Sivun näyttöjä yhteensä

15. syyskuuta 2008

Se pieni ero



En viittaa vitsiin, joka oli jo minun nuoruudessani eltaantunut.

Hatuista, kirjoista, kapineista ja yleisestä hienostelusta kirjoitti 1979 Pierre Bourdieu, joka on jo siirtynyt autuaammille metsästysmaille, suuren tutkimuksen La Distinction - ero.

Vanhentunut sosiologia kiinnosta yleensä vain amerikkalaisia.

Saatan silmätä jotain Adornoa – joka oli mielestäni jo 1930-luvulla kaheli – lähinnä varmistaakseni, mistä jokin viilutettu ajatusrakennelma on kotoisin. Adornohan oli kovasti sitä mieltä, että viihde ja massakulttuuri ja etenkin jazz ja Sibelius ovat porvareiden metkuja. Niiden tarkoitus oli sumuttaa sorrettuja luokkia niin pahasti etteivät riistetyt huomaa vaatia ihmisoikeuksiaan.

Tämä kriittinen tyhmentämisteoria ei ole millään muotoa kuollut, vaikka onkin tyhmä.
Bourdieun distinktioista luennoin 80-luvulla, kun asia oli uusi.

En edelleenkään pidä suurista selityksistä. Saksalaisen Ulrich Beckin riskiyhteiskunta, Risikogesellschaft, on näppärä oivallus – että pääoma tuottaa tavaran ja palvelun lisäksi onnettomuuksia. Niukkuuden aiheuttamien tulonjako-ongelmien lisäksi joudumme pohtimaan riskinjako-ongelmia.

Beckin maine nousi pilviin, kun kammottavan yhteensattuman vuoksi Tshernobyul otti ja paukahti juuri kun hänen kirjansa oli ilmestynyt.

Jopa Luhmannin yhteiskuntayhteiskunta, Gesellschaft der Gesellschaft, on hyvä ajatus, varsinkin jos on lyötävä kuulijat ällikällä.

Mutta Bourdieu siis väittää, että kulttuurinen pääoma enimmäkseen peritään. ”Olemme kaikki snobeja.”

Näytä minulle, mitä lehteä tilaat (ja kenen blogia luet), niin minä kerron vanhempiesi veroäyrit syntymäsi aikaan kahden desimaalin tarkkuudella…

Suomen Kuvalehti – everstin leski. Tekniikan maailma – insinööri. Helsingin Sanomat – tärkeilevä surkimus.

Ei kaikin kohdin osu. Pitäisikö liittää mukaan irtonumerot? Iltapäivälehtiä kauhistukseksi asti. Kulttuurilehtiä, jos näyttää olevan kiinnostavia juttuja. Valokuvausta. Tietokoneita.

Tuntuu että tämä testi ei enää toimi.

Merkittävimmät ja mieluisimmat lehdet eivät maksa rahaa. Aku Ankkakin tulee tutkimuslaitokselle. (Ei julkisen varoin.)

Entä ruuat eli syöminen sosiaalisena erotteluperusteena? Sunnuntaina oli paistia ja viikolla vaimon laittamaa makaronilaatikkoa ja kaalipataa. Luvassa on silakoita, ehkä myös paistettua maksaa. Jälkiruokia, puolukkakiisseliä, omenasössöä, kotona laitettua. Erikoisherkku – nahkiaisia Kauppatorilta.

Tärppi! Arvaisin että niin sanottujen tavallisten ja suhteellisen terveellisten kotiruokien syöminen on harvinaista ja heittää minut johonkin Bourdieun koordinaatiston nurkkaan. Keski-ikäiset varakkaat kokkaavat itse ihmeellisyyksiä. Kotiruoka ja nahkiaisten syöminen ilman viinaa osoittaa, että tutkittava on kummallinen henkilö. Mutta entä se periytyminen?

Vaatteet? Nyt päällä olevat hankittu K-kaupasta (Pirkka). Lidlistä ja Prismasta (tarjouksesta). Jos on tapaaminen kaupungilla – Stockmann, paita New Yorkista (double egyptian), skraga Pariisista, kengät Anttilasta.

Dosentti Jekyll ja Mr. Hyde.

Alkaa tuntua että ehkä näissä distinktioissa on sittenkin ideaa. Esimerkiksi auto – lähipiirissäni hintaluokka 20 kiloeuroa on tavallisin. Julkiset kulkuneuvot – kyllä ja mielellään. Salkku? – Kirjakaupan kangaskassi tai sen puuttuessa Verkkokaupan muovikassi.

28 kommenttia:

  1. Söin juuri lähes kokonaan itse poimimistani sienistä ja kaupan taikinasta lähes kokonaan itse tekemäni sienipiiraan. Vielä voi sivistyä. Lähes kokonaan.

    VastaaPoista
  2. Hyvää ruokaa sielläpäin näyttää olevan. Itse olen kyllästynyt kaikkeen. Syön ettei tule nälkä. Osaan kokata hyvääkin, olen tehnyt isommallekin porukalle esim sadalle ihmiselle.... mutta minulla ei ole oikein enää mielenkiintoa aiheeseen. Jos itselleni teen niin pysyttelen yleensä voileivissä. Zeroa menee.

    Resepti; perunoita sopivasti, purjoa samoin. Keitetään. Porkkanoita, keitetään erikseen ja lisätään keitinliemi sinne perunoiden ja purjojen sekaan. Voita sopivasti, basilikaa, jos pitää, fetajuustoa paketti tai kaksi, riippuu kattilasta. Murskaa feta ja mausta sillä edellä mainittu keitto. Jos leikkaa perunat kauniisti, että esim muistuttavat ns ranskanperunoita, ja purjon renkaina, niin näyttää kauniimmalta. Suolaa ei yleensä tarvita, kun fetassa on. Ja keitto ei saa olla koskaan liian paksua, eikä sitä saa keittää liian kuumassa, eikä liian pitkään. Haudutettu on aina parempaa. Fetaa ei saa keittää ollenkaan ja voita ei saa laittaa liikaa. Tuon pitäisi maistua hyvältä tuoreen patongin ja paistettujen ahventen kanssa, muukin kala menettelee, kunhan ei ole liian rasvaista. Mausteita voi olla muitakin ja sitten raakaa punasipulia jos tykkää. Ja jos on viini ihmisiä (mä en ole), niin sitten pitää odottaa marraskuun kolmatta torstaita jolloin tämän vuoden Beaujolais Nouveau tulee myyntiin. No muukin kelpaa. Vaikka se normi valkovinkku, siis Gamay on punainen lajike, vaikka sen mehu on valkoista. Beaujolais'n väri tulee niistä kuorista jotka lilluu siinä jonkun aikaa sitä värjäämässä.

    No niin ja sitten vaatteisiin. Käytän yleensä aina - ja nukunkin useimmiten ne päällä - suunnilleen seuraavan näköisiä vetimiä: T-paita (käytän kesät ja talvet) sininen © R.Crumb (made in Haiti). Ostopaikka internet (mulla on iso kokoelma erilaisia vastaavia) Farkut siniset tai mustat; jostakin vain, kunhan on halvat ja ilman sen erikoisempia virityksiä. Kalsarit Stockmann (nyt, muuten mistä milloinkin). Skeittikengät yleensä, sillä ne kestää kauemmin. Mieluummin mustat. Niin ja niitä ei tarvitse kiillottaa. Rotsi, vihertävä, hupulla, en osta usein, joku halpa.
    kun tarvii, niin:
    Puku Stockmann (luulisin) en osta usein. Kaikki kelpaavat jotka sopivat; (mä oon aika tarkka puvuista, en halua näyttää homolta (ei mua haittaa jos joku on ja lapsiakin saavat mun puolesta adoptoida yms ja mulla on joku kaverikin sellainen, mutta kun mä en ole, enkä ole edes niitä, no mitä ne on; Beckham ja vastaavat), enkä halua myöskään näyttää liikemieheltä tms, enkä hautausurakoitsijalta, enkä pörssivälttäjältä, enkä automyyjältä (jos siis aikoo ostaa uuden), enkä toimittajalta tai opettajalta (polvipussit ja henkselit sitten pitää persettä ylhäällä). En myöskään halua näyttää älyköltä, enkä millään lailla kultivoidulta, enkä myöskään kapinalliselta, enkä Jehovan-todistajalta. Haluan olla pervon, eli itseni näköinen. En osta usein. Kengät sama juttu kun ylhäällä, siis jos niitä pitää käyttää puvun kanssa. Ennen käytin Lloydsin kenkiä - kestivät vuosikausia - nykyään Vagabondsia, (muuten siis käytännössä yks ja hailee). Skraga sama juttu kuin edellä, tai sitten lainaan faijan kokoelmista. Koitan välttää sen käyttöä. Paita on vähän vaikeampi valinta, mulla on.... ne ei ole mukavia. Olen siis täysin kotiutunut t-paitaan, mutta joku huomaamaton. Harmaa tai valkoinen.

    Yleensä ottaen, mitä neutraalimpi vaate, sen parempi. Vaatteet on yleensä ottaen aika karseen näköisiä ja ne liikkeet jotka niitä myy vielä karseempia. Kokemuksena isomman erän ostaminen on helvetin vastenmielinen tapahtuma. Koitan välttää vaatekaupoissa käymistä aina, ja niin kauan kuin se vaan on mahdollista. Farkkuja vois täälläkin myydä ruokakaupassa, siellä kissan- ja koiranruokien lähellä tai vaippaosaston vieressä. Ja miksei joitakin muitakin vaatekappaleita.

    Hesari tulee ja Mikrobitti ja Persialaiskissa. Joidenkin lehtien irtonumeroita ostelen silloin tällöin, jos joku sattuu kiinnostamaan. Ja Ilta-Sanomia. Ja kierrän ahkeraan divareita myös sarjakuvien toivossa.

    Liikun yleensä ratikalla. Enpä taida tuntea ketään, jolla olisi uusi auto, jos ei näitä naapureita laske mukaan, eikä niitä voi muutenkaan laskea mukaan, kun ne elää ihan eri planeetalla ja eri aikaa. Yhdellä on jopa Sarah Palin rillit.

    VastaaPoista
  3. JK: Näytä minulle, mitä lehteä tilaat (ja kenen blogia luet),..

    Viikoittain posti tipauttaa pörssiuutiset laatikkoon. Väittäisin kuitenkin, että aikaisemmin Säästöpörssissä oli kyllä paremmat tarjoukset kuin nykyään.

    VastaaPoista
  4. Munkan Fazerilla kahvittelun lomassa tehty mutuhavainto.

    Voisin vaikka vannoa . . . rouvan syystakki, Burberry, herran loaferit, tähtilogolla varustettu autonavain viestivät, ei niinkään ostotottumuksista, vaan taloudellisesta asemasta.

