Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
7. syyskuuta 2008
Räkäjarrut II
Luultavasti partamuodin muutti ja Gilletten jättiläisomaisuuden toi ensimmäinen maailmansota ja Yhdysvaltain armeijan tilaus – jokainen rekryytti sai asepuvun mukana Gilletten partakoneen ja paketin teriä. Menekki oli kymmeniä miljoonia pakkauksia, eikä hinnasta varmaan tingitty. Niinpä mielikuvissamme doughboy eli amerikkalainen I maailmansodan sotilas on sileäksi ajeltu, toisin kuin useimmat esimiehensä.
Hiusten ajelu oli ollut tapana vuosisatoja. Sekä kasarmialueen ympärillä että taistelukentällä sotilaskurin kohteet oli mahdollisimman helppo tunnistaa hiuksettomina ja parrattomina. Jo turkin janitsaarien sanottiin ajelleen päänsä kaljuksi osoittaakseen, ettei heillä ole – vastoin ajan tapaa – mahdollisuutta vaihtaa puolta kesken taistelun; lisäksi he käyttivät kaljussa päässään pitkäksi jätettyä hiustöyhtöä, jottei vihollisen tarvitsisi puhkoa korvia ripustaessaan kohtalon kovettua päitä sopivaan paikkaan, kuten ratsun kaulaan.
Ensimmäinen maailmansota toi markkinoille Kimberly-Clarkin kehittämän välttämättömyyshyödykkeen ”sellupuuvillan” joka oli selluloosatuote. Sitä valmistettiin sotilaille kaasunaamarin sisällä pidettäväksi ja ensisiteisiin. Suomessa puhuttiin selstoffista. Sana on saksaa ja merkitsee oikeastaan selluloosaa.
Kun puhutaan teko- ja korvikeaineista, talouspaperi unohtuu. Paperissa kai ei ole sinänsä mitään erikoisen keinotekoista, mutta markkinoiden kutsu kävi puuvillapulan takia. Osa nyt elävistä muistaa vielä paperinarun, jolla korvattiin tuontituote, ja paperista valmistetun ”kankaan”.
Puuvillakankaan korviketuotteesta kehittyi kumminkin 1920-luvulla USA:ssa todellinen räkäjarru, paperinenäliina.
Maailmanmarkkinat jakautuivat pian amerikkalaisen Kleenexin (Kimberley-Clark) ja saksalaisen Tempon kesken. Suomessa G.A. Serlachiuksen toiminimestä johdettu ”serla” on muuttumaisillaan pehmopaperin geneeriseksi nimitykseksi. Sotien jälkeen Serlachiuksen paperinenäliinat eivät olleet häävejä, mutta tekniikka kehittyi, ja nyt viemärissä hajoava vessapaperi ja muut pehmopaperit, joita siis ei saa tunkea vessaan, ovat niin tavallisia, että niitä tuskin huomaa ihmetellä, nokko ihastella.
Amerikkalaisilla mainosmiehillä on jännittävä ajatus käyttää kielenvastaisia nimiä – sellaisia kuin Exxon. Merkillisesti K-kirjaimella alkavia tavaramerkkejä oli alkanut esiintyä, kun Kodak tuli markkinoille. Sana ei tiettävsti tarkoita yhtään mitään. Perässä tulivat Kleenex ja Kotex ennen toista maailmansotaa Tampax.
Patentoituja tuotteita kaikki.
Ehkä tämä on riittävä esimerkki teollisten, taloudellisten ja ympäristöongelmien mutkikkuudesta. En oikein usko, että kukaan meistä, jotka ovat edes nähneet räkäisiä nenäliinoja keitettävän muurinpadassa lipeäkiviliuoksessa, kaipailisi vakavissaan kankaasta valmistettuja liinoja takaisin varsinaiseen käyttöön.
Itse olen kumminkin sillä kannalla, että valkea liina saa mielellään asua Otto Mannisen runoudessa. Tumman puvun rintataskustakin se tahtoo nykyisin unohtua.
Joissakin taitavien ihmisten kirjoittamissa jännäreissä esiintyy hihaan työnnetty liina. Jos siinä on kohtuullisesti pituutta ja päässä paino, taitava henkilö kuristaa sellaisella ihmisen yhdellä reippaalla liikkeellä. Alan uranuurtaja oli merkillinen intialainen kuristajalahko thuggee.
