Vuonna 1972 kävimme tämän kiinteistön ostamisen jälkeen nauttimassa Mustanaamio-juomaa Yrjönkadulla baarissa. Itse otin lisäksi Eskimo-jäätelötikun. Olin totuttanut itseni tällaiseen ylellisyyteen auskultoidessani noihin aikoihin Annankadulla Espoon tuomiokunnassa.
Siitä joukosta ei ole varsinaisesti enää liikenteessä muita kuin minä. Paremmin alueen alkusyntyä muistanut arkkitehti mainitsi itsekin hiljan tavatessamme nimeltä herra Altzheimerin.
Niinpä voin ketään häpäisemättä mainita, että kuvan talot ovat noin merkillisen lähellä toisiaan siksi, että naapuri oli käynyt heinäkuussa omin nokkinensa siirtämässä mittakeppejä eli siis taloaan lähes kymmenen metriä juuri ennen kuin perustusten kaivaminen alkoi. Kunnan rakennusvalvoja ei pannut sitä pahakseen, kumma kyllä. Itse olin tyhmä ja naapuri röyhkeä.
Mutta kuvasta näkee, että valesokkelia ei ollut vielä keksitty, ja outo erkkerini taas on kivijalkaa vailla, pelkkien kehäpalkkien varassa. Se sattuu olemaan edelleen paikkani, jossa on mieluisa mutustaa välipalaa ja pitää samalla silmällä rastaita ja tiaisia.
Vaikka suunnittelemassa oli eteviä henkilöitä, saatiin ihan vahingossa hyvä talo. Näitten pilari-laatta -tyyppisten puuelementtitalojen pahin vika ei ollut tasakatto. Ajatus oli peräisin Saksan 1920-luvun Bauhausin uudistajilta. Saksan ilmastossa tasakatto on ihan toista kuin meillä.
Ongelma oli toleranssit. Talot oli kasattava noin puolen sentin välyksin. Suomalainen kirvesmies ei ollut kuullutkaan puolta tuumaa täsmällisemmästä työstä. Sellaiset toimet eivät kuuluneet timpurille, vaan mallipuusepälle. Katsokaapa “talonpoikaisantiikkia”. Kaapit ja huonekalut ovat yleensä kelpo työtä, mutta aika krouveja. Ja muualla Euroopassa oli ammattilaisia, joilta intarsiat ja ties miten ihmeelliset helmiäisupotukset onnistuivat noin vain.
Meille sattui sellainen Kettusen porukka, joka teki erittäin tarkkaa työtä. Kun uusimme kaikki putkistot noin viisi vuotta sitten ja otimme seiniä ja kattoja auki, ihmettelin etenkin kuivia eristeitä; tietysti ne nyt vaihdettiin, sillä olivathan ne painuneet hiukan kasaan.
Lapsuuden kodissani näki, miten ennen rakennettiin. Kaksikerroksisen talon ullakon eristeenä oli kutterinlastua, paljaaltaan. Opettelin siellä polttamaan tupakkaa. Ja opin. Outoa ettei tullut tulipaloa.
Suomalaisen arkkitehtuurin suuri saavutus oli ns. rintamamiestalo. Sellaisten suunnittelu alkoi Talvisodan aikana Viipurin seudulla, ja mukana olivat pian kaikki maan parhaat nimet. Sellaisen talon pystyi rakentamaan itse ja kavereiden kanssa, vaikka ei osannutkaan. Ja materiaaliksi kävi lauta tai hirsi, ja jos halusi hienostella, seinät saattoi rapata. Katteena oli meillä maalla tervapahvi.
Sekä vanhat talonpoikaistalot että suuri osa rintamamiestaloista pilattiin 1970-luvulla rakentelemalla elintasosiipiä ja muita vasikoita. Pakkohan se vähän oli, koska vanhoissa puutaloissa ei tyypillisesti ollut juoksevaa vettä eikä viemäriä, ja talot olivat hataria. Pohjalaistalossa asuttiin tyypillisesti pirttiä ja yhtä kamaria, ja yhdeksän huonetta oli talven kylmillään ja kesän käyttämättöminä.
Heikkolaatuisen rakentamisen syyt ovat jokseenkin selviä. Sata vuotta sitten maaseudun köyhyys oli polttava ongelma - ns. tilaton liikaväestö. Sotien jälkeen “maaltapako” oli imelästi myös ylioppilasaineiden otsikkona kerran toisensa jälkeen. Ihmiset mokomat eivät tyytyneet huonoihin mökkeröihin ja erittäin huonoihin peltoihin, vaan tunkeutuivat rahapalkoille kaupunkeihin. Helsinki joutui keksimään ensin laitakaupungin, sitten liitosalueet ja ennen pitkää lähiöt.
Kommentoija mainitsi, että evakkojen lisäksi rintamamiehet saivat tontteja jopa läheltä Helsinkiä. Hän ei ehkä tiennyt, että jopa Lauttasaaresta osoitettiin maanhankintalain keinoin kuusi tonttia asutustarkoituksiin.
Kirkkonummella ei juuri ollut asutustiloja eikä pientaloja. Kun me muutimme tänne, kylämme oli ollut Suomea runsaat 15 vuotta. Tämä oli ollut Porkkalan vuokra-aluetta eli käytännössä Neuvostoliittoa. Majvikissa tuossa vieressä oli KGB:n (nyk. FSB) toimisto. Nyt Mikropehmeä rakentaa hehtaarihalleja tänne. Pihassa kasvaa Omenoita.
Olla aikanssa aikaansa edellä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti