Henkilö- ja osoiteasioita

Ajattelin että kuinkahan tämä menee ja tulin siihen tulokseen, että lusikka kauniiseen käteen. Tämä viikko ja miksei osa seuraavaakin voi olla blogin kirjoittamisen kannalta epäsäännöllistä. Kulin ilokseni, että työprikaati, jonka esimiehenä toimii vanhempi poikani ja väkenä muita jälkeläisiä, alkaa tulla tänne huomenna. Työhuoneeni maalataan.  Asiaan vaikuttaa erityisesti se, että kaikki paikat ovat täynnä kolmen valmistumisensa eri vaiheissa olevan kirjan aineistoa, eli kirjoja, leikekirjoja, leikkeitä, papereita ja kuvia.

Tämä tietokone siirretään johonkin ja toinen johonkin muualle. Yritän paimentaa ulkoisia kovalevyjä, muistitikkuja ja muita. Niissä on jopa aidosti mielenkiintoista aineistoa ja eri tavoin käsiteltyjä sukujen dokumentteja ainakin 120 vuoden ajalta.

Juuri nyt pitää lähettää terveisiä Pertulle ja Ollille sekä tietysti Martille.

Epälineaariset kompleksiset ovat olleet puheena ainakin siitä lähtien, kun Santa Fen tutkimuslaitoksen porukat alkoivat kirjoittaa ”pienistä maailmoista” ja potenssilaista noin viisitoista vuotta sitten.

Nyt sain silmiini NYRBin (The New York Review of Books) mainoksesta kovan jutun, nimittäin Penguinin uutuudet, joista yksi on Geoffrey Westin “Scale” eli mittakaava. ”Kasvun, innovaatioiden, kestävän kehityksen ja elintoimintojennopeuden, kaupunkien, kansantalouksien ja kaupunkien yleiset lait.”

Nimi kuulostaa käsittämättömältä huuhaalta, mutta lehti ja kustannusliike antava aivan päinvastaisia vihjeitä, ja nopea googlaaminen osoittaa, että kirjoittaja on tuon instituutin fyysikko, joka on yhdistänyt voimiaan muun muassa biologien ja taloustieteilijöiden kanssa.

Itse asiassa hän on tehnyt sitä jo pidempään. Itse aihe on siis tuttu, mutta kun tietenkin kiirehdin hankkimaan kirjan (kindle), oli se osattu aloittaa todella kiinnostavilla tiedoilla. Hiiren ja sinivalaan sydän sykähtää niiden elämän aikana suunnilleen saman määrä kertoja. Sama koskee kaikki nisäkkäitä, joiden kaikkien verenpaine kuuluu olevan suunnilleen sama.

Tästä on hyvin lyhyt matka termodynamiikan toiseen perussääntöön ja todella uskottavaan lähtökohtaan: energia on perusasia. Ja oli kysymys ruohonkorresta tai suurkaupungista, energiaa menee aina myös hukkaan, eli entropia jyllää.

Kirjoittaja väittää että käytettävissä on ysinkertainen laskukaava. Se on yllättävä väite, koska kompleksiteetin alueella asiat yleensä ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.

Todella kiinnostava on sitten tieto, että ihminen käyttää sosiaalisen ja fyysisen verkoston ylläpitämiseen 11 kertaa enemmän energiaa kuin ravintoon.

Ja mistä johtuu, että yhtiöt kuolevat –melkein kaikki – mutta kaupungit eivät – juuri koskaan. Jos nyt muistan väärin, että Jeriko ei olisi vanhin jatkuvasti asuttu kaupunki, niin on Roomalla ainakin ikää kolmisen tuhatta vuotta.

Olen utelias lukemaan eteenpäin, tuleeko tässä eli kaupunkien kasvussa, kuitenkin eteen sama ilmiö kuin moottoreissa. Yläkierroksilla teho ei enää kasva, koska moottorin sisäiset kitkat estävät sen.

Tämä oli vain ilmoitus samoin kuin se edellinen, että katsellaan, minkä pöydän nurkalla tässä lähipäivinä kirjoittaa. Sekin vaihtoehto on vielä ilmassa, että menisi kuikkien kaveriksi muutaman päivän ajaksi. Vuosi sitten oli se onnistunut viemäriremontti, joka vei kesän ja siis mökkeilyn.

Mutta maallahan tässä asutaan.