Vastuuvapauslauseke: en olisi viitsinyt ja ehkä jaksanutkaan jatkaa suorien radio-ohjelmien tekemistä. Lisäksi parin vuoden takainen oli hyvin kallis, ulkolähetysautoineen kaikkineen. Tunnin ohjelmaan joutuu tekemään 20 tunnin valmistelutyöt.
Nyt voin rauhassa kauhistella YLEä. Siinä ojassa minulla ei ole omaa lehmää.
En ole toistaiseksi tavannut YLEn asiakasta, joka ei jo olisi alkanut hermostua loputtomiin uusintoihin ja ohjelmien ennakkomainoksiin. Ei ole liioin sattunut vastaan luultavasti syyskauden lippulaivaksi ajatellun ”Moskan” ihailijaa.
Arvostelu on lytännyt Moskan halpatuotannoksi. Pitää varmasti paikkansa. Mutta ei tilanne ole noin hyvä. YLE on ajautunut halpatuotantoon kuin suurelle suolle. Rahat ovat lopussa.
Kuulin haarakorvalla, että joko yksi tai kaksi johtavaa lehtitaloa on ilmoittanut, ettei uusia juttuja osteta tänä vuonna. Se ei ole hyvä uutinen ihmisille, jotka on jo pakotettu yrittäjiksi lehdistä ja televisioista. Termi on ”free”. Ennen sanottiin ”free lance” eli vapaa peitsi, mutta nähdäkseni työkalu, jolla totuutta kaivetaan esiin, on viety panttilainakonttoriin jo vuosia sitten. (Seuraavaksi saamme nähdä Oikeuden Miekan kirpputorilla – very cheap for you only.)
Ainakin draamoissa ja dokumenteissa televisio on lopettanut oman tuotannon. Kaikki ostetaan. Näyttelijät, kirjoittajat ja ohjaajat ovat joutuneet perustamaan firmoja ja ottamaan niskoilleen kaiken, mitä se sisältää.
Kun meillä oli ennen televisiossa ja radiossa Arkkitehteja, Muotoilijoita ja Taiteilijoita, sijaan on nyt tullut Remontti-Reiska.
”Moska” ei ehkä osoita, että Petelius, Tervo & Co. olisivat heikkoja tekijöitä. Onhan heillä hienot näytöt osaamisesta. Pelkään että ohjelmatuotanto on nyt yhden kurimuksen läpi käytyään joutunut toiseen ja pahempaan.
Se ensimmäinen kurimus oli tuttu jo vanhan vallan aikana. Kun palkoista oli sovittu, tekijät tiesivät, että huonompikin työ menee läpi. Siitä on kuulkaa pitkä aika, kun niillä työmailla on nähty ”valvovia mestareita”, jotka käskevät piikata vituralleen valetun palkin pois. Valvonnan puuttuessa timpurien läpitöissä hylätään vaivalloiset ruuvit ja vedetään karmit kiinni pokiin kuuden tuuman rautanaulalla. Kyllä sekin välttää, talveen asti.
”Sitä saa mitä tilaa” on vale. Ottaen huomioon katetuottovaatimuksen, aina saa vähemmän ja maksaa enemmän kuin on tilannut, sanoo Remontti-Reiska.
Uusi kurimus ilmenee siten, että kun tiimin pitäisi olla kuvauksissa ja kenties harjoitella joukolla ottoja, porukka istuukin K-Raudan kahvilassa. Tämäm tuli mieleeni, kun kuulin, että Iso Paja on myynnissä. Olen alkanut kuulostella, milloin Länsi-Pasilan tuttujen rakennusten katolle ilmestyy K- tai S-ryhmän logo. Luultavasti ei koskaan, koska nämä molemmat ovat hyvin hoidettuja.
Jos asiakas eli poka itkee, että saumat irvistävät ja fyllit puuttuvat, vastaus on että teillä on kuulkaa silmissä vikaa – me nimittäin tiedämme, mitä teemme. Katsokaa vaikka näitä referenssejä.
Tämän takia on hyvä käyttää nimekkäitä näyttelijöitä ja kirjoittajia. He suostuvat kyllä tavallisesti mihin vain, jos saavat sitovan lupauksen, että oikeasti ei tarvitse tehdä muuta kuin syödä possumunkkeja ja allekirjoittaa palkkiokuitti. Kun on referenssejä eli aikaisempien ihastuneiden asiakkaiden valaehtoisia todistuksia.
Kaksi väärää valaa on yhtä kuin täysi näyttö, sanoimme me tuomarit ennen aikaan. ”Två falska vittnen gör fullt bevis.”
