pitkin metsiä, kun kone ei käynnistynyt eikä edes luvannut?

Valokuvaa ei ole, mutta joku toinenkin saattaa muistaa, kun perämoottori käynnistettiin – yritettiin käynnistää – kiertämällä vauhtipyörän ympärille pyykkinarun pätkä, jonka päässä oli palikka ja toisessa päässä solmu. Se oli kodikas näky, kun koko veneen kyydissä oleva perhe kumartui väistämään sitä köyttä, ja isä Johnsonin ääressä yritti olla kiroilematta lasten kuullen.

Tosimiehillä oli keskimoottori, Viku. Muistan lämpimästi sen moottorin tavattoman verkkaisen putkutuksen, joka kantautui varhain aamulla selkävesiltä. Sitten tuli Evinrude ja jopa Tohatsu ja todellakin käynnistysmoottori.

Maalaiskunnan tuttuun konekantaan kuului tietysti separaattori. Yksi poika nyyhki poliisille, että se toinen poika, joka räpisteli jo esivallan hyppysissä, oli lyönyt häntä separaattorin veivillä niin että otsassa luki edelleen ”Alfa Laval”.

Linnan ”Mustan rakkauden” lopussa on pelottava ja todenmakuinen kohtaus, jossa tyttö lyö ahdistelijaansa ohimoon liedeltä käteensä sattuneella silitysraudalla.

Niitä oli ainakin kahta lajia, kokometallisia ja sellaisia, joihin voi laittaa uunissa lämmitettyjä kiviä koteloon. Olen oikein muistavinani, millainen kevennys sähkösilitysrauta oli, kun niitä alkoi näkyä kaupoissa. Vanha käytäntö oli ollut, että raskaat ja ikävät työt oli taloudessa jätetty naisille.  Muuan vasta joitakin vuosia sitten kuollut muisteli, että kun heille rakennettiin asumukseksi omaa taloa, vesijohtoja ei säästäväisyyssyistä vedetty, ja lisäperustelu oli, että kyllä naiset jaksavat kantaa sen kymmenen – kaksikymmentä sangollista kauempaa naapurin kaivosta, mikä päivän kuluessa tarvittiin.

En muista liioin nähneeni räätälin saksia vuosikymmeniin, Ne olivat niin isot ja jäykät, ettei heikkovoimaisesta ollut käyttämään niitä. Mutta väittäisin että Helsingissä oli Esplanadilla vielä suhteellisen hiljan kangaskauppa, jossa kangasta myytiin suoraan pakasta.


Ja siihen toimeen tarvittiin kyynärkeppi, puinen mittatanko. Ja vanha esimerkki siitä, miten etsivä aseen löytää, oli puntari, koukulla ja liikkuvalla kahvalla varustettu koje, joita niitäkin näki kauppatoreilla taannoin, kalakauppiailla kumminkin.

21 kommenttia:

  1. "... miksi ihmisen sanotaan heittäneen veivinsä."

    Mää on aina aatellu sen sillai, et ihminen on ku kone, joka pitää joka aamu saada käyntiin -sillä veivillä-. Ja jos immeinen on heittäny veivinsä, ei se enää toimi eli on kuollu.

    "... Helsingissä oli Esplanadilla vielä suhteellisen hiljan kangaskauppa, jossa kangasta myytiin suoraan pakasta."

    No kai ny Hesassa vielä on kunnon kangaskauppoja?! Eihän sitä ny Espalle tartte mennä metrejä ostaan. Ja räätälin saksetkin on jo kokenu edistyksen; nyt ne on jopa keveitä.

    //E

    VastaaPoista
  2. "Olisiko ennen ollut niin pahapäisiä automiehiä, että paiskoivat kampia pitkin metsiä, kun kone ei käynnistynyt eikä edes luvannut?"

    joo, vain.
    Samoin `pitäkööt tunkkinsa!´
    Se entinen kaupparatsu jäi rengasrikon takii tielle Hämeessä, korpitaipale. yö.
    Puuttui tykötarpeet. Vähän aikaa se käpötteli vanhan Mesunsa ympärillä - ja kas, kaukana näkyi torpan ikkunassa valo.
    Katsoi taloonpäin, pisti biilin ovet lukkoon, naps, ja jatkoi jalan.

    VastaaPoista
  3. Narulla ne vieläkin kiskotaan käyntiin pienet kaksitahtimoottorit; moottorisahat ja ruohonleikkurit

    VastaaPoista
  4. Puntari olikin aika paha lyömäase, sopivan mittainen rautatanko jonka päässä metallimöykky. Kyllä sillä kallo tai muut luut murtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienempi versio on puuta ja mahtuu isoon taskuun. Siellä päässä saattaa olla jotain lyijyä lisäpainona. Johonkin tämmöiseen laulussa varmaan viitataan.

      Poista
    2. Olen aina ihmetellyt miten vaakaa tarkoittava "puntari" on pohjalaispuukon synonyymi, "puukoin ja puntarein." Selkeni nyt, että se puntari olikin puntari.

      Poista
  5. Toinen poika, jolla oli iso mustelma poskipäässään, kertoi törmänneensä polkupyörän suuntaviittaan.

    Isoisäni räätälintyössään käytti silitysrautojen kuumennukseen valurautaista pikku kamiinaa. Se oli kuusikulmainen, noin puoli metriä korkea ja sen yläosassa oli kolmion muotoiset tilat rautoja varten. Raudan sisään tulevaa kappaletta kutsuttiin luodiksi. Sen kannassa oli pieni reikä, josta koukulla pystyi kuuman esineen nostamaan silitysraudan sisään itseään polttamatta.
    Vielä sananlasku:"Kyllä lyöpä asseen löytää, jonsei muuten nin ottaa kenkän jallaastaan."

    Lintusia ruokkii Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuvostoteknologian kuluttajatuotteiden ylpeys, silirysrauta, jonka sisällä oleva radioaktiivinen aine omia aikojaan hajotessaan tuottaa lämpöä. Saattoi jäädä keksimättä.

      Poista
  6. Niin, näemmä netti kertoo veivin heittämisestä seuraavaa: 25.01.200821:56
    Helsingin kaupunginkirjasto
    Yleisimmin idiomi (kielelle ominainen sanonta tai sanaliitto) on muodossa "heittää veivinsä". Nykysuomen sanakirja pitää ilmausta alatyylisenä. Stadin slangissa se on ollut käytössä jo 30-luvulla. Sanonta tulee siitä, ettei kyseinen henkilö enää jaksa vääntää elämisensä kampea. Kampi on puhekielessä veivi. Onhan myös sanonta "heittää lusikan nurkkaan" kun ei enää jaksa eikä halua syödä vaan kuolee pois.

    -Murphy_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syökää jotta jaksaisitte! Ja jaksakaa, jotta söisitte. Ihminen on luotu ikiliikkujaksi.

      Poista
  7. Maatalossa e-pohjanmaalla sanottiin, kun koko päivänä ei oltu saatu mitään "tähärellistä aikahan", että meni tämä päivä punaaselle ristille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .... tai pelastusarmeijalle.

      Poista
  8. "...sanottiin että ”meni niin kuin kansanterveydelle”"

    Eikös pajatsossa ollut kyltti, jossa kerrottiin tuoton menevän kansanterveydelle. Eli kun hävisi, niin meni ainakin hyvään tarkoitukseen - ja siitä sanonta yleistyi.

    VastaaPoista
  9. Grammarin veivi tuntuu kielikuvana osuvammalta. Sen veivin kun heittää, niin ei levynvaihtokaan enää auta.

    VastaaPoista
  10. Enemmän olen kuullut hommien, päivän jne. menemisestä kansanavulle. Sehän oli sota-aikana täällä Saksan Winterhilfeä vastannut keräys.
    AW

    VastaaPoista
  11. Tarvekaluista niinkààn mutta Aikoinaan sità tihrusteltiin avviisista niità tupakanpolton lopettaneita, niità oli muuten pitkàt rivit siellà ristien alla.
    Kyllà Seagull kàynnistyy vielàkin solmun ja kapulan avulla.

    VastaaPoista
  12. Tuntuu naurettavalta, että pitäisi ruveta puhumaan talonhenkilöstä. Suomessa on joukko outoja ihmisiä, joille ei ole mitään käsitystä kielen kulttuurikerroksista. He terrorisoivat meitä muita. Mies ja Kristus eivät kelpaa eikä kohta moni muukaan asia tai nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallonmiehen löytyminen Suomesta on nykyisin jo semmoinen tapaus että lehdetkin ryntäävät semmoista haastattelemaan vaikka kyseessä olisi nainen. Kiinteistönhoitajia on vaikka millä mitalla, lkumpaakin sukupuolta. Aika on hoitanut tämän asian.

      Poista
  13. Puntari on muinaisislantilainen sana. Runossa "ljodpundare" se on metafora, ilmassa heilutetaan äänen, laulun puntaria. Nykyruotsissa "pyndare" on mittauslaite, jossa kädensija on kiinteä ja koukku liikkuu, se tavallinen taas on "besman", mistä lie peräisin.
    EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdin jo miettiä, liittyykö saksan "pfund" tuohon puntariin ja painon
      määritykseen. Tämä selvitti, kiitokset!

      Mielissään Kunnaksen Ilkka

      Poista
    2. Varmaan siellä ihan taustalla on latinan "pondus" ja "pendere" ja sekin saksan "Pfund" samaa pohjaa. "Besman" taas on tullut slaavilaisista kielistä ja on ehkä turkkilaista tai arabialaista alkuperää, tarkistin juuri.
      EG

      Poista