Paljon hauskaa sisältää www.quora.com
Parempaa ja syvempää asia-asiaa sisältää tietenkin esimerkiksi https://www.quantamagazine.org
jossa tekstit esimerkiksi biologiasta tai matematiikasta ovat täysipainoisia siitä huolimatta, että ne on osoitettu maallikoille. Siksi niihin on aihetta keskittyä lukiessaan.
Mielestäni useilla eurooppalaisilla kielillä on aika hyvää kirjallisuutta kadun filosofian tohtorille. Työskentely yliopistolla tai tutkimuslaitoksissa tuottaa vielä eläkeläiselle sen hyödyn, että voi kysyä asioita esimerkiksi entisiltä oppilailtaan sen sijaan että vain teeskentelisi tietävänsä, missä mennään, ja ymmärtävänsä, mistä on puhe.
Saimme erään opintojaan vasta viimeistelevän juristin kanssa sisään perukirjan, jollaisia en itse ollut tehnyt vuosikymmeniin. Ne ovat yleensä helppoja mutta saattavat olla suuritöisiä. Nyt olen ylpeä siitä, että kädestä pitäen neuvottuna olen sähköisesti allekirjoittanut asiakirjoja.
Kostoksi siitä, että viimeksi jotain vähäpätöistä maksaessani pudotin maksukorttini lattialle, luin ohjeet ja asensin puhelimeen maksuohjelman, joka on siis pankin oma Pivo.
Välitön heräte oli uudet perunat ja pian tulevat marjat. En ota valalleni, ettei tulisi ostettua tuosta vain. Tietenkin olin katsellut, miten järkevän oloiset ihmiset makselevat kännykällä. Silti huvituin, kun meillä keksittiin näyttää pikkutytöille kolikoita ja yksi seteli. Kun heille näytettiin että tämä tällainen on yhden euron kolikko, huomasin ettei minulla ole ollut kolikkoa eikä seteliä moneen vuoteen.
Kerran tunsin kirjailijan, jonka vaimo oli ommellut huolellisesti hänen lierihattunsa hikinauhan alle näkymättömiin setelin, että ainakin pääsee taksilla kotiin. Olisiko se ollut Ståhlbergin kuva eli 50 markkaa? Tuskin kuitenkaan, koska Koskenkorva maksoi rahanuudistuksen jälkeen vuonna 1965 11 markkaa 50 penniä. Ostin pullon Bensowin talon viinakaupasta. Pahaa oli, ja väkevää. Ja tuon hikinauha-salakätkö tuli puheeksi Hotelli Helsingin juhlakerroksessa Eino Leinon seuran kokouksen yhteydessä.
Tuossa ensin mainitussa verkkopaikassa tuli vastaan tuttu toisen maailmansodan anekdootti - Yhdysvaltain merijalkaväki käytti radiomiehinä muutamin paikoin navajo-intiaaneja. Nyt systeemi on selitetty verkossa ja mukana on myös ääninäyte.
Walkie-talkie -navajot välittivät koodatun käskyn kaverilleen, joka oli sama kielen taitaja. Kieli on erittäin vaikea. Esimerkiksi sanojen taivutusjärjestelmä vetää kenet tahansa vakavaksi.
Mutta merijalkaväki kehitti koodin. Esimerkiksi “SILVER TWO BLUE JAY CHICKEN HAWK SHEEP AXE NOSE KEY BLUE JAY IRON FISH AND WHALE “ on siis “hopea kaksi sininen närhi kanahaukka lammas kirves nenä avain sininen närhi rauta kala ja valas”.
Hopea kaksi on kapteeni, kanahaukka on syöksypommittaja ja “upotti” (sank) tavataan kirjaimin niin kuin meilläkin puhelimessa. Aa niin kuin Aatami, pee niin kuin pertta… “Kapteeni, syöksypommittaja upotti sukellusveneen ja taistelulaivan.” Alkukielellä béésh łigai naaki joogii gini dibé tsénił áchį́į́h bee ąą ńdítį́hí joogi béésh łóó’ dóó łóóʼtsoh.
Japanilaiset saivat yhden tällaisen radiomiehen kiinni ja kiduttivat, suotta. Navajo-kielinen teksti oli radiomiehelle pelkkiä käsittämättömiä sanoja, vailla merkitystä. Pekkiä nomineita ja yksi “ja”.
Toisessa päässä viestin avaaminen kesti enintään kymmenen minuuttia. Kunnolla koodatun pätkän avaamiseen olisi mennyt tunti tai kaksi. Joten jos viesti oli “rynnäkköosasto kukkulalle 362 B”, siihen tarvittiin alle kymmenen sanaa niin että apu saattoi tulla heti.
Mieleeni tulee mahdollisesti keksitty tarina , miten saksalaisen Enigman, salakirjoittamiin viesteihin päästiin kiinni, kun puolalalaiset olivat saaneet yhden laitteen Englantiin. Joku fiksu ihminen oli sanonut, että entäpä jos tuo viesti joka tulee joka päivä kello 18 kaikkialta, Norjasta Kreikkaan, on “Nichts zu melden”. Puhuja oli kirjailija ja selitti: saksalaine aliupseeri on sellainen otus, joka ilmoittaa salakirjoituksella tunnollisesti, että “ei ilmoitettavaa”.
Tästä Turing ja porukat saivat langan päästä kiinni. Ruotsissa Bering kuuluu ratkaisseen salakirjoituksen omin päin matemaattisesti. En tunne asiaa lähemmin, mutta jokin algoritmin tapainen se lienee ollut ja pohjautunut merkkien frekvensseihin. Matemaaatikot tietävät, että sattumavaraisuus (random) on äärimmäisen mutkikas ilmiö. Kun kone sekoittaa merkit sattumanvaraisesti, tulos ei ehkä kuitenkaan ole sattumanvarainen.
Puolalaiset ratkaisivat (varhaisen maajoukkjen) enigmakoodin jo kotimaassaan ja kehittivät avainten testauslaitteen (bomba), jonka he sitten toivat Ranskan kautta Englantiin.
VastaaPoistaBering taas purki saksalaisten kaukokirjoittimien salauksen, joka oli erilainen kuin enimmän salaus. Ruotsalaiset pystyivät seuraamaan pitkään saksalaisten viestiliikennettä Norjaan ja luovuttivat näin saatuja tietoja myös suomalaisille, jotka joutuivat jossain vaiheessa paljastamaan saksalaisille, mitä kautta olivat tietonsa saaneet.
Huono viestikuri ja vakiotyyliset viestit (mm. sääraportit) olivat monesti apuna viestien purkamisessa.
Muistan lukeneeni että puolalaiset olivat kyllä jo kehittäneet menetelmän Enigma-sanomien purkuun, ja englantilaiset sitten nopeuttivat ja automatisoivat sen sekä selvittivät laitteeseen myöhemmin tehtyjen parannusten vaikeudet.
VastaaPoistaKunnia Enigman purkamisesta tosiaan kuuluu puolalaisille kryptologeille. Perustava työ oli tehty jo ennen sodan alkua. Englantilaiset sitten paremmilla sähkömoottoreilla ja releillä saivat purkukoneen tehokkaammaksi. Ja kolmannessa vaiheessa jenkit paransivat purkukonetta (siis vauhtia) vielä lisää paremmilla sähkömoottoreillaan ja releillään. Menetelmä on "exhaustive search", eli kokeillaan raa'asti merkki merkiltä kaikkia vaihtoehtoja, kunnes kytkentä löytyy ja lamppu syttyy. Tätä työtä tehtiin Bletchley Parkissa, mutta huippulahjakkaan Alan Turing:in rooli Enigman ratkaisemisessa on myytti.
PoistaEnigma on hyvin dokumentou jo Wikipediassakin.
VastaaPoistaEnigman voima perustui osaltaan siihen, että se ei koskaan koodannut samaa kirjainta samaksi, kun se uudelleen tekstissä esiintyi. Koko koodaus muuttui jokaisella näppäimen painalluksella eli kirjaimella. Kielen kirjainten esiintymisfrekvesiillä ei siis ollut merkitystä tässä systeemissä
Enigman heikkous oli se, että eräästä rakenteellisesta syystä, se ei koskaan koodannut kirjainta samaksi kirjaimeksi, A:ta A:ksi, B:tä B:ksi jne.
Tähän anomaliaan ja aina toistuvaan sanoman alkurimpsuun perustuen voitiin ns. brute force menetelmällä lähteä poisssulkemaan koodauksen aloitusaseman vaihtoehtoja ja sitä kautta katsomaan, millä aloitusasemalla alkaa tulla selvä tekstiä.
Purkuun tarviittiin tieto Enigma-laitteen rakenteesta ja sitä simuloivat parannetut bombat,
joita oli käsittääkseni huonekaupalla. Sähkömekaanista rele- ja "nousukierre"-kaapistoa, jne.
Paperilla ja käsitytönä purku oli mahdoton, jos koodauksen alkuasemaa ja ns. valssien kytketöjä ei tiedetty.
Kirjallisuutta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Enigma_(salauslaite)
Enigma-sanomien purusta on tehty mielenkiintoinen elokuva The Imitation Game, päähenkilönä Alan Turing (Benedict Cumberbatch), joka esitellään tekoälyn isänä, ja näytetään laite, jota kutsutaan ensimmäiseksi tietokoneeksi. Juuri mikään elokuvassa ei taida kovin hyvin vastata todellisuutta. Kopioin aikoinaan blogikommenttini peräkaneetiksi Tony Salen The Virtual Bletchley Park -sivulta kiinnostavan jutun puolalaisten merkityksestä. https://anttialanenfilmdiary.blogspot.com/2015/02/the-imitation-game.html
VastaaPoistaTietokoneet tai laskukoneet eivät kovin helpolla kykene tuottamaan satunnaisten lukujen jonoa. Tätä on tutkittu paljon jo 1960-luvulta alkaen. Pitkään käytettiin tietokoneissa erilaisia numeerisia algoritmeja jotka näennäisesti tuottivat satunnaisia lukuja. Kuitenkin voitiin osoittaa että kun niitä oltiin generoitu runsaasti alkoi samojen lukujen jono uudestaan. Asiaa pyrittiin korjaamaan ottamalla kellosta sekuntien murto-osia siemeneksi tai käyttäjältä pyydettiin siemenluku jolla pyrittiin sekoittamaan aloitus. No, eiväthän nekään toimi kun algoritmit ovat mitä ovat. Parempia numeerisia algoritmeja on kehitetty mutta koska prosessorit suorittavat kaiken toistettavasti ja digitaalisesti tarkasti, on erittäin vaikeata saada aikaan epätoistettavaa samoilla lähtötiedoilla.
VastaaPoistaOn otettava mukaan analoginen maailma ja sen kohina. Esimerkiksi Zenerdiodin virtakohina on hirmuinen diodin ollessa estosuuntaan saatettu johtavaksi. Siitä saa vahvan laajakaistaisen kohinageneraattorin ja se voidaan muuntaa digitaaliseksi siemenlukujen jonoksi tai toimia itse satunnaislukugeneraattorina. Zenerdiodi on myötäsuunnassa kuten muut diodit mutta estosuunnassa johtamaton kunnes jännitettä nsotetaan kynnysjännitteeseen asti. Silloin diodissa tapahtuu nopea purkaus jonka ajallinen paikka on huonosti ennakoitavissa sekä amplitudi epätarkka. Seurauksena on varsin hyvä satunnaisuus kohinalle ulottuen satoihin MHz asti.
Täydennänpä itseäni kun asia sattuneesta syystä on kiinnostava.
PoistaSatunnaislukujen erityisominaisuus on se että kahdella peräkkäisellä luvulla ei ole mitään korrelaatiota eikä voida ennustaa seuraavaa lukua. Tämän lukujonon autokorrelaatiofunktio putoaa nollaan heti yhden luvun jälkeen. Tilanne muuttuu toiseksi jos generointi on epäonnistunut ylläkuvatusti eli jono alkaa toistumaan kun miljoonia tai miljardeja lukuja on tuotettu. Silloin autokorrelaatiofunktio dramaattisesti muuttuu ja ilmoittaa että kyseessä on järjestynyt lukujoukko ja kyseessä on jopa sykli.
Toinen mielenkiintoinen tilanne esiintyy kun on binäärinen lukujono (siis sisältää arvoja 0 ja 1) esittäen vaikka jotakin merkittävää dataa. Avain on samalla tavalla binäärinen mutta lyhyempi. Sitten salausavain XORataan sen päälle satunnaiseen paikkaan. Tapahtuu yllättävä ilmiö kun tätä toistetaan riittävän pitkään. Alkuperäinen kuvio tuleekin yhtäkkiä esille eli salaus pettää. Sama voidaan suorittaa kaksiulotteiselle datalle, siis kuvalle, ja avain on puolestaan pieni satunnainen kuvio.
