
Joskus ei kykene vaikenemaan asiasta niin ettei sanoisi jotain.
Kommenteista näin, että silmin nähden päivän aiheeseen ja mihinkään muuhunkaan aiheeseen liittymätön valokuva osattiin liittää tunteeseen; pursiseuralla oli pidetty muistotilaisuus, ja ehkäpä kuukausiksi riisuttujen mastojen tyhjänpäiväisyys ja Lauttasaaren vesitornin poikkeuksellinen kauneus lävistivät mieltä.
Ehkä tornin muoto miellyttää niin suuresti siksi että se muistuttaa niin kovin toista hyödyllistä vesisäiliötä, lakillista sientä.
En pidä vesitorneista, joiden muoto tuo mieleen saksalaisen käsikranaatin.
Miksi Eiffel-torni on sen muotoinen? Klotoidi on spiraali, jonka kaarevuus on suoraan verrannollinen kaaren pituuteen. Sanaa käytetään yleensä tienrakennuksessa, kun haetaan kaarteen aikaderivaattoja. Eiffel-tornin ääriviivassa on lujuusopillisesti äärimmäisen edullinen massan ja jäykkyyden suhde. Silmämääräisesti katsoen se on sama kuin tien kaarre, joka ei kallista matkustajaa.
Tornin aiheuttama tunne-elämys on raju. Moni kieltäytyy jyrkästi ja päättäväisesti milloinkaan nousemasta sinne; välinpitämättömäksi en ole huomannut kenenkään jääneen.
Huonon televisio-ohjelman ja hyvän kirjan ero on tuo sama. Huonon kuvasarjan dramaturgia on synkronoitu katsojan arvioituun matalaan tunnetasoon, ja lisäksi merkityskerrokset on riisuttu.
Tekstin ylivoima on sen ärsyttävyys.
Käsitin vasta taannoin, että elollisen olion yksi perustunnus on suomeksi ärtyvyys. Mikrobi liikahtaa ärryttyään esimerkiksi ympäristön happamuuden muutoksesta. Stimulation ja irritation on joskus sama asia.
Lukemisen ylivoima on mielen ärtyvyys.
Alan nyt ymmärtää, miksi Kalle Päätalon isä vihasi kirjoja ja lukemista. Päätalo kertoo senkin hyvin. Tavallisimmin nuorten lukijoiden ahdistelu ja häirintä kai johtuu epäilystä, että asianomainen laiskottelee. Omassa ahdasmielisyydessäni television edessä reporankana surffaileminen on tyhmistymistä mutta lukeminen ei koskaan.
Salaleuhka Päätalo oli myös isänsä silmissä eturivin työmies.
Kyllä se kirjojen kukistamishalu on pohjaltaan pelkoa. Teksti henkii muutosta eli se uhkaa omaa kenties hyvinkin huterasti rakennettua rauhaa. Siksi se on kiellettävä. (Eiffel-tornin ääriviiva kuljettaa katsetta eli aiheuttaa muutosta.)
Maon pienen punaisen kirjan lukijat eivät lukeneet kirjaa – kysymyksessä oli ilmiselvä rituaali, taikojen tekemistä. Luettiin ääneen toisille, toisteltiin, heristeltiin kirjaa. Kirja oli kuin teräase, jolla pakotettiin muita samaan suggestioon.
Hyvän tekstin merkitykset käyvät sisällissotaa. Otsikkoni on lainopillinen termi, josta mieleeni tulee nykyisin sellainen painiottelu, jossa molemmat painijat kiirehtivät luovuttamaan eli suomaan vastapuolelle luovutusvoiton. Näin kuuluu joskus tapahtuneen. Lainopissa se tarkoittaa kahdelle luovuttamista ja luovuttaminen tarkoittaa antamista.
Huonot kirjat eivät ole vaarallisia.
Hyvät ovat.
= = =
Kirjoittamisesta katso Arja Juujärvi, Manu propria, käsin kirjoittaminen Suomessa.
http://personal.inet.fi/koti/yeslake/ManuPropria_eBook_lyh_72dpi.pdf