Sivun näyttöjä yhteensä

23. elokuuta 2017

Asiantuntijuudesta



Varokaa vähän asiantuntijoita.

Tarkoitan kaltaisiani. Eilisen kirjoituksen johdosta joku kommentoija sanoi, ettei minua voi pitää varsinaisesti perusoikeuksien asiantuntijana.  Asa on kuitenkin päinvastoin Olin informaatio-oikeuden professori. Esimerkiksi eduskunnan valiokunnat kutsuivat minua kuultavaksi juuri asiantuntijana. Muuan ongelma oli yksityisyyden ja sananvapauden yhteen törmääminen ja yleinen vaikeus uuden tekniikan istuttaminen perusoikeusjärjestelmään.

Se on sitten aivan eri asia, onko asiantuntija oikeassa. Yliopistollinen perinne pitää väittelyitä hyvin tärkeinä: asiantuntijat ovat niin eri mieltä, etteivät kaikki voi olla oikeassa.

Joskus harvoin tulkintoineen esiintynyt on todella tehnyt helposti osoitettavia virheitä. Yleisesti esiintyy vaihtoehtoisia tapoja nähdä asioita ja myös uudistuksia.

Taisin olla ensimmäinen informaatio-oikeuden professori Suomessa. Minua ennen alalla olleet kollegat olivat käyttäneet hiukan erilaisia termejä ja toista lähestymistapaa. ”Oikeusinformatiikka” puhutti ennen paljon, mutta nyt siitä ei juuri kuule.

Uusi oppiaine herättää aina vastustusta. Kun urheiluoikeus syntyi äkisti ja sai rahoitusta, ihmettelin minäkin. Pian muutin mieleni. Nykyinen urheilu on rahallisestikin niin valtavaa liiketoimintaa, että sen sääntöjä on välttämättä selvitettävä ja kehitettävä.

Kun minulta kysyttiin, mitä pelleilyä informaatio-oikeus on, vastasin esimerkiksi että tekijänoikeus kehitettiin hyvin nopeasti 1800-luvulla, kun oli havaittu, ettei näitä nopeasti kasvavia ilmiöitä (massalehdistö, valokuva jne.) voinut tehokkaasti käsitellä omistusoikeuden kylkiäisenä.

Kuuta ei voi omistaa, kuparirahan voi. Tästä on oltu yhtä mieltä. Teosta ei voi omistaa, koska ”teos” on aineeton eli vain termi Informaatiota ei voi omistaa, ja lisäksi se ymmärretään monin eri tavoin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sotilassalaisuutta, mutta toisaalta matemaattisesti ilmaistavia tapoja lähettää eheää signaalia kanavan läpi niin että esimerkiksi pakkausalgoritmit ovat keskeisiä.

Teidän lukijoitten kannalta – nyt puhutaan salaisesta tiedonhankinasta. Aika lailla eri asia on kysymys Google tai Facebook – kaupallinen henkilötietojen massahankinta markkinointiin.

Alan keskeinen ongelma on amerikkalaisen ja eurooppalaisen ajattelun suuri ero. ”Privacy” eli yksityisyys on amerikkalaista perua, mutta common law –tyyppinen järjestelmä. Eurooppalainen ajatus mm. kielletyistä tietorekistereistä on toinen. Syy ei ole vain perinne. Euroopassa taustalla on Saksan ja parin muun maan valtionterrorismi, jonka oloissa esimerkiksi luettelot etnisestä alkuperästä olivat tappavan tärkeitä. Siksi tuollaisia rekistereitä rajoitettiin jo maan perustuslaissa 1949. – Kun Saksa miehitti Hollannin, SS:ltä meni muutama tunti noutaa väestörekisteritiedot maan juutalaisista.

Orwellin isoveli-yhteiskunta on sekin eri asia. Se on asiana lähellä sananvapautta. Kysymyksessä on Neuvostoliittoa heijastellut vaanimisyhteiskunta, jossa ihmisten mielipiteet ja kannanotot voivat johtaa summittaisiin rangaistuksiin. (Yhdysvalloilla on ikäviä muistoja ”noitavainoista” eli kieltolistojen laatiminen vasemmistolaisista, kuten Chaplinista. Suomella ei ole varaa röyhistellä. Sodan aikana valistusupseerit raportoivat ”mielialoista”.)



25 kommenttia:

  1. Sen verran nyt inttäisin vastaan, että Google, Facebook, jne. eivät ole eri asia. Ne ovat ranteenpaksuisin kuitunipuin suorassa yhteydessä NSA:n ja muiden tiedusteluviranomaisten järjestelmiin.

    Kun vielä muistetaan, että esim. Ruotsissa on jo pitkään ollut voimassa lainsäädäntö, joka sallii kaiken Ruotsin läpi kulkevan tai muutoin käsiin saatavissa olevan tiedon, mm. suomalaisten sähköpostien seurannan ja avaamisen, on höpötys Suomen tiedustelultakin "uhasta" kansalaisille aivan naurettavaa. Miksi estää juuri niiden viranomaisten tiedonsaanti, jotka meitä suojaavat, kun muut lukevat kaiken kuitenkin aivan avoimesti?

    Mieluummin annan Supon lukea postini ja kaiken muun, kuin tulen puukotetuksi torilla. On todella helppo valita näiden perusoikeuksien välillä - oikeus elämään vai oikeus salata sähköposti poliisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä en tiedä, kuinka nopea yhteys noilla firmoilla on NSA:han, mutta ne ja vastaavat tekevät eräänlaista seurannan perustyötä. Kun noiden yritysten keräämä ja taltioima tietomäärä kerätään yhteen, voidaan analysoida sitä ketkä pitävät yhteyttä ja kehen, missä he ovat sekä netissä, että fyysisesti käyneet ja oleskelleet.
      Vielä kun nuo yrityksen kunnollisen profiilin laatimiseksi vielä jemmaavat tietonsa aika pitkältä ajalta, niin siinähän on sitä louhittavaa tietoa.
      Kun jotain sattuu, niin kiinni jääneen jättämiä jälkiä seuraten voidaan löytää muita saman porukan jäseniä.Tässä vaiheessa voidaan sitten analysoita myös viestinnän sisältöä.

      Vaikka monilla tekniikoilla voidaa tuota tiedon keräämistä vaikeuttaa, niin ainakin NSA:lla lie tehokkaita keinoja laiteyksilöiden tunnistamiseksi. Ja tehokas seurannan kierto vaatii sekin tietoa sekä osaamista ja kuluttaa resursseja ja aikaa.

      Välillä tuntuu, että tuossa tiedusteluun liittyvässä keskustelussa on monilla mielessään tuo vanha, elokuvien ja dramatisoitujen dokumenttien, salakuuntelutekniikka. Äijät istuvat hämärässä (ja savuisessa) huoneessa luurit korvilla ja iso kelanauhuri pyörii taustalla.

      Poista
    2. Oikeutta salata sähköposti poliisilta ei kai kukaan ole viemässä. Kai kaikki joilla on jotain salattavaa osaavat jo nykyään käyttää salausohjelmia, tai vähintään kiertoilmauksia. Poliisi lienee kiinnostuneempi siitä kuka kommunikoi kenenkin kanssa.

      Poista
    3. Tuollainen liioittelu on liikuttavaa. Todennäköisyys sille, että joutuisit muslimin puukotettavaksi on todella pieni. Ehdotan luopumistasi autoilusta, sillä sillä saat itsesi hengiltä hyvin helposti verrattuna muslimin puukkoon.

      Poista
    4. Mieluummin annan muslimin puukottaa itseäni, kuin luovun autoilusta.

      Poista
    5. Turun torilla muutama nainen nyt sitten luopui autoilustakin, kun "saivat itsensä hengiltä" muslimin puukolla. Mitä menivät, niinkö?

      Poista
  2. Kyllä se pysähtyneisyyden aika oli vähemmän vaanivaa - aika lungia suoraan sanottuna. sanon tämän oikeasti siellä olleena.
    En tiedä, löytyisiköhän nyky-Kuubasta vielä jotain samaa rentoa, tuskin.

    VastaaPoista
  3. Paljonkos niitä ajatuspoliiseja jo olikaan. Viimeksi määrää lisättiin 50:llä.

    VastaaPoista
  4. Ehkä tässä suhteessa olisi syytä nostaa esille myös pari muuta tärkeää piirrettä, jotka vaikuttavat transatlanttiseen tietojenvaihtoon.

    Ensinnäkin amerikkalainen käsitys yksityisyydestä suojaa yksilöä vain julkiselta vallalta. Se ei suojaa kansalaista yksityisten tahojen tiedonkeruuta vastaan. Jenkkien perusoikeuskäsitys on klassisen liberalistinen, eikä ota huomioon mahdollisuutta yksityisten toimijoiden perustavanlaatuisesta voimaepätasapainosta.

    Toiseksi amerikkalainen yksityisyydensuoja suojaa vain henkilön omassa hallussa olevaa tietoa. Jos asian kertoo ulkopuoliselle, se ei ole enää yksityinen. Poliisi saa sen haltuunsa ilman mitään erityisempiä vaivannäköjä. Sääntöön on poikkeuksia, mutta nämä ovat teknologisesti vanhentuneita.

    Lopputuloksena on tilanne, jossa Yhdysvalloissa Internet-käyttäjällä ei ole juuri yksityisyydensuojaa. Tietonakaan kerääjinä ovat yksityiset toimijat, joilla ei ole juuri rajoituksia, eikä mikään rajoita poliisin valtuuksia pyytää näitä tietoja käyttöönsä.

    Kolmas seikka on sitten se, että amerikkalaiset eivät tunnusta ulkomailla oleskeleville henkilölle mitään oikeuksia omaan maahansa nähden, joten tiedonkeruuseen ei ole tältäkään osalta esteitä. Oma tiedustelulakiesityksemme lähtee muuten implisiittisesti samasta ajatuksesta.

    VastaaPoista
  5. Juu, varotaan asiantuntijoita, sillä eivät ne kaikkea tiedä, saati ymmärrä. Vielä enemmän tosin lienee syytä varoa maallikkoa, joka ei ymmärrä sitäkään vähää. Ja jos mukana on kiihkomieltä, niin kuin usein on, kannattaa aseestaan poistaa se varmistin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kannata.
      Eikä millään maailman sotaa käyneellä maalla ole varaa röyhistellä, jos sodanaikaisia tekoja pengotaan.
      Hyvin järjestäytynyt ja tappamaan omistautunut joukko on julistanut sodan länsimaille, joihin Suomi kuuluu. Suomi kuuluu länsimaihin - Jumalan, Allahin kiitos.
      Sodanjulistuksen jälkeen on heti pohdittava puolustusta sotaa julistanutta maata ja / tai väkivaltaista ideologiaa vastaan. Ei hyökkäystä.

      "Akateemiselle" ylemmyydelle ja sanelulle jokaisen maallikon on aina oltava vihainen kuin rakkikoira.
      Mutta aseesta ei ole koskaan hyvä poistaa varmistinta omaa kansalaistaan vastaan.

      Poista
    2. Ei pelkästään ns. länsimaita vastaan, vaan kyllähän rättipääuskonnon seuraajat riehuu idässä ja lännessä. Tässä kohtaa muistamme Japanin, vaikka onkin länsimaa, jossa rättipäät ei riehu, koska niitä ei ole päästetty.

      Poista
    3. Jep, täällä ei riehu rättipäät vaan pakkoenglannitetut kusipäät.

      Poista
  6. Jukka, nostat sota-ajan valistusupseerit aivan väärään yhteyteen. Valistusupseerit olivat armeijan propagandaelin, ja heidän antamansa mielialaraportointi oli lähinnä raportointia tehdyn työn vaikutuksista. Se, että sinäkin nostat heidät esimerkiksi sisäisestä tiedustelusta, osoittaa varsinaisen sisäisen tiedustelun piiloutuneen erityisen hyvin. Valistusupseereita käsittelee aika mielenkiintoinen Tarja Heikkilän pro gradu. Kun sen lukee ja tutustuu valistusupseerien työkenttään, näkee, ettei siihen hirveästi omiin kohdistunutta tiedustelua mahtunut.

