Sivun näyttöjä yhteensä

26. syyskuuta 2015

Vaiko valhetta lie?

 

Valokuvauksesta hyväonniset ihmiset voivat antaa neuvoja. Mikä etteivät hyvät neuvot olisit tarpeen?

En pysty siihen. Mielestäni millä tahansa puhelimella otetut kuvat ovat oikein hyviä ja iPadillä otetut suurenmoisia. Sitten toisaalta mikään ei oikein riitä. Hiljan kirjoitin Nikon D810 –kamerasta. Nyt kävin kaupassa oman muistikortin kanssa kokeilemassa Sonyn alfa-sarjaa, myös R-kakkosta. Halusin myös kokeilla Sonyn omaa objektiivia 24 – 240 mm, koska olen kuullut sitä haukuttavan.

Noissa molemmissa kameroissa on sama kenno, luullakseni aivan sama. Sony lienee ostanut kennonsa valmiina Nikonilta. Ja puhe on siitä lähes 40 miljoonan pikselin kennosta.

Jos luette asiallisia arviointeja, jollainen tämä ei ole, niissä yleensä sanotaan, ettei pikselimäärällä ole väliä tai että niin moni asia vaikuttaa kuvan laatuun. Pikseleillä pöyhisteleminen on pelkkää mainontaa.

Älkää uskoko. Ei se niin ole. Kyllä pikseleillä ja kennon koolla on hyvin paljon merkitystä, mutta eivät ne yksin mitään ratkaise.

Erittäin halvalla ja huonolla kameralla voi ottaa erinomaisia kuvia. Mutta jos katselette ympärillenne, kaikki ammattilaiset, jotka siis ansaitsevat valokuvilla rahaa, käyttävät tällä hetkellä Canon EOS 5:tä. He eivät jaksa kiikutella kalleinta ammattirunkoa. Ei sitä tarvitsekaan, jos kuvaa lehteen pärstän kuvia.

Sonyn paketti on melkein puolta halvempi. Se voi olla kiinnostava vaihtoehto, koska tehdas on osoittanut kaupallista kykyä sovitelmilla, joiden avulla kaiken maailman linssejä voi käyttää saman rungon kanssa ja jopa tehokkaasti.

En usko että ammattilaiset rupeavat kuitenkaan pelaamaan sovitteilla, kun kuvattava julkkis alkaa vaihtaa jalkaa uhkaava näköisenä.

Sonyn paketti (runko ja sopiva zoom) maksaa käytännössä kolme tuhatta, Nikonin (runko ja 70 – 200, joka on todella hyvä, ja keskinkertainen laajakulma) menee yli viiden tuhannen.

Noin kalliista kameroista ei pitäisi puhua mitään näin pahoina aikoina. Jos rahaa sattuu olemaan runsaasti ja päämääränä on itsetehostus, voi asettua jonoon ja ryhtyä tilaamaan Leica Q-uutuutta, josta tahdotaan 4 000, vaikka se on kiinteäobjektiivinen (28 mm).

Itsetehostus onnistuu. Asiaa ymmärtävä näkijä pitää kameran käyttäjää mielipuolena, jolla ei ole käsitystä rahan arvosta.

Kukaan tavallinen kansalainen ei tarvitse hienoa eli kallista kameraa. Jos kuvallisen ilmaisun tarve tuntuu mahdottomalta vastustaa, voi näpistää lapsilta pari värikynää ja piirrellä ilmaisjakelulehtien reunoihin.

Jos haluaa nauttia hyvistä kuvista – minä valitettavasti haluan – verkossa on niitä loputon määrä. Valokuvan tekijänoikeudellinen suoja-aika oli onneksi ennen aika lyhyt. Sekä yleiset että erikoismuseot ja kokoelmat tarjoavat aivan kaikkea. Lisäksi National Geographic –tyyppiset kuvat taltuttavat tehokkaasti taiteellisen kuvaamisen himon.

Niin… Entä tulos sitten?

Lähes kaikissa tilanteissa kompakti hintaluokan vähän yli viisisataa euroa kamera täyttää kaikki tarpeet, joita nyt kumminkin on, koska museoissa ei ole esimerkiksi lastenlasten valokuvia.

Noiden suurenmoisten laitteiden – merkillä ei ole väliä – vähäpätöinen ongelma on värien toistuminen hiukan mainosmaisina, jonkin verran ylikorostettuina. Ja ellei valoa ole kuin nimeksi, sitä kiinteää salamaa ei kuitenkaan kannata käyttää. Kuvatut ihmiset ovat kuin ruumishuoneelta.

Jos osaa tai aikoo tosissaan opetella kuvaamista, sellaiset mikro 4 / 3 –kamerat kuin Panasonic Lumix ja Olympus ovat aivan erinomaisia, ja niihin on runsaasti vaihto-objektiiveja.

Noista kahdesta alussa mainitusta Sony häviää selvästi Nikonille kuvien laadussa. Ero on yllättävän suuri, kun ottaa huomioon, että kenno on sama.

Sitten toisaalta Sony on helpompi ja hauskempi käyttää.

Canon on Japanin kymmenenneksi suurin pörssiyhtiö. Nikon on Mitsubishin osa. Minun sukupolveni osasi vihata Zero-lentäjiä, jotka vainosivat meitä, amerikkalaisia (siis amerikkalaisten sotaelokuvien katsojia) mielettömillä hyökkäyksillään Tyynenmeren sodassa. Zero oli oikeasti Mitsubishi A6M.

En tiedä, onko reilun kaupan kameroita olemassa. Viimeiset näkemäni olivat Praktica-merkkisiä. Kaikki tiesivät, että Saksan Demokraattinen Tasavalta se reilu oli, ja työläisten paratiisi siinä kuin Neuvostoliitto. Praktica ei maksanut Suomessa juuri mitään, ja jos kävi onni, saattoi saada ostetuksi erinomaisen yksilön. Vaikka tehtaat poltettiin, Jenassa ja Dresdenissä oli perinteistä osaamista.

Sivu- ja loppuhuomautuksena. Olen viime aikoina maininnut usein akuista ja sähkömoottoreista. Uusimmassa tekniikan alan lehdessä sitten kerrotaan sähkömoottoreilla toimivasta liikennelentokoneesta, jollainen on siis rakenteilla. Ja päivän lehdessä tunnustetaan viimein, että pienlaitteiden – tietokoneiden, kameroiden, puhelinten – virrankäyttö ja siis akun kesto on suuri ongelma, joka aiotaan nyt ehkä viimein ratkaista.

Varmuuden vuoksi ilmoittaudun täten koekäyttäjäksi, jos joku kehittää hiilidioksiidilla tai muilla kasvihuonekaasuilla toimivan moottorin.

Ei sen pitäisi niin vaikeaa olla. Hiili kuin hiili. (Mikrobiologit ovat tehneet mielenkiintoisia havaintoja nanomoottoreista.)

Jutun rajattu kuva postitalon portailta on otettu paremmalla Sonylla ja sillä huonommalla zoomilla. Olisi ehkä pitänyt kokeilla Zeissin lasilla, mutta jääköön toiseen kertaan.

19 kommenttia:

  1. Jaha, mikähän on tuon tiillilimityksen nimi? Pitäisi tietää, mutta kirjat on kaukana, ja googlata ei jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saumojen paksuuseroista, uudempien tiilien kuvioista ja vinksallaan olosta päätellen nurkkaa on jostakin syystä myöhemmin korjattu. Limitys sen sijaan lienee alkuperäisen arkkitehdin oma luomus jota muurari muuratessaan on kiroillut raskaasti. On myös mahdollista, että muurausjäljessä- ja tyylissä on ripaus venäläistä "kolhoosiarkkitehtuuria" jota ihmettelin eräänkin kerran Karjalan kylissä ja kaupungeissa.

      Poista
  2. JK:"Lisäksi National Geographic –tyyppiset kuvat taltuttavat tehokkaasti taiteellisen kuvaamisen himon."

    Miksi ? Liian taiteellisia vai liian hyviä teknisesti?
    Jälkimmäisen takia nimenomaan minä innostuin kuvaamaan. En aiemmin arvannut että niin hyviä kuvia on edes olemassa ja halusin samanlaisia itse ottaa. Itse asiassa olihan niistä taiteellisuuttakin, muttei liian abstraktia.


    VastaaPoista
  3. Vuonna 1971 olin koko kesän töissä ja ansaitsin senaikuista rahaa noin 1400 markka. Lukiolaiselle se oli suuri rahamäärä. Marssin Turussa FOTO oy:n liikkeeseen ja ostin Nikkormat Fnt kameran vakio-objektiivilla. Kaikki rahat meni siihen.

    Olen kuvannut sillä noin 5000 ruutua. Pääasiassa Ilfordin FT4 filmiä, mutta ammattilaisten vaatimuksesta ja yllytyksestä myös Kodakin Tri -X filmiä.

    Filmit luonnollisesti kehitin itse ja vedostin modioidulla Opemuksella.

    Mikään myöhempi kuvantuottamiskeino ei ole tarjonnut minulle vastaavaa nöyryyttä ja vastaavia kiksejä. Vaivattomuutta ehkä.

    Kuvan tuottaminen on kontekstissa vaivalloisuuteen, viitseliäisyyteen, silmään ja saturaatioon. Nykyiset kuvantuottamisvälineet ovat poistaneet meiltä useimmat noista asioista. Ne ovat tuoneet mukanaan terävyyden ja " laadun".

    Silti, yhä edelleen minä katson Robert Capan kuvaa, joka on vähän epäselvä ja vähän tuhruinen. Siinä sotilas kuolee Espanjan sisällisodassa. Ja konteksti on tämä.

    Sukulaismieheni kaatui Ebro- joen taistelussa konekiväärijoukkueen johtajana vuonna 1938.

    Yhä edelleen minä katson sitä kuvaa, uudellen ja uudelleen. Syy ei ole kuitenkaan pikseleissä vaan sisällössä

    Nikkormat on edelleen toimintakunnossa ja alkuperäisessä laadussaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän ne yrittävät pilata sen Capan kuvan luoman oudon tunteen väittämällä kuvaa lavastetuksi.

      Poista
  4. Kai sitä vielä harrastaa saa, vaikka ammattilaiset tekevätkin kaiken paremmin. Valokuvat ovat itselleni henkilökohtainen juttu, ymmärrän olla niitä liikaa esittelemättä muille. Luonnossa on mukava kulkea ja kamera on mukana, totta kai.

    Sotatalous on kiinnostava aihe, kai siitäkin on kirjoitettu hyviä kirjoja. Japsit teki kyllä hyvän tukialushävittäjän , tuon Zeron. Täytyy kyllä nostaa lippalakkia jenkeille, koulutus ja teollisuus oli hyvässä iskussa, eikä sitä häiritty pommituksilla. Kun armeija tarvitsi jotain , se kehitettiin ja saatettiin tuotantoon nopeasti. tuotekehityksen onnistuminen on joskus kuolemanvakava asia.

    Olen joskus miettinyt Suomen valintoja, ennen sotia ja sen aikana. Panssarilaivat, olisiko ollut vaihtoehtoista asejärjestelmää, vaikka torpedopommittajat ja niille hävittäjä suoja. Tuo oman hävittäjän valmistaminen , olemattomilla resursseilla ( Myrsky, Pyörremyrsky ) , vaikuttaa jälkiviisastelun näkökulmasta aika hullulta puuhalta.

