Sivun näyttöjä yhteensä

9. joulukuuta 2017

Carr II



Stalinin suuri terrori on mainosansa, jolla etenkin Hrusthshev halusi peittää Leninin terrorin ja käytännöllisesti myös oman ja komissaari-ammattiveljiensä panoksen Suuressa isänmaallisessa sodassa. Hän palveli mm. Stalingradissa ja oli niskalaukausten erikoismies, vaikka Stalingradin taisteluissa merkittävä rooli oli myös konekivääreillä ja suora-ammuntatykeillä, joilla omia pidettiin asemissaan Volgan yli ampumalla.

Venäläinen sotilas on loputtoman sitkeä ja urhoollinen, mutta se ei pidä paikkaansa, ettei hän antautuisi. Stalingradin vaiheessa heitä oli antautunut saarrostettuina saksalaisille jo pari miljoonaa. Eräät joukkoantautumiset johtuivat suoraan Stalinin taitamattomuudesta, ja niinpä niistä rangaistiin rauhan tultua asianomaisia sotilaita.

Suomalaisia lukijoita saisi kiinnostaa kuollut, monesti kirveensä kiveen iskenyt historioitsija E.H. Carr yhdestä syystä. Se syy on tällä hetkellä Trump. Että Putin on toinen samanlainen, se ei ole uutinen kenellekään.

Vaihtoehtoinen totuus eli raaka valehteleminen ei ole millään tavoin uutta, mutta sen tunnistaminen tässä ja nyt on aika vaikeaa.

Esimerkki on siis Lenin, joka kehitti valtioterrorismin, pohjattoman julmuuden myös ”omia” kohtaan ja pakkotyöleirit halpana tövoimareservinä. Leninin terveys alkoi pettää 1922, mutta perustyö oli silloin tehty. Hän varoitti, että nimenomaan Stalnia ei pidä päästää valtaan, mutta Stalin onnistui sivuuttamaan tämän tuhoamalla ensin ne kaikki, joille neuvo oli osoitettu - Buharin, Zinovjev, Kamenev ja niin edeleen. Sisällissodan 1917-1922 muisto peitettiin Lenin-kulttiin ja Trotskin tuhoamiseen; Trotski oli ainoa varteenotettava seuraaja.

Kommunismia ei koskaan ollut olemassa. Mahtoiko Lenin pakolaisvuosinaantosissaan rakennella sitä ja siihen liittyen maailmanvallankumousta, sitä on vaikea päätellä. Lenin oli ajattelijana heiveröinen ja kirjoittajana ajoittain jopa yhtä huono kuin Marx. Lenin kuollessa kuitenkin oli jo nähty, ettei maailmanvallankumous jatku Saksassa eikä muuallakaan.

Tarua aatteesta pitivät yllä etenkin Lännen hupsut, kuten Carr, jonka mielestä miljoonansiviilin surmaaminen oli sisällissodan historiassa hoidettavissa yhdellä lauseeella, mtta sen sijaan esimerkiksi Venäjän (Neuvostoliiton) ja Ruotsin kommunistipuolueen laatimat julkilausumat ansaitsivat hyvinkin sadan sivun käsittelyn. Carr oli painokkaasti sitä mieltä, ettei aatteilla ja ideologioilla ole historiassa todellista merkitytä, ja ajoi omasta puolesetaan marxilaisia aatteita ja ideologioita. Toisaalta Carr esiintyy tässä lähinnä esimerkkinä. Hän oli kuitenkin mennyt mies jo kuollessaan 1980-luvulla.

Orlando Figesin (britti hänkin) Venäjän sisällissodan historia nostaa Pipesin ja Conquestin kirjat nykytasolle, koska aineistona on myös 1990-luvulla käsille saatuja asiakirjoja.


Suomessa on vielä edessä – ehkä ensi vuonna – oman sisällis- eli kansalaissotamme selvittely Talvisota alkoi vuonna 1918. Neuvostoliitto oli aivan oikeassa. Ohi menneensekasorron vuoksi valtakunnanraja Kannaksella oli jäänyt liian lähelle Pietaria ja suomenlahden saaret miehittämättä – ja tietenkin koko Suomi oli heistä kauneusvirhe. Tuosta viimeksi mainitusta asiasta on tosin täällä meillä toisenlainenkin mielipide.

28 kommenttia:

  1. Melkein vuosisadan typistäminen yhteen blogikirjoitukseen on tietysti mahdotonta, mutta jotenkin tuo tuntuu yllättävän johdonmukaiselta. Etten sanoisi tarkoitushakuiselta.

    Jotkut yksittäiset väitteet ovat kyllä sellaisia että ne tuntuvat kumpuavan asenteellisuudesta enemmän kuin tosiasioista. No, hyvähän se on, että on asennetta.

    Varmasti on niin, että monet historian käänteet vaatisivat lisää tutkimusta. Tutkimusta jota meitä nuoremmat polvet voivat jo tehdä ilman turhaa asenteellisuutta. Me vanhat jäärät katsomme asioita toinen jalka haudassa ja toinen juoksuhaudassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikakaudet tuottavat näköisensä kärkihahmot valtakuntien johtoon; Trump/USA, Putin/Venäjä, Theresa May/Englanti.

      Lilliputtimaassa Suomessa prseidenttien, pää- ja talousministereiden ohella puolustusministereitä vertailemalla tämän havainnon voi tehdä selkeimmin. Elisabeth Rehnin aikana elettiin leppoisia aikoja kuten myös Seppo Kiäriäisen toimiessa ko. virassa, mutta kun sotaisen mustia pilviä alkoi idästä nousta, astui remmiin hyytävänluonteinen sotahaukka Jussi Niinistö jonka persoona jo yksistään rivipoliitikkona toimiessaan ajanilmiöitä tarkkailevan häntäluuta kylmäsi. Nykyisin persus on jo niin jäässä, että jos kakilla istuessaan niinistöläistä sotapolitiikkaa ajattelee, ei kuuranpyyhkiminen paperia kaipaa.

      Mannerheimin valmiudesta aikaansa (1918 etp) sopivista takinkäännöksistä kerrotaan Markku Jokisipilän-Janne Könösen teoksessa "Kolmannen valtakunnan vieraat". En ryhdy siteeraamaan tähän, mutta siitä kannattaa lukea vaikkapa sivun 144 otsikoinnista "Mannerheim ja saksalaiset" alkaen useammankin sivun verran.

      Kekkosen ylipitkän, kaikkea muuta kuin rehellistä ja helvetinmoisiin peittely-yrityksiin ja valheisiin päättynyttä aikakautta on ruodittu moninkeinoin tähän mennessä joten saapi sitä jo valmiiksi miettiä, että mitähän tulevissa historiankirjoituksissa tullaankaan kertomaan näistä sotesipilöinneista kun päivän Hesarissa jo juuritaan sotesotkuja niin monipolvisesti että hirvittää?

      Lopuksi: Koska kansalaisten puusilmäinen enemmistö alistuu edelleen palvomaan myötähäpen asteelle saakka presidenttikysymyksessäkin yhtä ainoaa ahdokasta tulenemme siis jatkossakin toteamaan kylmästi kuten blogisti kirjoittaa: "Vaihtoehtoinen totuus eli raaka valehteleminen ei ole millään tavoin uutta, mutta sen tunnistaminen tässä ja nyt on aika vaikeaa."

      Poista
  2. Lisään tuohon vaarallisten valtiomiesten joukkoon Erdoganin. Otsaansa rypistellen hän ilmoitti kreikkalaisille isännilleen, että rajasopimusta olisi syytä tarkastella uudelleen.
    Näinhän Stalinkin aloitti tunnustelut ennen Talvisotaa. Nyt lienee kyseessä putinilaisen mallin sovellus naapurin maihin.

    Katsomossa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaako Turkki siirtyä kokonaan Aasian puolelle?

      Poista
  3. Leninin kunnia oli suorittaa ensimmäinen värivallankumous - väriltään punainen. Tämä tapahtui Saksan etujen vuoksi. Bolsevikkien sponsorointiin käytettiin nykyrahassa miljardi dollaria. Ukrainassa tarvittiin jo 5 miljardia dollaria.
    Syyriassa Putin juuri torjui värivallankumouksen ja totesi, että pakolaiset voivat nyt palata takaisin. Miksiköhän siitä ei uutisoida?

    http://www.unz.com/akarlin/lenin/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, sitä on luettu valemedioita.
      Seuraavaksi väität että rahat bolsuille tuli kansainväliseltä juutalaiselta salaliitolta.

