Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
20. syyskuuta 2008
Kirvesvartta
Joku ei tuntenut sanontaa ”hyvää päivää – kirvesvartta”. Tulija toivottaa ja raskaskuuloinen puhuteltu erehtyy luulemaan toisen kysyneen, että mitäpä siinä askarrellaan.
Olen tavallisesti pitänyt sopivana kirjoittaa näitä sirkemiä niin että puhe on kolmesta asiasta, joista yksi jätetään mainitsematta. Erottaahan sen niiden kahden väliin jäävästä ääriviivasta.
Joskus uutisvirta on siinä määri hyvää päivää kirvesvartta, että iljettää. Tänään sanoi joku Vanhanen – mainitsivatko pääministeriksi – että pitäisi olla puutarhakaupunkeja kuin karviaisia pensaassa. Kohta kerrottiin, että asuntolainat alkavat ajautua kiville. Kolmanneksi tiedettiin, että autoteollisuus on ihmeessä, kun eivät kunnon autot kelpaa ostajille, vaan pitäisi olla pienipäästöistä kalua takapuolen alle.
En suoraan sanoen ymmärrä, miten nämä toiveet voi yhdistää, kun vielä aamulla sama mies kuulosti oleva sitä mieltä, että kiskojen vetäminen se vasta kalliiksi tulee, ellei nyt sitten Klaukkalaan kumminkin askarreltaisi pikajunavuoroa.
Muovikassiini pääsi tiedelehti, jonka kannessa kerrotaan, että kupillinen muroja merkitsee hiilidioksidina samaa kuin seitsemän kilometrin ajo katumaasturilla.
Televisiouutiset oli selvittänyt kyselemällä, että melkein kaikki haluaisivat asua omakotitalossa hyvien yhteyksien päässä. Kun olin lapsi, olisin halunnut asua puumajassa. Pohjanmaalla oli kuitenkin liaanipuoli huono.
Luin jostain Otto-Iivari Meurmanista, joka oli monen arkkitehtipolven ansaitun kunnioituksen kohde – aikoinaan Viipurin kaupunginarkkitehti ja sitten Otaniemen ja Tapiolan kaavoittaja.
Tähän omakotitaloasiaan haluaisin esittää oman kommenttini. Suomessa ei osata eikä ole haluttu opetella rakentamaan edes kohtuullisia kerrostaloja. Kaavoituksesta alkaen kaikki on pielessä. Ne rakennustavat, jotka omaksuttiin 1960- ja 1970-luvulla mahdollisesti Moskovasta, tulevat nyt pahasti omaan nilkkaan.
Olin 60-luvun lopulla juristina perustamassa mm. Myyrmäen asunto-osakeyhtiöitä – aina sata kerralla. Puolimatka, Haka ja Laaturakenne rakensivat.
Tiedän ettei minulla olisi varaa ilkeillä. Asun (teknisessä mielessä) omakotitalossa hyvien naapureiden kanssa keskellä hiljaisuutta, ja marja- ja sienimaat ovat muutaman sadan metrin päässä. Kun nuorempana riitti näköä ja niveliä kävelyn lisäksi hiihtää, latu alkoi omalta kuistilta ja siitä olisi päässyt sivakoimaan esimerkiksi Poriin (tosin Turuntien yli olisi pitänyt päästä). Bussille ja junalla Helsingin keskustaan menee 30 minuuttia, omalla autolla 22 minuuttia.
Olimme nuoria ja hulluja. Ostimme tontin ja suunnittelimme ja teimme tai teetimme talot itse. Nämä ovat nyt kuulemma suosioon palanneita puuelementtitaloja, joiden perusidea on luullakseni lähtöisin Bauhausista. Yleisilme on peittelemättömän rähjäinen eli siis viihtyisä.
Kun muutimme tänne, olin 29-vuotias kahden lapsen isä ja velkainen mies. Hankkeellemme lupailtiin pikaista tuhoa. On tässä ollut välillä tietämistä, mutta sitä tuhoa odotellaan edelleen.
Katselin Stakesin ja muiden speksejä vanhusten tuetuksi palveluasumiseksi. Näissä taloissa ei tarvitsisi muuttaa mitään – korkeintaan ruuvailla hantaakeja seiniin.
Eilen kaadettiin yksi liikaa innostunut koivu – pääsee ambulanssilla ja ruumisarkkuliikkeen autolla ovelle.
Kuva ei ole meidän taloistamme, vaan jonkin rakentajan (YIT tai Skanska) käsitys suomalaisesta ihanneasumisesta Kirkkonummella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mikähän on aikoinaan ollut esteenä rakentaa Helsinkiä ylöspäin. On nääs tullut käytyä Hong Kongissa. Hong Kongissa Helsingin kokoiselle pläntille on rakennettu toimistot ja asunnot riittävän lähelle työpaikkoja, joihinka pääsee julkisilla kulkuneuvoilla nopsaisen nopeasti. Hong Kongissa on liki saman verran asukkaita kuin uudella maalla.
VastaaPoistaSiellä Hong Kongin keskustasta pääsee lautalla yli lahden ja sitten pääsee junalla - Mass Transitillä.
Joka puolella Hong Kongin kaupunkia liikenne toimii useassa eri kerroksessa. Taksit, bussit ja Mass Transit toimii siellä missä pitääkin toimia, että kyytiläinen on ensisijassa ennen oman auton käyttäjiä.
Että, mikä siinä aikoinaan oli, että Helsinkiä ei ryhdytty rakentamaan ylöspäin, vaan laajennettiin rakentamista kaupungin laidoille.
Eikös se Meurman kaavoittanut myös Käpylän ja Töölön. Ja oliko se niin, että ainoat rakennukset mitkä se oli suunnitellut, olivat jossakin päin Viipuria olleet uimakopit.
VastaaPoista60-luku oli vielä sodanjälkeistä aikaa ja oli kiire rakentaa. Mutsin broidilla oli yksi rakennusfirma joka rakensi varmaan puolet Itä-Helsingistä ja esimerkiksi Kallion virastotalon yms. Kiire niillä oli, oli niitä sodan käyneitä ja muita sen kokeneita jotka tulivat tänne Helsinkiin lisääntymään - ja liepeille tottakai. Ja eihän niitä suunniteltu kestämään alun perinkään kuin sen 25-vuotta. Ja varsinkin ne 50-luvulla tehdyt, vaikka monesti olivat laadukkaammin tehtyjä, kuin ne 60-luvulla kyhätyt, olivat helvetin ahtaita asunnoiksi.
Sekin kämppä, missä meikäläisen perhe - pappa ja mamma, se systeemi siis - asui - ja jossa Lassi Nummi oli naapurina - oli niin hiivatin pieni. Istuma-amme ja vessanpytty siinä vieressä. Kädet ulottuivat melkein seinästä seinään. Lattialämmitys, joka kuivasi ilman. Koko yhtiössä oli vain kolme autoa, yksi Volga eräällä taksikuskilla, yksi Rover - se oli jo silloin vanha - eräällä eläkeläisellä ja yksi Toyota - sitä tultiin katsomaan kauempaakin - eräällä lentoemännällä. Ei niitä varten tarvinnut mitään erikoisempia paikoitustiloja tai muita systeemejä. Silloinkin käytiin töissä ja kaupoissa.
Ja kaupoista tuli mieleen, että kun tuo paikka - siis missä silloin asustin - perustettiin, niin kesti aika kauan, ennen kuin sinne tuli palveluita - minkäänlaisia siis. Esimerkiksi kun ei ollut ruokakauppaa, niin mutsi keräsi porukan ja ne perusti sellaisen: osakeyhtiö ja hommasivat sitä pyörittämään erään naisihmisen. Siellä kävivät sitten kaikki - taloja oli kymmeniä, joten asiakkaita riitti ja se kauppa eli muistaakseni 90-luvun loppuun saakka - taisi se rouva lähteä eläkkeelle sieltä jo ennen sitä - mutta nyt kun asiaa mietin, niin olisiko se siellä sittenkin.... ei taida olla. Harmi.
Meurman puhui jo 60-luvulla monesti, että mitä siitä seuraa, kun Helsingin keskustan rakennusten kerroskorkeutta kokoajan nostetaan, että mihin ne kaikki autot pannaan, jotka siellä sen väkimäärän kasvun seurauksena ajelee. Jotakinhan niissä uusissa neliöissä aina tehdään ihmisten toimesta - eikö? Ja se vastusti näitä yhteisten merenranta-alueiden rakentamista. Esimerkiksi Merihaan rakentamista. Tai Eiran rannan. Jo silloin siis, kun oli melkoisen kaukonäköinen ihminen.
Muistaakseni se meni niin, että se Töölön asemakaava on kopsattu vanhan Rooman asemakaavasta. Idea oli siellä se, että aina löytää perille, että siellä siis on helppo suunnistaa, kun jo niistä risteyksistä osaa ottaa oikean suunnan. Vastakohtana Itä-Pasilan ruutuasemakaava. Vallilassa taas, missä faija vaikka lapsena asui, on edelleen joitakin jumalattoman hienoja sisäpihoja. Mäkin olen siellä joskus asunut lyhyitä jaksoja. Faijan lapsuuden talossa - siis korttelissa - oli oikein kala-allas pihalla. Siis siellä purjehti antiikkisella 20-luvulla eläviä kaloja, ei enää modernilla 60-luvulla, kun kukaan ei silloin enää osannut hoitaa sellaisia. Olivat olleet talvellakin siinä altaassa. No kai sen joku eläinsuojelu yhdistys nyt olisi kieltänyt.
Ei olisi koskaan pitänyt alkaa rakentamaan sitä amerikkalaista autokaupunkia tälle niemelle, mutta tehty mikä tehty ja nyt sitä on enää turha alkaa itkemään.
Rakennusten rumuus on sitten kokonaan toinen juttu, mä en sellaisella juurikaan jaksa vaivata päätäni - enää. Lars Sonck on mun suosikki arkkitehti. Kun olin 70-luvulla hommissa Jätkäsaaressa, niin muistin aina ihailla sitä Sataman hallintorakennusta. Kallion kirkko on edelleen mun suosikki kirkko ja Eiran sairaala on ainakin sairaalarakennuksista hienoin - siis minusta ja täällä Stadissa siis.
No nyt niitä betonielementtejä naamioidaan kauniimmiksi. Broidin muija esimerkiksi on suunnitellut useampaankin sellaiseen lasikatteet, kuten nyt vaikka sinne Hakaniemessä olevaan Opetushallituksen taloon. Parempi niin.
Vanhanen on näitä visionäärejä. Ja republikaani, vielä oikeistosiiven edustaja. Keskustapuoluehan on se Suomen ainoa republikaaninen puolue, ne muut on sitten jonkin sortin demokraatteja - siis nykyään. Se nimi vaan siinä hämää ihmisiä, tai ainakin osaa ihmisistä. Ja Vanhasella on visio.
Jos valta ei koske laatua, niin meillä on tyhjiö ja tyhjiössä meille tarjotaan lukuja.
Jos ei ole keskustaa (puhe ei ole puolueesta), ei ole periferiaa. Ja tätä tilaa halutaan koko ajan vahvistaa poliittisin keinoin. Sillä ihmiset samaistuvat helposti keskukseen ja siksi eräät piirit pitävät parempana sellaisen tuhoamista. N-e siis. Ja siksi yhdistyminen on aina kumouksellista toimintaa.
Modernin taiteen funktio oli napanuoran katkaisemisessa traditioon - siis suhteessa siihen - jotta tulevaisuutta kyettiin hahmottamaan itsenäisemmin. Kyse oli signaalista!
Se kaikki on näiden visionäärien toimesta tuhottu jo ajat sitten. Painettu alas ja häpäisty. Ja juuri siksi koko käsitteestä pitää luopua, sillä ei tee enää mitään. Eikä voi muuta ajatella kuin että - saatanan runkkarit! Nämä kaikenlaiset vanhaset ovat juuri niitä "sosialistisen realismin" tms harjoittajia.
Vision käsitteeseen liittyy aina jotakin patologista. Leninillä oli visio, esimerkiksi.
Inspiraatio tai intuitio ovat visiota parempia - vai pitäisikö kirjoittaa korkeampia - käsitteitä. Jeesuksella oli inspiraatio ja intuitio, esimerkiksi.
Ihmisten olemusta voidaan kuvata monella tavalla. Arkkitehti voi - jos osaa ja pystyy ja uskaltaa - kuvata sitä suunnittelemallaan talolla tai asemakaavalla.
Ja siitä tuleekin heti mieleen, että minkälaista ihmiskuvaa edessämme tällä hetkellä roikutetaan?
Eikö ole outoa, että tahtokin on käsite, ja sen voi todellakin nähdä jos vain tahtoo. Uskottavuus vaatii aina siitä kirjoittamista, eikö?
Ja voihan sitä todellakin edelleen keskustella laadun kriteereistä - leikkiä vaikka opettajaa asiassa - ja merkitä sitä matkaa näillä katastrofeilla. Mutta sillä lailla saattaa erehtyä - erehtyä uskomaan - ettei tätä nykyistä talouden, oikeammin sivilisaation tilaa vastaan voitaisi enää tehdä mitään. Että se paska kuplii ja kuohuu ja ihminen ei voi muka muuta tehdä kuin ihmetellä vieressä.
Mulle on turha tulla saarnaamaan tavallisista ihmisistä ja niiden tavallisista maksuvaikeuksista. Ei siksi, että se on niin tavallista, vaan siksi, että.....
siis jos vapaus pitää määritellä, niin mikä se on se tavallisten ihmisten vapaus?
Ja se tavallisuusko synnyttää sen kokonaisen ihmisen?
Olen eri mieltä. Vaikka ei se välttämättä este ole.
1985 Haka osti OK-lihan kiinteistön Lautatarhankadulla. Se, eli n-e, halusi rakentaa siihen uuden pääkonttorinsa. N-i-i-l-l-ä oli kiire, kun n-e halusi päästä rakentamaan Sörnäisten rantatielle. Sinnekin n-i-i-d-e-n piti saada rakentaa uusi pääkonttori. N-e ilmoittaakin, että
n-e ei tarvitse Lautatarhankadun tiloja, että n-e haluaakin purkaa sen pois tieltä haisemasta. Julkisivun säilyttämisestä oli noin viisi sekuntia puhetta, tai neljä. Mikä mesta se olikaan se Lautatarhankadun mesta? Joku paska rötiskö, joka pisti tavallisten ihmisten silmään? No siellä toimi siis, sen julkisivun takana se OK-liha. Mesta jossa ei siis ollut kasvissyöjille oikein mitään kivaa. (Mä olen joskus ohimennessäni siivonnut teurastamoa ja makkaranteko mestaa, että tiedän). Mutta se on kokonaan toinen juttu. Se OK-liha oli silloin kai pohjoismaiden suurin alansa yritys. Oli ollut jo pitkään. (Karjakunta, jos nimi sanoo enemmän). Pääkonttorin pinta-ala oli 2000 m². Siellä oli uusi tietokonekeskuskin. Edustava paikka muutenkin. Jalavapintaiset seinät, hissit oli uusittu ja ilmastointikin. Se oli saneerattu niin helvetin hyvin, että se pääsi esimerkiksi Pariisissa ilmestyvään Architectureen ja Tokiossa ilmestyvään Architecture&Urbanismeen, 70-luvulla siis. Ihmettelivät oikein, että onpas vitun hieno paikka. Se hommeli oli mukana Suomi rakentaa
4-näyttelyssä 1970. Siellä oli kaikki paras - mukamas siis - tästä maasta. Haka purki sen talon.
Eikun n-e, piti sanomani.
"So it goes" is a phrase from Vonnegut's novel Slaughterhouse-Five, or The Children's Crusade. It's an expression the Tralfamadorians — a race of four-dimensional aliens — repeat whenever somebody or something dies.
http://www.youtube.com/watch?v=_4GfRQSE-Ak
Niin nehän on jo menneitä, kuka niitä muistaa, paitsi minä. Kaupunki on - siis hetkinen - siis mitä jos joku tekisi siitä tavallisesta elämästä samaa kuin mitä Einstein teki aineesta, Bellow puhui jotakin sellaisesta - tehdä rauha välittämisen ja esittämisen kanssa - siis valita korkeampia esitystehtäviä , jotta yksilö ei olisi sellainen erehdys, joka hän nyt on - fuck
VastaaPoistaRed Poppy
That linkage of warnings sent a tremor through June
as if to prepare October in the hardest apples.
One week in late July we held hands
through the bars of his hospital bed. Our sleep
made a canopy over us and it seemed I heard
its durable roaring in the companion sleep
of what must have been our Bedouin god, and now
when the poppy lets go I know it is to lay bare
his thickly seeded black coach
at the pinnacle of dying.
My shaggy ponies heard the shallow snapping of silk
but grazed on down the hillside, their prayer flags
tearing at the void-what we
stared into, its cool flux
of blue and white. How just shaking at flies
they sprinkled the air with the soft unconscious praise
of bells braided into their manes. My life
simplified to "for him" and his thinned like an injection
wearing off so the real gave way to
the more-than-real, each moment's carmine
abundance, furl of reddest petals
lifted from the stalk and no hint of the black
hussar's hat at the center. By then his breathing stopped
so gradually I had to brush lips to know
an ending. Tasting then that plush of scarlet
which is the last of warmth, kissless kiss
he would have given. Mine to extend a lover's right past its radius,
to give and also most needfully, my gallant hussar,
to bend and take.
Tess Gallagher
J.K. suomensi joskus seuraavaa; Kaupunki on ilmaisemansa inhimillisen kokemuksen kuva, ja yksittäisen ihmisen menneisyys kuuluu siihen.
Kun sä Vanhanen puutut siihen, niin sä puutut johonkin sellaiseen, mikä ei oo sun omaa. Ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan.
Lähiöt sikseen, mutta Helsingin niemi olisi voitu jättää 'vanhaksi kaupungiksi', jonka sijaintia moni ulkomaalainen turisti on yrittänyt minultakin kartta kourassa kysellä. Pilvenpiirtäjäkeskusta olisi voitu rakentaa Pasilan-Ilmalan seudulle. Siellä saisivat sijaita myös kaukojunien ja -bussien pääteasemat, metro ja raideyhteys lentoasemalle.
VastaaPoista"Mikähän on aikoinaan ollut esteenä rakentaa Helsinkiä ylöspäin."
VastaaPoistaKauneus?
Mutta ihan vakavasti, korkeissa rakennuksissa on monia ongelmia. Ne peittävät auringon (pohjoisessa varsinkin ongelma, kun se möllöttää niin alhaalla), ne keräävät tuulta ja ne näyttävät helposti rumalta.
Helsinki on maailman kauneimpia kaupunkeja ja voittaa mielestäni esim. Tukholman (joka kyllä on myös erittäin kaunis kaupunki) nimenomaan kerroskorkeudellaan.
Tietenkin lähiöt on sössitty sekä "betonopuolueen" että näiden autoómakotitalo -tollojen toimesta, mutta se on eri asia ja ratkaistavissa ainakin periaatteellisella tasolla ilman korkeampaa rakennuskantaa (toki sitäkin voisi jossain harrastaa, kunhan tiedetään mitä ollaan tekemässä)
Kari
minkä ihmeen takia pitää yleensäkään olla henkilöauto, oli sitten muskeli- tai standardimallia? en ole ikinä tätä ymmärtänyt. muutenkin pääsee kyllä liikkumaan. en ole hankkinut enkä aio koskaan hankkia moista saastapeliä.
VastaaPoistaMikähän siinäkin on, että niitä ruumisautoja näkyy nykyään niin vähän. Kyllä näkyi 70-luvulla paljon enemmän. Vaikea uskoa, että kuoltaisiin vähemmän.
VastaaPoistaSinä varmaan tunsit sen kaadetun koivun nuorena. Siis kun se oli selvästi pienempi ja Sinä nuorempi. Taisitte olla koivun kanssa vanhimmat asukkaat talossa?
Minusta on sympaattista, että joku asuu vuosikymmenet samaa paikkaa: näkee perustukset, puiden kasvun ja kaupungin, ja lopulta noutoauto ajaa oven viereen.
Ehkä olen sanonut tämän ennenkin tai ainakin ajatellut, mutta sanon taas, että kiinnostavin kirjoituksissasi on kuitenkin se neljäs asia, jota et itse huomaa.
Autoteollisuuden ympärillä on hirvittävän suuri ravintoketju puhumattakaan vahoihin kulkineisiin upotetusta pääomasta. Nopea ekologinen herätys veisi leivän aika monelta.
VastaaPoistaMikähän siinäkin on, että niitä ruumisautoja näkyy nykyään niin vähän. Kyllä näkyi 70-luvulla paljon enemmän. Vaikea uskoa, että kuoltaisiin vähemmän.
VastaaPoistaLiikkunevatko nykyään ambulanssilla?
Vai pyritäänkö nykyään mieluummin huomaamattomuuteen kuin hillittyyn tyylikkyyteen? Voi olla että naapurit pitävät enemmän ensin mainitusta.
Eteenpäin - Kari Haklin Helsinki-valokuvia 1967-77
VastaaPoista"Näyttely esittelee valokuvaaja Kari Haklin vuosina 1967-77 kaupunginmuseon tilauksesta ottamia Helsinki-kuvia. Mestarillisiin mustavalkokuviin on tallennettu rajujen muutosten myllertämän kaupungin ihmisiä ja maisemia, katoavia rakennuksia ja väistyvää perinteistä helsinkiläistä arkea sekä niiden tilalle tullutta uuden ajan elämää. Runsas valokuvanäyttely ja sitä täydentävä julkaisu ovat nostalgiaretki edistyksen aikakauden Helsinkiin - ja edistyksen varjoihin."
Todella hieno näyttely. Käykää katsomassa, miten "vanha kaupunki" tuhottiin. Aikamoisen julmettua menoa se on ollut. Valokuvat sinänsä ovat hienoja, mutta monet myös ahdistavia. Mikä ihmeen vimma ajoi esimerkiksi "Sipoon kirkon" ja Heimolan tuhoamiseen?