Sivun näyttöjä yhteensä

13. elokuuta 2017

Uusi



Meni 15 vuotta tajuta, ettei silmä ole poikkeus historian laeista.

Se meni näin. Hyvin kauan mietin, milloin vuoret ja tunturit keksittiin. Myös tässä blogissa olen käsitellyt kysymystä usein. Vastaukseni on ollut Goethe ja Schiller. Molemmilla on nuoruuden matkoiltaan kuvauksia Alpeilta ja myös eteläisen Saksan vuoristoista. Asia tulee aivan selväksi. Kovasti päästä huippasi.

Suomessa matkustettiin kirjoista ja kirjoituksista päätellen vielä 1920-luvulla Petsamoon näkemättä matkalla mitään erityisempää mainitsemisen arvoista. Suuren Lapin tutkijan Jakob Esaias Fellmanin kirjoituksissa vilahtaa ”satalakinen Luirotunturi”, joka tarkoittaa nykyistä kansallispuistoa, Saariselkää. Lönnrot ja Castrén eivät vaikuta erikoisen innostuneilta. Monet viisaat 1800-luvun kirjoittajat näkivät tunturimaassa lähinnä kurjuutta ja vastuksia. Joko se oli seutua, jonka Jumala oli vasiten hylännyt tai muuten vain kummallista maailmaa, jota tärkeämpää löytyi vaikka mistä.

Antologiani esipuheessa sanon, että Suomessa perustajat olivat Erkki Mikkola ja Kaarina Kari. Kirjoitin niin, koska luotan lukijoihini. He ihmettelevät, kuka ihmeen Mikkola ja mikä hemmetin Kari.

Jätän mainitsematta, että jäljet johtavat Ruotsiin. Uppsalan geologian opiskelijat perustivat yhdistyksen ja rakennuttivat ensimmäisen tunturituvan eli autiomajan Kungsledenin varteen (Abisko – Kvikjok) 1888. Yhdistyksestä kehittyi Ruotsin matkailuyhdistys.

Yksi todellinen kotimaa on Norja. Hiukan harmittelen, etten merkinnyt mihinkään muistiin sen vuoren nimeä, jonon noustaan hyvää polkua suoraan vuonon rannasta toista kilometriä, ja ylhäällä odottaa entisestä myllystä sommiteltu rakennus. Muistaakseni niillä on myös huipulle ja takaisin –juoksuja. Kokemuksesta sanon että kilometrin nousu on raskas. Tavalliselle suomalaiselle reppuretkeiijälle 400 metriä on sekin varusteiden kanssa aivan huomattavan suuri nousu.  Prominenssista on kirjoitus ja luettelo Wikipediassa. Se lähteenvaluma-alueista eli vedenjakajista, mutta kertoo aika paljon näköaloista. Kun Suomessa Halti on lähtökohta, seuraavat ovat Pallaksen Taivaskero, Yllästunturi, Kovddoskaisi ja Sokosti.

Tämän jutun kuvan vuori tarjoaa tietokoneen avulla hauskan havainnon. Katsokaa Mont Saint-Victoire ja klikatkaa ”kuvat”. Saatte sekunnissa pari sataa kuvaa tästä Välimeren seudun vuoresta, josta tuli Cézannellle päähänpinttymä ja maalaustaiteen modernismille keskeinen symboli. Cézanne maalasi kotoaan näkyvästä vuoresta useita kymmeniä tauluja, jotka eivät ole muunnelmia toisistaan. Värit vaihtelevat, mutta niitä on yleensä vähän. Vuorta ei esitetä komeimmalta kulmalta eikä tämä taiteilijalle läheinen ole ”oikea”, vaan vuorenharjan ja taivaan ääriviiva on muuteltu ja paranneltu. Nähtyään paraatikuvan, joita myydään postikortteina, vuorta ei tuntisi samaksi, ei edes samasta suunnasta esitetyksi.

Se pikkukaupunki, josta vuorta katsotaan, on nimeltään Pourrières, ja lähellä oleva isompi kaupunki on Aix-en-Provence.

Olisi tutkittava näkemisen historiaa. Sellaista tutkimusta ei kannata tukea kameran keksimiseen eikä optiikan sääntöihin eikä kahdella silmällä näkemiseen. Juuri taide ja ehkä etenkin reliefit osoittavat, että perspektiivin ongelmat on tunnettu erinomaisesti tuhansia vuosia. Jotta pylväs näyttäisi suoralta, se on oltava keskeltä hiukan pullistunut.


Tunturin katsomista miettiessäni päädyn siihen, että arkkitehtuurin funkis, siis edelleen hallitseva tapa suosia vaaka- ja pystysuoria linjoja ja suhteellisen tasaisia pintoja, on perua teollisesti tuotetuista palkeista, joista ehkä ensimmäinen oli ratakisko. I-palkki ja vastaavat uutuudet on luontevaa kiinnittää niiteillä – tai ruuveilla – ja yhtä luontevaa on valita suorakulma tai sen polikas 45 astetta. Luonnonmuotojen havaitseminen vaatii kouluttautumista, ja tässä tapauksissa kouluttautumista esteettisesti. Luulen että elantonsa tunturimaasta kiskova näkee tunturin erilaisena kuinturisti.        

14 kommenttia:

  1. Näin e-pohjalaisena tuo Felmann kiinnostaa kovasti. Erityisesti pappina olo aikansa lappajärvellä. Joutui kuulemma hakauksiin paikallisen väen kanssa aina välillä, liittyen virantoimituksellisiin ja ilmeisesti myös uskonnollisiinkin erimielisyyksiin.

    VastaaPoista
  2. Luulen, että vuori on keksitty jo aiemmin. Jeesus piti Vuorisaarnan, Mountain prayerin, parituhatta vuotta sitten. Se on yhä lukemisen arvoinen. Nuori mies käyttää toistoa hienosti ja rohkeasti puheensa tehokeinona: " Autuaita ovat puhdassydämiset -, autuaita ovat janoiset ja nälkäiset - jne. Martin Luther King toisti vähän yli 1900 vuotta myöhemmin samaa tekniikkaa, ja kansa oli myyty. Myös Kingillä vedet virtaavat vuorilta.
    Vuoret ovat. Ihmiset ovat niitä käyttäneet. Kuka puheessaan, kuka retkikirjoituksissaan, kuka laskettelussa, patikoinnissa tai rehentelyssä ostaessaan lomamökin vuoren / tunturin läheisyydestä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä ne kolme koordinaatistosuuntaa olivat lähtökohtana jo kauan ennen modernia arkkitehtuuria... Egyptin temppeleistä lähtien ainakin on säilyneitä esimerkkejä. Ja kyllä määrämittaisia palkkeja tuotettiin jo vuosisatoja ennen ratakiskon keksimistä. Materiaalina oli puu, mutta rakenteelliset periaatteet eivät poikenneet teräsrakenteiden käytöstä.

    Funkiksen varsinainen keksintö oli jättää koristelut pois, esteettisenä tavoitteena jotkin Välimeren ympäristön kuivien seutujen kuutiomaiset rakennukset, seuduilla, joissa rakenteisiin taivaalta tuleva vesi ei ollut ongelma. Valkeaksi kalkkimaalilla maalattu kuutiomainen talomassa viehätti puhtaaseen estetiikkaan pyrkiviä, eikä oikein osattu vielä tajuta, että silloin lähes sata vuotta sitten rakennusmateriaalit eivät kosteammilla ja kylmemmillä seuduilla kestäneet uusien esteettisten vaatimusten mukaisia rakenteita. Jos nyt oikeastaan kestävät nykyäänkään.

    VastaaPoista
  4. Hassu sattuma. Tänään juuri siitä Norjan vuoresta tuli dokumentti. Skåla.

    VastaaPoista
  5. Tunturit tai vuoret nyt eivät ainakaan ihmisen keksintöjä ole. Vain niiden kaikenlainen hyväksikäyttö ja riisto, lasketteluturismi, typerät kiipeilykilpailut, kiviainesten ja malmien louhiminen, tunneleiden poraaminen jne. edustavat keksintökulttuuria.

    VastaaPoista
  6. Pojalla on ollut mökki Ylläksellä parikymmentä vuotta, mutta en ole tullut siellä käyneeksi! Olen ajatellut, että jouluna on liian pimeää ja kylmää - ja mökissä liikaa ääntä, kun on iso perhe. Varmaan olen jäänyt paljosta paitsi. Paljon he siellä ovat hiihtäneet, varsinkin murtomaata, kun etelässä ei ole ollut oikein luntakaan. Ranskassa kyllä ihailin niitä vuorimaisemia, kun he asuivat Alpes-Maritimes -alueella neljä vuotta kolmessa eri paikassa, pienessä vuoristokylässäkin. Ei ollut kylmää eikä pimeää. Kyläkoulu oli erinomainen, kun opettajat olivat Freinet-henkisiä. Lapset kävelivät kouluun vuoren yli, noin 400:n metrin nousun!

    Nuorena asuin kesän Itävallan alpeilla 1200:n metrin korkeudessa, tie päättyi siihen kylään. Patikoitiin lähes joka päivä. Sadesäällä maisema oli ahdistava, tuntui, että vuoret olivat liian lähellä, kaatuvat päälle, eikä muuanne päässyt koko kesänä.

    Lapin läpi olen mennyt vain autolla, ja ne maisemat ovat kyllä hienoja erilaisine kasvustoineen ja maaston muotoineen, samoin Ruotsin puolella ja varsinkin Norjassa. Kesähäissä olen ollut siellä jossain puron varressa vanhassa talossa, morsiamen mummon entisessä kotipaikassa, ja itikoita oli ihan valtavasti. Jokaiselle vieraalle oli tehty pieni koivuvasta hyttysten karkottamiseksi!

    Norjassa automatkalla Trondheimista etelään pääsin eroon korkean paikan kammosta, kun oli pakko tottua jyrkänteisiin mutkittelevan kapean tien vieressä. Itse en kyllä olisi pystynyt ajamaan. Peer Gynt -veienillä ei nähty maisemista mitään, kun tuli sumua. Ja oli vielä tiemaksukin! Junamatka Oslon ja Bergenin välillä on lumoavan kaunis, eikä tarvitse pelätä. Lofooteilla vuoret kohoavat suoraan merestä. Siellä voisi olla pitempäänkin kesällä. Norjalla on kyllä Pohjolan komeimmat maisemat.
    EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten unohdinkaan Tanskan "vuoret". Korkein Himmelbjerget Jyllannilla, 147 m, sopii minullekin noin urheilumielessä. Entisen ystäväkuntamme Kastrup-Tårnbyn korkeinta kohtaa, 7 m, ei olisi huomannut, ellei siitä olisi huomautettu ohiajaessa.

      Färsaarten matalilla vuorilla on hauska kävellä lampaiden seassa ja ihailla vastapäisten saarien vuortenseinien intensiivistä vihreyttä. Islannissa on paras katsella lumi- ja jäähuippuja bussin ikkunasta. Niihin saariin liittyy jotain mystistä, jo kirjallisuudesta. Tórshavnin edustalla on pieni saari pelkkää vuorta, Hestur. Siellä ylhäällä kävellessämme kysyin joltain paikalliselta, uskovatko hekin maahisiin ja muihin henkiin. "Isäni käveli kerran tätä polkua, ja vastaan tuli mies. Kohdalle tultuaan hän hävisi," kuului vastaus.
      EG

      Poista
  7. Kaarina Karin kertomukset Lapista ovat lukemisen arvoisia.

    VastaaPoista
  8. Geologi (kuten Erkki Mikkola) ei yleensä näe maisemaa. Hänet on koulutettu tunnistamaan pinnanmuotoja ja rakenteita ja tekemään niistä niiden syntyyn ja ikäjärjestykseen liittyviä tulkintoja. Pätevä geologi näkee maiseman kolmiulotteisena rakenteena ja parhaimmillaan visualisoi mielessään syntyyn liittyviä asioita, kuten poimutuksia, murroksia tai jääkauden myllerryksiä.

    Siksi geologien valokuvat ovat yleensä hyvällä tekniikalla toteutettuja tylsiä kuvia, niissä kun pyritään kuvaamaan näitä geologisia rakenteita.
    Erkki Mikkolan ottamat valokuvat ovat hyvää geologiaa ja lisäksi hyviä kuvia. Kollegansa Tannerin tavoin hänkin käytti mittakaavana usein ihmisiä.

    Linkki blogistiin ja sukuunsa on varmaankin Mikkolan työ erityisesti Saariselän tunturialueella.

    Mikkolan lyhyen tieteellisen uran merkittävin anti oli kuitenkin Lapin suurten jokilaaksojen kehityksen ymmärtäminen. Se nimittäin poikkeaa meillä täysin esimerkiksi Alaskan ja Kanadan suurten jokien tarinasta. Tämän erilaisuuden takia myöskin kulta jokilaaksoissa esiintyy eri tavalla ja sitä on valitettavasti meillä paljon vähemmän.

    VastaaPoista
  9. I-palkitko loi tyylisuunnan (funkis)?
    Sanotaan että musiikissa elektronit ja syntikat loi uudet tyylisuunnat: tekno, trance, house...
    Mikä teknologiaedistys soittimessa loi barokin? Entä sinfoniat?

    M

    VastaaPoista
  10. Täytyy olla jokin syy (jota en vain käsitä), että Professori mainitsee "vuorten" keksijöinä Goethen ja Schillerin - mutta unhoittaa vuorenvarmasti tuntemansa kiinalaiset kultakauden runoilijat, jotka ikuistivat vuorten kauneuden jo 1500 vuotta sitten!?

    Nykyäänhän me suomalaiset saamme nauttia vanhasta kiinalaisesta runoudesta P. Niemisen ohella myös T. Tähtisen tulkitsemina: "Hiljaiset vuoret, kirkas kuu".

    VastaaPoista
  11. Sanotaan, että normali ihminen pystyy nousemana tai laskeutumaan (vaikeampaa) siinä' sata metriä tunnissa. Tämän kuulin faijaltani. En erityisesti tarkistanut CAF:in (Club Alpine Francaise) retkillä Geno blen ympäristössä.Retket muistan.

    MafH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minä polveni pahoitin.

      Poista