Uusi tuttava sanoi Bulevardin sateessa, että häntä kiehtovat
polut. Hän kysyi, onko niistä kirjoitettu. Sanoin että toinen Kemppinen
julkaisi kirjankin, jonka nimi oli Poropolku kutsuu. Siinä käsitellään porojen
reitinvalinnan viisautta. Siitä ei ole rinkkamiehen aihetta poikkeilla.
Tutkimuslaitos ja lehti panivat kaiken meidän syyksemme.
Jaloilla äänestämällä sotkimme Suomen 1960-luvulla. Kaksisataa tuhatta karkasi
maasta, toiset kaksisataa tuhatta maassa.
Epähuomiossa kohtaan 70-vuotispäiväni vajaan kahden viikon kuluttua.
Kävin jo valittamassa asiasta äidilleni. Hän oli samaa mieltä kanssani. Liian
paljon liian varhain. Mutta isäni oli kuulemma niin kauhean kova inttämään.
Niinpä veljeni otti käyttöön syntymäpäiväni. En onnistunut
pääsemään edes Suuriin Ikäluokkiin ja sen jälkeen olen tullut joka paikkaan
kaksi vuotta etuajassa, myös Helsinkiin. Seuraavassa käänteessä pidän varani.
Minulla on miespaikka valmiiksi hankittuna paikallisella hautausmaalla. Huolestuttavaa
vauhtia se täyttyy, mutta olenhan kaksi vuotta aikaani edellä.
Kuuntelimme ”Laulua tuhannesta yksiöstä” pilkallisesti
hymyillen. Meillä nimittäin oli kaksio. Alakerrassa ei ollut
ruumisarkkuliikettä, vaan kemikaalikauppa. Kulmilla myytiin viinaa. Eräästä
aloittelevasta pimeän pullon myyjästä tuli myöhemmin Teknillisen korkeakoulun
professori. Melkein kaikki muut olivatkin maassamuuttajia.
”Pohjoiset reservit” tarkoitti maakuntakaupunkien
klassillisia lyseoita. Kirjoittaja, Matti Kuusi, toi esiin, että Helsingin ja
Turun ja menetetyn Viipurin valiokoulujen rinnalla nuo kuvernementtikoulut
merkitsivät suuria maan menestykselle. Ajatus on oikea. Kysykää Paavo
Lipposelta tai vaikka Joensuun lyseon pojilta.
Ajatusta ei muistettu unohtaa ajoissa. Teknologian nousu on
lähtöisin Sonkajärveltä. Tarkoitan tällä paikallista yhteislyseota.
Paikannimeksi kelpaa melkein mikä tahansa, esimerkiksi Kauhava. Kummallista se
on, mutta koulutus todella luo vaurautta. Vaikka käytän tässä esimerkkinä
oppikoulua, puhe on tietenkin tuosta suurenmoisesta keksinnöstä, kansakoulusta,
ja valtavasta menestystarinasta, jonka loi yksi ainoa ammattikunta,
kansankoulunopettajat.
Vaikka peruskoulu oli suunnittelua ja sosialismia, se
onnistui silti, ja taas opettajien voimalla. Puskayliopistojen perustaminen oli
puoluepoliittinen silmänkääntötemppu, mutta nekin onnistuivat, kunnes alkoivat
kauhtua noin kymmenen vuotta sitten. Mitä nyt on tekeillä, sitä en tiedä.
Arvaus minulla on.
Arvaus on sensaatiomainen. Ehkä Keskustapuolue menestyy
kyselyissä sen takia, että se on yhdessä asiassa oikeassa. Tämän ajatuksen
julkaiseminen on minulle vastanmielistä. Miellyttävämpi on blogiani ennen
ahkerasti kommentoineen P. Jäppisen laintulkinta, jonka mukaan maastossa
harhailevan maalaisliittolaisen saa hävittää rangaistuksetta.
Teen sitä Pohjoista antologiaa ahkerasti. Siksi kuuntelen
kummissani kepulaisia, jotka ovat ruvenneet puhumaan ”biotaloudesta”. En ole oikein
varma siitä, mitä he sillä tarkoittavat, mutta itse tarkoitan samaa. Toisin
kuin kepulaiset en pidä pikkukaupunkeja (Oulu, Kuopio, Seinäjoki) erikoisen
tärkeinä. Niiden lähettyvillä kirkonkylissä asuu ja työskentelee vielä
halvemmalla. Elinkeinoissa toimivien ei tarvitse kyyhöttää kuusen alla. Siellä
on lämmitettyjä tiloja myös sellaisille harrasteille ja toiminnoille, joita
työikäinen ihminen tarvitsee, ettei tulisi heti hulluksi. Ajattelen kirjastoa,
osuuskauppaa, sisähalleja, urheilukenttää ja ennen kaikkea tiloja, joissa voi
tehdä puutöitä ja kutoa mattoja. Verkkoyhteydet korvaavat ainakin osittain
elokuvateatterit ja kirjakaupat – oman lapsuuteni tärkeät paikat.
Tuo ”biotalous” viittaa siihen, että clean-tech ei tarkoita
puhtaan huoneen teknologiaa, vaan puhtaanapitoa. Kansainvälinen siivousfirma on
kova juttu. Pölynimurin ja tiskirätin sijasta on heilutettava työkaluja, joilla
ilma, vesi ja maaperä pidetään toimivina. Tässä kohdin en sano ”puhtaana”,
koska puhtaus on epäterveellistä mutta paskaisuus parantaa.
Suomen tie helvettiin ja takaisin näkyy kartoista, näistä
puolivirallisista karttakirjoista ja autoilijan tiekartoista. Viimeksi
mainittuja on 1920-luvulta asti. Niitä tutkimalla saa tunteen, että muutolle
tehtiin ensin tiet, ja kun ne olivat olemassa, sitten muutettiin. Rautatie oli
jotenkin menopaluu-väylä, onnen omiaan kaupungeissa käymiseen. Maantie näyttää
johtavan vain jostain pois.
Polku vertautuu puroon. Se on osa luonnon järjestelmää. Se
noudattaa nöyrästi sekä korkeussuhteita, hienoisempia pinnanmuotoja ja
maalajeja. Jos tulee vastaan vaikka talo, polku ei mene sen yli vaan ympäri.
Hienoa että syntymäkuntani Sonkajärvi sai ansaitsemansa(?) maininnan
VastaaPoistaSonkajärvi=Jänkäsorvi.
PoistaItse olen syntyisin siitä naapurikunnasta, Rautavaaralta ja otsikon mukaisesti olen edelleen niihin, nyt jo kadonneisiin, lukemattomiin, parhaimillaan kymmenien kilometrien mittaisiin ja kaukana saloilla luikerreisiin polkuihin sidoksissa. Huvittavaa siis, kun polkusidonnaisuudesta keskustellaan herrojen kesken Bulevardilla vaikka jonkinlainen polkuhan se sekin on. Kirjojakin poluista taitavat kirjoittaa sellaiset, joilla ei itsellä ole oikeaa kokemusta poluista, vain käypäläisen ja kirjojen ja karttojen ja haastattelujen äärellä niitä tutkineiden. Eivät sellaiset tiedä, millainen kaipuuntuska polkujen solmukohdassa ja niiden varsilla lapsuutensa ja nuoruutensa eläneen mielessä hamaan kuolemaan saakka asustaa, jolta polut on viety, muokattu "talousmetsien" pohjiksi jotta asvaltilla kaupunkien kasvavat katuverkot voitasiin muualla sileiksi peitellä ja ylläpitää.
Jos oman lapsuuteni polkujen kartan, joka on mieleeni syöpynyt ja polkujen enää silmälle näkymättömät pohjat edelleen jalkapohjiani polttavat kun risukoiksi muuttuneilla tantereilla liikun, voisi sen äärellä hieman hämmästellä, kuinka laajat reviirit entisaikain lapsilla on ollutkaan.
Kieltämättä ovathan reviirit laajat, oikeastaan rajattomiksi laajenneina lapsilla edelleenkin, mutta liikkuakseen nämä jalattomat tarvitsevat siihen ratikat, bussit, autot, mopot, lentokoneet, metrot... Niissä ne sitten istua ryyhöttävöt kuulokkeet korvilla näpelöiden hyppysissään teknisiä laitteita joiden välityksellä ei mitenkään voi ymmärtää, mitä polkujen varsilla metsissä voikaan tapahtua.
