On huudettava

Todella luulin, että selviydyn kirjoittamatta Breivikistä. Rinnastamalla hänen julistuksensa erääseen suomalaiseen henkilöön pääsin käsiksi itse asiaan. On pelottavaa, kun joku on niin oikeassa.

Breivik saattaa olla psykoottinen eli siis syyntakeeton. Käsillä on rikosoikeuden ikuinen ja inhottava kehäpäätelmä. Tarkemmin ajatellen murhamies on harvoin täydessä ymmärryksessä. Täysijärkinen ihminen ei tapa toisia.

Norjan tapauksen tekee toistelemisen arvoiseksi ideologia, johon Breivik näyttää itse uskovan.

Verkossa on kommentoijia, jotka eivät ole selvittäneet itselleen, mitä amerikkalainen ”Hitler-kortti” –termi tarkoittaa. Se on verkkokeskustelujen tilastollinen piirre, jonka takana on luultavasti amerikkalaisten huono historiantuntemus. Itse aion kirjoittaa hitlerismistä jatkuvasti, koska kysymys on viime vuosisadan suurimmista arvoituksista, joka ei kai koskaan ratkea. Tämä maailmansodassa kaasunaamarin käytön vuoksi viiksensä lyhentänyt henkilö julisti oppia, joka tuntui jo alkuvaiheessa sekapäiseltä ja sairaalta. Hän sai aatteellisiksi kannattajikseen miljoonia tavallisia, järkeviä ihmisiä, ja vielä suuremman joukon sellaisia kannattajia, jotka eivät viitsineet kiinnittää julistuksiin erikoista huomiota, koska pääasia oli liike.

Näihin kannattajiin kuuluivat mm. Euroopan kaksi suurta kirkkoa. Kolmas oli talutettu Stalinin leiriin jo aikaisemmin.

Tällä kohdin olen epätarkka. Selostan yksityiskohtaisesti erikseen katolisen ja luterilaisen kirkon mutkikkaita suhteita Hitlerin Saksaan toisen kerran. Mutta vastaan ei pahemmin pantu.

Tärkeää olisi, että jo peruskoulussa opetettaisiin, miten Hitler oli mielestään oikeassa ja sen vuoksi hänellä oli mielestään lupa tehdä mitä itse tahtoi.

Olen viime päivinäkin esittänyt epäilyni, että Lenin ja Stalin eivät ehkä olleet lainkaan aatteen miehiä. Heitä kiinnosti valta, erityisesti väkivalta. Hitlerin tila oli toinen. Olen vakuuttunut, että hän uskoi julistukseensa.

Ja tästä tullaan fundamentalismiin, joka on mielestäni kirjaimellisen totuuden julistamista. Fundamentalisti ei koskaan sano: voin olla väärässä. Hän ei voi olla väärässä.

Itse olisin useimmissa asioissa lähinnä marxilainen. Tarkoitan Groucho Marxia. ”Nämä ovat periaatteeni, ja ellette hyväksy niitä, voin vaihtaa ne.”

Turvaudun vitsiin korostaakseni, että 20 vuoden kuluttua omat mielipiteeni ovat unohtuneet ja tilalla on toisia, parempia. Toivon sitä. Niin muuten ovat ennustukseni mukaan myös Wahlroosin mielipiteet.

Se ei ole mielipide eikä aate, että ihmisoikeudet ovat äärimmäisen tärkeitä meille kaikille. Ne sitovat perustuslain tasoisesti. Eli perusoikeuksista huomautteleminen ei ole Kemppisen mielipide. Muutoin laki ei ole juhlallinen asia. Jos laki on huono, säädetään uusi ja parempi.

”Vankileirien saariston” suuri opetus on oikeudettomuuden vaikutus ihmisen mieleen ja elämään. Tuloksena on suuri turtumus. Itse olen näkevinäni, että sen vaikutukset tuntuvat Venäjällä tänäkin päivänä. Ja välillisesti Suomessa. Mutta tämä on mielipide.

Mielialojen medikalisoiminen on ongelma. Ihmisellä kuuluukin olla joskus paha olo, ja viihtymättömyyden kehittäminen erilaisiksi sairaustiloiksi on tunnettu sata vuotta. Itse ole juridisoituneen Suomen kasvatti. Käsitys laista ja lakimiehistä oli paisunut suhteettomasti.

Elämmekö nyt taloudellisen ajattelun liikakasvun aikaa? Ongelmat ovat oikeita, ja pahoja. Mutta onko tämän hetken mielenvire projisoida yhteisöllisiä, kulttuurisia ja poliittisia kysymyksiä rahaan ja rahoitukseen? Jos näin on, Nokia oli Suomen uskonto, ja se meni samaa tietä kuin useat pankit, osittain samojen henkilöiden saattelemana. Olisiko aika luopua tekotieteellisuudestä?