Fossiili

 Arkeologian oppiriidat ratkeavat hautausmaalla. 

Vasta kun edelliset oikeiden tutkimustulosten löytäjät on saatu kuoppaan ja pantu kivi painoksi päälle, vuoron saa seuraava “vallitseva mielipide”. Tapaamme opettaa, että tiede on falsifioitavissa eli vääräksi osoitettavaa tietoa. Tieteen historia puhuu toista, myös luonnntieteissä.

Tämä on tiedetty lähes siitä asti, kun eräs “herrasmies” osti lähes 200 vuotta siten parilla pennyllä nuoreen tytön meren rannasta löytämän hyvin kummallisen esineen ja piankin ilmoittautui sen kanssa maailman edelleen arvovaltaisimman tieteellisen seuran jäseneksi.

Nuoren henkilön nimi oli Mary Annings. Pienestä pitäen Englannin Dorsetin rantarinteillä telmineenä hän oli ottanut tavakseen tuoda mukanaan “erikoisuuksia”. Ninpä lähikylän pubin oven edessä myytiin hengen pitimksi ammoniittejä ja trilobiittejä. Ennen perheenisän mehetymistä tuberkuloosiin Anningsin puodista myytiin hyvin monenlaisia fossiileja, ja Mary itse oli alkanut saada aivan hiukan mainetta löydettyään hirmu vanhoja eläinten luurankoja ja opeteltuaan vertailevaa anatomiaa enemmän kuin juuri kukaan muu aikalainen.

Voi olla syytä palauttaa mieleen, että Sir Charles Lyell, geologi, oli Darwinin ystävä, ja Lyell oli käsittäessään maaperän ja kallioiden kerrostumisen keihäänkärkenä, kun maapallon iän määrittely alkoi irrota Raamatussa mainitusta. Mutta Anningsin löytämät kadonneiden eläinten luurangot toivat puheeksi sukupuuton. Ennen oli ollut eläimiä, joita ei enää ole.

Lukemani mukaan edelleen on ihmisiä, joiden käsityksen mukaan muinaisjäännäkset ovat Jumalan asettamia ansoja ihmisen aidon uskon koettelemiseksi. Silti luonnontieteissä lasketaan, että maapallon ikä olisi 4.5 miljardia vuotta.

Minua ei niinkään kiihdytä tera- tai jurakausi, jolloin hirmuliskot liikuskeleivat vain kuollakseen aikanaan Jukatanin meteoriitin iskuun, kuten melkein kaikki muukin elollinen pallollamme. Uskomaton oli ensimmäinen eli hadeeinen eoni, jolloin kuu oli paljon lähempänä maapalloa niin että varmaan tukka olisi noussut pystyyn - jos siis elämää ja tukkaa olisi ollut - pelkän vuorovesi-ilmiön vaikutuksesta, ja maapallon pyörimisnopeus oli noin kuusi tuntia vuorokaudessa. 

Entäpä sitten? Johan siitä on aikaa.

Sellaiset alat kuin lainoppi tai historia poikkeavat suuresti tieteistä. Englannin kielessä luonnontieteitä tarkoittaa sana “science”. “Luonnontiede” on huono käännös, koska esimerkiksi fysiikan ja kemian kuuluminen “luontoon” oli 1800-luvulla vain jumaluusopillinen ajatus, ja biologian yhteys kemiaan löytyi paljon myöhemmin. 

Merkittävä enemmistö yliopiston professoreista oli tullut siihen tulokseen, että mitään ainetta ei ole olemassa, energiaa vain. Friedell on luonteenomaisen älykkäästi kytkenyt tuon tirdehistorian vaiheen taiteeseen nimittämällä sitä impressionismiksi ja osoitamalla pääjehuksi saksalaisen kielialueen Ernst Machin, jonka sukunimi elää edelleen mittayksikkönä (äänen nopeus).

Ennen vuotta 1900 tunnettiin sähköisiä ilmiöitä, mutta mitä sähkö (ja magneettisuus) ovat, se oli lievästi sanoen epäselvää. Ehkäpä kaikkien tuntema tarina Benjamin Franklinin kokeesta leijalla ja metalliavaimella on jopa totta. Olisi käsitetty, että salamanisku ja siis ukkonen ovat sähköisiä ilmiöitä. ‘’Sähkö” eli elektroniikka puolestaan liittyy sanana meripihkan nimitykseen. Tuo veikeä ja koruna haluttu aine vetää pintaansa esimerkiksi untuvia, kun sitä on kotv hiottu vaikkapa kankaalla. Salaperäistä! “Magneetti” puolestaan on jo antiikissa hyvin tunnettu sana, paikannimi nykyisessä Turkissa ja luonnostaan rautaa puoleensa vetävä kivi, jonka tausta on monimutkainen kertoa; maapallohan on magneetti eikä tämä paikka olisi kuuta kummempi ilman magneetikenttää.

Tieteessä hämmästyttää toisinaan muutoksen hitaus. Vielä enemmän hämmästyttää lukkoon lyötyjen “tosiasioiden” sitkeys, joihin mikään ei tunnu purevan. Yleisessä tiedossa esimerkiksi on, että Tšings-kaani oli yksi historian suurimpia hirviöitä, raakalainen ja murhaaja. Yleisessä tiedossa ei ole, että hän loi kummallisella ja hyvin pienellä armeijalla maailmanhistorian kaikkien aikojen suurimman yhtenäisen valtakunnan ja kohensi merkittävästi myös pienten ihmisten oloja, antoi avata silkkitien Japanin mereltä Kiovaan ja muodosti sen vapaakauppa-alueeksi ja oli lisäksi hyvin luultavasti merkittävä tekijä välittäessään takapajuiseen Eurooppaan ilmiöryhmän, jonka nimeksi olemme panneet “renessanssi”. Maailman mullistanut tykin käyttö näyttäisi olevan myös mongolien peruaa; heillä oli ruuti hyppysissään ja lisäksi kyky käsitellä jotain, mikä muistutti “kreikkalaista tulta”, palavaa nestettä, jolla voi poittaa vihollisen laivoja.

Hänen pojanpoikansa Kublai-kaani muuten on yhtä kuuluisa, kukaties Coleridgen runon vuoksi. Tuo runo on antologioiden perusainesta, ehkä siksi, että tunnelman romanttisuus peittää sopivasti sisällön vähyyden. 

Suositellaan Italo Calvinon romaania “Näkymättömät kaupungit”, jossa Marco Polo kertoilee Xanadussa Kublai-kaanille toinen toistaan villimpiä tarinoita maailman matkoiltaan.

Vanhasta muistosta me suomalaiset emme yleensä pidä vihjauksista “mongolin” piirteisiimme. Outoa!  Ennen suurvaltaa he oliva keksineet hevosen, joka sitten mullisti myös Välimeren seudun historian. Ja Kublai-kaani rakennutti laivaston, joka oli monin verroin suurempi ja parempi kuin kakkien Euroopan maiden laivastot yhteensä. 

Boltzmann hirttäytyi Kaliforniassa Berkeleyssä, jossa hän vieraili usein fysiikan professorina. Sekä siellä että kotona Saksassa hän esiintyi myös suurelle yleisölle.

Hän siis oli fysiikan professori, mutta tiedemiesten vaalimassa nokkimisjärjestyksessä hänen yläpuolellaan oli vielä kaksi miestä ja lisäksi epämääräinen joukko. 

Tieteellisiä vallankumouksia, joita on verrattava jalkapallohuliganismiin, on tapahtunut muutama sadan vuoden aikana. Suosikkini on tarina Gödelin toisesta lauseesta. Maailman paras matemaatikko Hilbert poistui kokouksesta itkien vuonna 1930. Virheellinen ja riittämätön muotoilu Gödelin siellä esittämästä on, ettei kaikkia matemaattisia teorioita (oikeastaan väitteitä tai totuuksia) voi todistaa oikeiksi matemaattisesti.

Omalla tavallani kirjoittaisin tämän: on todistettavissa, etteivät kaikki totuudet ole totta. 

Tämän Boltzmannn vastustajat ilmoittivat vielä noin 1902, ettei atomeja, elektroneja eikä molekyylejä ole olemassa. Parikymmentä vuotta myöhemmin alkoi vakiintua puhtaasti järjenvastainen ajatus, että esimerkiksi valo n sekä aaltoliikttä että hiukkasia, joilla tosin ei ole massaa. Sitten tulivat kvarkit ja jälleen hiukan pyöristäen tieto, että kvantti voi lolla samanaikaiesti kahdessa eri paikassa. Usea varmaann tuli atelleeksi, ettei syy ja seurauksen suhde liiioin voi olla se, mit muutamia tuhansia vusia oli ajateltu. Ja tieteessä pn kiusalisia aukkoja kutn käsitys siitä, mitä on painovoima ja mtiä elämä. Tsi kuinka monta numra on olemassa.