Sivun näyttöjä yhteensä

27. joulukuuta 2014

Kysymys joulusta ynnä muusta



Tämä joulu toteutui vähin valoin. Kysymyksessä ei ole Köyhälän joulu. Päinvastoin.

Ovatko Joulupukki ja Jeesuslapsi sama henkilö?

Nykyinen talvipäivän seisauksen juhla yhdistetään postimyyntiin ja kaupallisten keskusten kasvuun, mutta se on kehäpäätelmä. Tavaraa ostetaan, koska sitä on saatavilla, ja sitä on saatavilla, koska sitä ostetaan.

Joululahjan ymmärtäminen edellyttäisi lahjan ymmärtämistä. Sellaisesta on aika paljon tietoa, että ”kauppa” on myöhäinen ja paikallinen ajatus. ”Vaihtokauppa” käsitettiin molemminpuoliseksi lahjojen antamiseksi. Ehkä vasta Adam Smith ja muut terävät skotlantilaiset antoivat ainekset työnjaon ajatuksen ulottamiselle tavaroiden jakoon. Yksi ajatuksen ymmärtäneistä oli Karl Marx, joka ymmärsi sen väärin – jos jako suoritettaisiin oikeudenmukaisesti, kaikki olisivat onnellisia ja jakaminen lakkaisi. Tämä on omituinen johtopäätös, jolla ei taida olla tukea millään suunnalla. Jos rosvot saavat rosvoilla, he lopettavat ennen pitkää?

Mielestäni Karl Marx sekä oli joulupukin näköinen että omaksui joulupukilta haitallisia vaikutteita. Lahjoja koteihin jakava Pyhä Nikolaus oli tyypillinen pikkuporvarillinen biedermeyer-idea, mutta Marx olikin tyypillinen pikkuporvarillinen biedemeyer-ajattelija. Harmi sinänsä, että Hitler kavereineen sekoitti juutalaiset, määrällisesti mitättömän yhden prosentin vähemmistön, alempaan keskiluokkaan, joka puolestaan oli aika uusi ja pelottava ilmiö. Natsijohtajat olivat melkein kaikki itse alemman keskiluokan jäseniä tai jälkeläisiä. Tunnetusti ihmiset ovat sitä kiihkeämpiä keksimään toisissaan huonoja puolia, mitä samanlaisempia he ovat. Tiettävästi jopa Helsingissä jokaisen kadun varrella oltiin varmoja, että lähinnä seuraavalla kadulla ei tiedetty mitään aidosta Helsingin slangista eikä liioin oikeasta tavasta pitää lippalakkia kallellaan.

En yritä kuitata muistamisia ja tervehdyksiä yhdellä blogikirjoituksella. Lisäksi voin kehaista, että minulla on niin arvostelukykyisiä ystäviä, että he eivät lue näitä juttuja.

Mielenkiintoinen ja monin tavoin arvokas lahja oli väärennetyn hopearahan väärennös. Lahjoittaja oli perinyt sen isältään, jolle oli jäänyt rekvisiittaa kuvauksista. Ihmeellisestä kone löi keskellä metsää rahaa. Olin kertonut antajan isälle, että keskiajalla ”väärennettiin” roomalaisia, bysanttilaisia ja jopa arabialaisia kolikkoja lyömällä niitä hopeasta. Täällä käsitettiin, ettei raha tehoa, ellei kolikossa ole partaisia äijiä ja jännittäviä merkkejä, jotka muistuttivat kiviin hakattuja riimuja. Näitä imitaatioita on museoissa ainakin 17 000 kappaletta. Suurimmat kätköt ovat kai löytyneet Gotlannista, mutta on niitä eri tahoilla.

Kertomatta jäi, että tutkijoiden käsityksen mukaan edes gootit eivät ymmärtäneet rahan merkitystä. Heille rahat eivät olleet arvon mittoja eivätkä vaihdon välineitä. Ne olivat hyvin tarpeellisia mahtailuun. Ajatus saattoi olla saman suuntainen kuin miekkojen uhraaminen suohon. Etenkin tanskasta on löydetty yhdestä ja samasta suonsilmästä jopa kymmeniä metalliltaan ja taonnaltaan loistavaa miekkaa.

Joskus epäilen, mahtavatko taloustieteilijät ymmärtää, etteivät ihmiset yleensä tavoittele ravintoa, suojaa ja lämpöä, siis jatkuvuutta. Ylin himo on tuhlata näyttävästi ja mielettömästi. Ellei raaski polttaa omaa taloaan, voi käydä polttamassa naapurin talon.

Nuorisolla on jokin käsitys tästä lainalaisuudesta. Kuulemma mahdollisimman epäkäytännölliset vaatteet ovat erittäin haluttuja. Juhliminen ja juhlien vietto on hyvin suosittua juuri siksi, ettei sellaisessa ole vähintäkään järkeä. Esimerkiksi jouluruokana näkkileipä ja keskiolut olisi verraton valinta. Meillä ei ollut tarjolla kumpaakaan.

Epäilen että nyt lakannut propaganda säästämisen ja niukkuuden hyveellisyydestä on luultua helpompi selittää. Ryöstäjien – siis lääninherrojen, isäntien ja kansanedustajien – näkökulmasta esimerkiksi sika on vaivalloinen varastettava. Kinkku kulkee mukana paljon näppärämmin, mutta mikään ei voita kolikkoa.

Euroopan menestynein rikollisjärjestö on kirkko. Sen toimihenkilöt on kuvattu yleensä sielun varkaina, mutta todellisuudessa he keksivät totaalisen verotuksen. Roomassa ei ollut ”henkirahaa” eli veroa, jota kaikki aikuiset ja vapaat olisivat maksaneet. Päinvastoin kaupunkilaisille jaettiin kolikoita, jotta he pitäisivät turpansa kiinni. Pietarin penninkin kerättiin yleisesti ja yhtäläisesti kaikilta, ja tuotto oli hirmuinen. Yhdysvalloissakaan ei ole niin röyhkeitä taloushistorian tutkijoita, että edes nykyisten pankkien ja pankkiiriliikkeiden yhteydet uskonnollisiin organisaatioihin olisi otettu kunnolla selvitettäviksi.


Nykyinen kirkkomme lienee menettämässä verotusoikeutensa. Syy on selvä. Järjestelmä on liian halpa, tehokas ja toimiva.

15 kommenttia:

  1. Kodikas kirjoitus: samat lautasetkin kuin niin monilla meistä lukijoistasi.
    Jouluna olemme kylläkin meidän perheessä niin lapsellisia, että käytämme jouluastioita, joissa on koristeina pohjoismaisia tonttuja.

    Pieni välipäivien lahja bloggaajalle ja blogin lukijoille:
    Kuunteletko mielelläsi samoja musiikkikappaleita uudestaan ja uudestaan? Minä ainakin teen niin. Nytkin Chopinin Nocturneja - kuulokkeilla. Aloin ajatella, onko siinä ehkä jotain outoa. Ei ole. Olen normaali.:) Toisto on tavallista ja hyvä asia musiikissa. Lue tutkimuksesta
    Why we listen over and over again..
    http://soundcheck.wnyc.org/story/why-we-love-listen-over-and-over/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puffiartikkeli oli höyhenenkevyt, mutta Amazonilla lukijakommentit antavat uskoa, varsinkin kun itsellekin asia kiinnostaa nimenomaan strukturoidun ja keskittymistä kutsuvan musiikin osalta. Kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Höpöhöpö. Joulupukki on tietysti sama kuin Väinämöisen mytologian Lemminkäishahmo – ylimmäinen siittäjä yli ympyrämaiden. Tässä ei ole mitään epäselvää, sillä pukkihan on siittäjä. Tästä seuraa, että Ior Bock on Bockin suvun viimeisenä jäsenenä myös viimeinen joulupukki – mysteeriksi jää, kuka on jakanut lahjat vuoden 2010 surullisten tapahtumien jälkeen. Niin, ketä lapset nyt odottavat Oden-maalla:

    https://www.youtube.com/watch?v=xNeunvFtlSQ

    Professorin Marx –tulkinta on vähintään erikoinen, ettenkö sanoisi että peräti virheellinen. Sillä ei varmasti pääsisi yliopistolla läpi edes perusopintotasoisesta tentistä. Tai mistäs minä tiedän, professorihan se niitä tenttipapereja on korjannut. Ehkä kauniilla käsialalla ja sujuvalla kielellä saa ihmeitä aikaan.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Ensiksi on kyseltävä ääneen, keltä, miltä, mistä ja ketä varten yhteiskuntia pelastetaan.

      Sitten on kyseltävä lisää jos vastausta ei tule:

      Onko pyrkimys milloinkaan pidempään pelastuksen aikaan kuin vaalikausi?

      Entä onko mikään yhteiskunta työnteolla koskaan "pelastunut"? Osoittakaa minulle sellainen yhteiskunta.

      Minne pelastunut yhteiskunta joutuu? Kirkkojen myyntiartikkeliin taivaaseenko jossa ei hammastenkiristystä olisi? Vai esko valtaojien ohitse avaruudessa rynnistäville planeetoille rakennettaviin ihmisgeenipankkeihin mahdollista myöhempää, tähän samankaltaiseen elämisen autuuteen heräämistä vartenko?

