DK

Tämä on joululahja: isot DK-kirjat ovat aivan suurenmoisia ja suhteellisen halpoja. Kaikkein hienoin on “Microlife, Miracles of the Miniature World revealed”.

Tässä kohdin olen puolueellinen. Fysiikan ja biologian kautta olen viehättynyt yhä enemmän havainnosta, että “todellisuus”, jonka luullakseni jaan useimpien vastaantulijoiden ja myötäjuoksijoiden kanssa, ei ole edes kelvollinen esimerkki siitä, mitä on.

(Tosin se nobelisti Penrosen ja eräiden muiden ajatus viehättää, että oikeastaan mitään ei ole olemassa, koska myös aine ja energia ovat vain tietoisuutta, jonka takana on pelkästään informaatiota.

Ette ymmärrä? En minäkään, mutta ajattelen fysiikan kenttä-käsitettä. Sähkökenttä tai magneettikenttä ei varsinaisesti ole missään, mutta sen jokainen kohta on laskettavissa. “Kenttä” tuo mieleen jotain kaksiulotteista, kuten ilmakuvan jalkapallokentästä, mutta on konkreettisesti kolmiulotteinen.)

Kuvassa on tubuliiniproteiini, jolla on keskeinen osa hermostomme viestin kuljetuksessa, mutta samalla sen toiminnot muistuttavat hermostuttavalla tavalla maailmankaikkeuden ai ainakinarinokunnan toimintaa.

Tarkoitan arkisesti, että aistimme ja siis mielemme ova sopeutuneet kaikenlaiseen vähän alle kahden metrin mittaiseen. Näemme kengän kivellä, tunnemme herneen patjallamme. Näen hetken kuluttua kauriin pellolla ja tiaisia lennossa.

Välineitä käyttäen voimme aivan maallikkoina tutkia tähtitaivasta kiikarilla ja kenties tiedämme, että eräät näkemistämme valopisteistä ovat todellisuudessa jo sammuneet oltuaan sata kertaa aurinkoamme suurempia.  Voimme heittäytyä - varoen likaamasta vaateitamme, maahan makuulle ja nähdä suurennuslasilla tai suorastaan mikroskoopilla, että siellä on toinen maailma, jossa muurahainen on kuin liikkuva kerrostalo, ja olemme valmiita uskomaan, että ruohonkorsi muodostuu solukoista niin että jokainen solu on järkyttävän monimutkainen “tehdas”.

Mittakaavamme 1 : 1, jossa metri on metrin pituinen, on vain eräs tapaus. Astronautille tämä suuri ja salaperäinen maapallomme on huiman kaunis sininen taivaankappale. Puu on oikeastaan sahajauhoa ell muun muassa selluloosaa ja ligniiniä. Parempi vain uskoa, että nämä puolestaan ovat lähinnä hiiltä, vetyä ja happea.

DK eli Dorling Kindersley Ltd on kustannusyhtiö, joka omistavat Penguin, Random House, Bertelsmann ja muutamat muut maailman suurimmat alan liikkeet. Yhteistyö Smithsonianin ja muiden maailman johtavien museoiden ja yliopistojen kanssa näkyy sujuvan hyvin. Teksti on sen perusteella, mitä minä osaan arvioida, erinomaista ja täysi luotettavaa ja mitoitettu sopivasti muille kuin asiantuntijoille eli jos sana sallitaan maisterin tutkintoa opiskeleville virkeille ihmisille tai sitten yleistiedoistaan kiinni pitäville eläkeläisille.

Suurin ihmetyksen aihe on katoamassa olevan kirja-muodon erinomaisuus tämän hetken hienonhienojen kuvien esittämisessä. Itse käytän Kindlen e-kirjoja, koska paperille painettu versio on kumminkin sangen iso ja painava ja näillä silmillä arvostan suuresti mahdollisuutta zoomata yksityiskohtiin. Lisäksi yli 500-sivuinen loistoteos maksaa tuossa formaatissa vain 20 euroa, muutamassa tapauksessa hitusen enemmän.

Valokuvaustekniikka on nyt niin pitkällä, että kirvan jalka tai perhosen siiven yksityiskohta on teoksen sivulla 20 x 30 senttimetrin kokoisena. Kirjassa on paljon kuvia, joissa kohde (bakteeri, virus tai muu), on suurennettu kymmenen tuhatta kertaiseksi tai satatuhatkertaiseksi. Välineenä on ollut elektronimikroskooppi, luultavasti myös nykyaikainen pyyhkäisylaite, joka mittaa kohteen äärettömän pieniä sähköisiä eroja ja tietokone rakentaa näin hankituista lukemista selvästi valon aallonpituutta pienemmistä kohteista kuvan. Tuolla alueella ei tietenkään enää ole värejä. Siksi kirjan kuvat ovat väärävärikuvia eli jälkeenpäin julkaisua varten väritettyjä. 

Punaiset verisolut, joita elimistö tuhoaa noin miljoona kappaletta sekunnissa, ovat todella kauniita, puhumattakaan hermoston kantasoluista.

Näin kovasti kehumani kirja on sellainen, että jos Samuel Beckett olisi elossa ja vireessä, hän jättäisi kokonaan kirjoittamatta konstikkaan kirjansa “Millaista on” ja katsoisi kirjasta. Mokomakin.