Tädin munista edelleen

Robert Fogel keksi ulos kirjoitetun ja näkyvä kontrafaktuaalisen metodin rautateitä koskevassa tutkimuksessaan, joka ilmestyi jo 1964.

Hän laski rautateiden taloudellisen merkityksen n. 1840-1860, pohti sosiaalisia kuluja ja mallinsi kuvitelman, että rautateitä ei olisi ollut olemassakaan. Niiden sijaan kaikki, kuten rauta, hiili, puutavara ja elintarvikkeet olisi kuljetettu vesiteitse.

Lopputulos on edelleen kuuluisa – näiden kahden skenaarion taloudellinen ero oli hiukan alle yksi prosentti.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että ero olisi ollut noin häviävä enää sisällissodan jälkeen. Tämä tarkoittaa tieteen perinteistä tehtävää, ”itsestäänselvyyksien” kyseenalaistamista.

Ajan mielelläni ja usein tarpeeseen omalla autollani. Silti minusta tuntuu, että tämä pelaaminen autoverojen, ratatöiden ja polttonesteiden hintojen kanssa on lillukanvarsien tallomista.

Myöhemmin Fogel, joka sai aikanaan taloustieteen Nobelin yhdessä Douglass Northin kanssa, herätti väärinkäsityksiä ja raivoa mutta myös mielenkiintoa ja kannatusta tulemalla siihen tulokseen, että Etelävaltojen orjuus oli taloudellisesti kannattava ratkaisu (Time on the Cross: The Economics of American Negro Slavery, 1-2, 1974).

Hän korosti pitävänsä empimättä orjuutta hylättävänä etenkin moraalisin perustein.

Tämä johtopäätös ja siihen johtaneet laskelmat herättivät aitoakin hämminkiä, koska antiikin taloushistoria, etenkin Länsi-Roman rappio ja romahdus, oli aina selitetty keskeisesti orjuudella.

Ajatus on kiinnostava. Niiden laajojen lähteiden mukaan, joihin olen itse päätynyt uskomaan ja jotka ovat hiukan ranskalaispainotteisia tutkimuksia ja yleisesityksiä suoraan eri maiden yliopistojen kurssikirjoista, clunyläinen luostariliike oli erittäin keskeinen vaikuttaja sydänkeskiajalla, kun – Braudelin sanoin – pyörät alkoivat pyöriä.

Itse sanoisin tähän, että eroaako clunyläinen luostari jollain tavalla orjuudesta?

Mieleeni ei tule mitään eroa.

Ruumiillista työtä tehtiin kovasti, ruokaa oli vähän ja se oli huonoa, ja ruoskakin viuhui. Tosin ruoskaa tanssitettiin omassakin selässä.

Ne lihavat munkit, jotka olivat uskovinaan jumalaan viiniruukkujen ja pulleiden tyttöjen joukossa, ovat paljon myöhempien aikojen kuvia ja tietenkin osittain lihavan augustinolaismunkki Lutherin tähdennyksiä ja täsmennyksiä.

Kontrafaktuaalisen tai virtuaalisen historian kirjoittajat, kuten viime aikoina Nial Ferguson, menevät joskus yli siitä, missä aita on niin matala, ettei sitä olekaan.

Tässä kohdin törmäämme kansanviisauteen tädin munista; jos tädillä olisi sellaiset, hän olisi siis setä.

Olisiko Suomi voinut selviytyä ilman Talvisotaa? Olisiko Hitler onnistunut nitistämään Stalinin hosumalla lännessä hiukan vähemmän?

Mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta nähdäkseni eivät millään tavoin tutkittavissa.

Tosiasioitten vastaisen olettamuksen mallintamista taas taloustiede ja insinööritieteet ovat käyttänet aikojen alusta.

Maantien ja rautatien hybridejä on suunniteltu joitakin vuosikymmeniä.

Olisiko nyt aika ottaa jälleen mietittäväksi rautatie, vesitie ja maantie?

Jopa Länsiväylän täyttävät venäläiset autonkuljetusrekat ikään kuin ilmaisevat, että käsillä on tuhoisa mittakaavavirhe.