Mutta sitä mistä mitään ei tiedä niin mitäpä väiä sillä lienee.
Nurinkurin ajatellen on kuitenkin täytynyt tähän nykyajan poluttomuuteen ja metsättömyyteen täytynyt yrittää sovittautua vaikka vituttaa niin suunnattomasti nämä kaupunkien konevoimin aiheutetut äänet, kiviin kompastelematta kuljettavat, vetoiset kaupunkien katuverkostot. Eivät ne ikinä tule korvaamaan pyyn lentoonlähdön aiheuttamaa pyrähdyksen soittoa, metson rymistelyä, puukiipijän ripsettä näreen kyljellä. Ei sileillä asvalteilla helposti tallusteleminen koskaan tule mielestä häivyttämään muistoa polkujen koholle paljastuneista, kulkijoiden kuluttamista juurakoista, suoputamien liejunlitkeestä, kankailla paljaisiin kinttuihin kuseskelevien kusiaisten aromeista...
Keskustapuolue, vaikka maalta onkin poliittisen alkupääomansa riistänyt, syntynyt metsien ja laidunten kohdusta, on kyllä unohtanut jo.
Jukka hyvä, kyllä meillä on Suomessa ollut määrätynlaista koulu-uskoviasuutta jo 1800-luvh alkupuolelta saakka. Siis jo ennen fennomanian syntyä. Sukulaiseni Kustaa Paturi (1812-1868) oli tavallinen talonpoika ja koulutususkovauinen mitä suuremmassa määrin. Hänen jääräpäisyytensä ansiosta Janakkalassa aloitti 1861 Hamppulan kunnallinen kansakoulu. Paturi näet uskoi, että koulutus pelastaa maan niin köyhyydeltä kuin juoppoudeltakin, muista paheista puhumattakaan.
VastaaPoistaps. nykyiset Paturin tilan viljelijät ovat molemmat maa- ja metsätaloustieteen tohtoreita. Koulutus on tuonut siis tulosta!
Kummallista Keskustan solvaamista, no etelässähän blogisti asuu, eli kait se kuuluu taudinkuvaan. Tulisipa jotain ilkeilyä demareista,vihreistä tai edes kokoomuksesta. Seinäjoki taisi olla jo Paasilinnan Ernon hampaissa, ja mikäpä ei olisi ollut, paitsi "Neuvostoliitto josta mies löysi yhden moitittavan asian, Solzhenitsynin tuotannon". Tervoa lainatakseni
VastaaPoistaSeinäjoki ansaitsee olla kenen tahansa hampaissa ja lujasti. On se niin rumaksi rakentamalla saatu ihmisten eloinsija.
PoistaBlogisti solvaa kepuja, kun se ei ole vissiin saanut ainoatakaan haastattelupyyntöä Suomenmaalta tai Ilkalta.
PoistaIlkka kävi haastattelemassa.
PoistaMikä sen Ilkan sukunimi mahtoi olla?
PoistaForssa, yhden tehtaan ympärille (Wahren) muodostunut kylä. Myöhemmin kauppala. Sittemmin kaupunki. - Vielä viimevuosisadan 5-60 luvulla Yhtiö omisti maata ja poliittista valtaa niin paljon että piti kilpailevat Yhtiöt poissa kauppalasta. Riitti nöyrää ja huonosti palkattua työvoimaa Finlayson-Forssa Oy Kehräämöön ja (ja Pohjoismaiden suurimpaan) Kutomoon. Muita isoja työnantajia kun ei siis ollut.
VastaaPoistaVorssa, sieltä oli pitkä matka muualle! Paitsi pois.
Yrjö Mäkelin ehti lakkoviikolla Tampereelta Rautatientorille Helsinkiin julistamaan veljeyden jouluista sanomaa koneaikaan sovitettuna. Punavuorenkadulla sijaitsi työpaja/makuusuoja jossa 50 entisen suutarikillan ammattiylpeätä naskali/nahkapeitturi/monitaituria eli murjuelämää koti- ja euroopamaisen vapaa kaupan generoidessa halpaa kenkää tossujen ja tuohivirsujen kuluttajien astella. Paremmissa ja huokeammissa jalkineissa. Samassa murjussa työskenneltiin,syötiin ja nukuttiin. Nyt kengät tulevat Kiinasta. Asiasta raportoi Suomessakin joku Watch.
