Sivun näyttöjä yhteensä

31. maaliskuuta 2017

Lang Lang syöttää






Eilisessä verkkolehdessä oli aika toissilmin huitaistu kevennysjuttu, jossa ihmepianisti Lang Lang soitti Bayernin huippupalloilijoille ja houkutteli jonkun näistäkin kokeilemaan Kissanpolkkaa.

Olin juuri ajatellut hiukan tympääntyneenä vaaliohjelmiin, että miksi ei television Jälkihien tai Jälkipörssin keskustelijoita lähetetä välillä perjantain Jälkiviisaat-ohjelmaan.

Viimeksi mainittu tahtoo mennä viisasteluksi ja saada satojen tuhansien työpaikkojen kahvipöytäkeskustelun sävyjä.

Sitä vastoin sekä pörssi- että urheiluohjelmissa tulee välillä lyhyitä, selkeitä havaintoja, jotka saavat katsojan ajattelemaan, että ahaa!

Uutisissa arktinen neuvosto sivuutetaan mainitsematta Arkangelin seudun sotilastukikohtia, jotka ovat koko maapallon sotilaallisen strategian polttopiste – eniten ja nopeimmin laukaistavia ydinkärkiä. Koillisväylän käyttökin jää maininnalle, kun luontoihmiset puhuvat sinänsä tärkeää asiaansa.

Sanomalehden pikkukirjoituksen varaan jää tieto, että Trumpin nyt toteuttama paluu hiileen ei kuulu kiinnostavan amerikkalaisia hiilen tuottajia, joilla on jo toiminnassa kaivoksia kahdeksikymmeneksi vuodeksi, ja menekki sen kuin vähenee.

Mestari yhdessä lajissa ei tietenkään ole mestari toisessa. Jäin kuitenkin miettimään lehden laskelmaa, jonka mukaan katsojamäärin mitattuna klassinen musiikkia on Saksassa ja myös Suomessa suositumpaa kuin jalkapallo mestaruustasolla.

Uutinen oli epäselvä. En mitenkään jaksa uskoa, että jalkapallon suosiossa olisivat mukana EM- ja MM-kisojen television katsojat. Missään musiikissa ei ole vastaavaa. Ja otetaanko erilaiset verkosta saatavat klipit huomioon?

Ei ole tullut mieleen, että televisiouutisten ja sään ja urheiluruudun jälkeen voisi olla musiikkiruutu, jossa näytettäisiin, miten Matsujev suoriutui Rahmaninoffin kolmoskonserton tunnetuista pirullisuuksista.

Itse idea on vanha. Olen tarjonnut sitä Sarasteelle ja Tapani Länsiölle, mutta Yle ei ole nykyisin kiinnostunut mistään. Juillardin porukka eli nimimerkki ”P.D.Q. Bach” levytti kymmenminuuttisen ”selostuksen” Beethovenin kolmannesta sinfoniasta.

Olen tarjoutunut tällaiseen. Ei se vaikeaa olisi. Siis parodia urheiluselostuksesta- ”Kyllä nyt kortti heilahtaa. Vasket vetivät koko ryhmä F:n alavireisesti. Vetopasuunan kohdalla kahden minuutin jäähy olisi paikallaan.”… ”Ja uskokaa tai älkää! Jatkoajalta vältyttiin, sillä RSO pani kuin panikin verkot tötterölle kehittelemällä loppunousun niiden kohdalleen, että kapellimestarikin seisoo kuin salaman lyömä…”

Mutta ihan totta olisi hauska kuulla Sarasteen ja Jari Litmasen keskustelevan esimerkiksi valmentajan roolista ja harjoittelusta. Lahden poikia ja saattavat tunteakin toisensa. Teemana syöttö, harhautus ja maali.

Eilen luin tästä kirvesmiehestä, joka oli lukenut itsensä lääketieteelliseen tiedekuntaan. Ihastuttava tarina.

Tekee mieli huomauttaa lisäyksenä opiskelun täsmällisen ja johdonmukaisen aikataulun välttämättömyyteen, että joillekin ei sovi mekaaninen aikataulu. On ikäviä ja vaikeita aineita – lääketieteessä ehkä histologia – ja jaksoja, joista ei selviydy muutoin kuin pänttäämällä. Silti: on kokeellistakin näyttöä, että joinakin päivinä muistiin painaminen ja yleisemmin keskittyminen sujuu paremmin kuin joinakin toisina päivinä.

Lisäksi luulen, että muistiaineksen on saatava laskeutua. Jos päättäisin kerrata latinan kieliopin, kuten ehkä teenkin, keskittyisin eri viikoilla verbeihin ja epäsäännöllisiin verbeihin. Käyttäisin apteekki-mielikuvaa eli sijoittaisin mielessäni tietyt sanat tiettyyn kohtaan seiniä kiertävää laatikostoa. Kun opiskelin kovastikinlatinaa ja kreikkaa, minulla oli katonrajassa neljäntenä vasemmalta kuvittelemani ruskea vetolaatikko, jonka etiketissä luki ”passiivin perifrastinen konjugaatio” ja siitä oikealle lyhyesti ja kutsuvasti ”aoristi”, siis ensimmäinen ja toinen.

Tätä kirjoittaessani kuvitellut muistiinpanoni tuntuvat olevan tallella ja luettavissa. Pölyä kyllä on kovasti.

Meillä oli tuomioistuimessa vanha kollega, joka eläkkeelle jäätyään alkoi lukea tietosanakirjaa. Oli kuulemma muuten mukava, mutta juoni oli hyppelevä. Itse tein lapsena töitä tutkimalla, miten ”Kaksi vankia” liittyy ”St. Ursula -koulun tyttöihin”. Kun ne olivat kirjahyllyssä vierekkäin, niin joki selitys siihen piti olla…

Ling Langista en pidä, vaan luen hänet näihin valkohammaspianisteihin. Matsujev on jotain aivan toista.

Mutta jalkapallo ja pianonsoitto ovat pohjaltaan sama asia. Hain esiin pari Messin loistomaalia ja kun katsoin silmiä siristäen, näin. Maalin kehittely on sinfoninen. Ongelmakin on molemmissa sama. Miten otetaan esiin ne äänet ja soittimet, jotka eivät juuri nyt soi? Vaikka toinen viulu (puolustuslinja) on näkymättömissä, se ei ole kadonnut eikä nuku. Ellette usko, kuunnelkaa kaksoiskonserttoa. Pitkänkin peippaamisen jälkeen tulee isku verkon yli, ja jännite nousee, kunnes fraasi päättyy kalkkiviivan ylitykseen.

Ja vielä kerran sama joukkkuepeleistä. Jos seuraa televisiosa jotain Ronaldoa tai Messiä, välillä nousee iho kananlihalle, kun suorastaan tietää, että kohta tapahtuu jotain.

Katsojana voin olla väärässä. Ehkä hyökkääjältä putoavat housut tai tuomari nielaisee vahingossa pillinsä. Mutta pelillä on kuvio, pattern, eli dynaaminen rakenne.

Jutun kuvassa on uusi samanlainen rotsi kuin ennenkin, ja Kapteenskan myyjä. Vahakangastakki ei ole hinnaltaan mieletön. Myös sammarit ovat uudet. Miellyin niiden väriin. Blogistin on ansaittava lukijoiden luottamus myös vaatteillaan.

17 kommenttia:

  1. Arvoisa blogisti värväyskeikalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se taas lihonnu, peijooni!

      Poista
    2. Myyjä on kumman laiha, pitäisi olla laki joka sanoo ettei taiteilijaa tule teoksen mukana, skitseeraisin siihen malliin että niin, emmehän me tässä ole taiteilijaa ostamassa vaan erästä hänen teostaan, muotoillakseni sen toisin. Taas.

      Poista
    3. Kumpi heistä on myyjä?

      Poista
    4. Puuttuuko hatun alta voemmootorstaina, 06 huhtikuuta, 2017

      Terävä kysymys. Hatunläpäisevä, jopa.

      Poista
  2. HElevetin kovvaa kammaa.

    VastaaPoista
  3. Kappas vaan, Kemppinen. Itse olen vanhuuseläkkeelle jäätyäni huvikseni kertaillut latinan (Sjöstrand) ja kreikan (Kaegi) kielioppeja. Systeemini on erilainen, mutta mitäpä sitä selostamaan - suum cuique. Sen olen huomannut, että takerrun pienellä präntättyihin nootteihin. Ei se olisi passannut tentteihin paineessa lukiessa.
    Jalkapallosta ja musiikista jotensakin samaa mieltä, vailla blogistin veroista asiantuntemusta musiikin saralla.

    VastaaPoista
  4. Kengät hyvät rautakärkiset Sievit...
    PT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. do dii

      Tosin se kärkikuppi on terästä, kevytmetallia tai kompostia.

      Poista
  5. No jaa, Lang Lang valkohammaspianisti?

    Eihän kaikkien pidä olla samasta puusta veistettyjä?
    Ks. vaikka tulkinta Lang Lang: George Gershwin - Rhapsody in Blue.

    https://www.youtube.com/watch?v=ss2GFGMu198

    Kyllä löytyy tulkintaa ja taituruutta, soittamisen iloa. Tietää kyllä osaavansa, se näkyy ilmeissä ja tulkinnassa.

    Mitä tulee Matsujeviin, hieno pianisti mutta pidän enemmän Lang Langin tulkinnasta esim. Tchaikovsky's Piano Concerto # 1, kuin Matsujevin tulkinnasta.

    Toki mestarillisia pianisteja löytyy joukoittain muitakin, hienoja esityksiä kaikilta!

    Elämän peleissä paljolti samaa, lahjakkaat ja ahkerat pärjäävät omalla alallaan.

    VastaaPoista
  6. Lang Lang on kyllä yksi mysteeri. Tavattoman ärsyttävä ja äärimmäisen lahjakas. Hänen käsiensä rakenne mahdollistaa Horowitzmaisia temppuja Horowitziäkin paremmin. Hän ei ole robottimainen soittaja kuten monet kiinalaisen koulukunnan soittajat vaan hän saa pianosta esille todella ison skaalan erilaisia sävyjä ja sointeja.

    Live-esitykset ovat ihan karmeita vaikka paikoitellen nerokkaita. Kovahermoisinkaan ei pysty katsomaan sitä vipellystä ja naamanvääntelyä, johon hän lavalla yltää. Sellaisen saisi ehkä keinotekoisesti aikaan antamalla jänikselle sen kiima-aikaan lsd:tä.

    Eniten hänestä saa irti studiolevytyksistä. Uskon kuitenkin, että iän myötä hänestä hioutuu jotain aivan uskomatonta.

    VastaaPoista
  7. Tein yhteen aikaan juttuja urheilulehteen. Sain päähäni löytää analogioita. Haastattelin näyttelijää, joka oli tehnyt todella suuren roolin, ohjaajaa ja psykiatria. Näyttelijän valmentautuminen ensi-iltaan oli monelta osin samanlaista kuin huippu-urheilijan valmentautuminen kauden päätavoitteeseen. Yhtäläisyyksiä löytyi, mutta en tiedä, oliko se sittenkään hyvä idea. Ne olisivat voineet oppia toisltaan tai ainakin vaihtaa ajatuksia, mutta ei se ikinä toteutunut.

    VastaaPoista
  8. Tavarataivaasta kuva on punaista palloa ja asettelua viimeisen päälle!

    Klassinen ei oo joukkojuttu. Ja sen sisällä Horowitz tulee elämään. Keskittymiskyky sen tekee.

    VastaaPoista
  9. Saksan tilastokeskuksen lukujen mukaan klassisen musiikin konserteissa (mukaanlukien oopperat ja festivaalit) kävi kaudella 2015-16 18,2 miljoonaa kuulijaa kun Bundesligan ylimmän tason otteluissa kävi yhteensä vain 13,2 miljoonaa katsojaa. TV-yleisöä, radionkuuntelijoita tai ns. uusien medioiden kautta seuraavia ei siis vertailussa otettu huomioon. Eikä myöskään sitä että 2. Bundesligan otteluja seurasi stadioneilla 5,8 miljoonaa katsoja, vaikka osa Saksan lukemattoman monista konsertti- ja oopperataloista eittämättä kuuluukin toiseen divisioonaan.

    Hauska juttu joka tapauksessa - ja uutisessa oli ehkä parasta että tilastojen mukaan konserttiyleisö on nuortunut: "Die Jungen haben wieder Bock auf klassische Konzerte"

    VastaaPoista
  10. Kyllähän se Daniil Trifonov on pianistien pianisti ja siksipä olen menossa kuuntelemaan häntä Musiikkitaloon tulevan toukokuun perjantaina.
    Kyllä minä niin mielelläni katson kun Khatia Buniatishvili soittaa pianoa.

    VastaaPoista
  11. Dr Kemppisestä on kehittymässä Dr Hannibal Lecter, joka orkesterin soitossa vikaa kuultuaan söi joltain muusikolta jotain sisäelimiä. Lecterillä oli myös samanlainen muistisysteemi: sellissä hän rakensi mielessään palatsin, jonka huoneisiin sijoitti muistamiaan asioita. Vertailusta ei pidä loukkaantua, Lecter oli nero ja pienikokoiseksi vieläpä kykenevä uskomattomiin fyys. saavutuksiin.

    VastaaPoista
  12. Pukeutumisesta on pakko antaa täydet pisteet. Ei mitään hipster-kekkulointia. Asialinja.

    VastaaPoista