Sivun näyttöjä yhteensä

30. joulukuuta 2017

Supermassiivinen



Salapoliiseja oli noin neljäkymmentä. Heidän tehtävänsä oli vaikea, koska ruumista ei myöskään ollut. Ketään ei ollut tapettu, ainakaan vielä. Minä olin itse yksi salapoliiseista. Ainakin näin sen unen.

Se henkilö, jonka ruskeassa talossa me kertomuksen henkilöt olimme vieraana, oli ilmoittanut uskottavasti, että ellei mysteeri selviä, kaikki tapetaan. Mustan aukon ei tarvitse olla kovin suuri. Se repii elektronit huuti helvettiin eli siis singulariteettiin. Joten mitään jälkiä ei jäisi.

Kaikilla oli merkkinä väri, kuten jäähtyneen marjapuuron värinen lakki tai huivi. Mutta murhaaja oli Ruotsi. Se oli vihreä. Korkeiden virkojen pöytiä tarkoitettaessa mainitaan usein vihreä verka. Todellisuudessa kangas on boijia, englanniksi ’baize’. Se on edelleen käytössä pelikasinoilla. Kortit eivät luisu liikaa.

Sitä ihmettelin että Venäjä oli keltainen, mutta miksei se käy niinkin. Musta ja punainen ovat lippuina varoituksia pikemmin kuin merkkejä.

Tuo neljäkymmentä salapoliisia pyöri sen verran mielessä että aloin ensin pohti ja sitten tutkia asiaa.

Ensimmäinen havainto oli kirjallisuuden tutkimusta ajatellen vallankumouksellinen. Olin jopa luennoilla viitannut Dostojevskin yhteydessä Venäjällä 1860-luvulla annettuun uuteen rikoslakiin. ”Rikos ja rangaistus” –romaanissa esiintyy keskeisesti myös syyttäjä, joka vastaa rikostutkinnasta.

Nyt jäin pohtimaan, mitä se viranomaisia kiinnosti, saako joku koronkiskurieukko kirvestä ja hänen paikalle eksynyt ystävättärensä samoin. Olihan virkamiehillä tärkeämpiä asioita ja lisäksi lahjuksia hankittavana. ”Karamazovin veljekset” on aivan eri asia, koska isän murhaaminen liittyy maanomistukseen ja kuohuttaa siksi koko kylää.

Suomessa Pohjanmaan puukkojunkkarikausi voi liittyä kunnallishallintoon, josta oli juuri annettu asetus. Nimismiehen tehtävät olivat muuttuneet. Kun pääsääntö näyttää olevan, että esimerkiksi Englannissa ja USA:ssa poliisilaitokset toimivat rikollisjärjestöjen tavoin ja usein niiden osana, ehkäpä Kauhavan nimismies Hägglund otti toimensa liian totisesti?

Jäin miettimään, mistä Edgar Allan Poe otti esikuvan mestarietsivälleen ja mitä perua oikein oli Sherlock Holmes, kunnes löysin vastauksen. Taustalla ei ole ketään eteviä poliisitarkastajia tai etsiviä. J. Edgar Hooverin laatimassa muistiossa juuri kieltolain vuoksi perustetun FBI:n toimintasunnitelmassa viitataan Poehen ja Doyleen ja sanotaan, että ruvetaan me samanlaisiksi ja tehdään mainosta. Siinä tulee Pinkertonin miehille ja muille yksityispoliiseille miettimistä.

Syyn ja seurauksen suhde meneekin toisin päin. Poliisit keksivät itsensä mielikuvituksellisesta kirjallisuudesta, ja sekä Englannissa että Ranskassa ja USA:ssa julkaistiin valtavasti nerokkaista poliiseista.

Todellisuudessa poliisi oli etenkin Ranskassa, Preussissa ja Venäjällä poliittinen elin, jonka tehtävä oli turvata hallitseville piireille rauha salaliitoilta ja sitten erilaisilta anarkisteilta. Salainen poliisi, Tsheka, oli Leninille kovin tärkeä. Juorutaan ett Stalin olisi hankkinut alan kokemusta jo ennen vallankumousta toimimalla tsaarin salaisen Ohranan ilmiantajana. Mutta murhat eivät kiinnostaneet. Ja tässä on ristivalaistus myös vuoden 1918 tuomioistuimet eivät olleet ”laillisuuden haaksirikko”, kuten on sanottu. Se laillisuus, jota silloin totisesti poljettiin, ei todellisuudessa ollut oikein syntynytkään, ja kun tuomaritkin olivat tottumattomia, tulos oli se mikä oli.