    Sen sijaan oma rekyylitön , ontelokranaatteja ampuva pst- ase olisi hyvinkin voitu saada aikaan, keksintöhän ei ollut mikään uusi, yritettiinkö edes ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva tietää, siirsivätkö saksalaiset omaa teknologiaansa japanilaisille. Alueella oli ainakin Kruppin tykkejä. Japanilaisten sotalaitos oli ainakin jossainmäärin kopioitu preussilaisilta.

      Poista
  5. Jos on kuvaaja tallentanut postitaloa, niin kuvasta päätellen on myös postitalo tallentanut kuvaajaa.

    VastaaPoista
  6. Yksi hyvin yksinkertainen idea, joka minulta on jäänyt toetuttamatta. Valokuvauksen lehtori Tarja Trygg. ryhtyi ottamaan kuvia neularekäkameralla seuraavasti:

    Hän teki alumiiniseen filimirullakoteoon reiän. Pani pätän valottamatonta värifilimiä purkkiin ja jätti niitä maaston. Tlu erikoiia kuvia auringon liikkeetä taivaalla sekä ympäröivästä maisemasta, koska vähitellen sekin valottui riittävästi.

    Minutla ain jäänyt laiskuutta tekemätä. Enkä pysyisi kehittämäänkään...

    Markku af Heurlin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita solarigrafioita ei tarvitse kehittää. Niissä käytetään valokuvapaperia, ja valotusajat ovat muutamasta viikosta kuukausiin. Paperi pois purkista ja tasoskanneriin. Kuvankäsittelyohjelmalla käännetään positiiviksi ja sitten säätämään.

      Kapa

      Poista
  7. Zeron pääsuunnittelijasta on Miyazakin tekemä pitkä anime-elokuva (Tuuli nousee).

    VastaaPoista
  8. Jäi vähän epäselväksi mihin perustui väittämä "Noista kahdesta alussa mainitusta Sony häviää selvästi Nikonille kuvien laadussa. Ero on yllättävän suuri, kun ottaa huomioon, että kenno on sama" koska testit nimenomaan osoittavat, että mainittujen kameroiden valokuvien välillä ei ole kovinkaan suurta eroa. Tosin en ollut ihan ihan varma siitäkään mihin "kahteen" tuossa viitattiin. Toisaalta eikö jutussa puhuttukin polkupyörän paremmuudesta verrattuna omenaan? Superkuun aikana tuskin tälläkään on suurta merkitystä.

    VastaaPoista
  9. Ilokseni voin todeta, että Leica Q on niin hyvä ja hiljainen, eikä tärähdä helposti, että sen voi hankkia täysin vailla itsetehostestarpeita. Sitä paitsi sen kiinteä laajakulma sekä kenno+Leican Maestro II -softa ovat elävässä elämässä huippuluokkaa.

    Eipä sillä pääse ulkonäönkään puolesta tehostamaan mitään, sillä kokemukseni mukaan ko. kameraa pidetään tietämättömine piirissä ennemmänkin vanhempana pokkarina, joten sillä kuvaavan puuhat eivät herätä sen suurempaa kiinnostusta :)

    VastaaPoista
  10. Huonoilla kameroilla saadaan aikaiseksi hyvä kuvia ja hyvillä kameroilla huonoja kuvia. Sony ei ole ostanut kennojaan Nikonilta, vaan Nikon Sonylta.

    VastaaPoista
  11. Valokuvan tekijänoikeudellinen suoja-aika oli onneksi ennen aika lyhyt.
    ----------------
    Hmm...mitähän tämä tarkoittaa? Onneksi aika lyhyt...oikeus omiin kuviin.
    Eihän meillä ammattilaisilla nykyäänkään ole mitään suojaa, kuvat varastetaan netistä samantien.
    Viitsitkö avata hiukan.
    Minulla oli muuten käsitys että Sony teki Nikonin kennot. Olenko siis väärässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeudesta valokuvaan annetun lain mukaan suoja-aika oli ennen 25 vuotta. Siten esimerkiksi toisen maailmansodan kuvat ovat vapaita. Käytännössä niiden kuvien ottajia ei yleensä löydykään.

