Tietosana II […jatkoa]

 

Ihmisten yleisestä tyhmentymisetä en uskalla sanoa paljon. Jos viisaudella ja tyhmyydellä tarkoitetaan kykyä hankkia tietoja ja yhdistellä niitä, kyky on luultavasti pysynyt ennallaan muutamia kymmeniä tuhansia vuosia mutta taito lienee lisääntynyt.

 

Mammutin taitavan keihästämisen oppimiseen meni varmaan ainakin 10 vuotta. Lihan säilömisen ja ruuan valmistamisen keinoihin meni varmaan sama aika. Varhainen taitoammatti seppä oli sekin paialla ja esimerkin mukaan oppimista, mutta jo varhaiset pronssiseokset edellyttivät sellaista tietoa, jonka saattoi merkitä muistiinkin. Ja niin sanottu papisto osasi lukea tähtitaivaalta vuodenajat eli kylvämisen ja korjuun ajankohdat, kun niistä oli tullut tärkeitä.

 

Kirjasta on vain kaksi versiota. Se herättää kummastusta. Ensin oli lineaarinen, alustalle kiinnitetty teksti, kuten keraamiseksi poltettu savitaulu tai liimailtu papyrusrulla. Sitten tuli ennen kirjapainotaitoa kirja eli koodeksi (codex). Arvellaan että kristinuskon Raamatut olisivat levittäneet tätä keksintöä.

 

Mutta e-kirjaa ei todellakaan ole vielä keksitty, ja ä-kirja on sekin hyvin alkeellinen.

 

Otaksun että lukemisen ja kirjojen myynnin nopea laskeminen on lähinnä kirjailijoiden ja kustantajien syytä. Internet tekisi kyllä lukemisesta entistä helpompaa, mutta yrityksiä on vähän. Poikkeus on Perseus Digital Library, jota olen käyttänyt hyvin kauan. Siinä on kreikkalaiset ja roomalaiset tekstit ja erittäin runsaasti hyperlinkkejä käännöksiin, kommentteihin, selityksiin ja rinnakkaismuotoihin.

 

Edes Kalevalasta ei ole mitään vastaavaa. ”Avoin Kalevala” sisältää vain 1800-luvun sanaselityksiä ja niitä aivan riittämättömästi.

 

Väitetään, että esimerkiksi Elisa Kirjan julkaisuista ei jää kehuttavia määriä kirjoittajan käteen, eikä välttämättä kustantajankaan. Niinpä se alue, jolle olisi todella tarvetta, on perin niukka. Tietokirjat.

 

Markku Kuisman laajasta ja erittäin korkeatasoiseksi tiedetystä tuotannosta löytyy yksi e-kirja. Jos olettaisi, että jotakuta kiinnostaisi niinkin eksoottinen aihe kuin Suomen historia – tai Suomen kasvit tai linnut tai perhoset, tarjolla on vain ”ei oota”, kuten entisajan osuuskaupassa. H. Meinanderilla olisi kelvokas historia. Ei oo.

 

Edellä painokkaasti erinomaiseksi verkkoaineistoksi nimetyt sanakirjat – ei oo. Totta että sanakirja.org on näppärä ja että yliopiston asianomainen laitos on julkaissut sanakirjan, josta saattaa löytyä vanhoja sanoja, Mutta missä on sivistyssanakirja?

 

Ei se narinan ole aivan turhaan, että englannin kieli jyrää meitin. Mielestäni on sopivaa ja siveellistä olla kiinnostunut esimerkiksi biologiasta ja sen alueella vaikkapa viruksista. Wkikipedian suomenkielinen artikkeli on täynnä vaikeasti käsitettäviä sanoja. Tai ne eläimet. Onko kontiainen sama eläin kuin sontiainen?

 

Ei tuollaiseen suurteosta tarvittaisi. Tarvittaisiin e-kirjojen kustannustoimintaa, jossa olisi edes hiukan ammattimaisuutta mukana eikä pelkkää kerman kuorimista viilin päältä.