Sivun näyttöjä yhteensä

1. huhtikuuta 2015

Mistä ääni tulee





Liikenne on hävittänyt tai sitten asian toisin ajatellen säästänyt kaikenlaista ohikulkuteillä. Tammisaaressa tulee käydyksi niin harvakseltaan, että kirkon löytäminen nostatti mieltä. Mielessä käväisi tunne, että ellei ole tarkkana, tässä on heti Hangossa.

Eilen esitettiin musiikki, jonka laatua ja tasoa harkitsin huolellisesti. Cantores Minoresin ja Helsingin barokkiorkesterin Bachin Johannes-passion esitys oli parasta, mitä pääkaupunkiseudulla ja jokseenkin varmasti koko Suomessa voi saada kuullakseen. Nykymaailmassa tämä tarkoittaa koko maailman huipputasoa. Uskomattoman hienon kuoron lisäksi solisteista hämmästystä herätti kontratenori Teppo Lampela. Kontratenori on siis mies, joka laulaa alttoa eli tässä tapauksessa ainakin kvarttia ylempää kuin tavallinen tenori. Orkesterin periodisoittimet ja Tammisaaren kirkon lämmin akustiikka alleviivasivat esityksen ja äänitteen tavattoman suurta eroa.

Mutta älkää minua syyttäkö, ellei Tuomiokirkossa saa näitä tunteita. Siellä kaiut ovat kiusallisia ja kuuluvuus ainainen ongelma. Käytävien risteystä lähellä kuulee yleensä paremmin kuin sivusta. Tammisaaressa ”Jeesus” lauloi saarnastuolista. Tehokasta ja sopivaa.

Puhe on sarjasta Gardiner – Harnoncourt – Jacobs. Siihen kuuluu myös muita. Passiot kuuluvat siihen hiukan mietityttävään noin 100 klassisen musiikin teoksen listaan, jota esitetään ja levytetään. Joku ehkä laskisi tämän? Kuinka suuri osa suurten orkestereiden konserteista ja levytyksistä on ryhmästä Beethoven – Brahms? Kuinka suuri osa barokkimusiikista on nykyisin Bachia?

En tiedä vastausta, mutta arvaisin, että vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on ainakin 50 prosenttia. Varmuuden vuoksi rajaisin päässälaskun ulkopuolelle ne alle kymmenen barokkimusiikin sävellystä, jotka ovat nousseet kokoelmateosten perusvalikoimaan, siis tyyppiä Albinonin Adagio (joka on sävelletty 1940-luvulla mahdollisesti liittyen Albinonin muutaman tahdin pituiseen nuotin suikaleeseen).

Koska Händelin sävellystuotanto poikkeaa kokonaisuutenakin aika paljon Bachista, voi olla syytä kysäistä, onko Bach yksinvaltaisuutensa arvoinen. Eikö kokonainen aikakausi tuottanut toisia yhtä eteviä säveltäjiä? Kysymyksessä on tietenkin vain arvio, mutta minun tiedossani ei ole ketään sellaista, mielestäni ei lähimainkaan. Sen sijaan en osaa verrata Bachia esimerkiksi Mozartiin yhtä vähänkuin kananmunia pekoniin.

En ole liioin kuullut, että vegaanit tai jokin heihin verrattava ryhmä olisi ryhtynyt edistämään Bach- vapaata dieettiä. Sitä vastoin passiot jäävät osalle klassisen musiikin yleisöä jokseenkin oudoksi siksi, että niitä esitetään melkein yksinomaan kirkoissa, ja on ihmisiä, jotka eivät astu jalallaan kirkkoon, ainakaan ellei siellä ole tuttua ruumista siunattavana tai siunailtavana.

Mieleen tulee Böllin ”Tohtori Murken kootut tauot”. Tarinan päähenkilö on radiotoimittaja, joka haastattelee Suurmiestä. Suurmies tulee ohjelman ollessa lähetysvalmis siihen tulokseen, että sana ”Jumala” on hänen lausumanaan korvattava ilmauksella ”korkein olento, jonka olemassaolo on epäselvää mutta johon useat siitä huolimatta panevat toivonsa”, tai jotain tähän suuntaan. En siis keksi, miten Johannes-passion alku (Herr, Herr, Herr, unser Herrscher…) voitaisiin ajanmukaistaa Böllin esittämille linjoille.

Johannes-passio on myös huomattavan antisemitistinen teos, jopa Johannes-passioon verrattuna. Olin lukevinani jostain pikku-uutisen, jossa kerrottiin miehen saaneen moitteita nimiteltyään toista henkilöä juutalaiseksi. Se ei olisi kuulemma auttanut, että sekä nimittelijä että kohde olivat oman ilmoituksensa mukaan juutalaisia.

Johannes-passio on sikäli kuin edellä mainitut ongelmat ja kukaties ilmenevät homekirkko-ongelmat on selvitetty, erinomaisesti lakimiehille sopivaa oheisopiskelun aineistoa. Yli kaksituntisen teoksen käytettävissä olleesta ajasta on uhrattu yllättävän paljon Pilatuksen, ylimmäisen papin ja Jeesuksen keskusteluun siitä, onko syytetty väittänyt olevansa Jumalan poika tai juutalaisten kuningas. Ratkaisu on elegantti. Tuomarina toimiva roomalainen, jolla yksin on oikeus langettaa kuolemanrangaistus, toteaa syytteen aiheettomaksi ja tuomitsee syytetyn kuolemaan. Mukana on jopa viittaus tuomioistuimen ratkaisun oikeusvoimaan – ”minkä kirjoitin, sen kirjoitin” eli toimenpiteeseen ei voida hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin. Sitä ei mainita, olisi kantelutie ollut käytettävissä, vaikka siihen vihjataan (”et ole keisarin ystävä” jne.).

Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen Bach-kirjoitus. Nyt vain on niin, ettei musiikkia soiteta vain siksi, että se on miellyttävää ja siitä saattaa tulla hyvä olo.

Matteus-passio on kokokuva elämän ankaruudesta. Sen suuri draamallisuus on kuoleman varjon läsnäoloa.

Johannes-passio on täydellinen kertomus elämän vaikeudesta, päätösten pitämättömyydestä, katumuksesta ja häpeästä eli keskeisimmistä lyyrisistä aiheista. Kauneuden vierellä on kauneuden katoaminen.








18 kommenttia:

  1. Jahas, taas olisi edessä ne vuoden tylsimmät 5 päivää. Ja Kemppinenkin tietysti kirjoittaa vuoden tylsimmät pakinansa juuri nyt. Kyllä saa taas huokaista helpotuksesta kun pääsiäinen on ohi. Onneksi jouluun on sentään vielä melkein 9kk..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoden suurin juhla on alkamassa ja Kemppinen käsittelee maailmanhistorian musiikin kahta tärkeintä teosta. Vihdoin saa edes hetken rauhaa viihdesaastalta.

      Poista
  2. "Kuinka suuri osa barokkimusiikista on nykyisin Bachia?"

    Tiettävästi Kare Eskolan YLE 1:n "välilevyt"-ohjelmassa - joka uusitaan viikonloppuna - pitäisi olla tunti sellaista barokkimusiikkia, joiden tekijänimien pitäisi olla (suurelle) yleisölle tuntematonta.

    VastaaPoista
  3. "Koska Händelin sävellystuotanto poikkeaa kokonaisuutenakin aika paljon Bachista, voi olla syytä kysäistä, onko Bach yksinvaltaisuutensa arvoinen."

    Tästä oli jokunen vuosi sitten YLE:llä kuunnelma, jossa päädyttiin Bachin paremmuuteen. Itse ajattelen, että Matteuspassio on lyömätöntä kiirastorstain/pitkän perjantain musiikkia kun taas pääsiäispäivään sopii Händel (Messias). Molemmilla on näkökulmansa.

    Sitä olen usein pohtinut, mitä saisimmekaan kuulla, jos joku olisi vienyt Bachin ortodoksiseen pääsiäisyön jumalanpalvelukseen? (Sinänsä hassu anakronistinen ajatus luterilaisen puhdasoppisuuden ajan säveltäjästä, jolle pitkä perjantai oli riittävä - meille - ja Jeesuksen luut saivat jäädä rauhassa hautaan.)

    VastaaPoista
  4. "En siis keksi, miten Johannes-passion alku (Herr, Herr, Herr, unser Herrscher…) voitaisiin ajanmukaistaa Böllin esittämille linjoille."

    Semmoiset Böllit voisi panna jonnekin solovetsiäkin kauemmaksi - ainakin pääsiäisajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse on siis Böllin pitkästä novellista, jossa hän satirisoi henkilöä, joka haluaa osoittaa modernin avarakatseisuutensa vaihtamalla radioesitelmästään sanan "Jumala" sanoiksi "Korkeampi olento jota me kunnioitamme"(suomentajan mukaan). Päähenkilön oma kanta ei tule esiin. Hän antaa poisleikatut "Jumalat" uskonnollisen kuulokuvan tekijälle äänitehosteiksi. Ajatelkoon kukin tästä mitä tahtoo.

      AW

      Poista
  5. "Kauneuden vierellä on kauneuden katoaminen."

    Tämä on ehkä semmoinen vanhemman historian eetos, joka nykyihmisen on vaikenta ymmärtää, nuoruuden ja kauneuden kun pitäisi olla ikuista eikä kuolemaakaan saisi olla, muualla kuin sairaalaan kätkettynä.

    Samasta syystä 1600-luvun stillleben-maalaukset ovat monelle museokävijälle käsittämättömiä eikä osata nähdä niihin kätkettyjä vanhenemisen ja kuoleman symboleja.

    VastaaPoista
  6. Bach, Händel, Telemann vai sittenkin Jan Dismas Zelenka? Kuulostelen barokkimieltymyksiäni, mutta paremmuusjärjestykseen en arvaa miehiä laittaa. Bach ei ole pelkästään "viides evankelista", hän on vastaansanomaton mestari kaikilla musiikin alueilla, joihin ryhtyi. Händel parhaimmillaan nostaa kyynelet silmiin ja tyynnyttää levotonta sielua. Telemann on arkisempi, koruton lähes koko tuotannossaan. Zelenkaa ihaili Johann Sebastian Bachkin, mutta valitettavasti hänen levytetty tuotantonsa on huonosti tunnettua.
    Kaikki herrat tarjoavat pääsiäisherkkua vertaansa vailla, kuunnellaan ja nautitaan.

    VastaaPoista
  7. Olin siinä samaisessa konsertissa ja ihmettelin myös sitä kontratenoria, en ole vastaavaa kuullut livenä. Vieressä istuva (tuntematon) huudahti konsertin päätteeksi: "Vilka sopraner!" tarkoittaen tietysti niitä pikku poikia. Tuli lämmin olo, kun ajatteli että on aikuisia, jotka jaksavat toimia pitkäjänteisesti lasten ja nuorten parissa niin loistavia tuloksia saavuttaen. Urheiluseuroissa myös, usein vapaaehtoisvoimin. Hienon tunne-elämyksen koettuaan vieraatkin alkavat puhua toisilleen konsertin jälkeen. Henkistyneemmät seuralaiseni puhuivat myös armosta, siihenhän passio päättyy.

    On meillä täällä köyhässä pikkukaupungissa siis jotain hienoa luonnon ja historian lisäksi: se Tammisaaren kirkon akustiikka. Kesäkonserteissa elokuun alussa on upeat esiintyjät ja paljon väkeä. Mutta Raaseporissa on 7 muutakin kirkkoa kuntaliitosten vuoksi! EG

    VastaaPoista
  8. Kerran joulunalla eksyin kuuntelemaan cantoores minorekseja. Minut oli houkuteltu siihen konserttiin, ostettu piljetti ja sillain, muuten en olisi mennyt.

    Siitä tuli minun kaunein joulu minkä olen koskaan kokenut.

    VastaaPoista
  9. Bach the blunt instrument.

    Asianlaita on silviisii ett' se on vaa niin.

    Entisen rengin heitto oli että herroilla ne on kaikki kiikut ja liekut kun isännän hirressä näki.

    Asian laita on silviisii ett' se on vaa näin.

    Tylyä jytää. Tämähän on lapsensa ja vielä niidenkin lapset paheisiinsa viekoitellut tämä. Kehuukin, kehtaakin. Kummallinen kanttorimafia!
    Söisivät savukalaa nuotiolla, rannalla, ja olisivat kunnolla. Piimä, ruissari ja kampela. Päälle ruohosipulia. Ei siinä mitään jos hoksaa ottaa eväät konsääriin, harvempi hoksaa. Pääsiäisen puoleen, eikö se pitäisi olla se paasto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aprillasin, pyttipannua syön!

      I.

      Poista
  10. Onko noloa pitää Albinonin Adagiosta? Vaikka tietää sen taustan? Kuinka kamalaa on pitää anakronistisesta taiteesta? Esimerkiksi, jos olen ymmärtänyt Melenderiä oikein, Sota ja rauha on hieno, mutta Jonathan Franzen tekee väärin kirjoittaessaan samankaltaiseen tyyliin nykyaikana.

    VastaaPoista
  11. Tuollainen tilasto olisi tarpeen kaivaa, varmaan striimaussivustojen ja konserttien tilastot kertoisivat paljon. Silti en jaksa uskoa että tällä vuosituhannella suosikkini Bach olisi niin yliedustettu: onhan paitsi nämä edellistenkin polvien ihailemat Händel, Telemann ja Vivaldi (valtava ja suosittu tuotanto, vuodenajat on siinä meressä kuin Goldberg-variaatiot Bachin ulapalla) myös loistava Purcell ja Ranskan barokki nykyisin hyvin esillä.

    VastaaPoista
  12. Kontratenoritaiteesta on YLE:lläkin ollut ohjelmia dokumenteista alkaen. Netissäkin asiaa on, vaihtelevat korkeudeltaan tosin vielä villimmin termeissä. Hauska perushavainto on, että englanniksi naisaltto on contralto ja kontratenori on alto (katsokaa levykansianne tai esimerkiksi ihailtavan informatiivinen sivu:
    http://www.bbc.co.uk/wales/cardiffsinger/sites/guides/pages/alto.shtml

    VastaaPoista
  13. Liioittelin tuossa edellä: Raaseporissa on yhteensä "vain" 7 kirkkoa ei 8, mutta 3 niistä on keskiaikaisia kivikirkkoja. On siinä seurakunnilla ylläpitämistä. Asukkaita alle 29.000! EG

    VastaaPoista
  14. Jos lievä kuluttajavalistus sallitaan, niin sellainenkin omituisuus on olemassa kuin suomalainen barokkimusiikki:

    http://www.alba.fi/kauppa/tuotteet/5189

    vuorela, tampere

    VastaaPoista