      Ei ole kauan, kun tehtiin tässäkin yhteiskunnassa töitä ilman mitään aikarajotteita, vain sunnuntait olivat "lepopäiviä" (jos olivat), mutta missä senkään ainaisen raatamisen tulokset näkyvät? Missä ovat vaikkapa tehdyt kirvesmiesten tunnit ja vasaroidut miljardit kilot rautanauloja sen eteen, että ihmisen olisi hyvä asua ja eleä ja jälkipolvensakin siitä ahertamisesta olisi saanut kestävästi nauttia? (Jälkipolvillehan ne nykyisinkin poliitikot ovat maata "pelastamassa", eivät missään nimessä haaliakseen äänestäjien ääniä vaalipäivinä puolueilleen...)

      Yhä vain keikutaan talouksien kuilunreunalla vaikka ihmiskunnan historia on pelkkää työntekoa ja raatamista ollut aina.

      Karl Marxin oppien alaviitteistä sovelluksia ottaneissa kokeiluyhteiskunnissa koetettiin ympäripyöreästi jatkuvasta työnteosta tehdä väkipakolla ihmiskunnan pelastaja, mutta miten kävi? Kuka paskansi siihenkin pelastuksenreppuun?

      Entä miten on käynyt vapaan yrittäjyyden, rajoittamattoman (luonnon)riistotalouden ja kaikenkattavan markkinatalouskokeilujen yhteiskunnissa?

      Yhtä lailla kuuluu valitus täältäkin autuudesta ja ojasta allikkoon kupsahtelee yksi toisensa jälkeen.

      Eivätkä raha ja valta, jotka kaiken mittana taustalla säteilevät, näy riittävän tyydyttävästi, hyvin ja kiitettävästi toimeentuleville sen enempää kuin niillekään, joilla niitä molempia on niin paljon, ettei kuvantamisenkeinoja sen järjellisesti esiintuomiseksi ole olemassa.

      Poista
    2. Ei, kun toisin päin: pelastetaan yhteiskunta antamalla ihmisille enemmän pyhäpäiviä! Sellaisten jälkeen työtehokin lienee aivan uudella tasolla!

      Poista
    3. Olette kenties kuullut yhteiskunnasta nimeltä Kiina? Kiinan taloskasvu perustuu nimenomaan työntekoon. Vertailkaapa huviksenne paljonko kiinalaiset tekevät työtä laiskoihin suomalaisiin verrattuna. Saatatte yllättyä. Suomessa työaika on EU-maiden lyhimpiä. Ja vielä pitäisi saada lisää vapaata? No johan nyt.

      Poista
    4. Valto Ensiolle, että tässähän se ennen meitä raataneiden työn tulos näkyy. Elämme yltäkylläisessä mukavuudessa voivotellen, että ei ole oikein mitään tekemistä, kun kaikki on niin valmista. Tässä vähän heitän herjaa, sitten käyn hiihtämässä, suihkun jälkeen syön ja otan päiväunet. Päiväunien jälkeen juon kahvia ja syön lisää. Sitten alan lueskella joulupukin tuomia mukavia kirjoja. Huomenna sama kuvio uudelleen, hyvinvoinnissakin rutiini on poikaa.

      Poista
  4. Lahjalla ostetaan toisen tai toisten kiitollisuus. Mitä mieltä olet?

    VastaaPoista
  5. Upea kirja lahjasta on Risto Saarisen God and the Gift, suosittelen!

    VastaaPoista
  6. Niin tai näin, mutta suomalainen koulujärjestelmä on rikki. Väkivaltaiset riehujat yrittävät ilmeisesti murhata itseään fiksummat.

    En vieläkään pidä ulkona käymistä hyvänä ajatuksena.

    VastaaPoista
  7. Jaaha - nytkö sitä jo leikitään Groucho Marxia?

    VastaaPoista
  8. Tämä ei kuulu tähän mutta luin juuri Kalevi Leppäsen kirjan "Lapinhullu". Se on tylsästi kirjoitettu mutta hyvä.Kohtuullisen asiallinen/syvällinenkin.- Minä joskus vertasin lapinhulluutta johonkin mielisairauden muotoon (en muista mihin); se oli olevinaan vitsi. Väitit että olen idiootti. - En minä sitä epäile, kyllä minä itseni tunnen, perustelujasi vain en sen paremmin tunne.

    Ps. Isäsi kirjoitti hyviä kirjoja Lapista.

    VastaaPoista
  9. Silliä on siinä monenlaista, mooneenlaista…
    kuiske kuuluu, miltä silli maistaa, silli maaistaa...

    Pientä hiukopalaa siis, kunnon juhlinta saa näläntunteen pintaan...

    VastaaPoista
  10. Lahjan tutkimisen keskeinen klassikko on Marcel Mauss. Hätätilassa voi lukea suomeksikin.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista