Industrie 4.0

Onneksi myös media (Helsingin Sanomat, tänään) on pääsemässä kärryille. Otsikko oli ”Koneiden välinen viestintä luo uutta liiketoimintaa”. Asioista jopa puolet oli oikein.

Hakukoneissa voi kokeilla otsikon merkintää. Vaikka ”teoillisuus” on tuossa kirjoitettu saksaksi, haku tuottaa myös englanninkielisiä tuloksia. Selkeästi painavin toimija on ollut kuitenkin tänä vuonna Saksan liittotasavalta. Merkel on pitänyt puheita asiasta. Tutkimustoiminnalle on tehty merkittäviä varauksia budjetissa.

Tässä olisi lääke myös Suomen hallituksen toimintavajeeseen.

Olen itse julistanut 15 vuotta palvelujen kasvavaa merkitystä. Nyt olen vaihtanut kirkkokuntaa. Valmistava teollisuus on alkanut kasvaa vahvasti. Tarkoitus on vähä vähältä yhdistää tavara ja palvelu. Valmiina ostajalle toimitettu mittatilaustuote on esimerkki. Sellaisten, ”kustomoitujen tavaroiden” valmistaminen massatuotteiden hinnoin eli halvalla näyttää mahdolliselta.

Ensimmäinen vaihe on hajautettu ja sulautettu valmistus, joka tähtää logistiikan ja valmistuksen kytkemiseen toisiinsa.

Ennen Yhdysvaltojen sisällissotaa Smith & Wesson ja Remington keksivät standardit ja toleranssit. Ampuma-aseita porattiin, rihlattiin ja ruuvattiin eri puolille Pohjoisvaltoja. Yhdessä kaupungissa valmistettu jousi sopi toisessa kaupungissa valmistettuun liipaisinkoneistoon ja ase koottiin kolmannessa kaupungissa. Tämä se oli se teollinen vallankumous.

Oma kapea ammattialani sisältää kertomuksen rautateistä ja patenteista. Rautatien varhaisvuosina patentoitiin älytön määrä erilaisia jarrujärjestelmiä ja veturin varusteita. Sen jälkeen niitä alettiin yhdenmukaistaa. Riittävän monen junaonnettomuuden jälkeen oli hyväksyttävä se ajatus, että jos A-yhtiön veturin pyörät eivät sopineet B-yhtiön valmistamiin ratapihan vaihteisiin, asiassa oli enemmän kuin hiukan mätää. – Meillä on Suomessa ikään kuin kirjanmerkkinä eli muistutuksena menneisyyden päiviltä ”väärä” raideleveys. Venäjä oli miettinyt omansa ja tullut eri tulokseen kuin esimerkiksi Saksa. Ja täällä käytettiin sensaatiomaisesti puuta eli halkoja höyrykoneen polttoaineena. Ajatelkaa sitä ekologisuutta! Veturinkuljettaja voi seisottaa masiinansa ja lähteä kirveen kanssa metsään, jos poltettava loppui, eikä tarvinnut työntää tulipesään hiilivaunun lautoja, kuten Buster Keaton.

Toyotan nimissä kulkee teollinen aate, jossa osat tuodaan tehtaalle viime tingassa. Rahaa ei sitoudu varastoon eikä varsinkaan vanhentuneisiin komponentteihin. Tämä ajattelutapa saattoi merkitä suuria myös kun Aasia jyräsi Yhdysvaltojen kulutuselektroniikan eli muiden ohella Sony ja Panasonic saapuivat olohuoneisiin.

Nyt käsillä on seuraava suuri muutos. En ole tätä asiaa kysynyt, mutta pidän totena, että Suomen teollisuudessa Teoillisuus 4.0 –ajattelussa edelläkävijä on Kone Oy. Konecranes, eri yhtiö, on tullut vahvasti julkisuuteen. Kone lienee kuitenkin selvittänyt kysymyksen, miten kilpailijoidenkin hissejä, muita kuljettimia ja ovijärjestelmiä huolletaan teollisessa mittakaavassa. Edes hissitehtaat eivät saa kilpailuoikeuden kieltojen vuoksi myydä huoltoa samassa paketissa laitteiston kanssa.

Järjestelmät suorastaan vaativat, että koneet keskustelevat keskenään. Kuljetuslaitteeseen, siis esimerkiksi hissiin, sijoitetut anturit ja toimilaitteet ilmoittavat ”huoltoon”, että kohta pettää jokin tietty osa, ja ellei kone kykene itse korjaamaan itseään, paikalle saapuvat ihmiset tietävät mahdollisimman täsmällisesti, mitä on tehtävä. Jos kohde ei olekaan hissi vaan vaikkapa luotijunan ovijärjestelmä, tehtävää voi hyvällä omallatunnolla sanoa vaativaksi.

Nähdäkseni tämän koneiden älyn ja hajautuksen ajatuksen ensisijaisia toiminta-alueita ovat ympäristö (jätteet, saasteet), elintarvikkeet (mm. kylmäketjut) ja lääkeaineet. Jo nyt joitakin lääketieteellisiä kojeita, kuten sydämen sykettä valvovia ja elvyttäviä laitteita, viritetään leikkaussaleissa. Siis osa valmistusta eli tuotantoa on siirtynyt tehtaalta sairaalaan. Ehkä on tilanteita, joissa lääkeaineen valmistus ja annostelu tapahtuisi tehokkaimmin ja turvallisimmin apteekissa?

Joissakin tilanteissa, mahdollisesti juuri napajäissä, öljyvahingon torjunnassa turvaudutaan mikrobeihin. Ainakin bakteerit ovat ahneita öljylle. ”Tehtaan” eli sellaisten yksikköjen, jotka tuottavat näitä mikrobeja, on oltava mahdollisimman lähellä turmapaikkaan. Vaikeuksiin joutunut lentokone lienee vielä enemmän koneiden toteuttaman ja välittämän teknisen analyysin tarpeessa kuin ongelmitta lentävä lentokone. Lentokoneen musta laatikko on olennaisin osin loki, johon on rekisteröity kaikki tekniikan ja pilottien kannalta oleellinen.

Suomalaisen asiantuntemuksen hyvä haaste voisi olla tämän suunnattomien mahdollisuuksien kentän kehittäminen. Emme tietenkään pysty kilpailemaan Siemensin kokoisten toimijoiden kanssa, mutta voi olla, että meillä olisi tässä mittakaavan etu puolellamme. Suomi sattuu olemaan sopivasti hautomon kokoinen alue. Se nähtiin matkapuhelinten nousukaudella. Älypuhelinten tullessa asiasta ei tietenkään ollut apua, koska ne ovat osa maailmanlaajuista tietoverkkoa.

Ellei näiden näkymien toiminnan vakavina esteinä vaikuttavia oikeudellisia kysymyksiä selvitetä, piru meidät perii. Tulilinjalla ovat yrityssalaisuudet, tekijänoikeudet ja patentit. Selvityksistä ja puheista päätellen kysymyksen vakavuutta ei ole siellä vielä oivallettu. Ehkä meistä olisi apua?