    Anonyymisti voi ostaa Stokkaltakin, jos on anonyymi.

    VastaaPoista
  5. Johan Bäckman, tuo Suomen kansan suuri ystävä, näyttää siteeraavan Adornoa:

    http://pronssisoturi.blogspot.com/2008/09/sibelius-natsien-mannekiinina.html

    VastaaPoista
  6. Blogit ja ryhmäkeskustelumeilit korvaa lehdet ajankäytössä. Esim. "Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu, joka liittyi New Left Reviewin uuteen numeroon. HS:n artikkelissa viitattiin W. B. Michaelsin artikkeliin AGAINST DIVERSITY.

    Michaelsin pääpointti on se, että syrjintä USAssa on vähentynyt kansalaisoikeusliikkeen ja feminismin ansiosta, mutta maa ei ole silti yhtään oikeudenmukaisempi kuin aiemminkaan, vaan huomattavasti eriarvoisempi.
    Tämän kehityksen M. liittää uusliberalistiseen kapitalismiin. M. mukaan kapitalismi on eriarvoistava järjestelmä, mutta ei tarvitse välttämättä syrjivää mekanismia. M. kirjoittaa: "Jos yrityksen myyntipäälliköksi on tarjolla valkoinen heteromies ja musta lesbonainen, joista jälkimmäinen on pätevämpi tehtävään, kapitalismi kannustaa valitsemaan jälkimmäisen."
    M:n mukaan esim. Obaman kampanja hyväksyy taloudellisen eriarvoisuuden, kunhan siitä pääsee hyötymään rodultaan ja sukupuoleltaan yhtä monimuotoinen joukko kuin on se, jota uusliberalismin hengessä riistetään. Mikään ei sinänsä muutu: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Michaels: "Obaman valinta presidentiksi olisi näin ollen hieno uutinen liberaaleille, jotka pitävät etnisestä ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mutta eivät niinkään taloudellisesta tasa-arvosta."

    Koko teksti löytyy:

    http://www.newleftreview.org/?view=2731
    JJokisalo"

    Ja Sarah Palinin sotalausunnot muuttuu, jos näkee haastattelun editoimattomana. Eli, tosi hankalaa on nupin sisällä.
    Joku äiti vielä kertoo, että IBM-koutuksen päättäjäisissä venäläinen moitti suomalaisia lepsuiksi, heillä heti ilmoitetaan miliisille, jos nähdään joku outo.
    esim. tsetseeni, oli jälkikasvu huomauttanut. Ja aiheenkäsittely oli loppunut.

    Just aamupöydässä kävi mielessä, et tontin vihanneksia riittää pari kuukautta - ainakin. Ja vaatteet paitsi kengät kestää kauemmin kuin minä. Ongelma "Olin Eeva-Liisa Manner seuran mukana Viipurissa toissa viikonloppuna ja
    hämmentävää oli kuulla että ei vain Papulaan kerrostaloja vaan mikä vielä kipeämpää;
    arvokkaimpaan kohtaan eli katolisen kirkon kellotornin tietämille SRV-konserni
    on rakentamassa liikekeskusta. Esim. Vilnaa entisöidään EU:kulttuuriperintörahoituksella.
    Miten Viipurin 600-vuotta olisi kauhottavissa näkymättömiin.
    http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1255585

    Ja tuonne kerroin: http://www.tuuma.net/yhdistys.php
    - ja suunta ei ole hyönteisen tuntosarvien varassa kuten tämäkin blogi...
    Näin lehtirahoilla voi ostaa värejä ja näkee viikon ruokalistan ennen kuin se on vanhainkodin seinällä. Jos sellainen onni käy, juuri suren 1959 syntyneen taiteilijan menehtymistä aivokasvaimeen.

    VastaaPoista
  7. Sosiologia ja sosiaalipsykologian raja on aina ollut vaikea. Se mitä Bourdiau ymmärsi sopuli-mentaliteetista on tärkeämpi tieto kun se, että tavara ja lukutottumukset erottavat ihmisen.

    Mutta 50 vuotta sitten oli lehtiä paljon ja pieniä (Suomessakin oli yli 50 sanomalehteä vielä 70-luvulla, mikä oli maailman suurin määrä per capita). Tämä tarkoittaa minulle sitä, että diversitetti on suurimmillaan (ja sen mukana luovuus, dialogit jne) kun maa ei ole vakavarainen vaan nousevassa tilassa. Sen jälkeen saavat muutamat mesenaatit lukea ja pohtia, yhdistellä ja myös huom. VAIKUTTAA mihin suuntaan nokka laitetaan.

    Näin see käy kun osaa ja kuka vaikutti ketä, ei ole edes helppo oivaltaa, mutta sen ymmärtää kyllä silloin kun maa on köyhä, että ne muutamat rikkaat, joiden rahat olivat ylijäämäisiä dominoivat jokaisessa kylässä ja vei tahtipuikkoa sinne minne itse halusivat. Heille taas annettiin tietoa, ikäänkuin kultahammaskerhon omasta tiimistä.

    Näin syntyy (transitiivisesti) kulttuuri, joka sitten 30 vuotta myöhemmin pitää yhtä suurta aamulehteä (HS) ja kaks-kolme merkittävämpää muuta lehteä poliittiselta äänensävyltään.

    Diversitetti on niputettu ns. Higher Order. Näin tehdään monessa asiassa kun kompetenssi on saatu. On duplikoitavissa ihan mihin vaan niin kauan kun kompetenssi on oma.
    Se on käyttäytymistiedettä, ei enää sosiologiaa eikä sosiaalipsykologiaa. Temppu sen sijaan kuuluu estetiikkaan.

    Ei pidä sekoittaa merkkejä myöskään: merkit menevät ennen merkityksiä: merkitykset kulkevat post festo; sinut on JO luokiteltu ennenkuin ottavat selvää mitä luet.
    Ja tänä päivänä pienessä Suomessa ei voi enää käyttää tuota skaalaa mikä oli mahdollista mm USA:ssa iloisella kaudella ennen öljykriisejä.

    Öljykriisitkin rupesivat sen jälkeen olemaan laskettuja (uskomukseni) ja sotia riitti niin kauan kun öljyn hinta piti pitää korkealla.

    Temput ovat ne, joita pitää tietää ja niiden tietäminen ei lue lehdissä eikä edes tieteessä: ne kiertävät word-of-mouth kunhan ei ole liian kaunis.

    VastaaPoista
  8. Ihminen joka ajaa autoa, jonka takaluukussa on jonkin toisen nimi, ajaa jonkun toisen autoa.

    Jos ei ole varaa omaan autoon, miksi ostaa autoa?

    VastaaPoista
  9. Kotiin tuli nuoruudessani Viikkolehti, jonka mustavalkoinen kuvajournalismi miellytti. Ehkä sen innostamana rupesin murrosikäisenä itse tilaamaan amerikkalaisia Life-, Time- ja Newsweek-lehtiä, en tosin kaikkia samaan aikaan. Niiden välityksellä sai silloin mielestäni kohtalaisen monipuolista tietoa maailman asioista.

    Kotiin kopsahti jostain syystä kuukausittain myös Neuvostoliitto tänään -lehti, jota pidin pelkkänä propagandajulkaisuna. Sitä en jaksanut juuri lueskella enkä luottanut sen välittämään kuvaan muutenkaan. Neuvostoliitto oli sen mukaan esimerkkiyhteiskunta alalla kuin alalla.
    Silloin elettiin niitä ikävimpiä YYA-aikoja.

    Lukiolaisena sitten tulin lähettäneeksi "kommunistikaverini" vinkistä tilauskirjeen kiinalaisiin China Daily- ja Peking Review -lehtiin.
    Kiinasta tuli lehtien ohella yhtä ja toista voimakkaasti painomusteelta haisevaa materiaalia, mm Maon punainenkirja, ylen ystävällisten saatekirjeiden kera useiden vuosien ajan. Sain vaivoin tilaukseni loppumaan kouluenglan
    nilla laatimallani kirjeellä.

    Lehtiharrastus syvensi kiinnostus
    ta yhteiskunnallisiin asioihin sen verran, että kävin sosiologian peruskurssin. Sitten alkoivat kuitenkin ympäristöongelmat askarruttaa syvällisemmin, ja rupesin perehtymään niitä käsitteleviin aloihin. Ympäristösosiologian Beckeineen jouduin toki vielä tenttimään.

    Valitsen nykyään lukemisekseni mieluiten jonkin luontoa ja ympäristöä käsittelevän julkaisun, joka toivottavasti sisältämiensä hyvien luontokuvi
    en kanssa tyydyttää myös esteettistä silmää. Suomen Luonto on sikäli hyvä lehti.

    Siinä suhteessa myös esim. englantilainen The Guardian -sanomalehti ja saksalainen Der Spiegel -aikakauslehti edustavat hyvää laatua. Ei tule enää usein luetuksi amerikkalaisia Time- ja Newsweek -lehtiä. National Geographic -lehti sen sijaan säilyttää aina kiinnostavuutensa.

    VastaaPoista
  10. Tuossa blogikuvassa päällä puku, tummansininen, ylioppilaisuutta varten hankittu, takki varustettu kahdella halkiolla, kuten huomasin olevan komisario Derrickillä männäloppuviikon jaksossa, vaikka ei ollutkaan enää Anglia-aikaa. Jalassa ruskeat mokkakengät. Tumman (preussin)sinisen ja umbran yhdistelmän vesiväritöissä totesin 60-luvulla tehokkaaksi etenkin muutamien naispuolisten opiskelijatovereitteni harjoitustöissä Helsingin rautatieaseman lähistöllä olevassa talossa, joka silloin oli vielä musta, mutta joka ällistyksekseni pestiin melkein valkoiseksi.

    Anglia-kuva on poseerausta kesätoimittaja-ajoilta, varsinainen vaateparsi on säilynyt farkkupitoisena yli 50 vuotta. James, Lee, Wrangler, Rica Lewis, Levis, Maverick ja taas jälleen James. Nyt jalassa mustat Jamekset ja mustat italialaiset monkstrapit.

    Tummapukuna 2-rivinen lähes musta, hyvin hentoviivainen (ei liituraita) Sankar-puku, made in Finland, kevyt ja hyvin prässinsä pitävä.

    VastaaPoista
  11. JK sanoi: Merkittävimmät ja mieluisimmat lehdet eivät maksa rahaa. Aku Ankkakin tulee tutkimuslaitokselle. (Ei julkisen varoin.)

    80-luvun alkupuolella LTKK:n (nyk. LTY) kirjaston johtokunnassa päätettiin, että ko. korkeakoulun kirjastoon ei sitten enää tilata Aku Ankkaa. Ylioppilaskunta tuli apuun ja alkoi tukea tätäkin kulttuurimuotoa ja tilasi kirjastolle Aku Ankan vuosikerran.

    Kuitenkin Aku Ankan lukemista katsottiin paheksuen ja Aku-piste siirrettiin yleisötilojen alapuolella olevaan varastotilaan, jossa ankkojen ja muiden Disneyn hahmojen seikkailuista sai nauttia ilman että häiritsi tärkeämpiä kirjaston asiakkaita.

    Näinhän se on, että jos joku lukee Aku Ankkaa niin eihän sen muutkaan työt voi olla vakavasti otettavaa. Varsinkaan teknillisessä korkeakoulussa.

    VastaaPoista
  12. Sosiologian amerikkalaistuminen on meilläkin nähtävissä. Valitettavasti se saa jopa naurettavia piireteitä. 6 psykiatrisen lausunnon jälkeen luulen vakuttaneeni Suomen sosiaalilaitoksen siitä, että olen selväjärkinen. Toki rahaa voisi laittaa muuhunkin, mutta se että tulee toisesta tieteenalasta toiseen, näyttäisi tuovan sen ongelman, että se mitä "minä en tiedä", sitä ei ole olemassakaan. Jolloin ajautuksen esittäjä on mielisairas.

    Perusoppi psykiatriassa on kuitenkin, että henkilö jolla on mielenterveysongelmia ei opi uutta. Uuden oppiminen on yleensä osoitus kognitiivsen tason toimivuudesta. Jäykkä rigiditeetti jota tämä järjestelmä osoittaa, osoittaa että järjestemä itsessään, ei oikein osaa omaksua uutta. Tieteen pysähtyneisyys ei ole koskaan yhteiskunnalle eduksi, mutta jostain syystä nimenomaan sosiaalipuoli näyttäisi tarvitsevan avuntarvitsijoita, eivätkä voi luopua heistä, millään. Järjestelmä on siis riippuvainen asiakkaista, vaikka asiakas itse ei heitä tarvitsisikaan. Halutaan että asiakas olisi avuton, ei oppivainen yksilö, mikä kohdallani on tuottanut ongelmia, koska olen itse akateemisesti koulutettu, alalla jossa joka päivä on opittava uutta.

    Sosiaalihuolto ei siis kestä tätä, että asiakas on kykenevä hallitsemaan oman elämänsä, ilman heidän apuaan. Tämä on ammatillisesti todella surkeaa työskentelyä. Kumma kyllä fakta tieto tai lääkärinlausunnot eivät riitä, vaan heidän usko ihmisen avuttomuuteen, voittaa kaiken.

    -gs-

    VastaaPoista
  13. Ei todellakaan osu kohdalleen. Kun äitini ja isoäitini vielä olivat hapessa, ruokalistaan kuului mm. karjalanpaistia, burgundinpataa ja kaalipataa - myös klimppisoppaa. Minä itselleni teen munakkaan kaikesta, mikä ei juokse karkuun, ja lopuista pyttistä. Tänään tosin oli ohjelmassa pippurimakrillia ja perunamuusia. Mies syö Wilhelmin grillipihvimakkaraa kylmänä. Kuten ilmenee, meillä on eri ruokalistat, koska meillä on aina ollut eri ruokailuajatkin.

    On ollut aika, jolloin minulle tuli HS (olen tamperelainen) ja Suomen Kuvalehti, mutta nykyään tipahtaa luukusta vain Aamulehti. Iltapäivälehdet löytyvät netistä. Jos olisi varaa, luukusta putoaisivat History Today ja Scientific American, ehkä myös Astronomy ja Mikrobitti.

    Joten miten tämä kaikki sopii siihen, että isäni aloitti uransa laitosmiehenä, äitini kaksisaumaajana ja isoäiti ketlaajana? Ja isäni isä Takon työmiehenä ja kotisuutarina? En ole koskaan uskonut tilastoituihin ihmisryhmiin, koska minä ja perheeni emme koskaan ole mahtuneet raameihin.

    VastaaPoista
  14. Täällä vieraillessaan isäni sanoi kerran, että mitä sivistyneempi koti, sitä paskaisempaa yleensä on. Ymmärtääkseni hän vihjasi, että kotonani oli aika sivistynyttä.

    Vanhempani hammasharjaavatkin lattialistojaan harva se päivä. Ehkä se on heistä kivaa. Heillä on kyllä oudon paljon tuttaviakin ja hattuja. Ja itse kokattuja ihmeellisyyksiä.

    Minä en seuraa sydän palaen yhtäkään kirjallisuusblogia - ellei tätä sitten lasketa sellaiseksi. Mutta minulla on erittäin ruma huippukallis käsilaukku. Sen olen saanut varakkaalta sukulaisrouvalta, ja käytän sitä, kun omasta köyhislaukustani on vetskari rikki enkä muista viedä sitä koskaan suutariin. Kallis laukku olalla kun tuolla kuljen, tunnen olevani rikas, joka yrittää näyttää köyhältä, mutta laukku kavaltaa kaiken.

    VastaaPoista
  15. Luin viikonloppuna Harjavallassa vuoden 1945 Valitut Palat ja Kotiliesiä vuosilta 1933-1935.
    10 litraa suppilovahveroita keräsin.
    Kalaa ei tullut, vesi korkealla ja 136 askelmaa joenrantaan, joka kulutti voimia.
    Olisin tehnyt kalasienirullia, mutta kun ei, niin ei. Peuranakkeja ja hirvimakkaraa (paikallista) tuli syötyä. Pakasteesta hirveä, josta grillasin saslikkia. Maronoituivat öljy-punaviini-fariinisokeri-ketsuppi-mustapippuri marinaadissa yön yli. Lauantaina peuran sisäfilettä, jonka raaputin veitsellä jauhelihaksi ja edelleen lihapulliksi. Paljon murskattua maustepippuria...

    1952 maksoi jauhelihakilo 360 markkaa ja viikonloppu Kööpenhaminassa 27.000 markkaa.

    Nahkiaiset oli Harjavallassa 50 euroo 30 kappaletta, mikä piri lieneekään.

    Miksi ravintoloista ei saa porsaankyljyksiä kuorrutetuna, tai silakoita, tai muikkupihvejä, tai makaroonilaatikkoa, tai karjalanpaistia, tai muuta vastaavaa läskisoosia kuin muutamasta erikoispaikasta.
    Kuka perustaa kotiruoka-ravintolan... jossa kerma, voi ja sokeri pääaineina, joiden ympärille varsinainen ruoka rakennetaan?

    VastaaPoista
  16. Ne monet erot

    Aidosti vaihtoehtoisia sanomalehtiä ei meillä koskaan ole ollut siinä määrin kuin Britanniassa, jossa jaottelu newspaper-of-choice'in perusteella vaikutti joskus mielekkäältä. Aikakausilehdissä ehkä paremmin, mutta kun ammattijulkaisut siilaa pois, ei valinnanvaraa sitten kovin isosti jääkään. Vaikka punavalko-otsikkoiset Apu ja Suomen Kuvalehti tuskin vieläkään samalla kahvipöydällä viihtyvät.

    Kun yhteiskuntaluokkia tai säätyjä ei kunnolla enää ole, olemme siirtyneet ikäänkuin klassisesta mekaniikasta kvanttiuteen, ihmisten dissekt...siis ihmisten väliset distinktiot on tehtävä suuremman erojoukon regressianalyysinä.

    Luulen, että kuudella sopivasti valitulla mittarilla voisi tehdä mielekkäitä luokitteluja. Blogien osalta tämä saitti lienee selvin osoitus siitä, miten huono mittari se sellaisenaan olisi, luulen etten täällä useinkaan tapaa läheistä ihmistyyppiä; mutta kieltämättä tämän blogin seuraamisen yhdistäminen muutamiin muihin mittareihin antaa vahvan tyypittelyn.

    Tilattujen tai muuten maksettujen lehtien asemesta luulisin todella luettujen lehtien olevan tehokas erotin; järjestöetulehtien tai ilmaislehtien asema tulisi oikeaksi. Itselläni esimerkiksi The Economistin läpiluku alkaa harvinaistua, sen sijaan luen heidän syötteensä päivittäin. Gramophone on kuin karkkikauppa, enää en jaksa kuolata sen herkkujen perään kuin parin kuukauden välein, pitäisi laittaa tilaus välillä katkolle.

    Suhde taustameluun ja huonevalaistukseen kertovat mielestäni paljon. En voisi kuvitella kestäväni minuuttia kauempaa kirkkaasti valaistua keittiötä, jossa television ohjelmavirta kohisisi kenenkään sitä erityisemmin seuraamatta nurkassa; silti tiedän, että miljoonissa kodeissa on sellaisia. Oma verhoilla tarkoin pimennetty työhuoneeni taas työntaa monia luotaan, vaikka häikäisemättömästi suunnatussa kohdevalossa olisi miten kätevä keskittyä olennaiseen (eli "pimeyden töihin", kuuluu vakiovitsi). On tietysti epäkohteliasta kutsua taustameluksi autossa soivaa Kissiä/Novaa/mitä niitä onkaan (Classic Radion mökellysmainoksilla rytmitetty sälä ei muuten ole paljon parempi), mutta en ymmärrä kuinka kukaan vaihtaisi kokonaisina teoksina nettiradiosta tai tallenteesta nautittavaa "klassista" sellaisiin.

    Elektroniikan käyttötottumukset eivät tee kenestäkään tumpeloa tai yli-insinööriä, mutta kieltämättä Nokian N810-käyttäjille suuntaama kysely osui oikeaan kun se aloitti taustakysymyksellä: oletko vaihtanut laitteesi väriteemaa tai taustakuvaa oletuksesta?

    PS Mitä tapahtui Kemppisen blogin laskurille site meterillä on nyt entistä komeasti suurempi lukema. Hienoa.

    VastaaPoista
  17. Hmm ja hah haaa. Mun miehellä ön samanlaisia vaatepelkoja kuin Jussilla.

    VastaaPoista
  18. Mutta kuva. Jokin DaVinciKoodi? Laskimon väristä voi päätellä ranteen kuuluneen nuorukaiselle vain "minuutti" sitten.

    VastaaPoista
  19. Jos ymmärsin oikein, tämä on tämmöinen tunnustusmeemin oloinen ketju.

    Mitä päällä tänään?
    Siniharmaa Check of Prince of Wales pikkutakki, jossa punainen efektilanka, (oman firman).
    Siniharmaavalkoinen Tattersall-paita.
    Mustat villakangashousut (Haloselta).
    Punainen villaneuleslipoveri (Stockmann), punaharmaa paisley taskuliina(Barcelonasta?) ja harmaa valkoinen rusetti(Kirpputorilta).
    Polvisukat(Corte de Ingles?), full broque oxford kengät(Tallinnasta).
    Ruotsin armeijan kalsarit, verkkopaita(Stockmannilta).
    Tavanomaiset korut, rubiineja, timantteja, spienlli ja safiiri. Bambunjuurikeppi(Vanhantavaran liike, Tukholma) ja ns.lehtipojan lakki (Oman firman)

    Mitä söin tänään?

    Aamiainen, kuten aina, pala tummaa leipää, päällä juustoa (Taleggiota), lasi piimää ja tuoremehua sekaisin, isomuki kahvia ja lasillinen maustamatonta jugurttia.

    Lounas; juustoa. Mukillinen kahvia.

    Päivällinen. Ohrapilahvia ja grillattua norjalaista lohta, sitruunakastiketta, tomaatteja. Jälkiruuaksi kanelikahvi.

    Iltanen. Pieni pala taleggiota, muutama omena. laku ja banaani.

    Mitä lehtiä luin tänään?
    Hesari,
    Mikrobitti,
    Markkinointi ja Mainonta (pari viikkoa vanha),
    Bilteman uusi uettelo,
    Glorian koti,
    Uomo (vuoden vanha),
    Suomen Kuvalehti,
    Tieteen Kuvalehti (vanha numero). (Vaimon työstä johtuen meille tulee kaikki lehdet, Aku Ankasta Tekniikan Maailmaan ja postinkantaja vihaa mietä.)

    Minkä kirjan luin viimeksi?
    Käsipuoli.
    Minkä kirjan luen seuraavaksi?
    Medusan verkko.

    Mitä vielä?
    Autoa ei ole, ei edes ajokorttia.
    Kesämökkiä ei ole.
    Fillari? Joku varasti jarrut.
    Asunto? 100 neliötä, vuokralla.

    VastaaPoista
  20. Ad Petja:

    Bilteman luettelon saapuminen on yhtä juhlaa. Ohlssonin luettelo ei ole sekään halveksittava tuote.

    VastaaPoista
  21. Laskureista puheenollen niin tämä uusi wordpress näyttää jo nyt minulle 1,200 kävijää (ollut n. 40-150/vuorokausi) eli kuukaudessa olen saavuttanut sen, minkä saavutin kolmessa vuodessa blogspotilla (heidän mukaan minulla olisi ollut 3,367 kävijää 30 kuukaudessa eli noin 112 kävijää kuukaudessa? En vaan uskonut siihen milloinkaan. Nyt minulla on siis 1,200 kävijää kuukaudessa, jos olen ymmärtänyt oikein. Ja jos oikein muistan, niin tuo Blogger antoi nuo samat 1,2 aika heti ja sitten se vain jäi ja jäi ja jäi...mutta entistä enemmän meni tekstit kaupaksi n.s. kilpailijoille.

    Olikohan se syy, etten myöskään päässyt ahdistuksestani: huomasivat, että voivat lypsiä minulta tekstejä ja niin jatkoivat kunnes tuli seinä vastaan. En saanut ääntäni kuulumaan ja jokainen, jolta kysyin apua petti sillä lailla, että lähtivät kysymään minusta (!) sitä ja tätä ja tietäähän sen, että tekevästä on aina sanottavaa: jos kysyy mm Paavo Väyrysestä jotain tuskin saa kuulla, että hän on yrittänyt ylläpitää Pohjoissuomea elävänä ja ollut pitkään EU:ssa vaan kaikki sanovat jotain jossa ivaa tai muuten vaan hauskoja tarinoita. Saapahan nauraa. Mutta jossain kohtaan on tämänkaltaiset tarinat sellaisia, että ne vievät koko elämän, ei ainoastaan osan. Kuka voi olla niin sadistinen - sitä minulla on vaikea ajatella. Tai edes niin lapsellinen.

    Samalla se on ehkä sitä, mihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota; jää muun tekemisen alle.

    Nyt meitä on kaksi, joilla on sama tilanne: tuottavia, hauskoja, osaavia ja uskaltavia naisia parhaimmassa työiässä. Ei ole mitään näyttöä, näytöt vietiin ja räkäset naurut tulivat perässä. En ole ikinä uskonut, että röyhkeys olisi sitä luokkaa mitä sain kokea.

    Se pieni ero. Kymmenkertainen.
    Elämä ei silti tule uusintana ja paras työikä meni näitä asioita selvitellessä.

    VastaaPoista
  22. Mikrobitti

    Ahaa. Jotenkin ei yhtään petjamainen lehti, jos saan sanoa, parhaimmillankin siinä asiat jää jotenkin hutaistuiksi (TM on muuten taannoisesti iPhone 3G-"testistään" päätellen saanut tartunnan). Mutta paljon on tuoteuutisia ja lehdellä on mainioita oheispalveluja (hintaseuranta, ilmaisohjelmia jne.) Pidin lehteä itseäni nuorempien lehtenä, se alkoi tulla väkisin sen nielaistua Hifi-lehden. Tuohtuneena lopetin tilauksen ja luin tiukasti Hifimaailmaa. Sitten tilasin MB:n siihen päälle, tuossa lyhenteessäkin on jotain niin valmiiksi tuttua, vaikka on pientä eroakin...

    Biltema ja Claes Ohlsson

    Jälkimmäinen kuulemma kulkee länsinaapurissa yleisesti pappadagiksen nimellä. Yksi tehokas jaotteluperuste on se, löytääkö Biltemasta hakemaansa myymälässä kulkemalla tai edes luettelon avulla. Minun täytyy katsoa siitä koneesta tai kysyä, siellä on kerta kaikkiaan toisenlainen logiikka kuin minulla. Claes Ohlsson on siihen verrattuna kovin normaali kauppa. Eroa on.

