Korkeisiin töihin, erinomaisille palkoille, ei haluta eteviä asiamtutijoita, vaan yleistiedoiltaan hyviä henkilöitä. Stubb näyttäisi onnistuvan erinomaisesti, kuten ennen häntä Niinistö ja Koivisto.
Selitys on luullakseni selvä. Kukaan heistä ei ollut alansa huippu, mutta kaikki osoittivat erinomaista kykyä käsittää pelin jatkuvasti muuttuva kuvio.
Luin hiljan Turun yliopiston professorin selittäneen, että hän on Sauli Niinistöä etevämpi henkilö, koska hänellä on paljon enemmän oikeudellisia julkaisuja.
Tunnenn lääkärin, joka on “generalisti”, mutta ei ole erikoistunut yleislääketieteen erikoislääkäriksi. (Tuo erikoistumisala todella on olemassa).
Emme ole sattuneet tapaamaan vähään aikaan, mutta tiedän, että hänen vaivansa oli joutua työnanantajansa, yksityisen lääkäriaseman toimitusjohtajaksi, ja kilpailijat yrittivät ostaa häntä vastaavaan tehtävään. Hänen odotushuoneensa oli aina täynnä potilaita, ja hän rakasti yleislääkärin toimintaa ja oli pohjattoman kiinnostunut ihmisistä. Minulla on itselläni pari dramaattista kokemusta hänen salaperäisestä kyvystään löytää yllättäväkin sairaus.
Eräs toinen, nyt jo kuollut lääkäri, tiivisti minulle, että diagnoosi on enemmän taidetta kuin tiedettä. Hän rakasti viulunsoittoa, vaikka oli ainakin vanhoilla päivillään siinä aika huono. Kun kysyin - tietäen että hän oli ollut Hannikaisen poikien hyvä kaveri - hän sanoi, että etenkin kvartetissa viulua soittaessa pitää koko ajan ottaa huomioo kaikki asiat. Hän oli ollut nuoruudessaan kaukana Karjalan korpimaassa kunnanlääkärinä, ja siihen tehtävään kuului tasan kaikki. Paitsi ehkä ei hevosen kengittäminen.
Joskus on sivuutettava erikoistuntijat ja turvauduttava generalistiin. Kun luin ja kopioin väitöskirjaani suurenmoisen hyvät oikeustilastot 1800-luvun loppupuolelta 1930-luvulle, näin että rangaistuksiin tuomituista oli tilastoitu tekopaikka, tekijän sukupuoli, ammatti, koulutustaso ja varallisuus (esimerkiksi “perin heikko”), näin Tilastollisen päätoimiston niteistä, ettei kukaan ollut koskaan ottanut niitä käteensä. Olin jo aikaisemmin löytänyt silloin vielä salaisen valtiorikosoikeuksien toiminnastaan laatiman tilaston ja nähnyt, että Suomen ensimmäinen nuorisoliike oli punakaarti 1917. Törkeistä teoista rangaistujen keski-ikä oli alle 19 vuotta. Tämä vastaa hyvin myöhemmin verkon laajojen tietojen perusteella laskemieni Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneiden taustatietoja. Paljon muita enemmän kaatui noin 20-vuotiaita pikakiväärimiehiä ja vänrikkejä. Hokema että nuoret pitävät itseään kuolemattomina tuntui saavan tukea.
Nyt sitten selvittelin numeroitten avulla, miksi henkirikollisuus ja törkeät pahoinpitelyt kasaantuivat niin kummallisesti. Vastaukseni oli ja on: sellaiset kaupungit kuin Helsinki, Turku, Tampere ja Viipuri kieltäytyivät jyrkästi ottamasta osiakaan maalaiskunnista kaupunginosiksi, koska kunnallislainsäädännön mukaan se olisi ollut kallista. Siksi esimerkiksi Sörnäisten osissa, Raunsitulassa, Pispalassa ja koko Viipurin maalaiskunnassa ei ollut käytännössä lainkaan poliiseja, lääkäreitä eikä kouluja. Meillä Etelä-Pohjanmaalla häjyjen puukkoterrori eli maan keskiarvoon verrattuna kymmenkertainen väkivaltarikollisuus pysähtyi kuin seinään, kun Pohjanmaan rata tuli käyttöön noin 1881. Nyt kuvernööri sai kasakat paikalle alle vuorokaudessa lennättimen ja junien avulla.
