Maajalka

Olet sinäkin vielä maajalassa! Kyllä. Elävien kirjoissa - ja millaisten elävien! 

Sanonta ja sanaleikki on Švejkistä eli Jaroslav Hašekin laajasta romaanista tämän kunnon sotamiehen seikkailuista maailmansodassa. Julistin tässä blogissa kuusi vuotta sitten Eero Balkin uuden suomennoksen mestariteokseksi. Nyt olen lukenut sen uudelleen ja ilmoitan pitäväni sitä edelleen mestarillisena, siitä huolimatta, ettei minulla ole kykyä eikä taitoa arvioida suomennosta, kun en osaa slaavilaisia kieliä. Mutta tunnen tekstin saksaksi. Huippunäyttelijä Fritz Muliarin äänikirja on hieno. Suomalaisten eli siis ruotsalaisten tuottajien kannattaisi kuunnella. Oma äänikirjaperinteemme on jollottava.

Suomentaja Balk on valmistunut Wikipedian mukaan 80-luvulla Kiovan yliopistosta ja osaa hyvin useita kieliä. Arvattavasti hän on hyvin työllinen. Arvattavasti erinomainen ukrainan kielen taito ei ole haitta tässä ajassa.

Švejk on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. 

Se on merkillinen asia, että samassa Prahan kaupungissa julkaistiin täsmälleen samaan aikaan kaksi maailmassa elämiseen ja maailmasta lähtemisen kannalta vuosisadan tärkeimpiin kuuluvaa teosta. Kirjailijat olivat Hašek ja Kafka, jotka poistuivat näyttämöltä nuorina eivätkä olleet ihmisinä millään muotoa tavanomaisia. Hašek taisteli Venäjällä, milloin missäkin joukossa, ja oli myös komissaari. Itsenäistyneeseen Tsekkoslovakiaan palattuaan hän jatkoi alkoholisoitumista ja kirjoittamista.

Švejk käännettiin nopeasti 60 kielelle, eikä sen asema ole koskaan horjunut. Osa suosiosta johtuu siitä, että se on niin hauska ja sopivan törkeä. Lukija ei joudu koskaan aikalaisen Joycen suonenvetoa aiheuttaviin sokkeloihin.

Prahalaisen Franz Kafkan enimmäkseen syvästi epämiellyttävät romaanit ja novellit havaittiin pian kirjallisesti mestarillisiksi. Seuranneet vuosikymmenet eivät osoittaneet mitään sellaista, joka olisi pannut epäilemään tämän juutalaisen kirjoittajan kauhukuvia ainakaan liioitelluiksi. Kuuluisin novelli on kertomus Georg Samsasta, joka huomaa muuttuneensa syöpäläiseksi. Kotiväki häpeää tapausta. Romaani “Oikeusjuttu” puolestaan on tarina siitä, että oikeutta ei saa. Kafka oli koulutukseltaan oikeustieteen tohtori. Hän muuten kirjoitti äidinkielellään saksaksi. Suomennoksia on runsaasti ja ne ovat hyviä. 

Realismi katosi maailmasta. 

Syylliseksi epäilen maailmansotaa. Realismi nimittäin lähti samanaikaisesti kirjallisuuden lisäksi musiikista ja kuvataiteista. Jopa elokuva ammensi alitajunnasta. Itse asiassa realismi eli siis “terveen järjen” ylivalta katosi myös luonnontieteistä. Sekä yleinen suhteellisuusteoria että kvanttimekaniikka sisältävät keskeisiä oivalluksia, jotka ylittävät ymmärryksen eivätkä tuntuisi lainkaan kuuluvan todellisuuteen, mutta pitävät paikkansa. Tuo on fysiikkaa, mutta fysiikka ja kemia osoittautuivat samaksi asiaksi, ja nyt siinä on kyljessä myös biologia.

Lisäksi tiedämme, että emme tiedä perusasioita maailmasta, kuten painovoimasta ja sähköisestä varauksesta, ja maailmankaikkeudesta emme tiedä, mitä kaikkea emme tiedä.

Kun kävin koulua, luulin vielä, että eläin- ja kasvitiede ovat sitä miltä näyttääkin. Myöhemmin olen luopunut tuosta luulosta. On käynyt ilmi, että tiedämme eliöistä vain vähän ja näemme niistä vain murto-osan.

Jos nimeän vielä uudestaan Svetlana Aleksijevitshin ja hänen taitonsa uudistaa koko kirjallisuutta, meillä on tausta joka päivä lukemallemme. Ihmiset uskovat suunnilleen mitä tahansa, myös itsestään. Svetlana A:n kirja vilisee neuvostoihmisiä, jotka esimerkiksi saavat vuoden 1991 kumouksen jälkeen tietää, että heidät ilmiantoi vankileirille yön ja jään Siperiaan - se oma, rakas kummitäti. Miksi? Muuten vain. Sellainen vain oli tapa, ja saattaa olla vieläkin.

Sitä mikä voisi hiukankin kyseenalaistaa omaa “vakaumusta”, ihmiset eivät lue. Monissa tapauksissa, väittävät tutkijat, ihmiset jättävät jo koululaisina väliin vaivalloisilta tuntuvat asiat, esimerkiksi kertotaulun.

Tässä tuli asioita lukemisesta, koska mietin, siihen toimeen kehotettuna, millaisia pieniä kirjoja voisi julkaista nuorille, lukemisessaan haparoiville. Siispä vihje, josta luultavasti hyötyy harva. 

Kun itse haluan herkutella, Internet Archive sisältää myös kirjaston. Mikäpä mieluisampaa kuin ottaa esiin yksi sadasta Maigret-poliisiromaanista. Ranskaksi ne näytäisivät löytyvä sieltä, varmaan kaikki. Taitavat ne olla jokseenkin kaikki kirjoinakin. Niitä en lakkaa ihailemasta. Englantilaisessa dekkarissa on useimmiten parina konna ja poliisi, Simenonilla jokseenkin aina ihminen ja kohtalo eli siis sattuma. 

Ihmiset tuntemattomien voimien heiteltävinä. Aivan kuten fysiikassa.