Niin, tuosta seteleiden vaatteisiin piilottamisesta minulle tulee ensimmäiseksi mieleen Kalle Päätalon kirja Höylin miehen syksy. Kävi nimittäin niin että vuosikymmeniä sitten aloitin lukemisen ja jotenkin koukkuunnuin ehkä Päätalon oudoimpaan/huonoimpaan? kirjaan ja jatkossa luin vuosittain uusimmat. Sitä kyseistä kirjaa lukiessani en ollut edes aiemmin tietoinen mitä tarkoittaa sana "liitinki". Ei Latovainiossa ollut sellaista sanaa viljelty. Liitinkiinsä se höyli mies piilotti suuria seteleitään joita sitten syksyn aikana ladossa yöpyessään käytti vaihtovälineenä tarpeisiinsa ja hyvätekeväisyyteen. -jos oikein muistan, (en ole tuohon kirjaan sen koommin kajonnut)
VastaaPoistaPettämätön salakirjoitus lienee sellainen, jossa sekä lähettäjällä ja vastaanottajalla on sama random-bitti tiedosto, file. Lähetettävä message sxor:taan sovitun kohdan, alueen kanssa filessä ja vastaanotopäässä puretaan käyttäen samaa aluetta. Tällöin lähetetty message on aina täysin random ja mitkään säännönmukaisuuksien etsinnät suurestakaan joukosta messageista eivät tuota tulosta, olettaen että random file on riittävän random ja samaa aluetta filesta ei käytetä uudestaan. En ole spesialisti alalla, mutta tätä ratkaisua käytimme kerran mietittyäni hetken probleeemaa. Random filen muistaakseni tuotin laittamalla siihen aluksi saman määrän nolla- ja ykkösbittejä "randomisti" jollakin melko raa'alla menetelmällä. Tämän jälkeen tein filen sisällä hyvin suuren määrän random kokoisten alueiden "random" siirtoja muistuttaen ehkä korttipakan sekoittamista alkellisella tavalla hyvin monta kertaa. Hukkasin tarkoituksellisesti sen kuinka tarkkaan ottaen olin tuottanut tiedoston. Menetelmän miinuspuolet tullevat siitä, että molemmilla pitää olla sama random file ja se on kyettävä pitämään piilossa. Matkalle lähdettäessä tiedosto on toisaalta helppo ottaa tikulla mukaan.
VastaaPoistaSalausjärjestelmiä on lukuisia käytössä ja luotettavimmat ovat sen kaltaisia kuin kuvasit. Jokaisen järjestelmän heikoin lenkki on ihminen itse. Ihminen tekee virheitä, hänet huijataan, vietellään hunaja-ansaan, ryöstetään tai kiristetään ja siinä se sitten olikin. Aina näyttää jokin konsti toimivan ja rosvot rikastuvat ja oppivat koko ajan nopeammin kuin se toinen ryhmä. Samat keinot ovat käytössä kansainvälisessä tiedustelussa eikä väkivaltaa kaihdeta, kidutus on kuulemma se tehokkain keino.
PoistaKemppinen julkaistessaan salakirjoitusta on parhaimmillaan.
PoistaAsiat ja esineet vanhenevat nykyään nopeasti. Monilla on kaappiensa pimennoissa vähän käytetty leipäkone, meillä sillä tehdään silloin tällöin sämpylätaikinaa. Parissa minuutissa koneeseen heittää vettä ja Myllärin mainiota sämpyläsekoitusta, pyörittelee sitten kohonneesta taikinasta tangon, leikkaa sen 16 osaan ja laittaa palaset uuniin. Ainoa ikävä puoli on, että lämpimäiset ovat liian hyviä.
VastaaPoistaVanhin poika oli esitellyt nuorimmille lapsilleen oudon esineen, c-kasetin, jollaisille hän itse oli varhaisessa nuoruudessaan äänittänyt radiosta mielimusiikkiaan. Minä niitä heitin jokin aika sitten pari muovipussillista roskiin.
Seteleitä ja kolikoitakin tarvitsee joskus. Olin seniorien kevätretkellä, ja yhteen museoon piti varata erikseen 11 euroa, kun se oli jäänyt pois yhteishinnasta. Valkeakoskella käytiin tehdasmuseossa, jossa oli seinällä suuri kuva kuva Juuso Walldenista maasturinsa edessä ja työpöydällä pieni kyltti: The brain...
Uusista perunoistakin vielä. Skånelaiset ovat olleet ihmeen hyviä tänä vuonna, eivät maistu mudalle eivätkä ole vetisiä. Lopuista voi tehdä mainiota salaattia öljykastikkeen ja punasipulin kera. Nyt kyllä taitaa olla pelkästään kotimaisia tarjolla aika hyvään hintaan, mutta viimeistään juhannukseksi niitä on hankittava. Ehkä ennenkin, täytyyhän kotimaisia yrittäjiä kannattaa.
Mikään ei ole luvatonta Siniparroille, alaisen ja tapettavan sähköpostin ja verkossa pyristelyn seurauttaminen pienimpänä keinoista. Ja hänen sanojensa mittatikuksi otetaan Siniparran oma myrkyllinen sisäisyys. Muuten ei riittävää syyllisyyttä löydy syyttömän uhrin harteille. Kaikki käy tämän vuosia enkeli-ihmiseksi sanotun syytaakan lisäämiseksi. Mikään hyvä teko ei jää kostamatta kotimaankaan kremleissä.
VastaaPoistaTotuus on salattua. Julkista "totuutta" on palturi.
VastaaPoista