Kumpi ompi

 Luin Jani Kaaron uutuuskirjan "Massahysteria".

Suosittelen sitä teille.

Viis minä siitä, oliko se aivan niin suurenmoinen kuin Hesarin arvostelu väitti. Itse sain siitä yhden uuden ja yhden erittäin mielenkiintoisen ajatuksen. Se on paljon. 

Kirja tulee saamaan palkintoja, ja se on hyvä se.

Koska kirja on pätevä ja asioita on paljon, arvaan että te, lukijat, pysähdytte hiukan eri kohdissa tuumimaan että kas - tuota en ole tullut ajatelleeksi. Ja tämä taas riippuu omasta taustastanne.

Siitä otsikko ja kuva. Vanha laulu on tyhmä mutta hauska: kumpi ompi parempi, pusu vaiko baakelsi…

Tyhmyys on siinä, että vastaus on niin selvä, joskus toinen, joskus toinen.

On hauska lukea esimerkiksi, miten tietoisesti valheellinen propaganda kehitty US:ssa I maailmansodan aikana osittain silloisen presidentin Woodrow Wilsonin toiveesta. Amerikkalaisten enemmistön mielialoja ja ja mielipiteitä oli muutettava, jotta maa voisi liittyää sotaan Saksan keisarikuntaa vastaan. Tuon pyrkimyksen perusteet olivat osittain sotilaallisia, ja ne tuottivatkin tuloksen.

Kun sota sitten yhtäkkiä päättyi marraskuussa 1918, eräskin propagandatehtävissä mukana ollut henkilö sai nerokkaan ajatuksen. Mitä jos samoja keinoja käytettäisiin  tavaroiden myymiseen Amerikassa amerikkalaisille. PR eli markkinointi oli keksitty. Menestys oli suunnaton, ja ihmiset alkoivat ensin siellä ja aika pian Euroopassakin ostaa selvällä rahalla kaikenlaista, mitä he eivät oikeastaan tarvinneet. Jopa Henry Ford joutui peräytymään ajatuksistaan, koska kilpailijat osoittivat, etteivät ihmiset halua ensisijaisesti hyviä ja toimivia autoja, vaan näennäisesti hiukan hienompia autoja kuin naapurilla on.

Minulle henkilökohtaisesti muuan esimerkki tuosta ajattelustaon Mustang, joka oli tosi hienon näköinen mutta hengenvaarallinen, koska se alkeellisten iskunvaimentimien ja ja surkean pyöränripustuksen taki heitti vetävät takapyörät pikku töyssystäkin ilmaan, kääntyi poikittain ja meni metsään.

Olen ymmärtänyt, ettei nyt kiinalaisomisteisen Volvon johdonmukainen turvallisuuteen ja kestävyyteen panostaminen tehoa amerikkalaisiin eikä moniin muihinkaan tänäkään päivänä. Joskus kiusoittelen ihmisiä sanomalla pokkana, että Toyota Corolla on maailman paras auto. Kun avaimesta kääntää, moottorikäynnistyy.. Aina. Ja kärry kestää ainakin parisataa tuhatta kilometriä nikottelematta. Vastaus on aina sama: mutta kun se on niin persoonaton. Niin on.

Koska rakastan myös vanhentuneita puujalkavitsejä - kuuluisa suomalainen tenori mainosti ennen sotia Suomen Kuvalehdessä eräitä savukkeita korostaen, etteivät ne mitenkään rasita hänen kurkkuaan, Ihmettelijöille hän sanoi, että hän puhui totta, koska hän ei tupakoi ollenkaan. Joten Sevilla ei karhenna hänen kurkkuaan. Mikä oli todistettava.

Tämä on siis esimerkki propagandasta.

Ja minua mietityttävä ongelma on tässä: olen käyttänyt suurimman osan elämääni tuomioistumissa, joiden pyrkimys on ohjailla lainkäyttöä, ja lisäksi olen istunut eduskunnan valiokunnissa asintuntijana. Yli viisikymmentä vuotta minua on häirinnyt, ettei valtiolla edes ole elintä eikä se käytä konsultteja selvittääkseen, mitä lain muutoksilla todellisuudessa on saatu aikaan. Muistan esimerkiksi, kun olimme opetusministeriön virkamiehen kanssa täysin eri mieltä siitä, onko VHS-kasettien ja juuri käyttöön tulleitten DVD-levyjen suojaaminen häiriöraidoilla luvatonta kopioimista vastaan elämän ja kuoleman kysymys. Arvoisa ministerin mies voitti. En muista nähneeni missään edes rivin mainintaa, kun noin kahdessa vuodessa kävi ilmi, että tekijänoikeuksista kimeimmin huutaneet suuryhtiöt eli tallenteiden tuottajat olivat vähin äänin luopuneet näistä teknisistä keinoista.

Jos haluatte nähdä rikollisen kuvanauhan, kaapistani löytyisi . Pena Pajukallio teki sellaisia Peter von Baghille ja minulle. Voi voi. Molemmat ovat kuolleet - ja lukemisen taantumisesta huolestuneet eivät edes huomaa, että myös vakavasti otettavien elokuvien suosio laskee laskemistaan. Epäilen, ttä syy on, kuten Jani Kaarokin antaa ymmärtää, asiakkaan korvien välissä.