Remontti-Reiskat hoitavat jo sujuvasti kansainvälisiä raha-asioitamme. Sitä hiukan ihmettelen, etteivät ministerit käytä kypärää eikä turvajalkineita (Sievin Jalkine Oy). Naismaalareilla on yleensä valkoiset. Suosittelen. Kun astuu veronmaksajan päälle, ei voi olla koskaan varma, ettei sillä ole povarissa jemmaflindaa. Siitä voi tulla hienoihin kenkiin rumia skraaduja.
Talousarvio 2011 http://talousarvio.juuso.org/
VastaaPoistaNyt meitä kaikkia Remontti-Reiskojen uhreja itkettää.
Frank
Voi voi!
VastaaPoistaMaailmahan on täynnä todella todella hyviä ohjelmia, viihdettä, asiaa, kaikkea. Olin 41 vuotta Hesarin tilaaja, mikä on aika pitkä aika peräkylän pojalle, saman ajan tuli ensin Vaasa ja sitten Ilkka siinä rinnalla. Kuvittelin, että ilman Hesaria ei ole elämää. Ehkä silloin kauan sitten ei ollutkaan, mutta nyt on kaikki toisin. Kaksi vuotta sitten lopetin Hesarin tilauksen. Hesarilla ei ole juurikaan lisättävää nettiin verrattuna ja Ilkassa ei yhtään mitään Hesariin verrattuna, jos ei lasketa kuolinilmoituksia ja paikallisten rattijuoppojen promillemääriä. Paperilehti on kerta kaikkiaan aikansa elänyt, mutta kuolee kitumalla. Joskus ihastelin Hesarin 120- sivuista sunnuntainumeroa, nyt olisi ihan typerää kantaa sellaista kuormaa 400 tuhanteen kotiin.
>>Rahat ovat lopussa.<<
VastaaPoistaEikös olekin huvittava juttu kuinka YLEn koko budjetista riittää noin 20-30% ruotsinkielisen toiminnan ylläpitämiseen. Määrä on järkyttävän iso verrattuna 4-5% vähemmistön määrään. Eräs tuttu YLEn kanavajohtaja sanoi vuonna 2005 kuinka ruotsinkielisen toiminnan kokonaiskulut on todellisuudessa valtavasti ilmoitettua suuremmat eli likempänä 30%:a kuin 20%:a! Silloin 2005 viralliset luvut toimintakertomuksessa olivat vain noin 15-16%.
Todellisia kulujahan YLE ei koskaan ilmoita suoraan toimintakertomuksessaan, vaan niitä pitää koettaa poimia eri katgorioista ja summata sitten yhteen. Kun puhutaan kaikista kuluista, niin sinne pitää laskea kaikki mahdolliset kulut alkaen vaikkapa siivoojien palkoista ja tilakulut yms. jne.
Erikoisuutena on aina tämä käenpoikanen eli Ahneidenmaa, jossa ei kuulemma makseta Suomen TV-lupia, ei vaikka Suomi joutuu maksamaan kaiken Ruotsista tulevan TV-ohjelmiston kustannukset, lieneepä Ruotsin radiokin osaltaan mukana maksuissa. Ahneidenmaalla katsotaan kuulemma pelkästään Ruotsin ohjelmia. Suomessa YLElla on varaa pitää ruotsinkielistä TV-kanavaa, jota ei katso kukaan, ei edes ruotsinkielisetkään. Katsojaluvut liikkuvat jossain 10%:n kahtapuolen.
Erikoisuutena mainittakoon kuinka ruotsinkieliset säätiöt ostavat YLElta ohjelma-aikaa omiin propagandatarkoituksiinsa eli Min Morgon -ohjelmaa varten. Voisikohan kuka vaan ostaa aamulla "näkyvyyttä" isolla rahalla?
Tästä ohjelmasta suurimman osan rahoittaa Suomen ruotsalaisten miljardiomaisuuden omistava säätiö, sen rahat ei ole lopussa. Siitä pitää kuolema huolen testamenttien muodossa...
http://svenska.yle.fi/minmorgon/
Todenmukaisin vuodatus pitkiin aikoihin!
VastaaPoistaiisi
Kuka kaipaa Ylen tarjontaa?Kuurosokea Jukka, ja hänkin vain koska ei ole huomannut maailman ympärillään muuttuneen.
VastaaPoista"Tämän takia on hyvä käyttää nimekkäitä näyttelijöitä ja kirjoittajia. He suostuvat kyllä tavallisesti mihin vain, jos saavat sitovan lupauksen, että oikeasti ei tarvitse tehdä muuta kuin syödä possumunkkeja ja allekirjoittaa palkkiokuitti.."
VastaaPoistaOlen jo tovin surkutellut hyvien näyttelijöiden osaa televisiossa; suoranainen "ryöstöviljely" köyhdyttää näyttelijöiden substanssia "hirmuisesti". Tällainen työskentely muistuttaa katuprostituutiota.
Totta. Sutta ja sekundaa tuppaa lykkäämään. Ongelma on, että isojakin urakoita pääsee tekemään porukka, joka ei tiedä, kummasta päästä vasaraa pidetään kiinni.
VastaaPoista"Annettiinko ne takuudet (jotka eivät siis ole rahaa) nyt 14 vai 28 miljardille ?"
"Hyvin meni kokous, mutta en vielä tiedä, mitä se Suomelle maksoi."
Kyllä yksityisissä firmoissa sentään joutuu käymään melkoisen myllyn, opettelun ja valinnan läpi, ennen kuin päsee tekemään päätöksiä asioista, jotka ovat edes promilleluokkaa tuosta. Ja päätösten valmistelu on ammattimaista.
Kovin kallista oppisopimuskoulusta on tämä prosessi, jossa kokemattomista ja vailla alan koulutusta olevista alokkaista koetetaan tehdä vastuullisia talouspäättäjiä.
"Arvostelu on lytännyt Moskan halpatuotannoksi. Pitää varmasti paikkansa. Mutta ei tilanne ole noin hyvä. YLE on ajautunut halpatuotantoon kuin suurelle suolle. Rahat ovat lopussa."
VastaaPoistaOnhan ne lopussa kun tämä uusi ja uljas Musiikkitalo vie Yle:ltä niin paljon resursseja ettei rahat riitä kuin uusintoihin ja Moskan kaltaisiin halpatuotantoihin. Sitä saa todellakin mitä tilaa.
Ei pidä myöskään unohtaa sitä että Yle käyttää budjetistaan 15% FST:n tuotantoon, siis ohjelmiin joita katsoo 1.6 % suomalaisista. Olkoon miten laadukasta ohjelmaa tahansa niin eihän tässä ole mitään järkeä.
Yksi puolue sai Yleisradion johtoon sen näköisen porukan kuin se halusi. Nyt jälki näyttää yhtä hyvältä kuin pomonsa. Ja kuva voi väittää, että hän ei näytä hyvältä.
VastaaPoistaPs. Kerrankin en puhu aiheen ohi vaan aiheesta (polkupyörä) joka meni jo. Mutta ei kai sev väliä.
VastaaPoistaKerran nuorena miehenä minulla oli kiire "toiseksi lähimpään" kapakkaan (koska siihen lähimpään minulla oli porttikielto) ja niinpä lainasin pyörätelineessä jo viikkokausia seissyttä naisten fillaria. Se oli musta - joka sinällään on tarinan kannalta sivuseikka - mutta se että asuin Hervannassa, ei ole. Ainoa tie sinne siihen aikaan nimittäin johti Messukylän kautta. Ja ennen Hervantaa oli (sitä on nykyisin madallettu) h-ton korkea mäki. Minä poljin ennen sitä alamäkeä kunnon vauhdit - olihan minulla kiire... Kolmasosan kun olin tullut mäkeä alas niin vauhti kiihtyi niin hirmuiseksi että oli pakko alkaa jarruttaa. Aloinkin... mutta voi (sensuroitu sana) polkimet pyörivät vain tyhjää takaisinpäin. Hitsi, että säikähdin, vauhti nimittäin vain kiihtyi ja kiihtyi - varmaan jonkun fysikaalisen lainalaisuuden takia. En ehtinyt ajatella niitä. Ajattelin miten minulle käy? ja miten tälle pyörälle käy? Pyörä oli tehty ehkä 50-luvulla, melkein niin kuin siis minäkin, ja oli siinä mielessä vankkaa tekoa mutta oli jo "parhaat päivänsä elänyt", kumminkin. Se alkoi täristä kuin olisi saanut hyppykupan. Pelkäsin että se hajoaa alleni. Kaiken ihanuuden lisäksi mäen loppuosassa oli jyrkkä mutka oikealle. Mieleeni ei edes juolahtanut ohjata pyörää ohjaustangosta - eihän se sitä olisi totellut!, vaan väänsin vartaloani mutkalle (so. kallelleen) niin kuin RR-ajajat... se pelasti henkeni. (Sivusilmästä ehdin nähdä että vastaantuleva valkoinen Volkswagen ajoi ojaan. Sekin kai säikähti? En tiedä.)
Ps. Itse olin niin järkyttynyt, että kun se fillari meni vielä tasaisellakin lujaa, annoin sen vaan mennä eteen päin. Vaikka olisi pitänyt kääntyä Kaukajärvelle menevälle hiekkatielle... vasta 200 metrin päässä sain sen sandaalijarrutuksen avulla pysäytettyä. Sitten tein hallitun U-käännöksen.