VastaaPoistaPunavuorenkadulta raportoi Mathilda Wrede ja ystävättärensä Ester Ståhlberg. Raportti maksoi euron. Ostin kun ällätikkuni seuraa vaihteeksi repaleista painojälkeä ennen lottovoittoaikakauttamme alkaen 6.12.1917.
Mäkelin oli karannut hikipajasta "mihin vain" ja päätynyt passiivisen vastarinnan kansanpuhujaksi kiertämään maata. Myös Eetu Salin sattui kuppilapöytään, jossa Mathilda miehiä jututti. Salinin hän tunsi Kakolasta, missä tämä lusi majesteettirikosta puhuttuaan rumia Koskisen Danielsonin Paasikiven toimeksiannosta.
Miesten tie vei eteenpäin. Polkusidonnaista. Ensin elinkeinovapaus ja työnantajalupa ilman mestarikirjaa ja mitään rajaa työläismäärällä. Sitten paremmanväen asialle puhumaan venäläistämistä vastaan. Sitten kansaneduskunta ja lait työnteon organisoimisesta vanhankuosin moraaliin tehdasyhdyskuntineen. Homma sopi tehtaat voittaneille vaasalaisupseereille kun diiliin pantiin Suomen Pankin setelipainokone.
Vihdoin hyvinvointivaltio. Koulut ja paremmat kirjat.
Draghi on nimeltään rahamahdin demokraatinen nimimies,sen Liikasen työkaveri siis. Hän kävi Suomessa ja lipsautti liittovaltiojulistuspuheessaan Helsingin Yliopiston juhlasalissa että "Esimerkiksi Irlannilla ja Espanjalla oli vain vähän julkista velkaa ja maiden alijäämät olivat pieniä kriisin alkaessa, mutta Kreikan kriisi levisi molempiin raskaasti. Siinä vaiheessa, kun kriisi levisi euroalueella voimakkaimmin, lähes kaikkien maiden luottoriskinvaihtosopimusten riskilisät kasvoivat."
Asia tuli selväksi. Draghi kylläkin asteli takaperin mikä lienee anteeksi annettavaa jylhän statuksensa vuoksi ja kun mokat pitäisi korjata ilman anarkiaperiodia. Oikein ymmärtäen jälkimmäinen virke ja sen kolme viimeistä sanaa tarkoittivat että Eurooppa meni keinottelijoiden halpaan. Joro vei suonsilmään ja yhä vain tallataan syvemmälle. Ehkä jenkkien tarjoamaan karahkaan tartutaan jahka osoittautuu, että huonompaa väkeä ahdistelemalla sekin pettää, ja suomutavesivelli alkaa nousta omaan suuhun. Se vuosi on jo 2015.
Tim Geithner, Obaman Rinne, noista sivuutetuista kapitalismin hallinnan metodeista raportoi muistelmakirjassaan. USAssa on jo kahden kriisiministerin inhimillisesti kutsuvat ja älyllisesti piikikkäät muistelmat asinomistajien luettavaissa, siis minunkin ihmiskunnan jäsenä ja kun kadulla kuulee noita viattomia uhreja. Perunatorilta viime viikolla kännykästä. "Voisinhan sen 720 maksaakin kämpästä, mutta sitten ei muuta". UBn konttori olisi ollut kulmilla ja Akateemisen rapussa ihan näitä toisten työtulojen omiksi vuokratuloiksi alkemistoivien toimistojakin.
jatk.
jatk.
VastaaPoistaMutta tyttö kääntyi Yliopiston suuntaan. Sieltähän julistetaan pelastusta eikä tarvihe kuin istua. Mathildakin sentään seisoi ja katseli Ateneumin edessä torin luennoitsijoita. Niitä oli useita yhtäaikaa, että jotkut pääsisivät kuuloetäisyydellekin.