17 kommenttia:

  1. Poltergeist-ilmiö ratkaistu!

    Kyseisessä tapauksessa henkilö huo- maa joutuneensa räyhä-hengen/me
    lu-hengen "riivaamaksi".Nopea reak
    tio lunnollisesti on painaa rivakasti
    jarrua, mutta aivojen jollain lailla tulehtuneesta tilasta johtuen kys. henkilö painaakin jarrun sijasta kaasua.
    Loogisesti seuraa ns."riivattu" reagoi tähän tilanteeseen välittömästi painamalla taas lisää jarrua,mistä seuraa taas lisää raivoa loputtomiin, kunnes luonto tulee vastaan tainnuttaen henkilön ellei hän sitten päädy epätoivoisena itsemurhaan.
    Silmittömän raivon vallassa kys. henkilö ei kaihda mitään-voi vaikka satuttaa kuinka pahasti itseään ja toisia tai jopa murhata jos niikseen sattuu.
    Vstaava mekanismi jarru/kaasu mm.alkoholismi, unettomuus , anorexia nervosa,bulimia,lasten neurologinen itku,lasten itkuraivarit kestävät tuntikausia,ADHD sekä ADD, yliseksuaalisuus ihmisillä, pedo filia ja muut seksuaali-poikkeamat jne. loputtomiin.
    Siis pelontoteutuma/-----jarrun sijasta kaasua--->lukkojarrutus/oikosulku---->tahto muuttuu vastakohdakseen/kuten mm.rakkaus vihaksi,rauha sodaksi, sairaus terveydeksi,rumuus kauneudeksi ja taas päinvastoin.

    VastaaPoista
  2. Tuossa joku aika sitten satuin jostain käsittämättömästä syystä eksymään kansallisarkiston digiarkistoon ja aloin selailla siellä valtiorikosoikeuden pöytäkirjoja. Kun niitä selasi, syntyi vaikutelma, että laillisuus ei kokenut valtiorikosoikeuksissa haaksirikkoa vaan oikeudenmukaisuus.

    VRO:n pöytäkirjat ovat pääsääntöisesti huolella tehtyjä. Kuulustelupöytäkirjat on täytetty valmiiksi painetuille lomakkeille ja ne sisältävät ihan selvästi objektiivisuuteen pyrkivän kuvauksen syytetyn rikoksista. Syytetyistä on haettu virkatodistukset ja rikosrekisteriotteet. Varsinainen tuomio on huolellista lakikieltä ja tuomioluettelot ovat selkeitä, hyvällä käsialalla kirjattuja. Laillisia muotoja on noudatettu äärimmäisen tarkasti. Se, mitä on puuttunut, on armo, myötätunto ja oikeudenmukainen mahdollisuus puolustautua. Näitä ei kuitenkaan laki edellyttänyt muissakaan oikeuksissa. 1910-luvun käsitys laillisuudesta oli kovin muotosidonnainen.

    Toisaalta voi vakavissaan kysyä, miten ihmeessä asia voisi olla toisin. Yksittäinen VRO:n osasto istui tuomioluetteloiden perusteella päivässä noin neljäkymmentä juttua silloin, kun rangaistiin rivimiehiä. Siinä ei jää kovin montaa minuuttia yksilöä kohti. Toiminta perustui aivan täysin määrämuotoisten pöytäkirjojen käyttöön prosessin eri vaiheissa. Ja yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta on muistettava, että prosessin eräänä päätarkoituksena oli tyhjentää punavankileirit. Kun punavanki poistui VRO:sta mukanaan tavanomainen kolmen vuoden ehdollinen kuritushuonerangaistus, hän pääsi saman tien vapaaksi. Jos tutkinta olisi ollut yksilöllisempää, tarkempaa ja antanut paremmat puolustusmahdollisuudet, leireillä olisi ollut vankeja pitempään ja heitä olisi kuollut enemmän. Loppujen lopuksi oikeudenmukaisuudesta piti sitten huolen se elin, jolle oikeudenmukaisuus kuuluu. Eduskunta armahti punavangit näistä ehdollisista tuomioistaan aika pian. Halvemmalla olisi päästy, kun olisi saman tien lähetetty rivimiehet kotiin, mutta siihen ei riittänyt suomalaisen laillisuusajattelun mielikuvitus.

    Tällä yllä olevalla en halua puolustella kevään 1918 kenttäoikeuksia enkä summittaisia teloituksia. Niitä ei voi hyväksyä millään järkevällä perusteella.

    VRO:n jakamat kuolemantuomiot ovat sitten oma lukunsa. Niitä voi kritisoida monellakin tapaa. VRO:n massaoikeudenkäyntimallia voi pitää perusteltuna, kun annetaan ehdollisia tuomioita rivimiehille, mutta kuolemantuomioiden jakamisessa se oli kaamea tappokoneisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Halvemmalla olisi päästy, kun olisi saman tien lähetetty rivimiehet kotiin"
      Näinhän tottakai olisi pitänyt menetellä, vaikka jokunen oikea rikollinen olisikin silloin päässyt vastuusta. Toisaalta useilla paikkakunnilla oli verenhimoinen suojeluskunta valmiina "korjaamaan" VRO:n antaman tuomion. Toki kuolleiden kokonaismäärä olisi jäänyt toteutunutta pienemmäksi.

      Poista
  3. Jukka, pohdintasi etsivästä poliisista anglosaksisena, kirjallisuuden luomana ilmiönä kertoo kovasti siitä, kuinka anglosaksinen maailmankuva leimaa ajatteluamme. Järjestelmällinen kriminalistiikka on nimittäin kotoisin manner-Euroopasta, jossa erityisesti Ranska oli edelläkävijämaa. Luonnollisesti kyse oli ensi sijassa siitä, että salainen poliisi tappoi aikaa taistelemalla ammatti- ja taparikollisuutta vastaan. Eihän niitä nihilistejäkään riitä määrättömiin asti, joten siinä sivussa voisi vaikkapa ratkaista Aljona Ivanovnan murhan. Onhan se herättänyt väestössä levottomuutta ja - Herra paratkoon - olisihan vaihteeksi mukava toimittaa Siperiaan joku sen aidosti ansaitseva. Parhaassa tapauksessa siinä pelastuisi vielä rikollisenkin sielu.

    Englanti ja Yhdysvallat olivat rikospoliisityössä jäljessä osittain juuri siksi, että näissä maissa ei ollut salaista poliisia. Rikostutkintaa tekivät Isossa-Britanniassa hyvin pitkään yksityiset "varkaanpyydystäjät", joista kuuluisimmat olivat todellisuudessa myös omien rikollisliigojensa johtajia, ja Yhdysvalloissa liittovaltiotason rikospoliisi ja salainen palvelu oli yksityistetty Pinkertonille.

    Tämä ero käy selväksi, kun vertaa Vernen ja Leblancin kirjoituksia Doyleen. Esimerkiksi Vernen "Tonavan lautturissa" esiintyy erittäin tehokaasti toimuva ranskalaistyyppinen Tonavan kansainvälisen jokipoliisin tutkintatuomari, ja Maurice Leblancin Lupin-tarinoissa herrasmiesvarkaan päävastustajana on - Sholméz-juttuja lukuunottamatta - ihan tavallinen, mutta pelottavan tehokas rikospoliisi. Sen sijaan näistä tarinoista käy oikein hyvin ilmi se, että mannereurooppalainen poliisi ei nauttinut keskiluokan varauksetonts suosiota ja luottamusta. Aika usein poliisi on sankarin kanssa eri puolella, eikä siihen kukaan täysin luota. Ajatus siitä, että keskiluokkaan kuuluvalla ajattelevalla ihmisellä voisi olla ihan perusteltuja syitä harrastaa poliisia kiinnostavaa valtiopetoksellista toimintaa, oli vielä tuore. Nykypäivänä meillä on toisin. Suomi on ollut vapaa valtio niin kauan, ettei kukaan normaali ihminen enää pohdi poliisin valtuuksia siltä kannalta, miten nuo valtuudet häiritsisivät omaa konspiratiivista työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suomi on ollut vapaa valtio niin kauan, ettei kukaan normaali ihminen enää pohdi poliisin valtuuksia siltä kannalta, miten nuo valtuudet häiritsisivät omaa konspiratiivista työtä."

      Olikohan tämä jonkinlaista sarkasmia? Vrt. tiedustelulakien vastustus ja vastustajat vasemmalta laidalata.

      Poista
  4. Hatusta vetäisen, kuten koko alustuskin on vedetty: Ämmän kera pakolla tapettu ei ollut ystävätär, vaan vähämielinen sisar Lizaveta! Tarkistakoon ken ehtii ja viitsii.
    Hurmetta lukien pekka s-to.

    VastaaPoista
  5. Paljonpa on ollut rohvessorilla mietittävää! Ei mikkään ihme, ettei ole joulunpyhinä ehtinyt edes yhtä blogijuttuva värkätä.

    VastaaPoista
  6. Kuvassa on taiteilijan näkemys mustasta aukosta. Olen usein joutessani miettinyt, minkä värinen musta aukko oikeasti on?

    Eli miltä näyttää sellainen kohde, josta ei pääse katsojan silmään minkäänlaista informaatiota? Umpimustaltako? Sallinette, että rohkenen epäillä.

    Mustan aukon rajapinnalla, tapahtumahorisontissa, syntyy teorian mukaan ns. Hawkingin säteilyä, mutta ei kai sekään nyt ainakaan mustaa ole?


    VastaaPoista
  7. Usein unohtuu, että poliisi- ja oikeusjärjestelmä ei ole sen enempää pudonnut meille taivaista kuin ollut aina olemassakaan. Se on kehittynyt pikkuhiljaa yhteiskunnan mukana. Eikä se kehitys liene vielä edes päättynyt - emmehän ole saavuttaneet historian loppua.

    VastaaPoista
  8. Sittenhàn maassa oli mààràttòmàsti lainsuojattomia, oletettavasti lainlaatijatkin kuuluivat samaan tummaan joukkoon?

    VastaaPoista
  9. No voi, voi, voi Jukka Pahanen kun tuommoisia unia näet. Turhaa kaikki. (Niin kuin elämä yleensä.) Äskenhän kun Kremlin arkiston pikkasen narahtaen avautuivat... todettiin, ettei Kekkonen Urho mikään agentti ollut, vaan oli kaksois ellei peräti kolmois-agentti. Voi Jumantsukka! Kunnioitettava Ukko.

    Raymond Chandler ja Syvä uni oli minulle tuttu, niminä, joita ystäväni kovasti olivat kehuneet. Aikoinaan kun olin itsekin nuori, olin samaa mieltä, koska en kehdannut sanoa, että en olen ko. kirjaa lukenut. Kun ne siitä niin hihkuivat. (Voi vittu kun ihminen nuorena on vaikutteille altis!) Nyt, kun 50 -vuotta myöhemmin luin tuon The Big Sleep -kirjan, se mielestäni oli lähinnän häkellyttävä, ja hölmö. - En osaa siitä muuta sanoa.

    VastaaPoista
  10. Niin lienee, että ensin oli C. Auguste Dupin. Tosielämän rikosetsivät, niin julkisen hallinnon kuin yksityisten konsulttifirmojen, tulivat myöhemmin.

    Fiktiivisissä yksityisissä huomiota kiinnittää taloudellisen asenteen laaja kirjo: Sam Spaden ja Nero Wolfen varsinainen motiivi on raha, Hercule Poirot'lle ja Peter Wimseylle rahalla ei oikeastaan ole merkitystä.

    Philip Marlowe on aikuiseksi kasvanut Jeesus Kristus, joka ei jaksa kaataa markkinamiesten pöytiä, mutta jakaa silloin tällöin ironiansa kuulijoiden kanssa.

    Tosielämästä ohimennen puheen ollen, Edgar Allan Poen tapaus on tunnetuista henkilöistä kaikkein lähimpänä kirjallista ilmausta "kuoli katuojaan".

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  11. Hyvä huomio Rikoksesta ja rangaistuksesta. Yksi vastausvaihtoehto tulee mieleen. Muistaakseni murhatulla oli kotonaan lainansaajien pantteja, ja murhan jälkeen pantin jättäneet lainaajat ottivat viranomaisiin yhteyttä. Paitsi syyllinen, joka taisi olla ollut sairaana. Tämä herätti poliisin huomion, ja päätutkija arvasi mahdollisesti heti ensimmäisestä kuulemisesta, että kyseessä on murhaaja.

    VastaaPoista
  12. Riemukasta, väririkasta, ehkä myös talvisumun pehmentämää vuodenvaihdetta Kemppiselle täältä revontulten maasta, jossa revonhäntä on kuin kaunis uni...

    Meillä pohditaan maaherra Vibeliusta sote:n ratkaisijana (kts arktinen puskurikapasiteetti)

    VastaaPoista
  13. Seurakuntien ja kirkkopitäjien sijalle tulivat kunnat. Maallinen hallinto, manttaalihallinto kirkkoherran ja luotettujen uskovaisten sijaan.

    Vahvat suvut hoitivat asioita kuten ennenkin. Sen ruman vallesmanni toi mukanaan että vanhastaan piironkeihin kertyneet dokumentit "velkakirjat" naapuriavusta otatettiin esiin ja vallesmanni yllytti perintätoimiin. Uhattiin kai velkakirjojen pätemättömyydelläkin ellei ruveta tai lainhuudateta. Samaan soteen alettiin perätä jokasortin velkatositteilta vekselin muotoseikkoja.

    Snellmanin reformeja, pohjauksia liikekumppaninsa Borgströmmien liikepankille, muinaiselle SYP:ille. Ja miksei Virkkusten KOPillekin jos näin virkuksi heittäytyisi.

    Ennen oli tavallista ottaa pajunvartta, halkaista se kahdeksi, tehdä merkinnät ja puumerkit. Pajun syyt ja säikeet varmistivat väärentämättömyyden, ei voinut syöttää pajunköyttä. Tällaisista pajutositteista, velkatositteista, rahoista siis, luin Kokkolan kaupungin historiasta.

    Pohjanmaalla perinnäistapojen raiskaus ja uusien rahatapojen pakottaminen vei häijyilyyn saakka tiesi Santeri Alkio Murtavia voimia romaanissaan. Partiarkassa Alkio kertoo maalaiskauppiaan (vävy) ilmestymisestä kylään ja kohta jo liukkaan mielinkielin kaupittelijan ja maalaistuotteiden ostelijan tulosta. Vävy perheineen häviää ja häviää Amerikkaan saakka, mikä henkireikä kai sen puukkojunkkariudenkin aikanaan hävitti.

    Rantakaupunkien porvarit hävisivät kauppakaaren kuoppaamisessa. Ja liikepankkien haarakonttorien invaasioon, ja säästöpankkienkin. Valaporvareilla oli vanhastaan pelkkä kunkin omiin tilikirjoihin perustuva blockchain transparentti kirjanpito Raadissa, yhteinen pääkirja. Ja olivatpa sen bitcoinin piirissä tervanpolttajatkin. -Suhteessa muuhun maailmaan ja alamaailmaan käytettiin universaalia hopeaa ja vaskea mitä oli.

    Suomen Pankin haarakonttori Kuopiossa pilasi jo Gustav Raninin aikana tätä paikallisuutta, mutta ei tietenkään Raninia joka oli uudistusta tuomassakin. Se oli kaupunkien Isojakoa, kuten palvelusväen lukumäärän ylärajan poistamista tehtaiden tulla (ennen sen verran kuin pöytään silmällepidon nuhteeseen mahtui).

    Minna Canth leskenä oli täysvoimainen porvari vaikka ylenkatsottu kun huono-osaisista puhui ja kirjoitti julkeasti. Canth tuli huonosti juttuun raatitovereittensa kanssa siksikin että vaati maksut rahassa eikä vain kirjanpitovirtuaalissa (yllä). No entä sitten? Ei mitään, mutta Canth selvisi jokusestakin konkurssiaallosta jollaiset aika ajoin tekivät tuhojaan Kuopion vähäisen, keskinäisriippuvaisen porvarikunnan keskuudessa. Hänellä kun ei ollut mätäneviä saatavia tovereilta vaan hän oli velkonut ne kovassa rahassa.

    Tällainen lainrikkoja kovis jäi pystyyn eli peri maan. Ja rupesi vaikka oikeasti maakauppiaaksi ja perillisensä kiinteistöjalostajiksi 2018, ihan sen EKP QE tsunamin nostamina ?

    Paranoidis-dilletanttinen hypoteesi tähän jatkoksi, kuuluisi että Snellman-Aleksanteri II-valtiopäivä riitareformit sekoittivat Kokkolan, Oulun, Porin jne porvarien pasmat. Heistä ei ollut hankkimaan, spekuloimaan viljaa maahan 1867-8 -ja siksi Nälkäsurkeus. Ja isännät häätivät liikaväen pöydistään herrojen reformoitua päät sekaisin. Tämänkö se kunnallisasetus teki ?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllähän Snellman kuulemma hankki viljaa Pietarista mutta vetkutteli pitkään odotellen hintojen laskevan. Kun sitten myöhään syksyllä laivalastia tuotiin painui se pohjaan kovassa myrskyssä ja ihmiset jäivät ilman hätäapua ja kuolivat nälkään. Näin kerrotaan. Ja omantunnon tuskissa Snellman asiaa pahoitteli. Keisarillisen radanrakentajille tuotiin jauhomattoja palkaksi ja vaikka niukkoja nekin oli valtavat määrät ihmisiä kärkkymässä ratatöihin. Joka päivä kuoli useita uurastajia ja tilalle saatiin heti uudet jonosta. Radan rakentaminen on hyvin tiedossa kun se kulki syntymäkotini pihan läpi ja aiheutti talossa suuren kerjäläisongelman.

      Poista