    Barcelonan Corte de Ingles muuten tuotti viimeksi pettymyksen: piti ostaa Barcelonasta tuliaisiksi Gaudi-kuvioiset ryyppylasit. Tavallisissa kaupoissa oli tarjolla muuten tukevia ja päteviä, mutta pohjassa luki IKEA Made in China. Tästä bunkkerimaisesta tavaratalosta (tai oikeastaan se on kuin Lappeenrannan kaupunginteatterin isä) löytyi nätissä paketissa kalliimpaa, mutta osoittautuivat surkeiksi teippiviritelmiksi kotimaassa. Se pieni ero!

    VastaaPoista
  23. Näyttäisi kuvassa olevan "lähes" joskusmainittu poliisikello. Itselläni oli samanlainen "radioaikaa" käyvä kapine, mutta tärvääntyi työn tuohussa lukukelvottomaksi. Kiusaantuneena asiasta menin kellokauppaan hankkimaan Citizenin vastaavan, jossa on safiirilasi. Nyt kestää, kunhan muistaa ottaa aamulla kellon ranteeseen.

    Muuten, jos ei ole kelloa ranteessa, on vähän kuin lähtisi ilman kalsareita liikenteeseen...


    - Upi

    PS. tämähän ei liittynyt varsinaiseen blogitekstiin, vaan kuvaan.

    VastaaPoista
  24. Ad Anonyymi - pakko on oikaista. Ennen vuotta 1500 puhe "Venäjästä" vaatii täsmennyksiä - Novgorod, Moskov, Kiev vai mikä. Iivana III:n ajoista alkoi Venäjän laajentuminen eli hyökkääminen itään, etelään ja länteen. Ruotsi oli nopeasti hoidettu 1500-1721. Liettuan ja Puolan lanistaminen ja eteneminen Krimille ja Kaukasiaan oli vaikeampaa, ja sitten olivat hyökkäyssodat Turkkia vastaan 1800-luvulla.

    Eli sanoisin kaikella ystävyydellä, että lauseesi, jonka mukaan enempi on lännestä hyökätty Venäjän kimppuun kuin Venäjä minnekään, on joko sisällyksetön tai tosiasioiden vastainen.

    Pohjois-Amerikan intiaaneihin kohdistui kansanmurha. Venäjän keisarikunta teki vastaavasti aikamoista jälkeä Siperiassa 1600-luvun lopulta ja Keski-Aasiassa sen jälkeen.

    Eikä pidä unohtaa sitäkään, millaisen hävityksen espanjalaiset saivat aikaan Väli- ja Etelä-Amerikassa 1500-luvulla.

    VastaaPoista
  25. Ad Omnia:

    Kuvasta piti sanoa, että täytyi kokeilla nykykameran makro-ominaisuutta, oikeastaan tärinänestoa.

    Kukkien ja sienien kuvaamiseen ei riitä syvyysterävyys niin että aihe tarjoutui luonnostaan. Ajatus oli toisella kädellä roiskaista kuva 10 sentin päästä ja sitten opitmoidan RAW suoraan kamerassa.

    VastaaPoista
  26. Arvasinkin, että Petjalta tulee tarkka analyysi vaatetuksesta, mutta Jussihan tämän sosiologisen keskustelun heti niinsanotusti kalkkeeriviivoilla - siis, hei, nuoriso - kai te niinku ootte kuullu puhuttavan kalkkeeripaperista, ja onkos kosmuskynä, vai onko se kosmoskynä (ei tarkoita sitä raflaa, jossa tietyt kuvanveistäjät ja näyttelijät dokaa, eikä sen kynää)niinku tuttu?
    Kosmuskynää kun nuolaisi ennen kirjoittamista, siitä sai akvarellimaista jälkeä paperille - no, myrkyllistähän se oli, mutta en muista, että sen nuoleskeluun kukaan olisi kuollut, niinkuin lipeäkiven juomiseen, jota ainetta kaikissa taloissa, joissa kotisaippuaa keitettiin, vähintään 1:ksi pääkallopullollinen oli.

    Mitä taas ruokaan ja luonnollisiin antimiin tulee, haluan muistuttaa kaikkia vanhan sienioppaan sanoin:
    - Opettele tuntemaan kaikki myrkkysienet, poimi vain tuntemiasi sieniä.

    VastaaPoista
  27. Mikrobitti

    Ah... Lehti oli joskus vielä harrastajalehti (kotimikroilu), jossa oli intoa ja syvyyttä. Nyt sen aihepiiri on levinnyt niin laihaksi, ettei siitä oikein saa mitään irti.

    VastaaPoista
  28. JK: "Merkittävimmät ja mieluisimmat lehdet eivät maksa rahaa."

    Helsingissä saa telineestä Yliopiston ja Tieteessä tapahtuu, kun liikkuu oikeaan aikaan paikoissa, joissa muutenkin tulisi liikuttua (tuossahan on kaksoismerkitys).

    Pääkaupungin keskustassa ei tarvitse pitkää reittiä kävellä, kun voi ladata laukkuun kymmenkunta ilmaislehteä. Vielä helpommin saa käsiinsä Metron, johon juuri sulautettiin Uutislehti 100.

    Metroa sopii ja(t)kaa, vaikka Espooseen ja Vantaalle.

    VastaaPoista