Pitänee pysyä polulla ja sanoa noista Draghin vilauttamista luottoriskinvaihtosopimuksista,CDS. Niillähän subprimekriisi ryyppykäynnistettiin viimekädessä. Pelimiehistä parhaat kuten John Paulson ja Deutshe Bank (Lieberman) tekivät miljarditolkulla itselleen ja moninkertaisesti rikkaille pääomasijoittajilleen. Nyt siis Draghi kertoi kuinka ne Kataisen nujertamat (keinottelu-)markkinavoimat olivat Kreikankin kimpussa, onnistuttuaan jatkoivat Välimeren rantaa länteen ja pohjoiseen,Suomenlahden suulta … niin sinne UB toimistoon Kolmen Sepän nurkalle, mistä tuo puhelinrepliikki osui korviini.
Tänään siellä on tarjouksessa UPM:n, Storan ja Metsä Boardin Metsäoligaatiota. Niistä saa hyvän koron. Nekin ovat CDS-perusteisia konstiarvoja. Väärin reitattuja. Mukamas UPM Stora Metsä Board eivät vastaisi taseistaan, jota vakuuttamaan sinä minä ja se tyttö, voisimme astua luottotappiovakuuttajiksi, oliko 7 prosentin korkotuotolla. Tämä -ja kiskurivuokratulo- ovat sellaista rikkaitten turvaverkkoa. Luota siihen,sen takaa Rinne ja Stubb ja ketä tätä valtiovaltaa on.
On tässä muitakin kaukaa ja oudoilta seuduita tulevia polkuja, näissä CDSissä ja kaikkineen rahan esikuntien matemaattisjuridisessa hallinnossa,demokratian ylähuoneessa. (Oudoksuttaa meikää kipittää kinttupolkuani ojanpenkalla Mäkelinin ja Salinin Emansipaatiotien reunamilla. Mutta sallittakoot näistä suomeksikin lausua eikä vain tieteeksi.)
Niin atomifysiikan koulutusohjelmat laajenivat. Siitä iso osa on matematiikkaa ja uusinta uutta. Alkeishiukkasten siroutumat saatiin kuin saatiinkin yhtälöiksi. Sama numerokaaos pisti silmään taloushavaintojen, määrä hinta jne sarjoista paisuvilta taloussivuilta. Saisiko numerot tolkun järjestykseen korrelaatioksi ja sen sellaisiksi ? Saihan ne. Koitti quantien valtakausi Wall Streetillä ja Kolmen Sepän lähitienollakin sinkoili kipinöitä -laskukoneiden rattaista ensin ja nyt fotoneita kaapeleissa ja elektroneja koneissa.Big Data. Raha jauhaa rahaa ja hikipaja työtä kuin Punavuoressa ennen.
Juridiikasta sukeutui innovaatiotiede rakentaen sekin vapaa kaupalle. Perustuslaki on luja kuin suo ja nimi on sopimusvapaus. Säädöksiä nivoen ja limittäen, ja vapaapainien entisen kreikkalais-roomalaisen sijasta pukkaa järjestelyä jos toistakin. Vihdoin tuomarikin tulee neuvotteluosapuoleksi, mikäli eilisen uutisia on uskominen. No jo korkea aikakin jos edes jotain rotia asioihin haetaan.Jukka Sjöstedt
Keskustapuolueesta puheenollen olen ihmetellyt Talvivaaran kohinan yhteydessä sitä, kuinka usein kuhmolainen poliitikko, entinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki oli irvistelemässä (hymyilemässä messevästi) samoissa kuvissa Pekka Perän kanssa kun kaivoksen synnytyspoltot olivat kiivaimmillaan ja luotiin kaikin käytettävissä olevin valheiden vipuamana kaivosuskoa kainuulaisten sydämiin, mutta nyt, kun kaikki Talvivaaraan liittyvä on mennyt perseelleen, ei Paulaa näy samoilla tulilla istumassa Pekan kanssa. Sen enempää kuin kaivoksia sekä patoaltaita ja soiden raiskaamista ajavaa kepupoliitikko Mauri Pekkaristakaan. Pelkäävätkö he (ylempää ohjeistettuna; hys hys), että Puolueen maine tahriintuu epäonnistumisten vastuunkannossa kun tulevaisuudessa vaalivoitto häämöttää ja uusia kaivosmonttuja täytyisi periferiaan avata, ja ehkä Vuotoksen sekä Kollajankin haudatut hankkeet nostaa jälleen tuhannenen kerran ehdolle avattavaksi?
VastaaPoista