Sivun näyttöjä yhteensä

28. huhtikuuta 2015

Kimmo ja lujuus



Tuomarikoulutukseen suosittelisin teosta ”Kimmo- ja lujuusoppi”. Erikoisen kiihdyttävä on toinen osa, jonka otsikko jatkuu ”käyräakselisen sauvan taivutus, leikkaus, vääntö, nurjahdus ja nurjahdustaivutus, laatta, levy, kuori, kosketusjännitykset”.

Tuomioista on jatkuvasti puhetta ja kuuluu ollakin. On myös näkyvissä sellaisia merkkejä, että oikeista tuomioista voisi äänestää ”demokraattisesti”.

Demokratiassa on tunnettu vika. Kimmo- ja lujuusopin hengessä joku poliitikko voisi sanoa ”valuvika”.  Päätökseen osallistuminen ei näet edellytä vaivannäköä eli tässä tapauksessa päätettävään asiaan perehtymättä. Paljon tekosyvällistä on kirjoitettu ilmiöstä, jonka Raamattu sanoo suoraan: joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Haluaisin huonontaa lausetta tyylillisesti: joka tietoja lisää, se tuskaa lisää.

Periaatteessa oikeusjuttua päätyvät ratkaisemaan vain ne henkilöt, jotka ovat kuunnelleet koko käsittelyn alusta loppuun ja lisäksi lukeneet asiakirjat. Kokemukseni mukaan tässä asiassa ei tingitä. Joskus mennään jopa liian pitkälle. Etenkin ylioikeuksissa perinpohjaisuus muuttuu joskus pikkumaisuudeksi eli kyvyttömyydeksi erottaa vähäpätöiset asiat isoista. Tarkkaan katsoen lillukanvarsia löytyy oikeuslaitoksessa itse kunkin saapasvarsista.

Ei sitä koskaan tiedä. Vaikka sain työelämäni ensimmäisinä vuosina suorastaan palkkaa oikolukemisesta eli painovirheiden metsästämiseen vedoksista, en jaksa pitää asiaa huiman tärkeänä. Silti osasin arvostaa korkeimmassa oikeudessa muinoin säilytettyä asiakirjaa, jossa oli kirjoitusvirhe. Paperi oli huomattu ajoissa ja korvattu oikealla. Otsikko näet alkoi ”Korkeimman tuomio…”

Tuomio on sitä helpompi tehdä, mitä vähemmän asiasta tietää.  Yhden kerran seisoin takaseinällä kuuntelemassa iskelmälaulukilpailuja nuorisoseurantalolla. Aika pian luikin häpeissäni tupakalle. Siinä huojahteli parikin rippikoulukaveria, joiden yritystä yhtyä virteen ”Ystävä sä lapsien” olin sattumalta kuunnellut, vierekkäin kun istuttiin pitkässä penkissä. Heillä oli selkeät käsitykset kilpailijoiden suorituksista. Heidän suosikkinsa oli esiintyjä, jonka laulamisesta en itse osannut sanoa, oliko kappale ”Tiikerhai” vai ”Jänis istui maassa torkkuen”, nuottia kun oli yhtä vähän kuin rytmiä.

Vanhassa yhteiskunnassa käytettiin selviä arviointiperusteita. Siisti pukeutuminen, jota edellytettiin sekä ravintoloissa että tanssipaikoissa, tarkoitti miehillä kravattia. Oliko jaloissa kumiteräsaappaat tai ei mitään, ei vaikuttanut kokonaisarvioon. Mutta keskittyminen ja tarkkaavaisuus otteluun eivät riitä erotuomarille. Täytyy seurata sata tai tuhat ottelua ennen kuin osaa suhteellisen varmasti sanoa, mikä kentällä tehty temppu on sääntöjen vastainen ja mikä ei.

Henki- ja talousrikosten rangaistusten demokraattisessa arvioinnissa on se ongelma, että useimmat vastaajat ovat lukeneet tuollaisista teoista lehdistä ja kirjoista tai kuulleet kertomuksia niistä tuttavilta. Kattavuutta ja täsmällisyyttä tavoittelevaa asiakirja-aineistoa he eivät ole koskaan nähneet ja luullakseni harvoin liioin lukeneet tuomioistuimen päätöksiä, joita on jo kauan ollut helposti saatavilla mm. verkosta.

Tuomareiden vika on tietämättömyys elämästä. Olen katsellut ja kuunnellut talousrikoksen käsittelyä jaostolla, jossa tuomari ei tiedä, miten ja mistä postimerkkejä ostetaan. Esittelin kolarijuttua viiden hengen jaostolla, jossa ainoallakaan tuomarilla ei ollut ajokorttia..

Kansanedustajana toimiva entinen poliisi osoitti nukkuneensa oppitunneilla. Hän tiesi että tuomareilla on taulukot eri rikoksille. En ole nähnyt taulukkoja, mutta olen itsekin opettanut, että samanlaisista teoista on määrättävä samanlainen tuomio ja sitten selvittänyt tämän säännön mutkikkuutta aloittaen esimerkistä, jossa rikas paroni ja köyhä piru kumpikin tahollaan varastavat leivän.

Nämä ongelmat ovat onneksi ikuisia. Juuri nyt haluan kuitenkin omasta puolestani sanoa, että päiväsakkojärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja että se olisi poistettava ainakin liikennerikoksista.

Ajatus yhtä suuren taloudellisen menetyksen aiheuttamisesta hyvätuloisella ja vallan varattomalle on sosiaalireformistinen, sadan vuoden takainen. Se ei toimi. Se kaatuu jo ihmisten arvojen ja tunteiden erilaisuuteen. Itse olen saanut yhtensä kaksi kertaa elämässäni rangaistuksen, pysäköintivirhemaksun, ja olen ollut pyörtyä häpeästä. Luulisi jokaisen tietävän, että yhden päiväpalkan menettäminen esimerkiksi pelaamalla on yhden mielestä aivan normaalia ja toiselle taas kauhistus. Yö putkassa on yhdellä epämukava majoitus ja toiselle moraalinen perikato.

Rikkaita on suojeltava. Kymmenien tuhansien ylinopeussakot eivät kuulu oikeusvaltioon. Tästä muuten olisi helppo keskustella julkisesti. Kaikki – paitsi ne viisi edellä mainitsemaani – tietävät vähintään välttämättömästi, mitä ylinopeus liikenteessä merkitsee ja mitä ei.



20 kommenttia:

  1. Tuomarikoulutukseen olisi hyvä saada psykologiset testit. Karsiutuisivat kaikki henkisesti epäkypsät pois jo alkumetreillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hm, jäljelle jäisivät vain tohelot ja toopet, joita nämä oikeudet ovat jo nykyisin lähes enemmistönä.

      Poista
  2. "Tuomioista on jatkuvasti puhetta ja kuuluu ollakin. On myös näkyvissä sellaisia merkkejä, että oikeista tuomioista voisi äänestää 'demokraattisesti'”.

    Nyt puhutaan eri asioista: tuomioista päättävät ne henkilöt (tuomarit) perehdyttyään huolellisesti koko oikeudenkäyntiaineistoon.

    Heidän päätelmistään, jotka on pyritty mahdollisimman tarkasti kirjoittamaan tuomioon - jota ei ole tavattu selitellä - , on auditoriolla, johon kuuluvat paitsi ammattilaiset (oikeustieteen tutkijat, lainvalmistelijat) myös suuri yleisö ("kansa") myös ja heidän edustajansa ts kansanedustajat, lupa muodostaa oma mielipiteensä. Jos tuo mielipide eriää liian paljon tuomareiden mielipiteestä ts oikeuskäytännöstä, on demokratiassa aika muuttaa lakia.

    Tuolloin kuitenkin sopii toivoa, että kansan mielipide ei kuitenkaan perustuisi median luomaan väärinkäsitykseen: osa tiedoista voi olla salaisia (seksuaalirikokset) ja toisissa media ei osaa tuoda esiin kaikkia merkityksellisiä rangaistuksen määrään vaikuttavia seikkoja.

    VastaaPoista

  3. Kimmoisia ja lujia ihmisiä näki viime lauantaina Orionissa. Sakari Pälsi seura piti seminaaria oikeitten ihmisten kesken. Kansatieteellinen Filmi Oy näytti elävää kuvaa jos minkä tarpeellisen valmistamisesta talonväen / kylänväen toimesta ja tarveaineista. Haaparuuhi tai kanootti oikestaan oli yksi ihme, sian pistäminen ja vaikka minkä valmistaminen jos millä taitamisella tästä karjusta kulttuuri-ihmisen elää ja voittaa viime sodat tuli selväksi.

    Jokamies osasi ja akat varsinkin. Nyt osaa Einstein ja K.A.Virtanen. Siinä ei meikälle jää muuta arpaa kuin poiketa jääkaapilla ja lueskella, mitä milloinkin. Äsken luin hyllystäni Emil Schybergsonin, pankin johtokunnan toimesta, kirjoittamaa Suomen Pankin tarinaa vuoteen 1911. Kirja taitaa olla paras lajissaan, myös ilmestymisaikansa jälkeiseltä vuosisadalta.

    Sivulla 111 kerrotaan kuinka hopeaa tehtiin seteleiden (suomalaisten ruplaseteleiden) katteeksi vuonna 1859. Aleksanteri II oli veljensä kanssa vetimissä kaksin käsin ja reformaattoreita ympärillään, yksi oli kommunisti Snellman.

    Parrun ja laudan viejät lobbasivat että eikös engelsmannin lupaus maksaa lastista olisi metallivararoihin luettavaa ja siis paperirahan lisäämisen laillinen perusta. Oli se. Pääsivät kirvesmiehet parrujen tekoon ja käsinsahaajat tukkeja lankuttamaan. Miten tuo vuosi osuu Antti Ahlströmin tarmoamisiin ? Ja otettiinko liekaa kun Turun ja Porin miehet eivät saaneet omaa setelinanto-oikeudella varustettua yksityispankkia. Sellaisen sai senaattikaupungin hanke pari vuotta myöhemmin, niin se Borgström missä Snellman-Virkkunen oli kaverina. Ja mikä alkukoti kulttuurimuistopytinkinä nyt elvyttää ja elävöittää Helsinkiä pysyvänä remonttikohteena Jussi Pajusen naapuristossa, Mariankadun alussa. Toinen naapuri onkin Hartwallin ravintola, kai rakennusmaalobbauksen menouhraus.

    Sipilä hoputtaa kansaa liikekannallepanoon.
    Maa ja maailma on rahaa väärällään, mutta sitä saa vain jo valmiin omaisuuden järjestelyihin ja kaupitsemisiin isommiksi kokonaisuuksiksi. Myyjistä tulee miljonäärejä oitis, asiasta leuhki yksi ostaja Esperin hoitobisneksestä. Itse Esperi uhrautuu velkaantumaan omaisuuskertymäänsä ja businesplaninsa sinettejä (=laki,tili,nimitystoimikunta) vastaan. Sitten saneerataan, myydään maata alta Ilmariselle ja nostetaan hintoja.

    Kyllä se siitä. Vihdoin myydään eteenpäin potilaineen, tilauskanta vahvana goodwill-arvona. Ostajinakin tutut, ekadiilistä voittokirjauksen jo tehnyt sama Ilmarinen nokkeline bonustalentteineen. Muitakin sijoittajia löytyy, edellisistä yhdistämisistä rikastuneita pienempien hoivakotien myyjistä. Ponzi hommaa tai siis ketjukirje- eli pyramidikohotus. Yhtä ikuinenkin.

    Jotkut ne ostaa lainsäädäntöä. Ja samat tekevät ostorahansa meidän toisten pakkokelpuuttaa: 1. joko pankkitasetta manipuloimalla, tai 2. ottamalla eläkesäästöistämme rahat hankeeseen plus sateliittihankkeisiin, asianomaisine insentiivi-ihmisineen. Aika lyhyesti tämä näkyy olevan papereille pantavissa. Impivaaralta suonsilmään.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. "Otsikko näet alkoi 'Korkeimman tuomio…'”

    Jospa se olikin freudilainen lipsahdus, norsunluutornista. Eräät Koskelon puheenvuorot kun synnyttävät tuollaisen epäilyn.

    VastaaPoista
  5. "päiväsakkojärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja että se olisi poistettava ainakin liikennerikoksista."

    Minkä helvetin takia? Päiväsakkojärjestelmän idea on nimenomaan se, että varallisuusrangaistus kohdistuu samalla tavoin rikkaaseen ja köyhään ts leikkaa saman suuruisen osan - noin kolmasosa - tämän päiväansiosta. Lisäksi köyhään, jonka rahat menevät suurimmaksi osaksi peruskulutukseen, päiväsakko riipaisee kovemmin kuin rikkaaseen, jonka kulutus on turhaa ylellisyyskulutusta tai jolla voi olla ylimääräisiä säästöjä tai sijoituksia.

    Jos päiväsakko korvattaisiin vakiomääräisellä rikesakolla erilaiset Lambourgini-, Audi- ja Mersumiehet voisivat vapaasti hurjastella - mikä on jopa rattijuopumustakin vaarallisempaa - sekä ajella jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden yli. Jos ylinopeussakko on kymmeniä tuhansia euroja, on siinä varaa ottaakin eikä kirpaise kuin ahneessa sydämessä.

    VastaaPoista
  6. Olen itse enempi kaikki-rahat-rikkailta-pois-miehiä, mutta kieltämättä pikkuauton hinta korvauksena liikennemerkin huomioimattomuudesta on isohko.
    Visti

    VastaaPoista
  7. Jokapäiväisessä liikenteessä näkee hyvinkin mitä ylinopeus merkitsee ja kuinka vähän siitä välitetään. Toki minäkin joskus, tyhjällä tiellä, syyllistyn moiseen. Ja käryn käydessä maksan sakkoni narisematta. Mutta tuloillani sakkojen määrä ei toki ylitä statusrajaa eikä näin ollen sovi mainontaan.

    VastaaPoista
  8. "Periaatteessa oikeusjuttua päätyvät ratkaisemaan vain ne henkilöt, jotka ovat kuunnelleet koko käsittelyn alusta loppuun ja lisäksi lukeneet asiakirjat. Kokemukseni mukaan tässä asiassa ei tingitä." Tämä on hyvä, näin täytyykin olla. Kuinka monta hyllymetriä tutkinta aineistoa täytyy tuomarin lukea, esim. Anneli Auerin tapauksessa ? Toivottavasti nimi meni oikein.

    VastaaPoista
  9. "Rikkaita on suojeltava. Kymmenien tuhansien ylinopeussakot eivät kuulu oikeusvaltioon."
    Noin vanhana kailottaa noin räikeää vähä-älyisyyttä.

    VastaaPoista
  10. Kukaan ei vielä 30-40 vuotta sitten osannut ennustaa, millaisiksi tuloerot eniten saavan prosentin ja muiden välillä venähtävät.

    Hyväksyisin jonkinlaisen ylärajan päiväsakoille kuten eläkkeille ja ansiosidonnaisille päivärahoillekin.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  11. Toisaalta rikesakkokin on epäoikeudenmukainen pienipalkkaisille, nuorille, opiskelijoille jne. Kaikkihan nykyään autolla ajavat.

    Olisiko "selkänahallaan" maksaminen oikeudenmukaisempaa? Ameriikassa taitaa olla jossain aika ihmeellisiä käytäntöjä. Entä jos "kaaharin" matka katkeaisi siihen paikkaan ja odotettaisiin sitten kyytiä poliisiasemalle jossa saisi sen maksulapun tai tuimailmeisen komisario Sisun haukut? Tai ajaa ei saisi ennen kuin on käynyt hakemassa sen maksulapun itse polliisikonttorista virka-aikana?

    Tänään yksityisajattelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä muuten voisi olla järkeä.

      Poista
  12. On kuski köyhä tai rikas ja saa ylinopeussakon niin turha sitä on itkeä että "minkä takia mää..." Tai pitäisikö takapenkkiläisten se muka maksaa?

    Yks mun kaverini kerran kärähti rattijuopomuksesta. Kortti lähti ja ajokielto tuli, tai mopolla se sai ajaa, ja sillä se aina töihin mutkittelikin. Kerran se päivitteli minulle että "mä oon ajanut kymmeniä kertoja kännissä. minkä takia mä just silloin kärähdin?..." (Ei ollut pakkauksen imukykyisin tamponi, hän.)

    VastaaPoista
  13. "Rikkaita on suojeltava." Irroitan tuon lauseen kappaleensa alusta, koska väitteelle ei perusteluja jatkosta löydy eikä kirjoittajansa ironinen hymynkare tänne näy. Haluan siis laajemman selityksen väitteelle ihmiseltä, joka lainkirjaimen kanssa on rassautunut koko ikänsä ja ilkiää päästellä kynästään tämmöisiä provoja.

    Laissa määriteltyjä, taulukon mukaisia ylinopeussakkoja jos rikkaiden kohdalla aletaan tienpäällä tavallisen poliisin toimesta "halpuuttamaan", niin siinä kyllä lainkirjain menettää merkityksensä. Eikä "kattosakkoa" lainsäätäjienkään pidä mennä tässä asiassa laatimaan.

    Miltä rikkaita siis on suojeltava? Onko niitä suojeltava enempi kuin meitä köyhiä? Onko suojelun kustannukset nypittävä verovaroista? Onko rikasta suojeltava ylinopeuden tai yleisen piittaamattomuuden vuoksi lapsen tielle kaikilla mausteilla varustetulla autollaan murhanneen äitien ja isien raivolta? Onko edellä mainitusta murhasta ja rikoksesta nimikkeellä "törkeä ylinopeus" kärähtäneelle rikkaalle annettava kriisiapua ja talousneuvoja yhteiskunnan piikkiin? JNE.

    Jos "pienituloisin" rikas ansaitsee vuodessa vaikkapa miljoona euroa (pidän itse rikkaana, tai ainakin hyvinvoivana ihmistä, joka ansaitsee 100 000/v) ja jolla on tilit muutenkin rahaa pullollaan ja maha aina täysi, niin onko hurjastelusta maksettavaksi määrättävä 60 000 euron sakko kerran vuodessa yhtään mitään tällaisen ihmisen kukkarossa? Kerran vuodessa siksi, koska toisella kertaa häneltä vaaditaan jo korttia kuivahtamaan, ja sitä riskiä ei ehkä oteta.

    Joutuuko toisten tiellä liikkujien hengen vaarantanut rikas menemään tämänkään sakon suorittamisen jälkeen leipäjonoon? 1400 €/kk ansaitseva saattaa joutua, vaikka sakon määrä ei olisi "kuin" 60 euroa.

    Vaikka mitään vaikutuksia tietyn ylemmyydentunteen vallanneiden, tai jo syntymässä saatujen hälläväliä-ominaisuuksien omaavien ihmisten liikennekäyttäytymiseen ei suurillakaan sakoilla aikaan saada, niin siihen on turha vedota sakottamistilanteissa koska näitä löytyy ihan jokaisesta ihmiskerrostumasta, köyhistä rikkaisiin.

    VastaaPoista
  14. Täällä Iisalmessa on rengasliike jonka nimi on Kumikimmo. Eikö olekin hieno nimi!

    VastaaPoista
  15. Rangaistuksen pelotevaikutus on olennainen eli huumekuriirin kuolemantuomio varoittavana esimerkkinä, jos huumeongelma uhkaa yhteisöä.
    Kajoavan rikoksen oikea rangaistus on kajoava.
    Kajoavan rangaistuksen voisi ehkä vaihtaa isoon rahasummaan jos se uhrille käy,
    Ellei rahaa löydy, niin esim. törkeän raiskauden sovitus voisi olla korvalehden menetys. Murhasta molemmat korvat tai nenä tai henki jos syyllinen niin haluaa.
    Oli vastenmielistä nähdä murhaajan öykkäröivän tv:ssä eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Oli vastenmielistä nähdä murhaajan öykkäröivän tv:ssä eilen."

      Niinpä. Mitä uupui oli aito vastuunotto omista teoista. Rikollisuuskin oli loppulaskussa yhteiskunnan vika kun vankiloissa ei ole tarpeeksi kuntoutustoimintaa.

      Jos miehen kyky hyväksyä sääntöjä on sitä luokkaa, ettei halua muutamaa anomuslappua täyttää pysyäkseen avo-osastolla, voi vain ennustaa nopeaa paluuta sitten kun vapaus välttämättä joskus koittaa.

      Poista
  16. Jos sosiaalireformistinen ajatus joka ei toimi kovin hyvin, niin on kyllä jonkin sortin alkeistason virhepäätelmä esittää ratkaisuksi ettei edes yritetä.

    Jos sakkohinta on kiinteä, tämä tarkoittaa sellaisen yhteiskuntakäsityksen sementoimista että 1000 kertaa Penttiä rikkaammalla on laillinen oikeus ja kohtuus tehdä 1000 kertaa enemmän rikoksia kuin Pentti.

    Miksi Pentin kannattaisi sitten osoittaa mitään kunnioitusta lakia kohtaan?

    VastaaPoista
  17. Toisaalta monet ns. rikkaat ovat niin tarkkoja rahoistaan, että pienempikin sakko voi oikeasti häiritä mielenrauhaa ja olla isompi kiusa kuin köyhemmällä kädestä suuhun eläjällä

    VastaaPoista