Sivun näyttöjä yhteensä

3. elokuuta 2008

Snellmanin blogi

Viimeistelen kirjoitusta eli esittelyä eräästä tekniikkaa ja kulttuuria koskevasta kirjasta kilpailevaan julkaisuun (HS).

Joutuneena tästä sekä ylevöityneeseen että silavoituneeseen mielentilaan kerron, mitä merkittävää J.V. Snellmanin yhteydessä on sanottu blogeista:

”Isänmaallisuus on yksinkertaisesti sitä, että ihmiset muuttavat kulttuuriaan, pitävät sitä tietoisesti liikkeessä ja elävänä, vaativat tapojen ja lakien muutoksia, kun niiden aika on heidän mielestään tullut.”

Snellman kirjoitti yksin useampaakin aikakauslehteä ja sanomalehteä. Useimmat niistä lakkautettiin sopimattomina tai järjenvastaisina.

Snellman oli lukemani uuden elämäkerran (Raimo Savolainen, Sivistyksen voimalla, J.V. Snellmanin elämä, 1126 s., Edita 2006) mukaan hyvin harmillinen henkilö, kova riitelemään ja enimmäkseen vaikea pideltävä. Toisin kuin eräät muut kipsipäät hän oli aito suurmies ja oli myös itse syvästi tietoinen tästä piirteestään.

Joskus kuvittelen itseni kärpäseksi kattoon, kun Snellman, Lönnrot ja Topelius tapasivat samoissa lämmitetyissä huoneissa. Kaikki kolme olivat käsittämättömiä monilahjakkuuksia, mutta niin erilaisia. Snellman oli kiivas ja kiukkuinen, mutta kirjoitti viehättäviä rakkausrunoja rouvalleen. Lönnrot oli sairaalloisen vaatimaton tai sitten näytteli vaatimatonta harvinaisen etevästi. Topelius oli kaikkien aikojen senttari, joka kirjoitti mitä vain mistä tahansa ennätysajassa, ja aina hyvin.

Asiasta kiinnostunut voisi vilkaista kootuista Topeliuksen runoja. Vähemmässä kuin puolessa vuodessa hän ehti jäljitellä kaikkea merkittävämpää runoutta, mitä vain Saksassa, Ranskassa ja Englannissa ilmestyi. Prosaistina hän oli verraton. Lisäksi hänellä oli harvinainen kyky tulla toimeen hankalien henkilöiden, kuten näiden kahden kaverin ja Venäjän keisarin kanssa.

On kukaties naiivia odottaa, että nyt ilmestyisi suurmiehiä, jotka pitäisivät yllä ”sanomalehteä”, kuten Snellman ja Topelius. Heissä on kumminkin esimerkki kahdesta tärkeästä asiasta.

Mitä vaikeimmista asioista voi kirjoittaa ”sivistyneelle yleisölle”. Snellman oli harvinaisen perinpohjaisesti opiskellut mies, ja kyllä hän kirjoitti ja julkaisi katsauksia mm. Saksan filosofian uudemmista aatoksista.

Topeliusta on sanottu Suomen ensimmäiseksi lehtimieheksi. Hän aloitti 23-vuotiaana Helsingfors Tidningar –lehden avustajana ja pian päätoimisena kirjoittajana. Tuohon lehteen hän ryhtyi kirjoittamaan jatkokertomuksiaan, joista hänet muistetaan niin hyvin, ja tämä siis tapahtui samaan aikaan kun isä Dumas oli vielä vauhdissa.

Jään odottamaan, milloin Thomas Wilhelmsson alkaa julkaista hempeitä romaaneja, nyt kun hän on yliopiston rehtori, kuten Topeliuskin oli. Tunnen miehen. Ihan hyvä valinta. Hän oli nuorempana ankara sosialisti ja ”sosiaalisen siviilioikeuden” edistäjä, niin että sekin puoli on hoidettu.

…Ihmiset muuttavat kulttuuriaan…

Tuohon kohtaan sitaattia sisältyy se dynaamisuus, jonka Snellmanin kivettäjät unohtivat. Kulttuuristahan tuli 1800-luvun lopulla jotain sellaista, joka omaksutaan ja otetaan vastaan sellaisenaan, nikottelematta. Ja lakia ja oikeutta sen kuin noudatetaan.

Nyt ollaan palaamassa Snellmaniin. Jopa oikeuskansleri sanoo, että lakia (vaalirahoituksesta) olisi ollut ministeriön toimesta ryhdyttävä muuttamaan, kun se kerran oli havaittu tarkoituksiaan tavoittamattomaksi.

Selvää Snellmania.

Oikeuskansleri Jonkan kannattaisi pitää blogia, ettei minun tarvitsisi toistaa hänen lausumiaan.

Vaikka mielellänihän minä.

21 kommenttia:

  1. Joskus kuvittelen itseni kärpäseksi kattoon, kun Snellman, Lönnrot ja Topelius tapasivat samoissa lämmitetyissä huoneissa.

    Täältä löytyy.

    VastaaPoista
  2. Wikipediassakin - muistaakseni - lukee, että kumpi oli ensin, ajattelu vai kieli, eli syntyikö se kieli silloin, kun piti miettiä, vai silloin, kun piti puhua. Siitä voisi tietysti vetää noita sukupuolirooleihin liittyviä päätelmiä, mutta olkoot.

    Käytännöllisyydestä ei siinä yhteydessä - kai - mainita siellä mitään, mutta väliäkö sillä, eikö käytännöllisyys ole aina jonkinlaista julkeutta.

    Jostakin on jäänyt mieleen, että sitä Snellmania olisi kaiken kaikkiaan 16 000 liuskaa. Tosin kaikki ei olisi ihan priimatavaraa, että joukossa olisi paljon muutakin kuin Hegeliä, mutta se ei kai ole oleellista ja laatihan se Snellman latinan kielen oppikirjankin.

    Toisaalta taas, jos politiikka on melko usein teeskentelyä ja jos Snellmania voi pitää filosofina, niin eikö se edellytä, että silloin Snellman myös ymmärsi teeskentelevänsä. Ja siitä tulee mieleen, että mitä siitä Snellmanista halutaan tietää ja mitä ei.

    Mainitsemistasi kolmesta, saattaa ajatus joskus harhaantua vaikkapa heistä tehtyihin patsaisiin, tai sitten jeesustelijoihin. Ja jeesustelijoista saattaa mieleen tulla, ei suinkaan pääministeri Matti Vanhanen, vaan Jeesus tietenkin.

    Nyt naputtelen tähän erään lainauksen kirjasta joka on jo vanha - ja se kai tarkoittaa, että sen päiväys on vanha ja Stockmann maksaa sen löytäneelle 100€ . Se menee näin;

    " Erittäin mielenkiintoinen on suhde normien ja todellisuuden s.o. normeja mieltävien yksilöiden välillä oikeusnormien alalla. Oikeusnormit eivät itse normijärjestelmän kannalta katsoen perustu oikeustajuntaan eivätkä normien tarkoituksenmukaisuuteen vaan eräisiin ylimpiin normeihin, jotka perustelematta oletetaan päteviksi. Kun siis esim. tapahtuu varkaus, on se tosin rikos oikeustajuntaa ja moraalia vastaan, mutta oikeusjärjestystä vastaan se ei semmoisenaan vielä ole rikos. Sellaiseksi tulee vasta se että rikollista ei saateta lain määräämään rangaistukseen. Laki nimittäin ei sano: ei saa varastaa! vaan hypoteettisesti: jos joku varastaa rangaistakoon häntä niin ja niin. - Jos oikeusjärjestystä katsotaan sen itsensä kannalta, täytyy oikeudenkäytön tunnussanana olla: fiat justitia, pereat mundus! Mutta tosiasiallisesti lainkäyttöön kumminkin tulevat vaikuttaneiksi myöskin muut kuin puhtaasti muodolliset tekijät, siis oikeustajunta ja moraaliset, tarkoituksenmukaisuus- y.m. näkökohdat."

    Ja miksiköhän tämäkin mua kiinnostaa, eihän se.... mutta laitan tähän tämän linkin:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Kelsen

    ja jos sitä viitsii kahlata - se on suomeksi hei - niin
    tämä - "oikeuden käsitteen on tavoitettava se mieli, jossa oikeus puhuttelee niitä yksilöitä, joiden käyttäytymistä se sääntelee ja että se on sen takia määriteltävä pitämisnormiksi" ja tämän " kritiikissään Tuori ei hyväksy teoriaa perusnormista, koska se on oletettu, ei asetettu."

    eli kuka olettaa ja kuka asettaa ja sillä lailla kysyen hypähdän takaisin Snellmaniin, enkä tähän pääministeriimme, jota katselemalla vain huomaan nuo sen silmälasit, ja niistä mulle tulee mieleen sellainen ajatus, että tilaan itselleni uudet silmälasit, koska tässä eräänä päivänä löysin mutsin vanhat pokat ja ne on tehty 1924 ja ne on ihan pyöreät ja sen lisäksi ne on j-u-m-a-l-a-t-t-o-m-a-n hyvin tehty. sitä laatua ei tänä päivänä saavuteta missään. niissä on linssit mukana, mutta ne veks ja omat säädöt tilalle. nytkin niitä hypistelen hullun ilme kasvoillani heh-heh. ja siitä taas tulee mieleen, että olin katsomassa lauantaina, eli eilen tota uutta Batman-leffaa ja siinä se Jokeri poltti - en muista kuinka paljon, esim. 250 miljoonaa dollaria - rahaa ja sanoi, että ei tee sillä mitään, että bensa on halvempaa, että elämässä pitää haluta muutakin kuin rahaa. Ja mieleen tuli, että mitä se Snellman oikein sanoi, kun se oli neuvottelemassa suomenkielen asemasta Aleksanteri II:n kanssa. Ne oli kahdenkeskiset keskustelut - vai pitääkö kirjoittaa neuvottelut - ja vuosi oli 1863. Niissä sovittiin, että kahdenkymmenen vuoden siirtymäajan jälkeen suomenkielisillä oli oikeus käyttää omaa kieltään julkisissa asioissa. Eli voisi kysyä, että mitä yhtä tärkeää tässä maassa on tapahtunut sen jälkeen? Mä kans ihan uteliaisuuttani haluaisin tietää, että millä kielellä ne keskustelut käytiin. Kai se Aleksanteri osasi venäjää - vai osasiko, en nyt muista, mutta ei niitä ainakaan ruotsiksi käyty.

    VastaaPoista
  3. Asuin ensimmäisenä opiskeluvuonna alivuokralaisena osoitteessa Iso Roobertinkatu 17-19 pienessä palvelijanhuoneessa erään juuri eläkkeelle jääneen varatuomarin kodissa.

    Vasta paljon myöhemmin sain tietää, että vuonna 1828 asuivat Johan Ludvig Runeberg, Fredrik Cygnaeus ja jonkin aikaa myös J.W. Snellman samalla paikalla pihan puolella sijainneessa puutalossa.

    Nuorten poikamiesten asunto, sali ja kaksi kamaria, oli "niukasti kalustettu". Cygnaeuksella ei ollut huoneessaan muuta kuin maitoastia, kirjoja ja matkalaukku, ja hän asui sen vuoksi Runebergin huoneessa. Snellman oli tuonut mukanaan tuolin, jotta voisi istua Cygnaeuksen huoneessa silloin kun Runebergillä oli oppilaita.

    VastaaPoista
  4. ...Ihmiset muuttavat kulttuuriaan...

    tosiaankin, joskin oman lehden perustamisen sijaan on teknologian myötä siirrytty uusiin medioihin.

    Aamun HS:n etusivulla parin kaveruksen PLUP- vesifilmin> pätkässä Jeesus opettaa Jumalaa, siis vuori tulee vihdoin meilläkin Mooseksen luo.

    Pulp? Ollaanko heittämässä massat mäkeen? Siinä menee monen suvun sijoitukset mukana.

    VastaaPoista
  5. Onko Jaakko Jonkka lausunut tässä vaalirahoitustapauksessa mitään omatoimisesti?

    Rivien välistä kun näyttää siltä, että oikeuskansleri on vain reagoinut professori Virolaisen kirjelmiin. Hyvin tapoihin kai kuuluu, että virkamies vastaa hallintoalamaisten kirjelmiin.

    Jyrki Virolainen olisi huomattavasti mielenkiintoisempi blogisti kuin Jonkka, koska professori voi ottaa kantaa asioihin vapaamin kuin oikeuskansleri.

    Olisiko oikeusneuvos Kemppisellä aktiivinen, pohdiskeleva blogi? Suuresti epäilen?

    VastaaPoista
  6. Ad Annika Amnell:

    ja lsiäksi kaverit pitivät omin lupineen Cygnaeuksen puhtaita paitoja, tämä kun oli Pietarin suomalaisen piispan poika eli hyvissä varoissa ja lisäksi hyväsydäminen.

    VastaaPoista
  7. Ad sattuma omega:

    Oikeussihteeri Kemppinen piti Helsingin Sanomissa kolumnia joka maanantai, ja tointa jatkoi hovioikeudenneuvos K. vuoteen 1995.

    Puuhailua ei katsottu hyvällä, paitsi kerran, kun tahdoin hovioikeudelle lisää rahaa.

    VastaaPoista
  8. ad jussi (kumpi oli ensin, ajattelu vai kieli)

    ajatus, että pitäis viestiä, syntyi varmaan ennen viestiä.

    VastaaPoista
  9. Kemppinen kirjoitti: "Jään odottamaan, milloin Thomas Wilhelmsson alkaa julkaista hempeitä romaaneja - -"

    Toivottavasti ehkä kuitenkaan ei. Jotenkin minulla on yleiskuva siitä, että panssaripaitaista ryhtiä ja tiukkaa punosta edellyttävien alojen - kuten monien luonnontieteiden ja juridiikan - kirjoittajina merkittävyyteen yltäneille kaunokirjallinen ilmaisumuoto istuu samalla tavalla epämukavasti kuin upseerille tai papille siviiliasu taikka teollisuuslaserille lasitaide. Kaikella kunnioituksella Aulis Aarniota kohtaan, hänenkään romaanituotantonsa ei minusta ole vasta-argumentti tälle käsitykselleni.

    Historiahan taas on parhaimmillaan oivaltavaa reportaasia ja vaikuttavaa proosaa, ennen Wienin koulua filosofiakin kai oli kuin luonnostaan kaunokirjallisuuden kummi, jollei täti.

    VastaaPoista
  10. Ad Reinzi:

    Leikki sijansa saakoon - mutta oikeita juristeja on eturivin kirjailijoissa kiinnostavan vähän.

    "Oikealla" tarkoitan sellaisia kuin Kafka ja Wallace Stevens - juristin tehtävissä pidempään toimineita. Tutkinnon suorittaminen on asia erikseen ja saattoi etenkin ennen olla pelkkä muodollisuus.

    Suomessa Aapo Junkola julkaisi erinomaisia romaaneja ja erittäin hyviä suomennoksia ynnä muuta; hän jäi eläkkeelle Tampereen kaupunginviskaalin virasta.

    En laske Arvid Järnefeltiä, joka kaapaisi käräjiltä käsityöläisen oppiin.

    En laske tendenssikirjaillisuutta 8esim. hengellisiä tekstejä) enkä dekkareita.

    Edes Nurmiota ei ehkä voi ottaa huomioon tätä ilmiötä ihmetellessä - minulla on se käsitys, että hänen toimintansa juristina on ollut onneksi vähäistä.

    VastaaPoista
  11. Kemppiseltä hyvä havainto todeta , että snellmanilaisuutta ilmenee nykyisin jopa oikeuskanslerin tekemisissä. Arvostan kyllä sitä, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka on puuttunut ripeästi hänelle toukokuussa tekemääni kanteluun vaalirahoitusasiassa ja pannut tuulemaan ja vaatinut oikeusministeriöltä selvityksiä ja nyt vielä lisäselvitystä.

    Yhtä asiaa en kuitenkaan oikein ymmärrä. Kun minun kanteluni kohdistui, paitsi ministeriöön ja sen virkamiehiin, myös nimenomaisesti oikeusministereihin (Johannes Koskinen ja Tuija Brax), ei oikeuskansleri Jonkka ole vaatinut näiltä lainkaan toistaiseksi minkäänlaista selvitystä tai lausuntoa. Jonkka vain ärhentelee ministeriön vaalijohtajalle ja varmasti aiheesta. Mutta ovathan myös oikeusministerit olleet täysin tietoisia vaalirahoituslain puutteista ja siitä, ettei lakia noudateta eikä ministeriö ole millään tavallaan valvonut lain noudattamista eikä antanut riittäviä ohjeita kansanedustajille.

    Kun kummastelin Jonkalle noin 1-2 viikkoa sitten antamassani lausumassa tätä puolta asiassa, on Jonkka nyt 31.7. päättänyt tiedotteensa mukaan "varata Braxille tilaisuuden" antaa lausuntonsa kanteluni johdosta. Jää siis kokonaan Braxin omaan harkintaan, antaako hän tuon lausuntonsa vai ei!

    Tästä jo selkeästi näkyy, että jos Jonkka tulisi antamaan asiassa jonkinlaisia "pyyhkeitä", niin kohdistuvat ainoastaan ministeriön ao. virkamiehiin. Oikeusministerit, jotka kuitenkin ovat johtaneet ja olleet viime kädessä vastuussa lain noudattamisesta ja virkamiesten valvonnasta, pääsevät kuin koira veräjästä!

    Osoittaako tämä nyt sitten sitä Kemppisen mainitsemaa "snellmanilaisuutta" oikeuskanslerin toiminnassa - vai olisiko kyse vain "kiltteydestä" ministeriä kohtaan?

    (Olen käsitellyt vaalirahoituksen valvontaa lähemmin tämänpäiväisessä blogissani, joka on samalla ensimmäinen blogini)

    VastaaPoista
  12. Hesarissakin vastuttettiin tänään sitä erhettä, että kieli olisi vain viestintäväline. Siis sitä että suomen sijasta voisimme siirtyä saman tien englantiin, koska on sama millä välineellä viestin eli ajatuksen välittää.

    Kieli, ajatus ja identiteetti kietoutuvat yhteen niin syvästi, että kieltä vaihtamalla kansa kadottaa itsensä.

    Loppukulttuuri onkin sitten sen etsimistä.

    VastaaPoista
  13. ajattelematon kärpänenmaanantaina, 04 elokuuta, 2008

    Mutta mikä siinä on, että kärpänen osaa väistää lätkän. Ajatteleekohan kärpänen(kin). Resonoi mallikkaasti, että noilla nopeuksilla ja massoilla kuolen, jos osuu.

    VastaaPoista
  14. Kai se Aleksanteri osasi venäjää - vai osasiko, en nyt muista, mutta ei niitä ainakaan ruotsiksi käyty.

    Ei tainnut suomea kuitenkaan..?

    VastaaPoista
  15. Ad Jyrki Virolainen:

    Lähetätkö blogisi linkin eli osoitteen, niin mainostan sitä tässä.

    Kestää aina hetken ennen kuin lukijat hoksaavat.

    Voidaan sitten esierkiksi riidellä.

    Tällä kertaa ei ole, mistä riidellä. Olet varmasti oikeasssa.

    VastaaPoista
  16. Johan Virolainen sen linkin lähetti, tuo nimihän heittää hänen blogiinsa:
    Jyrki Virolainen sanoi...
    http://www.blogger.com/profile/11187934994389940927

    Kai sen voisi fiksumminkin kertoa, jos osais!

    VastaaPoista
  17. Jussi: Stockmann ja minä olemme sujut noitten vanhojen juustojen osalta. Sitäpaitsi olen muutenkin ollut sitä mieltä, että kauppahalli myy parempaa juustoa jos välttämättä haluaa lihoa.

    VastaaPoista
  18. Jaakko Jonkalle pisteet:
    puolueet, poliitikot ja röstösherrat olivat ja laskeneet kansan poliittisen muistin lyhyyden varaan.

    VastaaPoista
  19. Tapsa P
    "Kieli, ajatus ja identiteetti kietoutuvat yhteen niin syvästi, että kieltä vaihtamalla kansa kadottaa itsensä."
    Aikamoinen vapautumisen tila, IMO, jossa mm. kaikki nationalistiset, separatistiset ja jos kohta nurkkapatrioottiset intentiot ovat rauenneet.
    Ei mikkoalataloja, sibeliuksia, ja voi ei-nou leinoja, keskikaljabaarien moodia ... Ei identiteetin tueksi haudanryöstöjä, vainajien palvontaa. .. perinneruokia.
    Ja taas: ilman (kollektiivista)egoa valaistunut tietoisuus on mahdollinen.

    VastaaPoista
  20. Periaatteessa olen samaa mieltä RH:n kanssa.

    Käytäntö ja kokemus vain opettavat, ettei ole sellaista puhdasta tilaa, vaan oman menetetyn tilalle tulee vahvempi vieras.

    Ja sillä vieraalla on aivan samanlaiset omat isot pyhät pälä pälänsä.

    Polku puhtaaseen maahan menee toisaalla, lähempänä.

    VastaaPoista
  21. tapsa:
    "Polku puhtaaseen maahan menee toisaalla, lähempänä.

    Niin, pikkuporvarallis-itarassa kypärä-liperi-mentaliteetissa?

    Mutta onhan se totta, jos liittoutuneita ei olisi tullut 2. maailmansodan lopussa väliin eläisimme nyt varmaan yhdessä Euroopan ja Aasian "puhtaassa tilassa", jossain natsi-Saksa-suur-Suomessa, ja niiden isot, pyhät pälä pälät olivat ihan ainoat sallitut pälä-pälät..

    VastaaPoista