      Poista
    2. Tosiaan! Googlaamalla haulla "vladimir lenin german spy jew" selviää, että Lenin oli puoliksi Juutalainen. Solzhenitsyn kirjassaan Gulag Archipelago kertoo, että Venäjään keskitysleirit perusti ja hallinnoi Siionisti Juutalaiset. Ensimmäisen maailmansodan takana olikin Rothschildit. Jäikö saksalaisille jotain hampaankoloon?

      https://thedaysofnoah.wordpress.com/2011/01/03/the-rothschild-1901-1919-the-secret-creators-of-world-war-1/

      Poista
  4. Neuvostoliitossa ei koskaan yritetty rakentaa kommunismia tai sosialismia, mutta Paraguayn jesuiittavaltiota n. 1600-1750 on esitetty mahdolliseksi.

    VastaaPoista
  5. Erinomaista että asioista keskustellaan edes Suomessa. Leniniä käytettiin NL:ssa ja Suomessa koristeena ja leimasimena tarkoituksenmukaisesti. Leninin räikeät virheet ja tuhotyöt peitettiin.

    VastaaPoista
  6. Muuten olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä, mutta pakkotyöleirit eivät olleet halpa työvoimareservi. Ne keräsivät kyllä tehokkaasti työvoimaa paikkoihin, joihin ihmiset eivät olisi vapaaehtoisesti menneet, mutta työn tuottavuus oli surkea verrattuna "vapaisiin" työpaikkoihin. ("Vapaissakin" työpaikoissa työntekijät oli monesti osoitettu työhönsä, heiltä oli eroaminen kielletty ja työkurin rikkomisesta rangaistiin leirituomioihin, mutta toisaalta niissä saattoi parhaissa tapauksissa saada ahkeralla työllä myös hyvää palkkaa.)

    Lisäksi leirien ongelmana on se, että ilmainenkaan työvoima ei tee töitä ilman vartiointia, työnjohtoa ja suunnittelua. Tokihan osan näistä voi saada kerättyä leiriläisistä, mutta käytännössä työnjohtoon ja suunnitteluun kyenneet vangit ammuttiin poliittisista syistä sen sijaan, että heitä olisi hyödynnetty. Lisäksi erittäin merkittävä osa Gulagin projekteista oli itse asiassa hyödyttömiä tai ne jätettiin suurten investointien jälkeen kesken. Esimerkiksi Stalinin kanava, jonka rakennuttamiseen uhrattiin 120 tuhannen vangin henki, ei ole koskaan toiminut taloudellisesti mielekkäänä kuljetusreittinä. Se ei ole tarpeeksi syvä isoille aluksille, sillä sen kulkusyväys on vain 3,5 m. (Jo vuonna 1925 järkeväksi kulkusyväykseksi oli ehdotettu 5,5 metriä.)

    Venäläisiä tilastoja minulla ei ole, mutta jo paljon yksinkertaisempi kotimainen esimerkki pakkotöistä kertoo, että ne eivät ole taloudellisesti hirveän kannattavia. Suomen "lapiolinjalla" eli työllisyystyömailla tilanne oli jo 1960-luvun alussa sellainen, että kaksi kolmannesta kuluista syntyi raskaasta kalustosta, palkatuista ammattityömiehistä ja työnjohdosta. Vain kolmannes työmaan kuluista syntyi työhön osoitettujen työttömien palkoista. Ja luonnollisesti työn tuottavuus oli surkeaa, kun haluttomat ihmiset rakensivat tietoisen työvoimavaltaisilla menetelmillä teitä routaiseen maahan. Lisäksi Suomessakin aika monet työllisyysvaroin tehdyt tiet olivat tarpeettomia, sillä ne tehtiin sinne, missä oli työttömiä. Järjestelmästä luovuttiin Koiviston I hallituksen loppupuolella, koska jo vuonna 1971 oli halvempaa maksaa korvauksia työttömille kuin teettää heillä näennäistyötä.

