Mielessäni puikkii kirjoitetun ja valokuvatun säilyttäminen. Tämän blogin hakuruudun avulla löytyy todella paljon, mutta sitten taas pelkästään Helsingin Sanomissa vuodesta 1985 julkaistua tekstiä on näemmä pari tuhatta sivua, ja lehden “aikakoneella” se on suhteellisen vaikeakäyttöistä. Ja siellä on yhtä ja toista reaalisosialismin kaatumisesta, EU:in liittymisestä, kasinotaloudesta ja niin poispäin.
Taka-ajatustani en maininnut. Minulla on tunne, että erittäin laaja tuotantoni on muun ohella dokumentti omasta henkisestä taantumisestani ja samalla, ainakin blogin ajalta, hyvin suuren lukijamäärän mielenkiinnon suuntautumisesta.
En ole kirjailija enkä journalisti, koska ainakaan 20 vuoteen en ole saanut enkä pyytänyt penniäkään teksteistä, mutta olen saanut pari palkintoa. Tausta on selvä. Vaikka säästöjä ei ole, professorin eläke on hyvä. Omasta mielestäni olen yhden miehen vapaaehtoisjärjestö.
Vot perkele.
Olin sanonut tietokoneliikkeen asiakaspalvelun tyypille, että 10 vuotta käyttämäni iMac, jonka kovalevy on vaihdettu kokonaan teran SSD-levyksi, miellyttää minua etenkin ison ja hyvän näyttönsä takia (Retina 27 tuumaa).
Kaupasta saamani neuvo oli, etten tarvitse mitään toista enkä uutta konetta. Joten halvalla päästiin. Otin laatikostani desinfiointilappusen ja paineilmapullon, ja nyt hiiri ja näppis toimivat hyvin.
Kokemus oli ilahduttava. Menin ikään kuin kauppaan ostamaan leipää (saaristolaislimppu), ja kaupassa sanottiin, että ette te mitään limppua tarvitse. Kai teillä on kotona vielä näkkileipää, kun viimeksi ostitte kaksi isoa pakettia.
Taka-ajatus on sekin, että oman arveluni mukaan Suomen st-muutos oli viime vuosikymmenien pahimpia virheitä. Toisin kuin poliitikot en halua yrittää nimetä poliitikkoja enkä ministereitä syyllisiksi. Ainakin covid ja Ukrainan sota olivat asioita, jollaisia kukaan ei voinut arvata. Ja lisäksi tämä Trump, joka näyttäisi soveltavan 1880-luvun liiketapoja.
Lineaarinen johtopäätös on, että eläkeikä nousee 70:en. Se muuten oli virkauralla itse aloittaessani tuo 70, ja havaintojeni mukaan eräille liian korkea, monelle turhankin matala. Sotien jälkeen 75-vuotiaat eläkkeellä olevat oikeusneuvokset ratkoivat vähin äänin huomattavan mutkikkaita maanhankinta- ja sotilasvamma-asioita, joissa onnistuminen oli yhtä suuri saavutus kuin sotakorvausten maksaminen.
Eräskin tätini mies sai Impilahden metsistään kultareunaisia obligaatioita, joiden avulla hän onnistui ostamaan hienonhienon IFA-merkkisen auton 50-luvulla…
On ammatteja (palomies jne.), joissa ei kyllä jaksa vanhaksi. Itse olen nyt 80, ja väittäisin jaksavani opettaa esimerkiksi historiaa tai latinan kielioppia esimerkiksi 10 tuntia viikossa. Sen asian ääressä kuokkineena luulisin, että yläasteen matematiikan harjoitustehtävien laatiminen ja oikeiden vastausten lopputulosten kirjoittaminen vihkosen liitteeksi A onnistuisi 70 vuotta täyttäneeltä. Sanovat että aivot kuluvat, ellei niitä käytä.
Ennen oli sellainen tapa, että jos matematiikka rupesi takkuamaan ta saksa tuotti vaikeuksia, laskettiin tuhat harjoitustehtävää ja opeteltiin saksan kielioppi ulkoa, etenkin epäsäännölliset substantiivit ja verbit sekä artikkeleiden rektiot.
Yksi puuttuu. Harva osaa käyttää tietokonetta. Olen vastannut kollegan kysymykseen, miten saisi tenttitulokset sisältävästä lapusta viivat pois, eli siis huomannut, että hän käytti kirjoittamiseen Exceliä, koska Wordista (tai Pagesista) hän ei ollut sattunut kuulemaan.
Ja miksi muuten omassa väitöskirjassani oli niin paljon kirjoitusvirheitä…? Kiire oli kova vastaväittäjien takia. Kun soitin “kustantajalle” vajaan viikon kuluttua käsikirjoituksen jättämisestä levykkeillä vuonna 1991, sieltä sanottiin, että tämä tiedostomuoto *.zip oli heille tuntematon ja he yrittivät tavoittaa sen maahantuojaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti