Teksti ja tekstiili ovat sama asia. Taustalla on toisin
sanoen sama kreikan kielen verbi (tekhne). Pojat sanoivat, että voisin tyytyä
jatkossakin Aku Ankan. ”Parsing” on minulle liian vaikea tietotekniikan käsite.
Yritin selittää, ettei syntaktinen jäsennin nyt niin ihmeellinen asia ole.
Kuluttajajulkaisussa oli tämä kuvakin. En ole tullut valokuvanneeksi anopin
jäämistöstä talteen otettua sukkaa, joka on parsittu kahdeksan eri kertaa.
Kirjoitan tässä muistiin jääneitä asioita, koska isompi
juttu Jo Nesbøstä on odottamassa. Mietin kirjoittajan hyvin vahvaa taipumusta
kaameisiin juonenkäänteisiin, jotka ovat välillä liian kaameita. Valitettavasti
erinäisten kidutusuutisten ja sarjamurhien jälkeen on paha väittää, että Nesbø
ja Ellroy liioittelisivat. Ennakkovaroituksena sanon kuitenkin, että tämä
norjalainen suursuosikki on ansainnut kaiken menestyksensä ja kaikki rahansa.
Turha kehua omalla rajoittuneisuudellaan, mutta minulle
kymmenen myydyimmän listat ovat käteviä luetteloita kirjoista, joita ei
tarvitse lukea. Joku on aavistanut, mistä en kuitenkaan pidä.
Usea lehti on käynyt haastattelemassa. Koska juhlanumeroita
ei ole luvassa, kirjoitin jo valmiiksi jutun, jonka preeriaintiaani Pernaa
sanoi sopivan Parnassoon. Valehtelin että puhe on V.A. Koskenniemen tuotannon
kiitettävistä piirteistä. Kunhan näkevät. Otsikkokin on ”Koskenniemi ja
tekijänoikeus”.
Parnassossa Juha Seppälä kuvaa kirjoittamistaan tavalla,
joka sopii oudon hyvin myös Nesbøen kirjoihin. Mistä lienee kysymys?
Ehkä voisin minäkin lähettää Parnassoon julkaisutarkoituksessa kirjoituksen ”Maailman
paras murhamysteeri ja sen rakenne”. Otsikko tarkoittaisi Matteuksen
evankeliumia, jossa kärsimyshistoria on syytä taustoittaa Vuorisaarnasta.
Kieltämättä tarina on makaaberi ja osoittaa kohdin huonoa makua. Mutta
halpahintaisten markkinointikeinojen käyttämistä ei pidä keneltäkään kieltää.
Tarina viattoman, vaikka henkisesti ehkä häiriintyneen miehen vainoamisesta ja
rääkkäämisestä ristinpuulla huvittaa lukijoita. Itse mysteeri on hiukan hutera.
Kuka kähvelsi ruumiin sinetöidystä haudasta? Epäilisin Joosef Arimatialaista.
Hän oli riski mies, kuten kertomuksesta käy ilmi. Eivät ne naiset olisi saaneet
sitä kiveä liikahtamaan. Vai olisiko silloinen intifada toimittanut tuohon
tehtävään tarvittavat jihadistit?
Lakimies-lehti ei julkaisisi kirjoitustani tuomarina
verrattomasta P. Pilatuksesta. Olen jo kauan sitten ilmaissut ihailevani
kollegaa, joka totesi käsiteltävinä olevista rikoksista epäillyn syyttömäksi,
antoi hänet ruoskittavaksi ja tuomitsi kuolemaan ja sen jälkeen jätti eriävän
mielipiteen yksin tekemäänsä päätökseen. Sinänsä täysin poikkeavasti tämä
tuomari jätti myös huomiotta eukkonsa mielipiteen.
Kirjoitin huonosti historiantutkimuksesta. En osannut pitää toisistaan
erillään moitettani, jonka kohde on tekstin häiritsevä ornamentiikka eli omituisten
tagien pakonomainen maalaaminen aitoihin, seiniin ja sillan kylkiin, ja
toisaalta kielenkäytön rikkautta, jonka taustalla on sekä tiedon että
kokemuksen esteetön liike syvyyssuuntraan.
Aikani etsittyäni löysin sitaatin, joka sisältää tämän
asian. Olisinko tietämättäni muistanut tämän?
Ehkä olin. Viime päivinä olen keskustellut monen kanssa
journalismista ja manannut sille kuolleista nousemista. Pitäisi ottaa taas Orwellin
ohella lasitateilija-journalistin malliksi Juhani Aho.
Friedell, Uuden ajan kulttuurihistoria III s. 291:
”Mommsenia on alusta alkaen ja sittemmin aina yhä uudestaan
moitittu journalismista: täydellistä todellisen asiantilan nurinkääntämistä.
Sillä mitä on journalismi? Väärää ethosta ja elämätöntä paatosta; tyhjää
rutiinia ja kuluneita korulauseita; sovinnaista ’aikalaisten’ silmillä katselemista
ja ylimielistä ivallisten huomautusten tekemistä; pakonomaista kysynnän
määräämää aiheiden valintaa; hengetöntä ’tietoaineksen’ yliarviointia. Ja
täsmälleen kaikki tämä on myös professorimaista. Yhteistä on niille s i v i s t y m ä t t ö m y y s . Jos
keskitason oppineisuuden tuotteista jättää pois filologian (sana käytettynä
laajimmassa merkityksessä), ei jää jäljelle muuta kuin ikävystyttävä
journalismi; ja tästä ne eroavat ainoastaan tuhlaavalla koristelullaan,
jokseenkin samaan tapaan kuin eräät sotaa edeltäneen ajan hoviteatterit eivät
olleet muuta kuin runsaskätisesti avustettua roskaa.”
Blogisti jaksaa kivasti mainostaa tulevia - vai joko ne sitten myös meni - synttäreitään. Mitähän "viisauksia" (viisasteluja) hänen haastatteluistaan saammekaan taas lukia ja ihmetellä? Pelolla odotamme.
VastaaPoistaEi ole pakko saada.
PoistaMainiota. P. Pilatus -osuus on aivan hykerryttävä.
VastaaPoistaJournalismin kritiikkiä löytyy myös toiselta bloggaavalta professorilta juuri nyt: Se ei niinkään liiallisen koristeellisuuden vaan sisällön totaalisen epä-älyllisyyden kritiikkinä:
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2014/12/media-ja-lampaan-paa.html
Olen tilannut usein Parnasson, mutta aina minulle on tullut sellainen tunne, että maksan turhasta. Vika ei ole lehden. Kanavassa on toisinaan vallan kelvollisia juttuja, kuten Päivänpaisteisia pässinpäitä.
VastaaPoistaMinä taas pidän Kanavaa lähes lukukelvottomana ajanhukkana. Toisaalta olenkin sosiaalituella herneitä liotteleva naimaton erakko, joka ei ole nähnyt parturia sen koommin kun äiti lopetti sinne pakottamisen. Kunnollinen jälki vaikutti mahdottomalta pyrkimykseltä, joten hylkäsin sen hedelmättömänä.
PoistaParnassoa ei ole varaa tilata, mutta se saattaa olla kohtalaista vessalukemista. Vaan kukapa kirjastoon paskalle menisi? Aikansa voi käyttää myös esimerkiksi kantakaupungissa kehää kävelemiseen tai saksan parantamiseen Goethen avulla.
Laitokselle ei kannata mennä, koska siellä keski-ikäiset lehtorit keksivät laukoa markettivaatehabituksen perusteella mutsivitsejä. Sitä osasinkin ala-asteen, lukion ja armeijan perusteella odottaa. Tanssipa siis sinäkin unkarilaisista huonoin ja istuta lakki pyhän hartaasti päähäsi! Silloin komeuden kruunaa ympärillä huudettava Gaudeamus Igitur.
Obs. - huom.: ympäriinsä haahuillessa voi olla syytä odottaa vanhojen turkisämmien kuuluvaa "fyi!" -huutelua, vaikkei olisikaan naispuolinen. Raamatulla lyöminen on nykyään laitonta, joten sitä ei todennäköisesti tehdä.
Minusta syntaktinen jäsennin on suomennoksena yhtä ekstraterrestiaalinen kuin kiintolevy. Jos pyörivä kiekko on olevinaan kovin kiinteä, niin mikä sitten on solid-state drive? Kestopiällysteisiinkin tulee talvisin tietynlaisia kuoppia, jotka sangen harmillisesti raapivat petroolirekien ala-puolisessa sijaitsevia päästö- ynnä katalyyttiröörejä siinä määrin, että herra katsastusinsinööri kyllä mitä asianmukaisimmin tietää niistä huomauttaa seuraavan turvatarkastusnäytön yhteydessä.
Samaan aikaan toisaalla Liikanen naureskelee, että kyllä tämä Draghi on sitten terävä mies. Katsokaa nyt! Aivan eri maata kuin meidän ituvaoissaan kiroilevat pottu-uuvatit. Marion "permanent" onkin Suomen Pankin mielestä "jatkuva".
Eiköhän teksti ja tekstiili sentään tule latinasta, mm kutomista merkitsevästä verbistä, lähimpänä johdannaissanat textum ja textilis.
VastaaPoistaEntisenä piippumiehenä tunnistin otsikkokuvan.
VastaaPoista"Olen jo kauan sitten ilmaissut ihailevani kollegaa, joka totesi käsiteltävinä olevista rikoksista epäillyn syyttömäksi, antoi hänet ruoskittavaksi ja tuomitsi kuolemaan ja sen jälkeen jätti eriävän mielipiteen yksin tekemäänsä päätökseen."
VastaaPoistaBulgakovini luettuani olen - vastoin kristillistä perinnettä - tuntenut sympatiaa tuossa vaikeassa tilanteessa ollutta kollegaa kohtaan, joka oli heikkko ts ihminen eikä teräsmies.
"Pelkuruus on synneistä pahin."
Kaikille joita Pilatuksen kohtalo koskettaa..... Hankkikaa jostain (jos vain suinkin löydätte) käsiinne Johannes Seppälän suomentamat Apokryfiset Evankeliumit (Ortokirja ISBN 951-95564-9-4). Valitettavasti Bulgakov oli kovin lempeä Pilatusta kohtaan; Rooman keisari oli vähän toista maata.
PoistaTMi
Lappeenranta
Teksti - kreikan 'tekhne'. Ja sen takana vanhempia indoeurooppalaisia versioita.
VastaaPoistaVoihan olla, että latinan ja kreikan sanat ovat sukua, mutta Oxfordin sanakirjan mukaan englannin text tulee latinan kutomisverbistä texere, samoin suomen teksti Kaisa Häkkisen etymologiasanakirjan mukaan.
Poista