      Poista
  12. Niin,-- tiedän kyllä suoja-ajan, se alue osa luentojani valokuvauksen opiskelijoille.
    Minua ihmetytti sanasi: "onneksi". En pysty vanhoissa aivoissani päättelemään, mitä sillä tarkoitat.
    Oletko sen puolesta että esim. perikunnat eivät enää saisi rahaa isiensä kuvista tai eivät voisi valvoa niiden käyttöä sopimattomiin tarkoituksiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten jo kerran vastasin, tarkoitan tässä sanalla "onneksi" valokuvia jotka on julkistettu ennen vuoden 1961 oikeudesta valokuvaan annetun lain voimaantuloa. Valokuviin - ja muihin teoksiin - tulee ajan myötä julkinen intressi, kuten kansalaissodan 1918 kuviin. Jos 1920-luvun tekijänoikeuslaki olisi rinnastanut valokuvan muihin teoksiin, meillä olisi käsisämme julkistettujen ja julkistamattomien kuvien ongelma. Esimerkiksi Signe Branderin ja I.K. Inhan eräät negat olisivat suojattuja. Mistä löytyisivät perikunnat?

      Vuoden 1991 tekijänoikeuslain muutoksen ylimenosäänökset epäonnistuivat. Aika suuri määrä jo kerran rauenneita oikeuksia heräsi uudelleen henkiin.

      Ei tämä valokuvan ja valokuvateoksen erokaan ole erikoisen onnistunut, kuten tekijänoikeusneuvoston ratkaisuista näkee.

      Kysymyksesi ovat alan opettajalle hiukan kummallisia. Yleensä noita kuulee useammin keskiolutpaikoissa kuin yliopistolla. "Oletko sitä mieltä että tekijöitä pitäisi sortaa..."

      Toivottavasti mainitset valokuvauksen opiskelijoille orpoteosten (orphaned works) ongelmasta. Se on hankala mm. museoiden kannalta. Maksettaisiin mielellään, jos tiedettäisiin kenelle.

      Poista
  13. Kysymykset ovat kysymyksiä, teki ne kuka tahansa....Miksi arvotat kysymykseni keskiolutkuppilan kysymyksiksi, tarpeetonta vanhan ammattilaisen halveksintaa... Minulle tekijänoikeuskysymykset ovat oleellisia monestakin syystä. En voi esimerkiksi tehdä koskaan retrospektiiviä, koska Lehtikuva Oy tai Pressfoton kuvat omaava Museovirasto ei anna minun katsoa töitäni ja jälkikäyttää niitä. En valitettavasti edelleenkään käsitä mitä onnellista siinä on, että valokuvat vapautuvat kaikkia varten tietyn ajanjakson jälkeen...olettaen että niiden kuvien käyttö on esimerkiksi sopimatonta ja kuvaaja ei itse koskaan antaisi lupaa jonkun törkykuvamanipulaation osana olemiseen.
    Suomessa kuvien arvostus on hyvin matala. Webissä kuvat varastetaan sumeilematta...siihen nähden minun keskiolutasoinen kysymykseni onnellinen adjektiivin käytöstä kuvien käyttöönoton helpottumisen vuoksi lienee relevantti. Mene tiedä. Ne ihmiset jotka eivät ole ammattilaisia ovat usein sitä mieltä että valokuvaajan työn ilmaisen käyttöönsaamisen pitää olla helpompaa, kun taas me jotka olemme koettaneet elää kuvillamme olemme toista mieltä. Valitettavasti meitä on vähemmän ja totta...monet meistä istuvat keskiolutkuppiloissa kun työ on loppunut ja kuvamme ovat maailmalla kaikkien raiskattavina.
    No nyt näen, miksi valokuvaa käsitellään maan oikeuslaitoksissa lapsipuolen tai sanoisinko keskiolutkuppilan tasoisesti.

    VastaaPoista