Sivun näyttöjä yhteensä

1. joulukuuta 2014

Koukuttaa





Tällä viikolla toivon pitäväni kiinni päivän ja kirjoituksen rytmistäni. En aio mennä kovin pitkälle pyrkimyksessäni. Huominen ja ylihuominen kirjoitus ovat totta puhuen valmiina. Katsotaan sitten, miten ne saa lähetetyksi. Jos on vaikka käpy kondensaattorissa.

Tänäänkin ajeltiin äidin kanssa taksilla sinne tänne, ja ihan hyvä tuli. En ole siltikään vakuuttunut De Lillon romaanin oivalluksesta. Tuskin tarvitsen hätkähdyttävän hyvää kopiota Michelangelon Sikstiiniläiskappelin maalauksista limousinen katoon, sisäpuolelle. En edes pidä niistä. Aatami on vähän niin kuin punttisalilla simahtanut kauppatieteen maisteri ja Jumala kuin personal trainer.

Ongenkoukkuja on yhtä pitkältä ajalta kuin säilynyttä luuta ja sarvea. Puusta nikkaroituja koukkuja käytetään yhä jossain maailman kolkassa.

Eilinen mainintani kolttasaamelaisten ihastuksesta ja ihmettelystä ongenkoukkuja nähdessään on peräisin Sakari Pälsin kirjoituksesta ja eräässä toisessa hiukan yli sata vuotta vanhassa jutussa mainitaan säilyketölkistä, jonka Höyhenjärven koltat sijoittivat matalan majansa hyllylle vaatimattoman jumalankuvan viereen.

Niin sanottu pianolanka tunnetaan noin vuodesta 1840. Se oli teknisesti yhtä kova pähkinä purtavaksi kuin pianon valurautainen runko. Piti saada tarpeeksi vahva veto eli kiristys, ja vielä sitten, ettei ruuveja tarvinnut olla koko ajan säätämässä, kuten cembalossa. Ja vaikka metallisia soittimen kieliä oli tietysti käytelty satoja vuosia, suolesta tai muusta luonnonaineesta punotut olivat parempi ja kestävämpiä.

Niinpä puhe oli sellaisesta koukusta, jota voi käyttää ”ongintaan” eli lohenkalastukseen joella. Pitäisi katsoa Waltonista tai vastaavasti lähteestä. Brittien suosimassa sinttien onkimisessa luultavasti koukun virkaan riitti suhteellisen meltokin rautalanka. Itsensä rautalangan käytössä taituruus oli saavutettu ainakin ritariaikaan. Haarniskan yhteydessä käytetyt rengaspaidat, joiden piti pysäyttää nuoli ja reippaampikin miekanisku, olivat suuria taidonnäytteitä. Eikä ollut vähäinen saavutus sekään ketju, jolla Konstantinopolin satama suljettiin merirosvoilta ja jonka sulttaanin laivat lopulta ajoivat poikki.

Oikeastaan koukku on koko lailla sama keksintä kuin harpuuna ja siten maailman vanhimpia. Mutta sopivasti karkaistu lohiperhon koukku on teollisuustuote, aivan kuten sitä nuorempi sahanterä, jollaista käytetään puun kaatamiseen.

Tästä alkuperäiskansojen mielenkiinto.

Raudan ja teräksen historia on hiukan huonosti tutkittu. Kun viimeksi katselin puukot mielessäni kauppateräksiä, niitä oli tullut taas huimaava määrä lisää. Hyvin suositut suurlujuusteräkset ovat usein ainetta, jota ei pari vuosikymmentä sitten vielä tunnettu.

Alan kirjallisuudessa on kaksi klassikkoa, joita on lähestyttävä varoen. Lynn White piti kirkkoa ja kristinuskoa tekniikkaa pahasti jarruttaneina ja ympäristön tuhoamista lisänneinä voimina, ja siinä hän taitaa olla oikeassa. Pääteoksessaan hän pohti keskiajan teknologiaa ja yhteiskunnan muutosta ja esitteli jalustimen, vesimyllyn ja koneruuvin sekä hevosenkengän. Kirja ilmestyi lähes 50 vuotta sitten, ja sitä haukuttiinkin kovasti. Nähdäkseni pääasia pitää paikkansa. Jos Whiten selostamiin keskiajan uutuuksiin lisätään jakolasku ja alushousut, ei tarvitse epäillä, etteikö teknologin murros olisi ollut valtava.

Monessa suhteessa parempi mutta tietenkin myös vanhentunut on William H. McNeillin “The Pursuit of Power: Technology, Armed Force, and Society since A.D. 1000.” Saman tekijän “Kansat ja kulkutaudit” on suomennettukin, syystä.

”Vanhentunut” ei tarkoita, että kirjaa ei maksaisi vaivaa lukea. Joskus on päinvastoin. Ajantasaisen tiedon keräävä opus saattaa olla jokseenkin mitätön.

Puukkojen lisäksi yritin kerran selvittää tarkemminkin jousia. Englantilaiset ja ranskalaiset olivat vastakkain keskiajalla muun muassa Agincourtissa. Jalkajousen suurta läpäisykykyä vastassa oli pitkäjousen ”tulinopeus”. Mutta ratsastajakansat käyttivät lyhyttä, nuorin jännitettävää jousta, joka oli tavallaan laminaattirakenteinen. Aineena oli puuta ja sarvea, välillä myös jänteitä.

Luultavasti pitkäjousen asema Robin Hoodin mailla johtuu marjakuusesta. Se sopii erinomaisesti tuohon tarkoitukseen. Suomalainen ”jalkajousi” viittaa viritystapaan. Varteen kuului lenkki, ja tehosteena voitiin käyttää lenkkiä vartalon ympäri.

24 kommenttia:

  1. Suomen esi-ja varhaishistorian päivitystä täytyy varmaan vielä odottaa. Olen ymmärtänyt että nyt maallikon saavutettavissa oleva kirjallisuus on paitsi tämän blogin mielessä vanhentunutta, myös potentiaalisesti täysin pielessä.

    VastaaPoista
  2. Englanninkielisen ilmaisun "piano string" olen joskus nähnyt käännettävän suomeksi "pianon jousi". No, viuluhan on jousisoitin, eli string instrument, mutta viulun jousi onkin bow. Citroënissa oli ainakin ennen ilmajouset, air spring, ja kevätilma, jonka tuloon ei ole enää aikaa kuin kolme kuukautta on spring air sananmukaisesti käännettynä. Ota sitten näistä selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "a pretty little girls' school". Käännäpä tämä ja virheettä.

      Poista
    2. Aina kun mä laitan päälle Samuel Barberin Adagio for Strings'in, teen niin kuin Beavis ja Butthead: heheh-heh-heheh. Koska nehän on ne naisten vempaimet!

      Poista
  3. Istanbulin sotilasmuseossa on pätkä siitä rautaketjusta, joka sulki Konstantinopolin Kultaisen Sarven lahden. Ketju oli todella järeää tekoa. Sulttaanin laivat eivät ajaneet ketjua poikki. Laivat vedettiin maita pitkin itäroomalaisten linnoitusten ohi lahteen ja se ratkaisi kaupungin kohtalon.

    VastaaPoista
  4. Mikäs se oli se Juhani Ahon lastu, jossa hän kertoo isänsä ongenteosta. Se on yksi lapsuuteni suurimmista lukukokemuksista. Wikipedia muuten kertoo Ahon yksityiselämästä näin: "Aho oli naimisissa taiteilija Wenny Soldan-Brofeltin kanssa, mutta rakasti myös Tilly Soldania, vaimonsa siskoa..." Kyllähän me tämän olemme tienneet, sattui vain silmään, kun etsin sitä ongentekojuttua - ja liittyy jollakin tavalla ajankohtaisiin parisuhdepäätöksiin. Siis kun uhkakuva on se, että seuraava vaihe voisi olla moniavioisuus. Sehän ei olisi todellakaan mitään uutta. Hube.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin aikaamme kutsutaan sarjalliseksi yksiavioisuudeksi, mitä nyt vähän salarakaita...

      Poista
    2. Hyvä, Hube! Siitä vaan kansalaisaloitteen tekoon ja allekirjoittajia löytyy varmasti: Eespäin tasa-arvoisen ja sukupuolineutraalin moniavioliittolain puolesta !

      Seno

      Poista
  5. Eipäs vähätellä jousipyssyä. Tieteen kuvalehden mukaan: Haarniskoidut ritarit hallitsivat Euroopan taistelukenttiä yli kolme vuosisataa. Heidän valtakautensa päättyi, kun englantilaiset ottivat käyttöön uuden tehokkaan ampuma-aseen, pitkäjousen.

    Internetin mukaan pitkäjousi lävistää jopa 3 mm terästä eli kyllä sillä haarniskan hyvinkin puhkaisee. Jokin Turkin sulttaani ampui yhdistelmäjousella (lienee jonkinlainen laminaattivalmiste) puujousien pituusennätyksen, kun ampui nuolen 857 metrin päähän.

    VastaaPoista
  6. Muistan jostain kuulleeni, että samuraimiekan ja ritarimiekan ero on teräksen laadussa: japanilainen teräs on pehmeää, joten sen pystyy terottamaan niin teräväksi, että pää irtoaa yhdellä iskulla. Mutta nämä miekat eivät kestä kalauttelua toista miekkaa vastaan. Eurooppalainen teräs taas on kovaa ja kestävää mutta tylsää.
    Ja pitääköhän sekään paikkaansa, että englantilaisten etu-keskisormitervehdys on peräisin Agincourtista. Sillä näytettiin ranskalaisille, että vielä on sormet tallella. Ranskalaisilla kun oli tapana leikata ensi töikseen jokaiselta jousimieheltä jousen vetämiseen tarvittavat sormet pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ne samuraimiekat tehty tällä kaulitaan, käännetään menetelmällä, jotta nimenomaan pyrittiin yhdistämään kovuus terässä ja joustavuus rungossa.

      Poista
    2. Juuri noin jpanilaisen miekan idea on laminointi. Sekä niin sanottu saviharkaisu, jolloin karkaisu-urasta (hamon) tulee aaltoileva, joka on paitsi esteettinen, takaa sen, että säröt eivät etene pitkälle ja pilaa koko miekkaa.

      Sinällään mikään miekka ei kestä terien lyömistä vastakkain kuin elokuvissa, sitä varten oli keskiaikana kilpi.

      Poista
  7. Juhani Aho, Ensimmäinen onkeni
    http://www.gutenberg.org/files/13769/13769-8.txt

    Touko Mettinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olisiko jossakin kansakoulun lukukirjassa ollut hiukan lyhennetty versio. Minusta siinä poika ei tiennyt, mitä isä on tekemässä, oli kyllä onkea toivonut. Hube

      Poista
  8. Michelangelon sarja olisi hyvä olla kokonaisuutena näkyvissä sen vuoksi, että tulee laiskuuttaan nielaisseeksi ne kaanonin tavanomaisimmat kuvat. Teräksen laatu on kyllä mielenkiintoinen kysymys. Kun tutkii Victorinoxin fileerausveitsen pehmeää joustavuutta ja sitkeyttä, syventyy siihen, niin tuleepa olo, että miten ne tämän tekivät. Fiskarsin teräs on ihan erilaista.

    VastaaPoista
  9. Kiitos koukkuselvityksestä!

    "Haarniskan yhteydessä käytetyt rengaspaidat, joiden piti pysäyttää nuoli ja reippaampikin miekanisku, olivat suuria taidonnäytteitä."

    Tästä olen eri mieltä. Kokeelliset arkelogit ovat valmistaneet niitä eikä tuote ole ollut aikansa high techiä, mitä osoittaa, että rengaspaitoja tehtiin koko varhaiskeskiajan. Idea oli yksinkertainen: yhteen renkaaseen liitettiin kolme muuta jne. Materiaalinkaan ei tarvinnut olla erityisen kovaa, koska pehmeä rengas adsorboi iskua. Sen sijaan varhaiskeskiajan mielenkiintoinen high tech oli utbert-miekka, joka tehtiin upokasteräksestä, jollaista sittemmin osattiin tehdä vasta 1800-luvulla.

    Jousista pitkäjousi oli tosiaan nopeampi, mutta olen ymmärtänyt, että asianmukaisesti tehdyn pitkäjousen iskuvoimakin oli varsijousta suurempi.(Tästä löytyy netistä havainnollinen koe.) Juuri pitkäjousi puhkoi kevyesti em. rengaspanssarin. Piti laittaa ensin teräslevyjä vahvikkeeksi ja lopulta palahaarniska. Sen ongelma oli vain hinta, niimpä 100-vuotisen sodan lopussa ritarien määrä pieneni kaiken aikaa.

    Pitkäjousen varsinainen ongelma oli sen suuren vetolujuuden vaatima koulutus hyvin nuoresta pitäen- Tämä suosi ensin varsijousta ja sitten myöhemmin varhaisia tuliaseita.

    VastaaPoista
  10. Kyllä kyllä, mutta mitä voi tehdä? Jos seinä nousee pystyy, vaikka tekee kaiken oikein, mihin voi mennä? Onko tästä todellisuudesta mahdollista löytää ihmisiä, jotka eivät ole vihamielisiä sekä kusettavia valehtelijoita?

    Kuudelle viikonpäivälle varattu luomistyö ei mielestäni ole mielekästä, jos sitä harrastaa viisi miljoonaa eristäytynyttä solua yksikseen. Hoo, nyt ma lapioin hiekkaa montusta ylös ja monttuun takaisin. Aamulla sitten Brahms-tuokion päätteeksi nukkumaan.

    Miksi väitetään, että täällä jokin toimisi?

    VastaaPoista
  11. Tiedättekö mitä on "pupinointi" ?

    Heh, 2000-luvun nettikansalta tätä taitaa alkaa olla turha kyselemään.Juttelevat valolla.

    Pitää ottaa 1920-30-luvun aikoihin painettu sähkötekniikan kirja niin alkaa ymmärtää, että se oli tärkeää puhelin/sähkölangoille.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö itse mitä on bobinointi? Itse oli töissä yli kymmenen vuotta Bobinasalissa. (Ja kun palkkataso oli silloin jotain 10;- markkaa tunti niin minä sain sellaiset 32;- markkaa tunti. Ai, minkä takia? No, muuten vaan.)

      Poista
  12. Australian abot väsäilivät tyylipuhtaita nuolenkärkiä puhelineristeistä ja kokispulloista.

    VastaaPoista
  13. Koukuttaa vai kiukuttaako?
    Ei näkynyt Kemppistä Pro Finlandian tai muiden korkeiden ansiomerkkien saajien joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itteäs taitaa kiukuttaa!

      Poista
    2. Osuit oikeaan!
      Kuulun ryhmään joka mieleellään päästä itsestään tyhmän pirun irti näyttöpäätteen ääressä yksin, koska en muualla voi.

      Poista
  14. Ritsa on kans kova ase. Poikasena me tehtiin ritsatykki: toistametrinen puu, jossa oli haara, juntattiin maahan. Kumina oli kaksinkertainen fillarin sisäkumi. Teoreettisesti sillä pystyi ampumaan yli kilon painoisia kiviä kuusiaidan yli naapurin puolelle. Ja koska tämä oli teoriassa mahdollista, niin totta kai me kokeiltiin sitä myös käytännössä. Ammuttiin kiviä niin että naapuritalon peltikatto vaan kolisi. - Isälleni tää naapurinukko tuli kerran valittaa että "kauhee kolina. on kuin ukkonen olis. mistähän se johtuu?" - Ei isäni tiennyt.

    VastaaPoista