Solmioista puhuttaessa tulee joskus mieleen, että sulttaaneilla sanotaan olleen tapana lähettää epäonnistuneille tai epäsuosioon joutuneille henkilöille silkkihuivin. Voi vain ihailla, miten viestin sisältö ja väline olivat yhtä!
Ja siitä tulee mieleen, että kun japanilaiset ovat jo kehittäneet paperittoman vessan (pesu ja kuivaus), digitaalista nenänkuivaajaa ei ole toistaiseksi näkynyt markkinoilla.
Nämä vähemmän mieltä ylentävät ajatukset jäivät pyörimään mieleen, kun viime perjantain radio-ohjelmassa keskustelukumppaneiden kanssa sivusimme aika lyhyesti sitä kysymystä, miksi eräät oikeastaan ongelmattomat asiat muuttuvat joissakin yhteiskuntamuodoissa vallankäytön välineiksi ja suurenkin häpeän aiheiksi.
On kuulemma korkeakulttuureja, joissa niistäminen on sopimatonta, mutta rään kirnuaminen nenässä ei. Radiossa emme malttaneet olla mainitsematta, että Erasmus Rotterdamilainen tuli kuuluisaksi myös käytösoppaastaan (De civilitate…, - suomeksi Cullainen kirja), jossa hän monen muun visun neuvon ohella arveli, että vatsan puhallus olisi peitettävä ruokapöydässä esimerkiksi kovasti yskäisemällä. Erasmuksella olikin perukirjan mukaan kymmeniä nenäliinoja. Erikoinen kaveri.
Arvaan että pelkällä partahöylällä kurissa pidettävät viikset liittyvät todella parranajokoneeseen (safety-razor). Todella isot herrat (Mannerheim; Al Capone) kävivät joka aamu parturissa.
Talvisodan aikana ”sotaparta” tuli muotiin ja sallittiin, koska vaihtoehtoja eli lämmintä vettä ei ollut. Toisaalta sotaparta on sitten pysynytkin miehuuskokeiden tunnuksena. Tällä hetkellä kai puhutaan turnausparrasta suurten kilpailujen aikana. Entiseen verrattuna poskien ja huulen pitäminen puhtaana on käsittämättömän helppoa.
Esitän arvauksen pikkuviiksistä.
Voivat olla sama asia kuin brittienglannin ”stiff upper lip” (tyyppiä Jeeves). Ylähuulen jäykistely oli tarpeen, kun viiksistä oli luovuttu (tyyppiä Jeeves). Viiksiä alettiin pitää maailmansodan jälkeen nuorelle herrasmiehelle aivan sopimattomina (tyyppiä Jeeves).
Ohuilla ja olemattomilla viiksillä pyrittiin luomaan jämäkän asiallinen virne ja vaikutelma, että rahaa on turha pyytää, vallankaan velaksi.
Samat kynänviivaviikset koristivat ennen erilaisten huijareiden ja naistennaurattajien ylähuulta. Sama syy: semmoiset viiksikarvat eivät sopineet miehelle, joka välitti vähästä. Vielä viiksettömänä aikana santsarit opettivat aliupseerikoulussa, että naaman kuuluu olla ”kuin petolinnun perse”.
Sen opin mukaan tässä on yritetty elää, vaikka muu isänmaallisuus on hiukan karissut.
= = =
(Kokeillaan paneeko Google Chrome tähän omiaan sekaan...)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Gillettejä jakoi puolustusvoimatkin ainakin vielä elokuussa 1994. Geelien kera, ihan. Kaksikkoterä liikkuvalla nivelellä ei ollut järin toimiva, vaikka tyylikkäästi muotoiltu olikin. Nythän järkevän hintaisia partakoneen teriä ei saa kuin Lidlistä ja jos johonkin höylätyyppiin kiintyykin, katoaa se markkinoilta noin kahdessa vuodessa, minkä jälkeen on hankittava uusi. Gilletten viimeisin mikälie-malli maksanee nuorehkon yliassistentin bruttotuntiansion verran.
VastaaPoistaJos jossain on vielä pesemätön nästyyki peruna vanhoilta ajoilta, säilytettäköön. Ehkä piankin voi ukin räästä kloonata uuden.
Japanilaista wc-tekniikkaa löytyy maastamme todistetusti Ranuan Japanitalolta Simojärven rannalta. Siellä kulloinenkin työllistetty innokkaasti tapaa demota hienomotorisoitua vessaa.
Ja vielä: herranjesta, eikö petolinnun puon keskellä lie kloaakki?
Tuo viimenen virke pudotti; en muista koska viimeksi olen yhtä makeasti nauranut. Piti ihan katsoa ympärilleen... että oli yksin. (En halua, jostain syystä, että minua pidetään hulluna.) Mutta jos nauru pidentää ikää, tästä taisi rapsahtaa 6 kk (= 70 tuntia yhdyskuntapalvelua) lisää.
VastaaPoistaKankaiset nenäliinat eivät ole epäsiistejä!
VastaaPoistaKuten Erasmus, omistan 40-50 kappaletta kankaisia nenäliinoja. Rupesin ostamaan niitä noin nelikymppisenä (olen nyt kuusikymmppinen), koska koin ne miellyttävämmiksi kuin hajoavat paperiliinat.
Miehellä on niin paljon taskuja, että mukana voi pitää pari silitettyä littanaa liinaa. Ne voi pian pestä muun valkopyykin joukossa. Silitän itse, tai vaimo silittää.
Suomessa liinat maksavat nykyisin sen verran, että ostan niitä muualta Euroopassa muistaessani normaalien työ- tai lomamatkojen aikana.
VEDÄT VAAN VIIKSEEN, VAIKKA MINUA KIINNOSTAISI KUULLA MIELIPITEESI ESINAHAN LEIKKAAMISESTA.ON SE JUTTUNA ISOMPI KUIN VIIKSET!
VastaaPoistaMikä siinä nyt on niin vaikeaa?
pekka s-to.
Minulla on myös kankaiset nenäliinat edelleen käytössä, joskaan ei ihan joka päivä.
VastaaPoistaTähän Sulttaanin lähettämään silkkiliinaan liittyen:
Sulttaanin ministereillä ja korkeimmilla virkamiehillä oli olkapäällään silkkiköysi, muistuttamassa ministerivastuusta.
Solmiostahan olen julkaissut kirjoituksen jos toisenkin vuosien mittaan. Yksi taitaa olla nyt blogillani.
Vaikka en Mikko I:n huumoria (viimeisestä virkkeestä) ihan ymmärrä, niin tosissani kehaisen Googlen Chromea.
VastaaPoistaLukaisin eilen arvion selaimista ja latasin sitten Chromen koneelleni.
Kuten arviossakin todetaan, erot ovat melko pieniä, mutta näppituntuma Chromessa on paras: se on ikäänkuin rakennettu "minua", so. käyttäjää varten.
pekka ässviivastolla tuntuu olevan kummallisia käsityksiä oikeuksistaan verrattuna muiden vastaaviin. Diktaattoriainesta.
VastaaPoistaGoogle Chrome - epäilemättä hyvä selain, mutta antaa Googlelle kuristusotteen käyttäjistä. (Vrt. silkkiliinat.) Kuten kirjoitin MikroPC.netin kolumnissa, Google omistaa kohta sinutkin.
VastaaPoistaTästä löytyisi paljonkin pohdittavaa, IT-yritysten pyrkimyksestä monopoliksi, mutta sunnuntai on liian hyvä päivä tällaisen spekulointiin.
Räkänokastakin mies kasvaa, muttei tyhjännaurajasta.
VastaaPoistapekka s-to
VastaaPoistaSuomenkielinen Wikipedia ei selitä ympärileikkausta yhtähyvin kun saksankielinen:
http://de.wikipedia.org/wiki/Zirkumzision
Täällä Ruotsissa (ja Suomessakin) jos niistät kunnolla, kääntyy koko yleisö tuijottaan sua. Toista se on Saksassa; saat ihan rauhassa toimittaa niistämisesi.
Joskus harvoin käytän paperinenäliinoja. Mielestäni kankaiset on parempia.
Koskahan me ollaan niin sivistyneitä, että käytetään suumme ja nenämme edessä liinaa ettei vierustoveri sais flunssatartuntaa?
Edesmennyt kirkkoherra ja lääninrovasti Veikko Vesamaa jo kauan sitten niisti kerran saarnastuolissa kesken saarnan niin tarmokkaasti kangasnenäliinaansa, että koko kirkko kaikui. Niistämisen päälle Vesamaa vielä katsoi nenäliinansa sisälle, että mitä sieltä oikein tuli ja pisti lopuksi nestuukinsa taskuunsa.
VastaaPoistaParran teologiasta
VastaaPoistaOppineen teologin mutkikkaasta vastauksesta eiliseen kysymykseeni aiheesta tiivistäisin omin sanoin seuraavaa: parta oli lähi-idän kulttuurissa aikuiselle, itseään hallitsevalle ja itsestäänselvästi naineelle miehelle annettu, enemmänkin kyse olisi parrattomuuden perustelemisesta. Lännen kirkon osalta linkki roomalaiseen virkamiehistöön. Juutalaisen perinteen ohimokiharat ovat ilmeisesti jotenkin samaa perua kuin sarvipäinen Mooses, eli peräisin vanhojen tekstien vinkeästi lukutavasta - Talmudin viisauksissa on ollut jotain siitä, ettei veitsellä turmelisi partansa reunaa, ja tämä sitten on voitu käsittää parroitetun alueen reunojen erikoiseen korostamiseen -> ohimokiharat. [Mooseksen osaltahan juttu meni muistaakseni Septuagintan ja Vulgatan linkin kautta sotkeutuneesta heprealaisesta "karan" (loistaa)-verbistä - Siinain vuorelta tulleena Mooses loisti, mutta käännösvirhe antoi lukutavan verbille "kasvaa sarvea" vrt. esimerkiksi Michelangelon Mooses-patsas]
Muuten, idän kristillisen kirkkojen pappisseminaarilaisilla on kuulemma tyypillisesti kaksi huolta opintojen lähestyessä loppuaan: saada partahaivenet tuuhenemaan ja päästä naimisiin. Pappihan voi olla naimisissa, mutta ordinaation jälkeen ei enää voi mennä naimisiin. Piispanhan täytyy idän perinteessä olla naimaton, leskikin käy (kuten esipaimen Leo).
Liinatarpeiden materiaalista
Kangas on kyllä edelleen tyylitietoisen valinta, nenäliinassa ehdottomasti. Jopa Helsingin itseään arvostavat paikat (kuten Savoy, Sundmans) käyttävät toilettitiloissakin käsipyyhkeinä kangasliinoja, näkyvät muuten käyttävän Finnair cateringin palvelua, eli niitä samoja pyyherullia, joita paremmassa luokassa lentäville jaetaan hyörynlämpiminä matkan alussa).
Paperisissakin käsiliinoissa on yllätyksensä. Nykyisin valtaosin vierastyöläisistä koostuvalle siivoojakunnalle tuntuu olevan vaikeaa omaksua tapa asettaa käsipyyhkeet niille julkisissa ym. varustelluissa toileteissa varattuihin telineisiin oikeinpäin so. tarttumisen mahdollistama halkio ottajaan päin (ulos/alaspäin). Onnistumis-% tuntuu olevan lähellä kruuna-klaavaa eli 50 %. Pahempi on se ehkä julkisista hankintamenettelyistä tullut seuraus, että paperipyyhkeiden laatu on usein niin heikko, että märin käsin tarttuessa pyyhe repeytyy ennen kuin sen saa telineestä esiin -> on opittava tyyliksi ottaa ensin pyyhe kuivin (= mahdollisesti likaisin) käsin ja sitten vuorotella vesipesun ja kuivauksen kanssa.
Kemppinen-radio-ohjelma
Odotan innolla, että Ylen tekniikka onnistuisi saamaan perjantaisen ohjelman kuuneltavaksi. Seuraan säännöllisesti kymmenkuntaa YLEn ohjelmaa podcastina ja muutamaa streamina, ja jostain syystä tämä ohjelma on ainoa, jonka saatavuus kärsii toistuvista viipeistä. Sääli.
Mielenkiintoista. Sanonta "petolinnun perse" käsittääkseni kuvaa myös ei niin erityisen viehättävää naishenkilöä. Ainakin vulgäärikielenkäytössä.
VastaaPoistaYhdessä James Bondissa (alkuaikojen kirjassa) Jameksen vuokraama japanialainen pielusgeisha ihmettelee länsimaisten isonenien tapaa kääriä nokkaeritteensä liinaan, jota kantavat muassaan. Mustan surman ensioire oli rankka aivastelu, jota vieläkin kuullessaan keskieurooppalaiset huudahtavat terveyttä toivottavia sanoja äänen suuntaan.
VastaaPoistapekka s-to ja bubu
VastaaPoistaSaksankielisen Wikipedian artikkeli ympärileikkauksesta on tosiaan perusteellinen. Joitakin lisätietoja siihenkin saa silti esim. uskontotieteen hakuteoksesta Encyclopedia of Religion (2.laitos 2005):
Aiemmassa tutkimuksessa ympärileikkaukselle esitettiin esim. seuraavia syitä: se olisi 1) ollut tapa merkitä vangit ja osoittaa näin omistusoikeus, 2) houkutellut vastakkaista sukupuolta, 3) ollut heimo- tai etninen merkki, 4) lisännyt hygieniaa, 5) lisännyt seksuaalista mielihyvää, 6) vapauttanut miehet siteistä äitiin, 7) ollut urhoollisuuskoe, 8) ollut keino uhrata osa itseä tulevan jälleensyntymän turvaamiseksi, 9) ollut symbolinen kastraatio, jolla olisi vahvistettu vanhimpien valtaa nuorisoon nähden, 10) ollut jopa kuukautisten jäljittelyä.
Nyttemmin kaikki nämä spekulaatiot on hylätty, joskin käytäntöä harjoittavat kulttuurit saattavat edelleen itse viitata joihinkin niistä.
Ympärileikkaus on kuulunut muinaisina aikoina Afrikan, Länsi-Aasian, Tyynenmeren ja Australian lisäksi jossakin määrin myös Amerikan alkuperäisväestön kulttuureihin. Sen sijaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa sitä ei esiintynyt juuri ollenkaan ennen vuotta 1870.
Tietääkseni feministinen raamatuntulkinta on viime aikoina pohtinut sitä, liittyisikö ympärileikkaus erityisesti patriarkaalisiin kulttuureihin: siinähän Jumala näyttäisi tekevän miesten kanssa liiton tavalla, josta naiset jäävät ulkopuolisiksi.
Mikä siinä nenätuotoksessa on niin arvokasta, että se pitää kääriä liinaan ja laittaa taskuun hautumaan?
VastaaPoistaPehmopaperinen kertakäyttöniistin on hygieeninen ja siisti.
"...miehelle, joka välitti vähästä."
VastaaPoistaHauskoja nämä kemppismit. Luovaa kielenkäyttöä. Käänteisiä.
Miten muuten on, kun nuoruudessani sanottiin kravatin olevan fallossymboli? Että onko se alunperin, vai onko se sellaiseksi vain tullut?
Onneksi meidän boheemien ei sellaista tarvitse pitää kuin niin arvokkaisssa tilaisuuksissa, ettei meitä sinne edes kutsuta.
Noista räkäjarruista en osaa kommentoida, mutta Kemppisen blogin etusivulle ilmeisesti "mainosmielessä" laitettu minun nimeni on väärin linkitetty-
VastaaPoista”Parta miehen kaunistus, pitkät hiukset naisen”, kansanviisauden mukaan. Makuasia, mutta miehekkäin parta on vuorokauden ikäinen. Kun naisen kämmensyrjä hyväilee heräämisen hetkellä lujaa leukaperää, raskaan silkin kahinaa muistuttava ääni on taivaallinen kukkokiekuu: kaikki on mahdollista.
VastaaPoistaKun odotin esikoistani ja olin kuukauden verran kiinnostunut vauvalehdistä, yhdessä opastettiin, kuinka hellä äiti niistää vauvansa nenän. Ei paperinenäliinalla, ei toki, eikä kankaisellakaan. Hellä äiti imee varovaisesti vauvan nenän tyhjäksi. Niin ei ketään satu ja kaikki ovat iloisia.
VastaaPoistaJa minäkin odotan, että perjantain radio-ohjelma olisi kuunneltavissa. Olin erittäin kiukkuinen, kun töistä palattuani varta vasten keitin itselleni kuuntelukahvit, ja sitten ei ollutkaan kuunneltavaa.
IK: "Erasmus Rotterdamilainen .. arveli, että vatsan puhallus olisi peitettävä ruokapöydässä esimerkiksi kovasti yskäisemällä."
VastaaPoistaEmpiiristä tietoa kansan syvistä riveistä: Joka pieruaan pidättelee, sillä on muutakin salattavaa.
Nimimerkki "Räkä ei ole arvokasta" kirjoitti: "Mikä siinä nenätuotoksessa on niin arvokasta, että se pitää kääriä liinaan ja laittaa taskuun hautumaan?
VastaaPoistaPehmopaperinen kertakäyttöniistin on hygieeninen ja siisti.
Sisustamme käymälämmekin panematta arvoa tuotokselle ja verhoan liikakiloni liituraitaan. Kyse on korkean persoonamme ja kunnioitettavien kanssaihmistemme, ei pois (silmistä) toimitettavan, arvostamisesta. Kangasnenäliinalla homma paitsi useimmiten näyttää paremmalta se etenkin tuntuu paremmalta; tosin pehmopaperi on 3-kertaisena siedettävää, mutta vähänkin pidemmän nuhastelun aikana repii kyllä ihon rikki aivan toisin kuin laadukas kangas. Kangas myös pyyhkii, ilmeisesti pintarakenteensa ansiosta, paremmin viskositeetiltaan juoksevaa jäykemmän kaman, nesteen paperi taitaa imaista paremmin.
Gilletten tuotteista
Sanokaa mitä sanotte, mutta Mach3 oli aikanaan todella tuntuva parannus. Tämä viimeisin, tärisevä 5-teräinen (varressa väritysvaihtoehtoja) on sekin oikeasti parempi edeltäjäänsä, muttei enää samassa suhteessa.
Ei ollut tilaisuutta kuunnella juttua vallankäytön välineistä. Onkohan tuo jossain webissä saatavilla?
VastaaPoistaAd Jyrki Virolainen:
VastaaPoistaKorjasin linkin. - Vierastan sanaa "mainos".
Nähdäkseni blogissa viitataan sellaisiin ei-itsestään-selviin blogeihin, joita kirjoittaja pitää mielenkiintoisina.
En linkitä kehumismielessä.
Ad Omnia: (etenkin juristeille) - kirjoitettuani äsken Virolaiselle vilkaisin linkkiäni LEGAL WATCH, joka on mielestäni hyvin hyödyllinen kokoelma.
VastaaPoistaSiinäpä oli päällimmäisenä Googleen liittyvä juttu linkin myymisestä.
Kaikkea ne amerikkalaiset keksivät.
Luotan siihen, että Suomessa tämä on syvästi epäkaupallista toimintaa.
Solmio on vapaan ja periaatteellisen miehen symboli.
VastaaPoistaMummo kirjoitti: " - - hellä äiti - -imee varovaisesti vauvan nenän tyhjäksi. Niin ei ketään satu ja kaikki ovat iloisia"
VastaaPoistaSelvyyden vuoksi niille, jotka eivät kenties tunne menetelmää: pieni vauva ei osaa niistää, ei ulospäin eikä ns. fysiologisesti (sisäänpäin). Niinpä esimerkiksi hyvin varustetuissa apteekeissa on myytävänä niistimiä, kuin nuhatipan asettamispipettejä, mutta toimivat nurinpäin. En osaa sanoa sattuuko se, mutta kaikki vauvat, joille olen toimenpidettä hoitanut, ovat olleet siitä kiukkuisia, ja päätä puistelemalla monesti estäneet yrityksen.
Ilmeisesti parhaiten olon lievityksenä toimii sipulisilpun asettaminen lautasella lähelle vauvan makuusijaa, esimerkiksi lattialle häkkisängyn viereen.
Samperisti anteeksi! Minä luin viimeisenä kappaleena
VastaaPoista"Sen opin mukaan tässä on yritetty elää, vaikka muu isänmaallisuus on hiukan karissut."
Sen kun liitti siihen, mitä edellä oli, huvitti.
Kiitos Petjalle solmioinfosta, joka päättyi näin:
VastaaPoista"Mies, joka antaa vaimonsa valita solmionsa... (...) Sen tien päässä on tilanne, jossa vaimo syöttää pullamössöä puulusikalla."
Noin alas en sentään ole sortunut. Uskoin kerrasta, kun aikoinaan tanssikurssilla Åke B pukkasi kylkeen ja sanoi, että älä anna vaimon viedä, tulee onneton elämä.
Lisäyksenä aiempaan oheiskeskusteluun: viime perjantain Kemppinen-radio-ohjelma on nyt 9.9. illalla tullut kuultavaksi nettiin, mutta ilmeisesti vahingossa Kultakuume-ohjelmaan (http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/kultakuume/)
VastaaPoista