Ydin

Koska soittaja oli suuresti kunnioittamani miehen tytär ja hyvällä asialla, selitin mahdollisimman ystävällisesti, etten ole kai koskaan allekirjoittanut kansalaisena asiakirjoja enkä osallistunut kansalaisliikkeisiin.

Itse asiasta, uusien ydinvoimaloiden perustamisesta, sanoin olevani eri mieltä. Koska radioiaktiivinen ydinjäte voi olla osa likaista pommia, mielestäni tämäkin asia liittyy enemmän sodankäyntiin kuin välittömään ympäristöuhkaan. Hyvin lyhyellä aikavälillä tuntuu perustellulta pitää ne läntisten teollisuusvaltioiden hallussa.

Euroopan ydinjätevarastoa käytetään solvauksena. Mielestäni ajatus on pohtimisen arvoinen. En jaksa uskoa, että nykyinen ydinjäte olisi pysyvästi vaarallista. Pelkällä logiikalla tuntuu mahdolliselta, että sille löytyy käyttöä.

En ole asiantuntija, mutta tiedän lukemastani, että luultavasti vähemmän vahingollinen fuusiomenetelmä on arvion mukaan 50 vuoden päässä ja maksaa ainakin saman määrän miljardeja. Tiedän, että jopa Suomessa tehdään rajusti tutkimusta, jonka suunnat ja tulokset ovat aika erilaisia kuin julkisessa keskustelussa esitetyt.

Ydinvoimala on asia, josta jokaisella on oltava mielipide, koska se on poliittinen kysymys. Mielipiteet ja asenteet eivät vaikuta yleisesti ottaen vakuuttavilta.

En ole kyyninen. Olen marxismin aikakauden elänyt ja tiedän, miten totaalisesti aikakauden johtavat ajattelijat voivat erehtyä ja miten äärettömän helppoa on johtaa ihmisiä harhaan – aikansa.

Sitä en tiedä, kuinka monta ydinreaktoria Muurmanskin edustalla on meressä. Kovasti vihjaillaan, että niitä olisi paljon.

Ympäristövahingot ovat vaikeita asioita. En vieläkään tiedä, mihin joutui kaikki se raskas polttoöljy, jota sotaa käyneet osapuolet toimittivat mereen toisen maailmansodan aikana. Tankkilaivat olivat pienempiä – mutta en muista koskaan nähneeni edes valokuvaa rantaan ajautuneesta öljystä, vaikka ainakin Atlantin upotussodan aikana 1942-1943 vuodot olivat suuria.

Ydinsukellusveneitä saamme kiittää suurvaltojen kesken vallitsevasta eräänlaisesta rauhasta. Nykytekniikalla monin ydinkärjin varustettu sukellusvene on merellä tavoittamattomissa ja napajään alla suojassa. Ratkaisevaa ydiniskua ei siis voi antaa.

Oma päivän reaktorikeskustelumme asettuu mielessäni sotilasteknologian rinnalle.

Miksi Vietnam rakentaa nyt kiireesti ydinsukellusveneitä eli ballistisia, ydinkärjellä varustettuja ohjuksia sukelluksista ampuvia aluksia (SLBM)?

Kenellä muilla niitä on? Israelilla?

Samaan aikaan kun käydään moraalista keskustelua näyttää olevan mahdollista, että nimenomaan sukellusvenepelote on maailman paras taloudellinen tae. Taloudellinen on tässä kaunistelevaa kieltä. Puhe on kiristämisestä.

Luen otsa kurtussa hiljan kuolleen Giovanni Arrighin kirjaa ”Adam Smith in Beijing – Lineages of the Twenty-First Century”. Siinä on puhe Kiinan noususta suurvallaksi ja ainakin Yhdysvaltojen suureksi velkojaksi. Sitä ei kirjassa ole ainakaan toistaiseksi mainittu, että kaikilla voimavaroillaan Kiina ei olisi nykyisessä asemassaan ilman ydinpelotteitaan, joista Pohjois-Korea on mahdollisesti osilla.

= = =

U.S. SuprC antoi eilen päätöksen No. 08–1521 ( MCDONALD ET AL. v. CITY OF CHICAGO, ILLINOIS, ET AL. )asiassa joka koskee perustuslaillista oikeutta (2nd amendment) puolustautua asetta käyttäen. Tuo oikeus pysytettiin äänin 5-4. Palaan asiaan. Ratkaisu on hyvin laaja ja mutkikas.

= = =

Jutun valokuva muuten saattaa kiinnostaa jotakuta. Runko Panasonic Lumix GF 1, linssi M-Leica Summicron 70 mm. Käsisäädöt, tietysti.