Hämeenlinnassa tiedettiin, että kaikki kaupungin hevosvarkaat olivat Lammilta.
Minä en ole tyypillinen generalisti, koska olen muutamassa asiassa spesialisti. Luulen ettei läheltä löydy esimerkiksi toista lääkkeiden ja rokotteiden patentoinnin spesilistia patenttiriitoja ajatellen ja väittäisin tietäväni tärkeitä asioita tekoälyn oikeudellisesta suojaamisesta. Harmittelen hiukan, kun kukaan ei tunnu käsittävä, että sodankäynnin jo täysin mullistaneet lennokit ovat tekoälylaitteita. Niissä on mukana sekä antenni että integroidut mikropiirit. Kun niitä päästään käyttämään kvanttitietokoneella, joka miljardikertaistaa nykyisten tietokoneiden laskentatehon, on mahdollista löytää muoviroska molekyyli molekyyliltä ja siten kehittää kemialliset keinot polymeerien purkamiseen hyödyllisiksi yhdisteiksi ja - niin haaveilen - sekä atomi- että vetypommin sabotoimiseen ennen laukaisemista, esimerkiksi drooneilla.
Niinpä tyydyn keventämään loppua kohti kirjoitusta viittaamalla kiinnotavaan kysymykseen Suomen historiasta. Mikä on ollut humalan aikutus itsenäisen Suomen historiaan? Merkittävä osa upseerikuntaamme alkoholisoitui 1930-luvulla ja uudelleen asemasodan aikana 1943-1943. Fasismivaara eli Lapuan liike ja etenkin Mäntsälän kapina liittyvät kieltolakiin, jonka kumoaminen vähensi tiukan viinan osuutta.Esimerkiksi Mäntsälässä 1932 osa joukoista sekä tilanteen päähenkilöt, kenraalit Wallenius ja Malmberg, olivat juovuksissa kuin ampiaiset. Henkilöt tunteneilta ja asianomaisten sukulaisilta olen kuullut, että ainakin Vihtori Kosolan toiminnan todellinen kriteeri oli viina. Sitä ei “virvoitusjuoille” itsekin perso Arvo Salo huomannut. Mutta Kauhavalla oli vielä joitakin vuosia sitten ihmisiä, jotka sanoivat, että ei Kosoolan Vikistä ollut… Itsekin tuntemani poikansa Niilo, pitkäaikainn kansanedustaja, olikin sitten absolutisti.
Mulla oli kohta 15 vuotta sitten etevä timpuri rakentamassa verannan kylkeen pientä kylpyhuonetta ja saunaa. Silloin jo 70 -kymppinen entinen huippupainija kotoisin Kauhajoelta totesi työmaalla, että "tässä on se heikko kohta kuten oli aikoinaan Lammin Jaskan kullissa".
VastaaPoistaHäkellyin ja huvituin niin, etten osannut kysyä, mistä on kotoisin yllä lainausmerkeissä mainittu sanonta. Tietääkö kukaan?
Minusta Lammin Jaska on myös niitä lauluissa mainittuja puukkojunkkareita.
PoistaNiin, Ikäluokkani muistaa ja on uusintoinakin nähnyt TV:stä kuinka Arvo Salo ja Hannu Taanila suututtivat Harri Holkerin sanan säilällä ja prosenttien voimalla. Oliko myös Lenita Airisto ja Aarre Elo paikalla?
VastaaPoistaTämähän oli tunnetusti varsin näytelty suuttumus. Mediapeliä, niinkuin yks toinen poliitikko tykkäs sanua.
PoistaItse muistan vain sellaisen tapauksen, kun tv järjesti vuoden 1970 tienoilla jonkinlaisen ohjelmallisen kabareeillan (mahdollisesti uudenvuoden- tai loppiaisaatto?), jossa läsnä oli kutsuttuina myös poliitikkoja. Aika oli tunnetusti politisoitunut. Eräässä laulunumerossa Matti Oravisto vuorollaan sitten olkihattuaan kohotellen hieman hammasteli kokoomuksesta. Numeron päätyttyä Holkeri sitten osoitti tai oli osoittavinaan pöyristyksensä ja ilmoitti poistuvansa paikalta, minkä sitten tekikin, vaikka juontaja, mahdollisesti Taanila (jota en katsojana tai kuulijana koskaan tullut epäilleeksi "prosenttimieheksi") yritti lepytellä.
PoistaTapauksesta syntyi sitten uutta, tosin ilmeisen lyhytaikaiseksi jäänyttä urbaania folklorea tai pikemminkin poplorea ex analogia vanha kaupunginosasanonta: "Lähti kuin Holkeri Pasilasta."
Illemmalla jokin muistin lokero sitten avautui lisää: pilkkalaulun laulaja ei sillä kertaa tainnutkaan olla Oravisto vaan joku toinen - ehkä Heikki Kinnunen?
PoistaNuorena Stubb oli kiinnostunut lähinnä urheilusta kuten Niinistökin, mutta Amerikassa tapahtui herääminen. Teologiaa opiskelevan tyttöystävänsä kautta hän osallistui johonkin filosofiseen keskustelukerhoon ja professorinsakin hämmästykseksi alkoi opiskella määrätietoisesti. Lisänä oli kyllä huomio, etteivät golftaidot riittäisi ammattilaisuuteen, kuten oli tarkoitus. Elämäkerran mukaan. Uusi tilannearvio siis, toisen kerran, jääkiekkohan oli jäänyt samasta syystä..
VastaaPoistaMääräävä piirre hänessä näyttää olevan hyvin kehittynyt tunneäly, jolla voi olla pohjansa kotona, kotikasvatuksessa. Viehättävä äiti alkoi sairastella paljon ja menehtyi, mutta isä pystyi korvaamaan sitä. Poika tapasi nuoresta pitäen kaikenlaisia suuriakin urheilupomoja kotona ja maailmalla ja oppi käyttäytymään luonnollisesti missä seurassa tahansa. Hyvät puhelahjat, kaksikielisyys alusta alkaen ja myöhemmin monikielisyys sekä huumori ovat hyviä seuralaisia. Sitten vielä blogistin mainitsema hyvä tilanteen arviointikyky, niin asiat ovat hallinnassa vaikkapa siellä ovaalissa huoneessa, tietää, koska voi sanoa jotain ja mitä, ei liian paljon.
Muistan, kun näin Stubbin TV-haastattelussa joskus Firenzen professuurin aikoina, harmaassa liituraitapuvussa, arvokkaan oloisena vastailemassa: poikahan on kehittynyt, presidenttiainesta. Hänellä on myös taito pitää tapaamansa ihmiset ystävinään pitemmänkin aikaa, mm. professori nuoruuden yliopistolta on käynyt hänen kotonaan Suomessa. Eikä se nuoruuden urheilukaan hukkaan mennyt: golfistakin voi siis olla hyötyä elämässä, kuten isä arveli. - Taisi meillä taas olla sitä paljon puhuttua herraonnea.
Merkittävästi heikompi presidentti olisi saattanut tulla hänen sijaan
Poista" - Taisi meillä taas olla sitä paljon puhuttua herraonnea."
