Sivun näyttöjä yhteensä

9. maaliskuuta 2017

Hattu naulasta



Valtio putoaa joskus kuin hattu naulasta. Tyypillinen, surullinen esimerkki on Venäjän keisarikunta 1917.  
Parjauskampanja jatkui vuosikymmenetä toiseen. Keisarikunnan vajavaisuudet olivat selviä, mutta kyllä niitä liioiteltiinkin. Väkivallan käyttö oli varsin maltillista. Kuolemantuomiokin poistettiin varhain ja muutettiin karkotukseksi Siperiaan. Esimerkiksi Erkki Räikkösen ”Svinhufvudin kertomukset Siperiassa” ilmestyi vuoden 1928 laitoksen näköispainoksena runsaat kymmenen vuotta sitten.
Tapaus oli erikoinen, mutta Svinhufvudilla ei ollut karkotusaikanaan mitään hätää. Joku voisi sanoa, että hänellä oli kissan päivät. Se ei ollut kovin erikoista.
Jopa kapinoiden jälkeen Venäjä tyytyi karkotukseen tilanteessa, jossa erinäisissä sivistysmaissa kapinalliset olisi muitta mutkitta teloitettu. Yksi tämän tien kulkeneista oli Dostojevski.
Kansantalous kehittyi hyvin ja maa teollistui. Lähin syy vuoden 1917 nopeaan romahdukseen oli alkujaankin typerä sota Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan ja myös siihen liittyen keisarikunnan mahtihenkilöiden epätavallisen taitamaton toiminta taisteluissa ja sotataloudessa. Vastassa oli Saksassa vuosisadan parhaita sotapäälliköitä ja erittäin perinpohjaisesti koulutettu yleisesikunta.
Perinteisiä esimerkkejä kokonaisten valtioiden romahduksista ovat Englanti, 1600-luvun Cromwellin sisällissota, Englannin henkeäsalpaavan huonosti hoitama siirtomaasota, joka johti Yhdysvaltojen perustamiseen, ja Ranska ja sen suuri vallankumous, joka lopulta Napoleon-vaiheen jälkeen johti maan jäämiseen lopullisesti jälkeen kilpailijastaan Englannista, joka oli vuodesta 1801 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja otti haltuunsa merkittäviä siirtomaita eri puolilta maapalloa. Kokemuspiirissämme on Saksa 1945 ja Neuvostoliitto. Maailmansotien välisenä aikana kaikki uudet valtiot putosivat, Suomi ainoana poikkeuksena. Espanja ja Portugali onnistuivat muuttumaan fossiileiksi oikeistolaisina diktatuureina, mutta putoajaksi on leimattava Italia 1922 ja suuri osa Balkanista, jossa ei oikeastaan ollut, mikä romahtaa.
Hyvin mielenkiintoinen ja vähän tunnettu esimerkki on Japani 1945. Se oli menettänyt käytännössä kaiken ja kokenut ehkä maailmanhistorian pahimman tuhon viimeisinä sotavuosina – Tokion palopommitus oli ihmisuhreja laskien pahempi kuin atomipommit.
Kommentoija piti pahana, kun rinnastin USA:n Trumpin Staliniin ja Hitleriin. Häneltä saattoi jäädä huomaamatta, että olen vakavissani.
Se on hiukan samantekevää, sanotaanko Stalinia fasistiksi. Hitleriä kutsutaan sillä nimellä, vaikka itse hän oli miestään kansallissosialisti, kun taas fasismi oli italialainen liike.
