Oppi ojaan

 

Muistan professorin rouvan tai tohtorin vaimon, joka päivitteli puuhiaan, kun sai aina miehen kotiin tultua keräillä selkään pistetyt veitset eteisen matolta.

Arvelu korkeiden akateemisten sielujen kokouksista levollisen sopusoinnun tyyssijana ei vastaa todellisuutta. Tulosvastuu-konsultit ja joskus media eivät hoksaa, että helpoin tapa tehdä tulosta on varastaa se kollegoilta. Määrä- ja apurahat eivät usein ole korvamerkittyjä.

Ja ansiot? Kerrotaan juristiproffasta, joka edelleen pitää tarkoin kirjaa ja osaa milloin tahansa todistaa, että hän on etevämpi ja edistyneempi kuin tämä tällainen Sauli Niinistö, kurja hovioikeudenneuvos, pelkällä perustutkinnolla. Jotain sivurientoja hänellä kai on, mutta sellaisia ei oteta huomioon. Hm. K.J Ståhlberg ja J.K. Paasikivi jäivät toiseksi ja kolmanneksi matalaa esittelijän virkaa keisarillisessa senaatissa täytettäessä. Se on virkaikä, joka ratkaisee.

Minulla oli muuan ajatus, kun kirjoitin kiittäen ruotsalaisesta Carl Grimbergistä, joka siis oli väitellyt tohtoriksi Preussin ja Ruotsin diplomaattisista suhteista ja toiminut sen jälkeen opettajana hyvissä oppikouluissa. - Mainitsemani Herman Lindqvist opiskeli mutta ei onneksi valmistunut, vaan kehittyi eteväksi journalistiksi ja oleksi eri puolilla maailmaa, kun taas alan selvä ykkönen Peter Englund, (Pultava ja paljon muuta hienoa), on hyvin tavallisten ihmisten poika helvetin kuusesta eli läheltä Luulajaa (Luleå).

On aika vaativaa muodostaa muutamankin vuosisadan kuva Venäjästä, koska siihen eivät olemassa olevat Venäjän historiat riitä. Kysymys on tietysti myös maasta suhteessa toisiin valtakuntiin ja erinäisiin kansakuntiin.

Grimbergin uhkarohkea, maita kierävä jäsennys antaa tilaisuuden sellaiseenkin mielettömään ajatukseen kuin omani: Venäjä ei ole koskaan mainittavasti muuttunut. Toisin kuin esimerkiksi Kiina, jolla kieltämättä on maailman vanhimpana periaatteessa jatkuvana keisarikuntana - 3 500 vuotta - erityinen taipumus huimaaviin hullutuksiin, joista omana aikanamme toteutettiin “suuri harppaus” 1958-1960, eräiden näkemysten mukaan historian suurin nälänhätä. Maon oivallusten tuloksena kuoli nälkään ehkä 30 miljoonaa ihmistä, ja sen jälkeen tuli “kulttuurivallankumous” ja “neljän kopla”.

Venäjällä oli vuodesta 1918 samanlainen “vale-Dmitrien aika” kuin 1600-luvulla. Toinen samanlainen on juuri päättymässä. 

Perätön ajatus voimavarojen ja etenkin ihmisten ehtymättömyydestä oli vakiintunut jo 1400-luvulla. 

Yrityksissä organisoida suurinta huolen aiheuttajaa eli maanviljelyä, pääsi hiukan eteenpäin Stolypin, joka surmattiin - Kiovassa, 1911. Hän oli “Suomi-syöjä”. Häntä ennen oli pantu kävelemään Nikolai II:n ajan ylivoimaisesti etevin virkamies, kreivi Sergei Witte, jonka suurtyö oli Siperian rata ja rautatieverkon parantaminen - se mikä viime kädessä pelasti Neuvostoliiton 1942.

Harmillisten henkilöiden pudottaminen ikkunasta on niin vanha tapa, että sillä on nimikin, defenestraatio. Sellainen aiheutti 30-vuotisen sodan vuonna 1618, mutta asianomaisten oman luonnehdinnan mukaan “kaunis böömiläinen tapa” oli silloin ollut käytössä jo 200 vuotta.

Nykyisin sellaisissa rakennuksissa, joissa oleskelee entistettäviä suurmiehiä, ei tiettävästi ole pehmentäviä tunkioita, niin kuin Prahassa silloin kerran.

Vaikka Ukrainan sodan voisi sanoa olevan vielä kesken, yksi voittajista on jo selvillä: Kiina. Se on saanut ensimmäistä kertaa Tiibetin jälkeen uuden siirtomaan.