Poista"Meillä"? - Kellä tuuria on, kellä ei.
Tamperelainen rehtori Aimo Klemettilä julkaisi vuonna 1976 jo pelkästään lähdetyöltään suunnattomasti vaivannäköä vaatineen väitöstutkimuksensa "Tampereen punakaarti ja sen jäsenistö". Sitä voitaneen pitää ns. edustavana otoksena suhteessa muidenkin suurten kaupunkien kaarteihin, vaikka erojakin oli. Kaartin perustajiksi ja jäsenistön rungoksi Klemettilä osoitti sellaiset henkilöt, jotka olivat jo "parhaaseen miehuusikään ehtineitä", useimmiten perheellisiä ja työelämässä vakiintuneen aseman saavuttaneita ammattimiehiä. Myöhemmin tuli mukaan väkeä, jonka asema työelämässä ja järjestötoiminnassa ei ollut yhtä vakiintunut, mutta vuosikymmenestä toiseen halukkaasti vaalitun käsityksen epäsosiaalisen "huligaaniaineksen" huomattavasta osuudesta kaartissa Klemettilä kumosi lopullisesti "erheellisenä".
VastaaPoistaMiten tahansa, suuri osa heistäkin oppivat tuntemaan "ansaitun palkkaansa" kesän 1918 rauta-auringon alla Hennalan, Dragsvikin, Suomenlinnan, Hämeenlinnan jne. piikkilankojen takana tai tiilikasarmeissa akanaleipämurikkaa tai suolasillinpuolikasta pureskellen, eikä "ojasta oltta juotu", vettä vain, jos sallittiin. Alkukesällä nääntymistä joudutti sotavankilaitoksen johdon (Valter O. Juvelius, Samuli Hohenthal ym.) määräämä omaisten paketintuontikielto, ja tupakointikieltoakin harkittiin (koskapa "konstateerattu myrkyksi").
Professori Juhani Suomi on eräässä yhteydessä kertonut kuvaavan kertomuksen Seinäjoella loppuvuodesta 2013 järjestetystä seminaarista:
VastaaPoistaKeskustelu eksyi jossain vaiheessa Urho Kekkosen alkoholinkäyttöön. "Myönsin", Juhani Suomi kirjoittaa, "että elämän joissakin vaiheissa juomat maistuivat Kekkosella, mikä kirvoitti tyytyväistä hyrinää. Mutta kun sitten tulin lisänneeksi hämmästelleeni omaa tutkimustani kirjoittaessani, että näkikö marsalkka Mannerheim Suomen itsenäisyyden kannalta ratkaisevina vuosina ainuttakaan vesiselvää päivää, törmäsi tämä näkemys kuin seinään. Mitä sillä nyt sitten on merkitystä, puhistiin eturivistä."
Mikäli Polvista on uskomista, Paasikivi sen sijaan otti edeltäjäänsä ja seuraajaansa verraten hyvin varovasti. Samaisena "rauta-auringon" kesänä 1918 kuin edellä käytiin Helsingissä valtiomuototaistelun kiivasta ratkaisuvaihetta. Kuningasmieliset voittivat ratkaisevassa äänestyksessä heinäkuun alkupuolella täpärästi, mutta asetelma koettiin edelleen "hankalaksi". Niinpä "Senaatin varapuheenjohtaja ja Talousosaston kanslian päällikkö" (" pääministeri") J. K. Paasikivi kutsui vielä myöhään saman päivän iltana kotiinsa puolueystävänsä Ingmanin ja E. Nevanlinnan pohtimaan valkoviiniä ääressä tilannetta: miten lannistaa lopullisesti "republikaanien" kellokkaiden Ståhlbergin ja Alkion vastahanka. Ei monarkistienkaan miitinki ilman vastoinkäymistä sujunut: "Juotiin juomalaseista, kun en löytänyt senkin avaimia", pahoitteli isäntä päiväkirjalleen.