Sivun näyttöjä yhteensä

17. joulukuuta 2005

Lumix Panasonic DMC-LX1

Piti mennä katsomaan Panasonicin kunnon kameraa, jossa on se iso Leican lasi. Jäi arveluttamaan, koska olisi täytynyt ostaa kallis salama samalla. Canonin flashi ei käy.

Digitaalisen kameran tärkein ominaisuus on, että kamera on mukana. Tämä pieni Panasonic eli Lumic on varustettu sekin Leican nimellä ja uuden tyyppisellä kennolla. Pikseleitä on 8 miljoonaa.

Hintaa oli, mutta ei tarvinnut miettiä kauan. Erikoisesti miellytti hyvin lyhyt käynnistymisaika - alle sekunnin, ja olematon laukaisuviive, sadasosasekunti. Sitten kävi ilmi, että kiinteä salama on käyttökelpoinen ja LCD-tähtäin iso ja terävä. Zoom on koklminkertainen ja laajakulma laaja. Vehkeessä on vakain, joka todellakin tuottaa teräviä kuvia kahta - tai kolmea pykälää hitaammalla valotuksella kuin käsivara.

Tosin tein hienon löydön. Clampit ovat kadonneet kaupoista. Löysin omani kaapin perältä. Clamppi on pallonivelellä ja kameraan soveltuvalla kierteellä varustettu ruuvipuristin, jonka voi kiinnittää esimerkiksi oveen tai pöytälevyyn. Se ajaa siis taskujalustan aseman mutta on käytettävissä monissa sellaisissa paikoissa, joihin pikkujalusta ei käy. On se ollut minulla auton peilissä ja puun oksassa. Itselaukaisijan käyttäminen on tietysti suositeltavaa, jos valotusaika on oikeasti pitkä.

Kokonaisuudessa oli jotain samaa kuin vanhassa (nykyisessä) R-Leicassa eli konstailematonta laatua. Usein lukemani arvostelupaikka oli täysin samaa mieltä:

http://www.dpreview.com/news/0507/05072003panasonic_lx1.asp

Yllä oleva kuva on ensimmäisiä ottamiani - ilman salamaa. Kuvakoko 16:9 on vaihdettavissa 3:2 ja 4:3 suhteeksi. Etsivät löytää flickristä vaikka mitkä määrät viimeksi kuluneen viikon aikana ottamiani kuvia, joista osa on tällä kameralla otettuja, osa Canon PowerShot G 6:lla.

Omituinen tapaus. Laite on niin pieni, että se todella kulkee taskussa. Tähänastiset pikkukamerat - myös suosittu Canonin suosittu Ixus, ovat olleet jonkin korvikkeita. Tämä on työkalu sinänsä.

Myös kuvien lataaminen on huvittavan ongelmatonta. Tarvittava teknologia on kamerassa. Sen USB-kaapelin kameraan tuleva pää on erikoinen, eli tuota kaapelia ei pidä hukata. Mutta kun kaapeli on kiinni, kamera sylkee kuvat tietokoneeseen esimerkiksi Exploreriin, josta ne on helppo poimia. Zoom Browserit ja muut alkavat tuntua vähän tarpeettomilta.

Tietysti ja totta kai käytän Photoshopia, josta on nyt liikenteessä versio CS 2. Sitä ei kuitenkaan tarvitse läheskään aina avata. Se on ominaisuuksiltaan ja kooltaan kuin vikuroiva pakettiauto, jossa on ohjaus oikealla eli toiminnot ovat juuri toisin kuin luulisi.

Irfanview on ilmaisohjelma ja riittää moneen. Sitten on sellainen kuin ThumbsPlus, joka on maksullinen halpa ja riittää useimpiin asioihin. Varsin mukava on Googlen Picata2, josta oppilaani tosin inhoten totesivat, että se ei perusta metatiedoista. Vastapainoksi se on nopea ja havainnollinen.

En tuntisi tarvetta mainostaa mitään eritysemmin, saatika japanilaista suurtehdasta. Silti tunnen tarvetta sanoa, että epäilyni pitivät paikkansa. Ehkä lasissa ei ole Leicaa muuta kuin nimi, mutta laadun totisesti huomaa. en myöskään ole innostunut automaattikameran näköisistä Nikoneista ja vastaavista. Vakavasti otettava kalusto maksaa kaksikymmentä tuhatta euroa ja nämä vakuutavan näköiset SLR-tyyppiset tuhat. Siitä voi päätellä aivan tarpeeksi.

Vapaaehtoiseen mainontaan on toinenkin syy. Pojat tekevät tutkimusta kännykkäkameroiden kuvista ja niiden vaihtamisesta. Näyttää siltä, että kännykkäkuvat tulevat nyt, jouluna, lopullisesti.

Ajattelisin, että esimerkiksi Nokian olisi viisasta kehittää softa, jolla kuvatiedoston voisi pienentää noin megaan, lähettää monimediaviestinä suoraan kamerasta. Osa käyttäjistä haluaa kuitenkin ottaa kuvia kameralla eikä puhelimella.

5 kommenttia:

  1. kiitos kommenteista. Olen hankkimassa dmc-lx1 mutta pitäisi lukea muiden kokemuksia täst mallista

    VastaaPoista
  2. Olet ostanut kameran, jossa ei ole optista etsintä ja jonka manuaaliasetusten tekeminen on yhtä hankalaa kuin kaikissa muissakin pokkareissa.
    Jossain vaiheessa kyllästyt manuualiasetusten kaivamiseen valikoista ja kuvasi näyttävät samoilta kuin miljardit muutkin kameran ottamat.

    Olet laittanut blogiisi kuvan (Pansonicin ottaman)siis.
    Tuon kuvan olisi voinut ottaa millä tahansa sadoista ellei tuhansista digikameroista. Kuvasi on tasossa, sen vaaleat alueet ovat puki, clipping näkyy ja ennenkaikkea kuvassasi ei ole mitään visuaalista.
    Miksi siis ostaa hiton kallis leikkikalu, kun ei sillä saa tämän kummoisempaa reproa todellisuudesta aikaan.

    LCD etsin ja sen mukanaan tuoma surkea ergonomia saavat aikaan miljardeja epäteräviä digikuviakuvia maailmassa vuositasolla, kamera tärähtää aina laukaistaessa.
    LCD ei kestä katsomista myötävalossa kun siihen osuu voimakas valo.
    Olematon laukaisuviive venyy, kun olosuhteet muuttuvat huonoiksi ja käytät enemmän automatiikkaa. Sadasosan viive tekee haastattelukuvaamisen ym. liikekriittisen kuvaamisen sattumanvaraiseksi.

    Dpreviewin artikkeli kertoo kameran olevan-noise noise noise- eli pahinta mitä digissä voi olla. Kuva on ryyneinä -eli ihan sama millä se on kuvattu. Mutta lukeehan kamerassa Leica ;-)

    Hyvä Kemppinen. Käytät Phostshoppia PC:ssä. Siinä se onkin kuvailemasi kaltainen vikuroiva pakettiauto. Kun koetat CS:ä macissa ---koet ahaa elämyksen. Macille alunperinkin kirjoitettu softa muuuttuu höyhenenkevyeksi ihanuudeksi. Kursorikin alkaa liikkua inhimillisesti jne.
    Älä hauku softaa vaan katso OS:ää

    Vakavasti otettava kalusto maksaa divarissa 200 euroa, sillä saa rungon ja kolme linssiä ja negaskanneri sitten muutaman satasen. Näin saat kameran joka laukeaa aina ja tekee juuri niin hyvää kuvaa kuin osaat ottaa.

    Digillä voi alkaa työskennellä hintaluokassa n. 2000E +- 500E. Silloin saat laitteen joka tottelee sinua kuvaajana. Mutta kuvaatko todella vain ylikontrastisia kuvia kahviloista? Silloin riittää mainiosti R kioskin kertakäyttökamera.

    Kuvaaja tekee kuvan. Jos näiden muovirimpuloiden antaa ottaa vallan tulee kuvista just sellaisia kuin esimerkkisi blogisi alussa Panasonicista on.

    Kunnioitan mielipiteen vapautta. varon kuitenkin itse puuttumasta juridiikan kiemuroihin kovin syvällä rintaäänellä.

    Kunnioittaen------

    Jore Puusa
    Digikuvauksen opettaja
    Kuvajournalismin ja uusmedian kouluttaja
    AD-lehtikuvaaja
    BlackStar
    jore.puusa@kolumbus.fi

    VastaaPoista
  3. Aika kritiikitön arvio. Ja dpreviewkö esittelyä käytit omana valintakriteerinä? Sehän on ymmärtääkseni valmistajan materiaalin pohjalta tehty esittely eikä mikään varsinainen testi. Enemmän kritiikkiä peliin. Siinä kamerassa on paljon hyvää ja olisin mielelläni lukenut käytännön kokemuksia sen kohinan vaikutuksesta printteihin.

    VastaaPoista
  4. Erehdyt. Ei kysymyksessä ollut arvio, arvostelu eikä esittely, vaan blogi, jossa kerroin itseäni kiinnostavasta asiasta.

    Lue ihmeessä kamerasta esim. http://www.geizkragen.de

    Ei minulla ole testitauluja eikä mielenkiintoa ottaa huolellisesti vertailukuvia. Niitä on esimerkiksi juuri dpreview'ssa.

    Puusa vasemmalla antaa väärän todistuksen. - Dpreview osoittaa kohinan ongelmaksi ISO 400 -asetuksessa. Katso artikkelia.

    Jos haluan hyviä kuvia, kuvaan isommalla digikamerallani tai M-Leicalla, Hasselbladilla tai Linhofilla. Yleensä en halua hyviä kuvia, vaan tavallisella näytöllä mukiinmeneviä, muistiinpanon kaltaisia otoksia.

    Vertailukohtanani ovat kännykkäkamerat.

    VastaaPoista
  5. Hyvä Jukka Kemppinen.
    Mielestäsi annan väärän todistuksen vastauksessani sinulle. Olemmeko siis jo oikeudessa?

    Dpreviewin artikkelin lopussa lukee-noise, noise, noise.
    Viitsitkö korkeassa asemassasi vääntää minulle rautalangasta missä väärä todistukseni esiintyy?
    Muistisi virkistämiseksi Dpre suorana quotena.
    ---
    "Conclusion - Cons
    Noise, noise, noise"
    ---
    Tuo olla pahinta mitä digileikkikalussa voi olla.
    ---
    Lopuksi kirjoitat ällistyttävimmät rivit,- mitä koskaan olen lukenut kenenkään valokuvausteksteissä.
    Hyvä Kemppinen,- oliko ikäsi 15 vai yli 50???

    Kirjoitat:
    "Jos haluan hyviä kuvia, kuvaan isommalla digikamerallani tai M-Leicalla, Hasselbladilla tai Linhofilla. Yleensä en halua hyviä kuvia, vaan tavallisella näytöllä mukiinmeneviä, muistiinpanon kaltaisia otoksia.
    ---
    Et siis halua hyviä kuvia?
    Miksi ihmeessä sitten ostat ominaisuuksiinsa nähden hillittömän kalliin kameran jos tarkoituksesi on ottaa huonoja kuvia.
    Vinkkinä: HongGong tavaratalosta saa 15 eurolla leikkaludigin, jolla saa ihan yhtä hyvän kuvan kuin blogisi alussa. Ja minä paaljon paremman, koska osaan valokuvata.
    ---
    Sinulla on siis Leica,HBL ja Linhof. Luuletko hyvä juristisetä, että kamerat ottavat kuvat, joita muut sitten pitävät hyvinä. Eivät ne ota! Kameran takana on ihminen ja jos hän osaa ajatella visuaalisesti on sama onko myllynä Linhof vai Lidl.
    Tämä keskustelu on pyöräyttää silmämunat päästäni, näin pitkälle on välinehulluus siis mennyt Suomessa.
    Suomen laissa on tai oli hiljattain seuraava katkelma:" Joka sikoja terhometsään laskee wetäköön sakkoja kaksi taleria" Toimit työssäsi alueella, joka on ajat sitten eronnut ihmisistä ja suojaa vain omistusta.
    Onko siis kalliiden kameroiden omistaminen sinulle allegoria kuvaamisen onnistumiseen.

    Jore Puusa
    hillittömän hyvä kuvaaja, jonka työkamera pysyy kasassa ilmastointiteipillä ja kolmella kumilenkillä ja
    toimii useimmiten.

    VastaaPoista