    Venäjän tapauksessa Gulagin "halpuus" oli erityisen pettävää siksi, että vankityövoiman vaihtoehtoiskustannukset unohdettiin. Kansantaloudellisesti on aika tehotonta käyttää jonkun työmaan työvoima loppuun parissa kolmessa vuodessa tappamalla heidät nälkään. Samasta työvoimasta saadaan irti paljon enemmän työtä, kun ihmisille suodaan riittävä ravinto, majoitus ja terveydenhuolto. Tosiasiassa Gulag tuotti jo 1940-luvun lopulla tappiota, sillä vartiointi, työnjohto ja koneet maksoivat niin paljon, ettei "ilmainen" työvoima riittänyt korvaamaan työtä. Orjuus ei ole teollisessa yhteiskunnassa taloudellisesti kilpailukykyistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tosiasiassa Gulag tuotti jo 1940-luvun lopulla tappiota, sillä ..."
      Moshe Lewinin mukaan Gulag kyllä tuotti tappiota suunnilleen alusta pitäen. Vaikka vangin kustannus oli mitätön (noin kuudesosa vartijan kustannuksesta), hänen työnsä keskimääräinen tuotto ei kattanut edes sitä pientä kulua. Menopuolelle tulivat myös Gulagin suunnattoman ja sekavan hallintojärjestelmän kulut.

      Poista
  7. Sotien syita = viha ja kateus ( psykopattisia ominaisuuksia ) = henkista koyhyytta !

    VastaaPoista
  8. Seuraan hyvin tarkkaan demareiden sisällissotakommentteja ensi tammikuussa. Ovatko ne vain valkoisten ylimitoitettujen kostotoimien tuomitsemista ja surkuttelua vai pyydetäänkö anteeksi sisällissodan aloittamista.

    Jos ounaiset olisivat voittaneet Suomen johtoon olisivat nousseet äkkiväärä Kullervo Manner ja liero O V Kuusinen ynnä muut väkivaltalinjan kannattajat. V. 1922 Suomi olisi ilomielin liittynyt Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä miksi tämän päivän puolueiden pitäisi pyytää anteeksi ikivanhoja tekoja joista niiden nykyjäsenet eivät ole vastuussa. Tärkeintä on etteivät nykypuolueet puolustele tai varsinkaan juhli vanhoja rikoksia. Silloin syntyisi omaa anteeksipyydeltävää.

      Poista
    2. O. V. Kuusinen oli selkärangaton lurjus, mutta Kullervo Manner oli isänmaallinen suomalaiskansallinen sosialisti. Hänen työnsä suomalaiskansallisen kommunismin rakentamiseksi Itä-Karjalaan oli harhautuneessa idealismissaan jotain samanaikaisesti ihailtavaa ja kammoksuttavaa.

      On kuitenkin aika selvää, että mannerilaisella linjalla ei olisi ollut mahdollisuuksia mahdollisessa punaisessa Suomessa. Valta olisi kasvanut kiväärinpiipusta ja sitä olisivat käyttäneet sodan esiin nostamat kaikkein radikaaleimmat ainekset: Rahjat ja heidän kaltaisensa. Näin olisi ollut eritoten siksi, että punaisella puolella ei ollut sotilasvaltaa tasapainottavaa ammattitaitoista siviilibyrokratiaa.

      Eri asia on sitten se, että käytännössä punaiset olisivat voineet voittaa vain, jos he olisivat saaneet liittolaisikseen liberaalia porvaristoa kuten bolsevikit tosiasiallisesti Venäjällä saivat. Silloin heillä olisi ollut käytössään jonkinlainen hallintokoneisto, mitä ilman punaisten kapina oli tuhoon tuomittu. Toisaalta ne piirit, jotka olisivat teoriassa voineet olla samalla puolella SDP:n kanssa, jos se olisi pelannut korttinsa paremmin kesällä 1918, olisivat olleet kaikkein suomalaiskansallisimpia: aktivisteja ja maalaisliittolaisia. Jos tällainen "vaaleanpunainen", hallitusvallan vuonna 1919 voittanut kansanrintama olisi ollut jo kansalaissodan voittava puoli, se ei varmastikaan lähtenyt bolsevikkien kelkkaan.

      Poista
    3. Tuohan on se iänaikuinen "varma" tieto. Mistä me voimme tietää. Luulen puolestani, että punainen Suomi ei surminkaan olisi tarjoutunut liittymään NL:on mainittujen herrojen johdollakaan. Myöhempi historia on sitten eri asia; NL:lta olisi varmasti jossain vaiheessa tullut Saksan uhkaan liittyviä vaatimuksia.

      Poista
    4. Kullervo Manner oli aika hämärä hahmo. Sen sijaan kaikki Erastoteneksen sanoma pitää paikkansa Edvard Gyllingistä. Harmi, että luokkakaveri Kuusinen onnistui houkuttelemaan EG:n Ruotsista Karjalaan.

      vuorela, tampere

      Poista
    5. Kiitos, Vuorela. Minulta menivät Manner ja Gylling sekaisin.

      Poista
  9. Trotski olis varmaankin saanut aikaan ihan yhtä hurjaa jälkeä kuin Stalin, joka taisi tulla valtaan jonkinlaiseksi "moderaatiksi" luokiteltuna.
    ---
    Kannas oli ollut Pietarin puolustuksen kannalta elintärkeää aluetta. Inosta pystyikäytännössä sulkemaan koko Suomenlahden pohjukan meriliikenteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Trotski todellakaan mikään pyhimys ollut, vaan peluri, joka kääntyi bolshevikiksikin vasta ihan lokakuun vallankumouksen kynnyksellä. Ihan syystä Stalin ei häneen luottanut (kuten ei juuri kehenkään muuhunkaan).

      Vaikka Stalinia vastaan maanpaossa politikoikin, niin ennen kuolemaansa Trotski ennätti kuitenkin ilmaista tukensa Neuvostoliitolle, kun se vuonna 1939 hyökkäsi Suomeen.

      Poista
  10. Hirvittävän lähellä on tälle blogille 9 miljoonaa lukijaa... Tuleekohan noita lukijoita ihan Kanadasta asti? Ja Tanskasta. Eli Danmarkista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukertoja on se yhdeksisen miljoonaa, ei lukijoita. Muutama tuhat suomalaista riittää tuohon määrään hyvin. Mikä tosin on erittäin hyvä seuraajamäärä sekin.

      Poista
    2. Ihanko totta? Luulin ettei pantteri mihinkään juovistaan pääse. Eikä tiikeri täplistään.

      Poista
  11. Vaihtoehtoinen totuus on todellakin raakaa valehtelemista. Mikä yhdistyy luontevasti venäläisten sotilaiden loputtomaan sitkeyteen ja urheuteen. Kuten epäilemättä muidenkin patrioottisten armeijoiden.

    Elämme taas huolestuttavia aikoja. Yhdysvalloissa on sellainen presidentti, että Putinkin alkaa tuntua ihan järkimieheltä. Kun vielä jopa Euroopassa otetaan askelia synkkään suuntaan (Unkari, Puola), eikä sivistyksen vastaiskua ole näköpiirissä, tulee mieleen ettei tästä hyvä seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unkari ja Puola vastustavat ählämöittämistä, joten nämä maat pelastuvat Jumalan armosta. Uusi Eurooppa, kuten G.W. Bush sanoi.
      Suomeen rakennetaan moskeijoita kuin lähi-idän persläpeihin konsanaan. Allahu uli uli allahu.

      Poista
  12. Luetelluista Leninin oppilaista Buharin istutettiin lopulta jakkaralle seuraamaan tovereittensa teloitusta. Määräys tähän tuli arvatenkin kaikkein korkeimmalta taholta. Oma kohtalo oli lopulta identtinen.

    Liekö Stalinin strateginen ajattelu ollut yhä Oolannin sodassa, kun engelsmanni ampua tusjautti laivat upoksiin ja lautapinot tuleen. Ei se (raja-) linja riitä, tarvitaan myös rautatiet ja satamat. Viipurista olisi tullut mainio sota- ja kauppasatama venäläisille. Tätä odotamme yhä. Saksan pintalaivasto ei juuri menestynyt valtamerillä, mutta Itämerellä se kävi oikein menestyksellistä torjuntataistelua kevääseen 1945 saakka. Onnistuneet maa- ja merivoimien yhteiset operaatiot eivät sitävastoin toteutuneet, liekö niitä edes suunniteltu. Italian torpedoveneet olivat hauska kuriositeetti, Laatokalla kaiketi. - Niin. Toki Kannaksella olisi nyt valtava lisäarvo pietarilaisten virkistysalueena. Tämäkin optio odottanee pääosin realisoitumistaan.

    VastaaPoista
  13. Yuosta Tarton rauhan rajasta muuan Mannergeim taisi muistlemissan todeta, että se ei sopinut enää kahden itsenäisen valtion rajaksi.

    En osaa sanoa C.H. Carrista mitään. Tosin häntä kai pidetään Britannian parhaimpiin kuuluvuna historioitsijana. (CBE etc.)

    VastaaPoista
  14. "Lenin, joka kehitti valtioterrorismin, pohjattoman julmuuden myös ”omia” kohtaan ja pakkotyöleirit halpana tövoimareservinä."

    Aivan kuin Sipilä nykyisessä Suomessa.

    VastaaPoista