Suomessa Hitleriin suhtauduttiin aika arvellen, mutta Mussolini sai äärioikeistomme piirissä avointa ihailua. Ilmiö on mielenkiintoinen. Mussolini valloitti koko yhteiskunnan omilleen ja onnistui tekemään paavin kanssa hyödyllisen liiton. Joukkoväkivaltaisuuksia maassa ei ollut, tai ainakaan ne eivät olleet näkyviä. Saksassa kirjaroviot syttyivät 1933 ja kristalliyön juutalaisvainot 1938.
Yhdysvalloissa ”digitaalikuilu” on ollut hyvin vaikea ongelma yli kymmenen vuotta. Termi on tietotekniikasta. Käytännössä se viittaa tulonjakoon ja elinkeinorakenteeseen. Runsas kymmenen prosenttia kansasta on pysyvästi hyvinvointi- ja toimeentulorajojen alapuolella huonosti koulutettuna, ja noin puolet kansasta on nyt sitä mieltä, että ”USA first” eli Yhdysvallat ensin. Muutos esimerkiksi vuodesta 1941 on valtava. Japani hyökkäsi ja USA vastasi hyökkäämällä – Saksan kimppuun (Operation Torch ja sitten Normandia).
Siihen asti oli julistettu, että America first, ja Eurooppa ja Neuvostoliitto saavat itse hoitaa omat sotkunsa.
Ensimmäisen maailmansodan tuloksena USA oli saanut pysyvän taloudellisen yliotteen ja samalla oppinut, että ulkomaankauppa se vasta kannattaakin. Merkittävä suunnanmuutos oli siirtolaiskiintiöiden asettaminen 1920-luvun alussa, ja se taas liittyi teollistumiseen.
USA ensin keksi Versaillesin rauhan ja sen jälkeen vetäytyi sen seurauksista.
Toinen merkittävä käänne oli Kennedyn – ei siis Lyndon B. Johnsonin – sitoutuminen Vietnamin sotaan. Operaatio osoittautui sotilaallisesti mahdottomaksi ja sisäpoliittisesti tuhoisaksi. Ajatus oli luultavasti kahden rintaman ydinsodan pelko. Kiinalla oli jo vetypommikin. Neuvostoliitto oli käynyt näyttämässä, miten lähelle Yhdysvaltain rannikkoa ydinaseiden kanssa pääsee.
Seuraus Tonkinin lahden välikohtauksesta oli presidentin valtaoikeuksien tuhoisa kasvu.
Reaganin Tähtien sodan jälkeen Neuvostoliitto kaatui ja amerikkalaiset lakkasivat ajattelemasta ydinsotaa, ja nyt heillä on presidenttinä liikemies, jonka tiedot turvallisuuspolitiikasta lienevät heikot.
Tietämättömyys tuo voittoja vaaleissa. Siinä ei ole mitään uutta. Trump on ainutlaatuinen tapaus, mutta yhdessä Brexitin kanssa hän on vaara.
Euroopassa on unohtunut itsestään selvä sääntö. Kun jätkät tappelivat, tarvittiin paikalle kolmas, joka piti silmällä tappelijoitten takkeja, ettei niitä kukaan sillä aikaa varastanut.
Euroopan sisämarkkinoiden piirissä voi hyvin sanoa niin kuin tapana oli, että tapelkaa niin saatte markan. Tosin tunsin eläinlääkärin, jonka versio oli ”kuse housuihisi niin saat markan”.
Britit taitavat jo kysellä sen markkansa perään. Amerikkalaisista en tiedä, ja venäläiset puolestaan ovat raskaiden kokemusten kautta oppineet olemaan turhia kyselemättä.

15 kommenttia:

  1. Seuratkaa Venäjää. Moskova on jämähtänyt pelosta paikalleen mutta liittovaltion perusta - krait, oblastit, tasavallat - Moskovan ulkopuolella kihisevät raivosta. Siellä ihmisiltä on varastettu omaisuuden lisäksi myös tulevaisuus. Putin laittaa liittovaltion budjetista peräti 30% aseisiin mutta vain 2% terveydenhuoltoon. Klinikoita ja kouluja suljetaan suurin määrin ympäri maata. Eläkkeiden reaalinen ostovoima putoaa joka vuosi. Sairaita ei hoideta edes nimeksi. Yli 20 miljoonaa venäläistä yrittää jotenkin tulla toimeen alle 150€/kk ja rutiköyhien ihmisparkojen määrä vain kasvaa kasvamistaan.

    Tulee vallankumous. Se alkaa kun jokin kaukainen oblast ilmoittaa että nyt saa riittää. Liittovaltiolle tilitettäviä veroja ei makseta vaan rahat pidetään ja jaetaan itse. Putin lähettää paikalle armeijan ja lauman teknokraatteja. Kansa nousee kapinaan. Siitä se lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Yli 20 miljoonaa venäläistä yrittää jotenkin tulla toimeen alle 150€/kk ja rutiköyhien ihmisparkojen määrä vain kasvaa kasvamistaan"

      Niin ja näille asylum kärki. Rajajoosepissa tehtiin jo koeammunta.

      Poista
    2. Rahaa ei ole. Koittakaa kestää.

      Poista
    3. Tästä seuraa suoraan että päättelykyvyttömimmänkin oikeistoharhaisen on edullista ja turvaisaa saada taotuksi persieen päähän asti että Venäjän etu on meidän sydäntämme lähellä.

      Loppu on p-apuheharjoitus joka ei suju ja vääpelillä alkaa hermosto pitää kummaa nytkähtelyä kun äksiisi ei vaan suju yhtään paremmin.

      Poista
    4. Venäjää on hyödyllistä seurata mutta kuuluvuutta häiritsee länsiperäinen älämölö. Juoksuhaudassa on ateisteja..

      Poista
  2. Venäjän kuolemanrangaistuksen suhteen on varmaankin kuten Kemppinen sanoo. Kannattaa kuitenkin lukea Anton Tshehovin Siperian päiväkirja ja Sahalin siitä miten asiat oikeastaan olivat. Ja pohtia mitä tapahtui pogromeissa. Sekä muistaa "Stolypinin kravatti".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelliseen näkemykseen ei voi muuta kuin yhtyä, jos vähänkin on tutustunut avoimin silmin keisari-Venäjän historiaan, erityisesti "Nikolai Verisen" aikaan.

      Olisikohan professorilla taas vaikuttamassa rohkenisiko sanoa "atavistiset pojanvaistot"?

      Poista
  3. Juu tuota juuri niin ja vielä lisäilisin että kun tuo mainio sananen on tuossa - sanokaisen höpötillään että enpä olekaaan tullut tuumineeksi kuinka ryhtyä joukkoväkivallattomaksi mutta se on vain yksityisajatteluni eräs sivutuote, tai sen tapainen.

    Tosiaankin Siperiaan sai vaimo tuoduksi presidentille hänen haulikkonsa, sen sai kätevästi tietenkin kahteen osaan. Se helpottikin huomattavasti asutustoimintaa, sitä karkoitusluonteista Siperian matkaa jonka silloinen esivalta katsoi olevan sopivaa tarjota.

    Kirja on hyvin viihdyttävä ja opettavainen. Kirjat monesti ovat.

    Prinsessoiden keittokirjaakin selailee lystikseen moni. Se on oikein aarre monen mielestä. Sen ottaisin mukaan jos Siperiaa tarjottaisiin vaihtoehtoiseen asumiseen ja tietenkin jonkin verran pistimentapaisia teräsesineitä. Vaikkapa sveitsiläisen viisseitosen tikun. Suunnon marssikompassi on, magnesiumtulukset on, kavereita ei ole (koskaan liikaa) kuiteskaan läheskään tarpeeksi joten: Just making friends, (tehas pyörii)

    VastaaPoista
  4. Tiedustelen vielä kohteliaimmin, kumpaa tässä nyt pelätään? Sitäkö, että fasisti Trump alottaa sodan Venäjää (ja Kiinaa) vastaan, vaiko sitä, että Trump jättää Venäjän (ja Kiinan) rauhaan, tekee diilin eikä painosta niitä mm. sotavoimallaan povilleen?

    Molempaa pelkoa tuntuu olevan kovasti yhtäaikaa ilmassa ns. edistyneistön piirissä. Epäloogista?

    Mutta ehkä tuossa lienee kyse vain siitä ahdistuksesta, joka syntyy, kun todellisuus haastaa utopiat ja valtaeliitin aseman (edes nimellisesti). Niin kuin se aina joskus piruuttaan tekee.

    VastaaPoista
  5. Eksyin huomaamattani Kemppiseen parin vuoden tauon jälkeen ja huomaan; sama on totuus niin kuin ollut ennenkin. Joitain muutoksia toki huomasin. Eniten silmääni pisti Kemppisen tittelien lisääntynyt joukko blogin yläosassa ynnä kehuskelu lukijoiden määrillä , joita ei ollut silloin muinoin kun ko. blogia luin.

    Kafkamaisen oikeusjutun jälkeen en ole Kemppistä lukenut, mutta näyttää siltä kuin hänellä olisi edelleen oma palvova hoviväkensä niin kuin aurinkokuninkailla tapaa olla. Ja nopeasti vilkaistuna sama kaiku tuntuu olevan blogin askeleissa; maahanmuuton sijaan käsitellään yhteiskunnan vihollista ja ajatusrikollista nro Yksi. Trump. Trump sitä. Trump tätä. Ja voivoi!! Trump tuota.

    No. Ei siinä mitään. Sellaista on elämä.

    Ja empiriaa yksilötasolla. Äsken kävin saunassa; kuivasin itseni, väänsin tietokoneen päälle; join 2 olutta
    ja kirjoitin tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Olimme tuossa mennä viikolla Itävallassa laduilla liikkumassa. Iltaisin tuli vilkuiltua hotellin TV:tä.
    Maanantai-iltana, siis laskikastiistain aattona, tuli sakalaisilta kanavilta karnevaaliohjelmaa ja yhdessä Trumpin näköinen heppu tili pitämään puhetta kahden gorillansa kanssa. Puhujapöntön, jossa luki; Make Fasnacht Great Again, vieressä seisoi nainen Vapaudenpatsaaksi puettuna. Trumpin puheet kävivät lopulta niin pehmosiksi, että Vapaudenpatsaskin teki Palmfaceit ja sitten gorillat pistivät pomonsa käsirautoihin ja jeesusteipin suun päälle ja veivät hepun saunan taakse. Ja yleisö nauroi niin Teuffelisti.
    Että sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naamanmuotoilumaisterisunnuntaina, 12 maaliskuuta, 2017

      Kuka saatana antoi luvan tallustella ladulla? Hiihtää sillä tulee. Liikkumassa ladulla, kas kun ei hierottavana giljotiinissa...

      Poista
  7. Vuodesta 1801 vuoteen 1922 oli olemassa Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Itsenäistynyt Irlannin tasavalta ei liittynyt edes Kansainyhteisöön, jonka jäseninä sentään on monta maata jokseenkin niin kaukana Lontoosta kuin maapallolla pääsee: Uusi Seelanti, Vanuatu, Tuvalu, Kiribati ja Tonga esimerkiksi.

    Kun Irlanti kuitenkin aikoo pysyä Euroopan unionissa, Lontoossa joudutaan miettimään, halutaanko Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajasta tosiaan taas yksi maapallon läpipääsemättömimmistä.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  8. Näin Tampereen elokuvajuhlilla Sergei Nekrasovin elokuvan The Magnitsky Act. Sergei Magnitskin kuolemansyystä näkyy nyt olevan erilaisia tulkintoja, mutta lievimmänkin mukaan terve mies pantiin Butyrkan vankilassa sellaisiin oloihin, että ne tappoivat hänet. Anton Tshehovin analysoima ilmiö näyttää siis yhä olevan olemassa Venäjällä. Vankeus- ja kuolemanrangaistuksen välillä on liukuva asteikko. Ihmisen terveys voidaan hengenvaarallisesti murtaa. Lakimies Magnitski dokumentoi tämän yksityiskohtaisesti tehtailemalla valituksia. Ne eivät kuitenkaan pelastaneet häntä.

    VastaaPoista