Mielenkiintoisin eilen puheeksi otetun J. Diamondin uutuuskirjan ”Upheavals” kohdemaista on Australia. En tiedä siitä juuri mitään. Tai tiedän, että muutkin kuin he itse pitivät Australian ja Uuden Seelannin sotilaita (Anzac) maailmansodissa tavattoman hyvinä, ja muistoksi sotilaat pitävät edelleen lierihattua hassusti, kuvan osoittamin tavoin. Australia koki 1900-luvulla monta pahaa kriisiä ja selviytyi.
En tiedä tuosta hatusta. Villin Lännen Billy the Kid kuitenkin käytti todellisuutta samanlaista knallia kuin Chaplin. Se oli ainakin hiiviskelevälle salamurhaajalle pusikossa parempi kuin leveälierinen Stetson.
Diamondin oma perusalue on Uusi Guinea, joka puolestaan on aina kuulunut seutuihin, joilla en olisi halunnut samoilla. Kirjan perusajatus on muutos. Jos meillä on toisteltu esimerkiksi että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi, antropologimme perustelee täysin vastakkaisen mielipiteen, vaikka ei puhukaan venäläisistä.
Kriisi merkitsee muutosta, joka tulee väkisin tai hivuttamalla. Selventääkseni ajatusta keksin itse esimerkin, joka ei ole Diamondin. Mielestäni brittien brexit-kellokkaat saisi ripustaa lähimpään leppään. He yllyttävät tavoittelemaan järjestelyjä, jotka kuihtuivat ja kuolivat yli 30 vuotta sitten, ja osoittavat näin, ettei sensaatiomainen hölmöys ole edes Englannissa korkeiden sotilaiden yksinoikeus.
Kuvaillessaan Saksan kriisejä Diamond sanoo, että ilman (aivan yli äyräittensä menneitä) vuoden 1968 opiskelijalevottomuuksia murhineen ja tuhopolttoineen ei olisi tullut vuoden 1991 yhdistymistä, joka toteutui kalliisti ja hyvin. Sitä ennen, siis 1968, nuoret olivat pitäneet isiään natseina ja nämä lapsiaan uutena Hitler-nuorisona.
Olen oppinut halveksimaan kriisiterapiaa. Kotiseudullani sellainen oli heikkouden merkki. Olen kuullut – en oman sukuni piirissä – pojan ärähtävän kuolevalle äidilleen: älä kitise. Katse oli kuin tapettavan sian, raivon ja pelon sekoitus. Silmät punersivat.
Diamond korostaa myös Suomen vaiheita selostaessaan raakalaismaisen rehellistä epäonnistumisen tunnustamista, jolla kriisin käsitteleminen aloitetaan. Sitä hän ei kuitenkaan tiedä, että meillä 1920-luvun alun ruhjomalla toteutettu reformilainsäädäntö (maakysymys, oppivelvollisuus) oli iso tekijä.
Yksilön hoitamisesta joukon terapiaan ja kokonaiseen kansaan on siirrettävissä ”aitaaminen” (fencing).
Kun kohtalo on lyönyt kovaa ja varoittamatta, koulutettu asiantuntija voi auttaa avaamaan uhreille henkisiä palokujia. Jopa paha avioero tekee tunteen, että kaikki on lopussa, koska on käynyt ilmi, että hyvät työt ovat olleet turhia. Yksi keskeinen henkinen harha on, että nyt kaikki näkevät, kuinka huono minä oikeasti olen.
Tavallinen keino ilmaista tuo romahduksen tunne on epäuskottava toisten syyttely ja aiheeton kehuskelu.
En voi olla yhtymättä Diamondin esimerkkiin. Kansleri Willy Brandtin polvistuminen ja anteeksipyyntö Puolan Varsovan gheton muistojuhlassa 1970. Itsekin pidin sitä rehellisenä ja liikuttavana tekona, jonka takana ei ollut PR-toimistoa.
Meidän 1920-luvun alussa toteuttamamme reformilainsäädäntö lienee maailman mittakaavassa jotain aivan erikoista. Oppivelvollisuuslaki ei ollut mitään ihmeellistä. Suomi oli eräs viimeisiä Euroopan maita, joissa kansakoulu tuli pakolliseksi. Pikemminkin outoa oli se, että laki säädettiin niin myöhään. Erikoisinta oli ehkä se, että oppivelvollisuus pantiin myös täytäntöön. Laki oli kirjoitettu niin, että sitä voitiin oikeasti soveltaa. Se takasi koululaisille koulutuksen ja sisälsi syrjäseutuja varten omat poikkeuksensa. Nämä poikkeukset takasivat sen, että köyhimmät kunnat saattoivat järjestää edes jonkinlaisen koulun kaikille lapsille. Koululaitoksen ulkopuolelle eivät jääneet kuin kehitysvammaiset ja ehkä kaikkein kiertelevintä elämäntyyliä edustaneet romanit.
VastaaPoistaTorpparivapautus oli sen sijaan harvinaisen radikaali toimenpide. Torppien lunastushinta oli todella alhainen. Laki sääti hinnan määräytymisen perusteeksi vuoden 1914 hintatason, joka oli seitsemäsosa vallinneesta. Lisäksi säädettiin, että torppari sai tekemänsä parannukset hyväkseen. Takalautalauseke kuitenkin antoi maanomistajalle 50 prosentin korvauksen. Joka tapauksessa kyse oli todella radikaalista omaisuuden siirrosta omistajilta viljelijöille. Yleisesti ottaen tällaiset reformit eivät maailmalla ole onnistuneet.
Erikoinen oli kuitenkin punakaartilaispylälän kohtalo. Torpparilaki kielsi alunperin lunastuksen sellaisilta torpilta, joiden vuokramies oli tuomittu kuolemaan tai vähintään kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Pykälää ei koskaan sovellettu, koska se kumottiin ennen lain voimaantuloa. Miksi ei? Väittäisin, että osittain kyse oli paitsi sovinnonhalusta, myös valkoisten rikosten peittelystä. Pykälää ei nimittäin sanamuotonsa mukaan koskenut kuin "kuolemaan tuomittuja". Suurin osa ammutuista punaisista oli kohdannut tiensä pään ilman laillista tutkintoa ja tuomiota. Pykälän soveltaminen olisi johtanut väistämättä selvittelyyn siitä, millaisella tuomiolla joku tietty punakaartilainen oli ammuttu ja oliko jonkin suojeluskunnan asettaman kenttäoikeuden tuomio laillinen. Oli parempi olla pöyhimättä ruumiskasoja.
Itseäni korjaten: tuo takalautapykälä, joka varmisti 50 prosentin korvauksen, poistettiin keväällä 1919. Lopullinen korvaus oli siis n. 12 % torppien käyvästä arvosta.
PoistaWilly Brandt oli herkkä ihminen, herkkäuskoisuuteen asti. Rehellinen myös. Kun on rehellinen jo vuonna 1940, voi olla helpommin rehellinen vuonna 1970. Uskon kyllä, että suurin osa ikäluokan saksalaispoliitikoista muutti 30 vuodessa aidosti mieltään, mutta muiden kuin Brandtin kantti ei olisi tuohon eleeseen riittänyt. Vaikka olisi saanut ihan henkilökohtaista terapiaa kansallisen lisäksi.
VastaaPoista
VastaaPoistaSavonlinnan paikallisjunaltako Sinä vaihdoit Parikkalassa Joensuun junaan, ja siis Helsingin suuntaan. Kaipa tulossa Oopperajuhlilta ? Osuitko Rigolettoon ? Jos niin, koit rintaa kuristavan, ankaran parahtuksen sorron säätyrakenteista ja laillisesta menosta 170 vuoden takaa. Paitsi että kun herttua svengasi slaageristi Naiset nuo häilyväiset…vai miten se tunnetetuin aaria menee, niin polttopiste oli lasertiiviisti omassa ajassamme, ja länsiyhteiskunnassa. Sen tultua syödyksi ihan omalla suullaan -teollisuuspankin ruvetessa ahmimaan omia lapsiaan tehtaita terveystaloja rautateitä varallisuuskeskittymiksi yksiin käsiin.
Vanhat kreivisuvut saavat omansa takaisin työväenliikkeen eläkesäätiöt vain rinnallaan -toistaiseksi. Kolmas on rahapiiriin uuden DNA:n siittäneet hedge fund sankarit, supervälimiehet entiset tyhjätaskut. Kaikki tämä suhahti todellisuudeksi yhdenvertaisuuslakien ja perustuslakien takaa kuin luonnonvoima.
Juna hidastaa Saimaan kanavan ylittäessään menonsa ihan hiipimiseksi tänä kesänä. Remontti. Pohjoisesta tultaessa vasemmalla näkyy Lauritsalan työväentalo, keltainen iso puutalo. Siellä opintokerhossa opiskeltiin (= ei-opetettu vaan otettiin ITE-selvää miten Edistys menee). Kai Casimir Ehrnrooth sieltä oppi kuinka pankki-tehdas instituutio nostattaa sahasta ja puuvillakehräämöille toimitetuista koivurullasydämistä myös hienopaperitehtaan, kokonaisen komean Kaukaan integraatin. Vai ihanko kotiopetuksella pääsi.
Isä Göran J. oli vielä tai juuri oikeaan aikaan inflaatiomiehiä ja Kuusaan sukulaisten ja Pietarsaaren jatkoksi tuli moderni Kaukas. Myllykoski teki samaa. Ihan katse tai valomerkilla Eteläranta 6 katsoi Katajanokalle vanhan Björnbergin Helsingfors asuntoon. Ei tarvittu edes puhelinta. Göran J. muistelmakertoo ja Chase Manhattanin pomoa ihaltiin. Kävi kylässäkin. Joo, toi varmaan Maailmanpankin dollareita Mortage Bank of Finlandille. Niillä se Kaukas tehtiin ja metsäautotiet metsäliittolaisillekin panna rekkoja kantorahatuloilla toimittamaan puuta Lappeenrannan Yliopistonkin nousta.
Tämän kaiken ne uudet miehet ottivat itselleen jahka aika kypsyi. Suomi putosi puusta mutta ay-väen syliin. Sitten se putosi sylistä. Vahinko että lakitiede keskittyi itseensä niin tiiviisti ettei meni säröille. Aukoista versosi tuoreeet kukat Shareholder Value maksimointi johdannaisrentukkoineen. Ja taivaanlahjana meikälle tämän impulssisomeni, jonka parissa (ja jota vartenkin?) puristella. Siksipä rakentava osio:
Jatk.
Jatk.
VastaaPoistaBusinessweek Bloomberg taitaa olla selkomielisin lehti ja FT parantaa myös sisäpiirin ulkopuolisille tiedottamista. Ihan kai kuin Lauritsalan työskin kirja- ja lehtihylly menneisyydessä, ennen Lappeenrannan ylioppilaita siis. Molemmissa seurataan Deutsche Bankin vääntelehtimistä. Se sulaa. Mutta kuinka vähäiseksi ja miten pomminpurku onnistuu. Se on nyt myös systeemiriski. 11.7. Elisa Martinuzzi kertoo ihailtavan tiiviisti DB tarinaa bismarkilaisesta tehdas ja tehdaskamakaupan tiliraha-loihtimisesta 1990-luvun Wall Street haastajaksi ja nyt takaisin lyödyksi. Artikkelin saa googlaamalla. Onhan se vaikea oudolle eikä Rehniltä kysyminen auttaisi. von Koskullilta ehkä, mutta ei kerro eikä Liliuskaan, liikesalaisuuksia. Että näillä mennään.
Kohottavaa oli Savonlinnassa nytkin. Ihmiset viattoman tietämättömiä perustuslakien halkeamista, yhteiskuntasopimuksen irtisanomisesta ja muusta teknis sopimuksellisesta höökimisestä.
Mistähän meikäkin luulee nämä tietävänsä ihan tässä ojentelehtiaksensa? En mistään, en edes Rigoleton kyttyrästä. Ismo Alangon kunniatohtoruus Joensuussa on kyllä hyvä merkki ja toinen hyvä on AC/DC heavyrock kitaristille Suomessa sama huomio. Ja Åbo Akademi jo aikaa soi huomionosoituksen M. A. Nummiselle. Olisi kiva kuulla inttämiset ja voittavat argumentit asianomaisissa toimielimissä. Että olisi kulttuuripuhettakin eikä vaan hesaa ja telkkarii! Laulun lisäksi Savonlinnassa kuiskii elegantti älykäs sukkela seurustelueleganssi leirin herätystrumpetin fanfaarin jälkeen ihailtavan Aarno Cronwallin satamaterassilta. Se olisi syy matkustaa, vaikka Rigoletton modernisointi ei umpipäähän tunkisikaan. Niin ja kierrä Lyseotalo 1890-1966 niin olet wanhasuomalaisen kulttuuriponnistuksen ihanassa maussa kuin lörtsyn, sekin casinosaarella törkysofistikoidusti letutettu.Jukka Sjöstedt
Pitäisi kyllä tehdä kirja Jukka sjöstedtin kootut tai valitut. Oikeasti. Hienoja runollisia tekstejä, yllätyksiä ja komeita leikkauksia
VastaaPoistaMarkku Kuisma
Vai niin. Ehkä silläkin kirjalla olisi kolme lukijaa.
PoistaSjöstedt kirjoittaa käsittämätöntä sekasotkua. Kun sekä ajatus hyppii että kielen rakenne ontuu, ei sellaisesta tekstistä saa Erkkikään selkoa. Sentään joku Markku saa.
Runollisia leikkauksia, kielenkäytön halliten, kirjoitti esimerkiksi Volter Kilpi.
Ehkä vain yksi mutta voi se silti hyvä olla. Ei kaikesta tarvitse itse tykätä ryhtymättä silti nuivaksi. Nuivuus vie kalatkin vedestä t mk
VastaaPoistaJukka Sjöstedtin - niin helppoa nyt olla huono ja hyvä tässä kohtaa jonoa - jälkeen kirjoittaneille on tapahtunut ällistyminen.
VastaaPoistaOnko se kenties pelkkään pettymykseen johtavaa toiveikasta ihailuntapaista, tulityökorttikoulutuksen vaativa toimenpide jolle on saatava ruutitehtaan työnjohdolta erillinen lupa, J. S. :n tapa käydä kylän baarin nurkilla ennen omia menojaan.. mikä on tuo, onko koko juttu syyttäjän puolustuksen puheenvuoro?
Hän sanoo mm. nauran, kummeksun, silti katson. Hän sanoo: oivallan ja näen läpi. Hän kertoo että hän tekee tämän. Miksi te kummeksutte? Hän on älykäs. Ei se parane. Sille ei voida tehdä mitään, hän tietää sen.
Kuvailkaa ällistyksenne hänen selätysheittonsa, kertojanäänensä tenhovoiman, supisuoran vaikutuksen tuntua. Tehkää niin ja höpöttäkää mutta älkää yrittäkö kummemmin etsiä opetusta. Sitä on kaikkiaan aivan liian suuri määrä hänen kirjoittamissaan kuvissa, kuten on maailmassa aivan liikaa rahaa, aivan liikaa valtaa, aivan liikaa puhetta ja kirjoituksia.
Elokuva. Elävä olento valmistaa vaivalloisesti elokuvan, useitakin, joissa on mahdollisuus toistoon.
Elämä. Ohjaaja, käsikirjoittaja, kriitikko..
Mitä oikein todella tarvitseekaan kun näkee elämänsä? Tallennuksen tietenkin.
Mies on taiteen ystävä. Tosimies on aina taidetta lähempänä kuin moniaat muut joita joskus miehiksi kutsutaan.
Ellei Sjöstedt sitten.. ei. Hän ei ole käynyt keskustelua kirjoittamistaan kommenteista.
On vaikeaa olla hyvä kun on paljon parempi kuin on tarpeen. Pokkuroikaa mutta älkää nöyristelkö. Nöyristely on kuin pelastuslaitos uskaltautuisi saapumaan ja joskus sammuttelisi palopaikalla päin.