    Varsinaista armeijan omaa sisäistä tiedustelua hoitivat valvontaupseerit, joita oli kussakin divisioonassa yksi. Valvonta-alasta ei ole tietääkseni kuin yksi kirja, Taavetti Heikkisen toimitettu päiväkirja "Rintaman poliisi". Kaikki varsinainen arkistoaineisto poltettiin syksyllä -44 eivätkä mukana olleet puhuneet. Heikkisen kirjasta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että Paavo Alkio, jonka päiväkirja on myös julkaistu, palveli saman divisioonan sotatuomarina. Nämä kaksi kirjaa muodostavat siis parin, jossa samat tapaukset nähdään toisaalta syyttäjänä toimineen valvontaupseerin ja toisaalta sotatuomarin näkökulmasta.

    Valvontatoimi ei niin kummoisen ihmeellistä näytä käytännössä olleen. Valvontaupseerilla oli Heikkisen kirjan perusteella pienehkö lähinnä aliupseereja käsittänyt ilmiantajaverkosto, jonka avulla poliittisesti epäilyttävät henkilöt havaittiin ja tarvittaessa poistettiin joukosta aivan normaalia oikeusjärjestelmää käyttäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää. Olen juuri nyt uudelleen tekemisissä P. Alkion aineiston kanssa. Lisäksi: valvonta ja myös lainkäyttö kohdistui laajasti paikallisiin asukkaisiin, jotka eivät olleet Suomen kansalaisia. Oman armeijamme tiedustelutoiminnasta ei ole julkaistu juuri mitään, paitsi radotiedustelusta.

      Poista
    2. Politrukki on käytetty termi.

      Poista
  7. Matti Kurjensaaresta oli näillä palstoilla äskettäin lievästi syrjäkareista keskustelua, mutta voidaan hänen 60-luvun pv-kirjoistaan yksi näidenkin "pitkien puukkojen" ja holtittomasti törmäilevien autojen aikoihin sopiva sitaatti esille laittaa (varsinkin kansanvillitsijät tulisi sulkea omille saarilleen):

    "21.2.63: Nyt ei ole kansanvillitsijäin aika. Jos Suomen kansalle on jotain toivottava, niin keskihakuisia voimia, tasapainon neroja. Nyt on normaalisti elämää rakastavien aika, jokapäiväistä velvollisuuttaan suorittavien, työtä tekevien ihmisten kausi. Nyt tarvitaan keskusten intohimoa, tyyniä sydämiä, varmoja käsiä. Nyt soi historiallinen largo allegretto."

    VastaaPoista
  8. "Esimerkiksi eduskunnan valiokunnat kutsuivat minua kuultavaksi juuri asiantuntijana."

    Noh, ehkä ne siellä eduskunnassa kuvitteli, että olisit asiantuntija. Asiantuntijuus ilmenee vasta lausuntojen sisällöstä ja niiden perusteluista.

    VastaaPoista
  9. Jukka Rislakki jossain kirjassaan (harmi kun mä luen niin nopeasti että unohdan äkkiä kaiken) kertoi joidenkin ulkolaisten agenttien kehuneen suomalaiselle kolleegalleen joskus 1950 -luvun loppupuolella (ilmeisesti saunaillassa oliva, ja jäähdyttelivät virvokkeiden kera nyt) miten "upeasti teidän armeijanne salainen tiedustelu toimii. Vaikka olemme kuinka yrittäneet onkia tietoja siitä, emme ole saaneet sen organisaatiosta mitään selville." - "No", ajatteli tämä suomalainen tiedustelualan konkari, "ei mikään ihme. Kun meillä ei tällä hetkellä ole mitään armeijan salaista ulkomaantiedustelua." - Ääneen ei tietysti ajatuksiaan sanonut. Tyytyi vain nyökkäämään... 'hmnhyh'.

    Jotenkin noin. Lukekaa ite Rislakkia. Hyvä tyyppi ja hänellä on ihana vaimo, Anna Žīgure.

    Ps. Jos valittaisiin presidentiksi se porilainen erityisopettaja, nainen jonka nimeä en nyt muista, niin Puolustusvoimiemme Ylipäällikkö saisi suoraa tiedustelutietoa mahd. Korkeimmalta Taholta. - Dataa tulisi taivaan takaa niin että korvissa vaan sirisisi ikäänkuin kuuntelisi kuhinaa ampparipesässä (Vespidae).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden "erityisopettajien" haaveilut ihmisarvoa alentavista keskitysleirityksistä pistää tavikset varpaille jos nuo pääsee valtaan ja urkkimaan sillä uudella tiedustelulailla jonka piti olla Suomelle niin hyväksi.

      M

      Poista
  10. Kuvassa Kemppisen kirjastossa on syttynyt tulipalo. Kauhee onnettomuus! Osa vielä värittämättömistä "Väritä minut, ole niin kiltti" -värityskirjoista tuhoutui. Paloivat ihan karrelle.

    Ps. Nyla kerran kertoi että "kauhee junaonnettomuus Toijalassa. Veturi kaatui kyljelleen, ja kun kuljettaja kömpi ikkunasta ulos ja käveli veturin ympäri ja ihmetteli, siltä sillä aikaa varastettiin eväät. Kauhee junaonnettomuus Toij...".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran me nöösinä kilpailtiin siitä kuka vie Forssan Työväentalon Ravintolasta (TY) mahdollisimman hankallimman esineen ulos. Kaikki sallittua. Minä itse - teidän nöyrin palvelijanne - vohkin sieltä WC-pytyn kannen. (Helppo se oli paksun talvitakin sisällä tuoda ulos.) Sain siitä 2 pluspistettä. Simo pölli pöytäliinan, se sai siitä 3 pluspistettä, vaikka sen pysty tuomaan portsarin ohi helpommin... Mutta tarjoilijan kanssa Simo joutui pitkän aikaa ihmettelee, että miksi muissa pöydissä on valkoinen pöytäliina ja tässä pöydässä sitä taas ei ole... "emmää vaan tiedä" Simo väitti sanoneensa. Lanksu toi setin veitsiä ja haarukoita, siitä se miinus 2 pistettä sai, samoin kuin Pirjo joka toi Haarikan. Markku toi puoliksi juodun viinipullon josta sille annettiin 3 pluspistettä, ennen kun juotiin se. Mutta arvatkaa kuka kilpailun voitti... no niin tietysti... Vaikka Nyla ei saanut mitään sieltä kapakasta ulos, päin vastoin, sai "ikuisen porttikiellon".

      Annetaan puheenvuoro Eerolle:

      "Pujotin sen vessan välioven takin sisälle, hyvin se mahtui. Vähän olin harteikkaan näköinen mutta kävin kusella silti, vessassa, vaikka siitä puuttuikin ovi. Kävelin ne portaat takaperin alas ulko-ovelle ja naama naamaa vasten Penan kanssa juttelin, ehdin antaa sille jo 5-kyt penniä ja olin lähtemässä kun se kysyi "hei, näytäks sää mitä sulla tuolla selkäs takana oikein on..." Ryhdikkäästi minä siinä seisoin, ja käännyin aina toisinpäin, kun se kääntyi, mutta ei se auttanut. Sen verran helpompi sen oli kääntyillä."

      - Annettiin Eerolle 5 pluspistettä. Kun yritys oli niin... no, impressionnant.

      Tai em mä oikein tiedä, oliko? (haukottelee) Sit me mentiin yhteen porttikongiin jonne Fiat 6-satanen oli parkkeerattu pitkittäin. Me nostettiin se - kuusi riskiä ukkoa - hiio-hiiop - poikittain siihen porttikonkiin. Niin ettei siitä kukaan pysty ajamalla pois lähteen... kymmenen senttiä oli nokan ja takapuskurin edessä väliä seinään.

      Voi Hitsi, kun oltiin ilkeitä nuorukaisia! Huligaaneja.

      Poista
    2. Uuden elämäkerran mukaan Linkola oli sanonut tyttären synnyttyä, että jos lapsi olisi ollut poika, niin suoraan olisi viety lastenkotiin. Tässä mitään poikaa ruveta pitämään, kun muistaa millainen itse olin pikkupoikana.
      EG

      Poista
  11. Mikähän taho olisi paras selvittämään, kuka näistä eri mieltä olevista asiantuntijoista on oikeassa? Vai pitääkö vain odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Toisaalta nykyään jokainen on kykenevä etsimään tietoa itse ja perehtymään mielin määrin, jos vaan motivaatiota riitää.

    VastaaPoista
  12. Kannatan ehdottomasti tiedustelua, joka kohdistuu päättäjiin. Tosin Väinö Tanner lupasi radiotiedustelulle rahat vasta, kun tuli selväksi ettei häntä salakuunnella.

    VastaaPoista