Minä olen tyytyväinen YLEn asiakas. Tosin en ehdi seurata mitään suorana, vaan kuuntelen podcasteina/Areenan striimejä ja katson digiboksin nauhoituksia. Tiedotteet tai uusinnat eivät ehkä siksi häiritse. Ylen ykkönen pursuaa ensiluokkaista ohjelmaa (mm. Luotonen, Enbuske, Haatanen, Nordell, Peltonen ja Eskola) ja Teeman tallenteita ei ehdi kylliksi katsoa.
VastaaPoistaJK: "Näyttelijät, kirjoittajat ja ohjaajat ovat joutuneet perustamaan firmoja ja ottamaan niskoilleen kaiken, mitä se sisältää."
VastaaPoistaTässä yrittäjäksi pakottamisen kauhistelussa, jota luova luokka nykyään harrastaa, on jotain ristiriitaista.
Tiedän kyllä, että kauhistelu johtuu siitä, että he tajuavat tienestien tippuvan tuntuvasti ja vastuun omasta toimeentulosta kasvavan valtavasti. Mutta se ei kuitenkaan estä samoja tyyppejä muualla vouhkaamasta, kuinka kaiken maailman lääkärit ja puliveivarit perustelevat yrityksiä ja nostelevat sadan tonnin verottomia osinkoja.
Nythän he saavat maistaa samaa ihanuutta itsekin, mutta karvaalta tuntuu. Mikä tässä mättää, eikö menestys kelpaa?
Tapsalle: Pakottamisen kauhistelussa ei ole mitään ristiriitaa.
VastaaPoistaOlen Rienzin kanssa samaa mieltä. Kaikki katsomisen ja kuuntelemisen arvoinen tulee YLEn kanavilta. Ei ole ollut tarvetta katsoa mainoskanavia vuosiin. Mutta nythän kilpailijoiden sanoma, että YLEltä tulee liian hyviä ohjelmia, on vissiin mennyt perille ja johtoon saatu mieluiset ihmiset.
VastaaPoistaYle ampuu itseään jalkaan kilpaillessaan katsojista roskalla. Mutta, ilomielin otan vastaan toimivan verkkolevityksen ilman pakollista mainontaa ja monimuotoisen ohjelmatarjonnan. Nimistään huolimatta kaupallisten kanavien dokumentit eivät sellaista ole nähneetkään. FST:n tarjontaakin tulee seurattua vaikka en ankkalammella uiskentelekaan.
VastaaPoistaEikös olekin huvittava juttu kuinka YLEn koko budjetista riittää noin 20-30% ruotsinkielisen toiminnan ylläpitämiseen.
VastaaPoistaMun mielestä siellei ole mitään ilman just tuota, på andra inhemska osuutta. yöllä se suomen kielistä parempi text-tv, soi taustalla laadukas klassinen. ... En tiedä, olisko koko paska-toosaa enää muuten.
Onneksi Suomessa on käytössä alatekstit. Ruotsinkieliset ohjelmat ovat tuoneet siten vaihtelua. Nytkin on alkanut hieno historiallinen draamasarja 1790-luvun Ruotsi-Suomesta.
VastaaPoistaYLE antoi asiatoimittajille (Risto Astikainen jne) potkut, tilalle tullut enempi viihdettä ja vähemmän asiallista (Mielen salattu voima- yliluonnollishömppää sub/JIM-tyyliin).
VastaaPoistaTaloussanomat houkuttelee kuin helppo heikki kansaa kosien ja jopa ravinto-terveysuutisjuttuja (mitä se talouteen liittyy ?).
Pahat merkit..
MrrKAT
Ennen ruotsin kielinen teksti toimi suomalaisessa elokuvassa erikoisessa merkityksessä - optisen ääniraidan äänen laadusta johtuen, se oli ainoa tapa pysyä kärryillä, mistä elokuvussa puhutaan.
VastaaPoistaNyt asia on toisin, vaikka aihepiirit liikkuvat toistuvasti niinkin omintakeisissa sfääreissä kuin ryyppääminen, vieraissa käynti, riittely, tappelu ja kiroilu parisuhdekontekstissa.
Keksittiin ihan budjetoida äänen tekoon elokuvassa.
mr: "Tapsalle: Pakottamisen kauhistelussa ei ole mitään ristiriitaa."
VastaaPoistaEn minä niin väittänytkään.
Kamppailtuani uusimman älypuhelimeni ohjelmistopäivitysten ja omituisuuksien kanssa en ole erityisen innoissani NFC:n maksamiseen liittyvistä käyttösovelluksista ihan sen perusteella, että luottokortti kuitenkin toimii lähes aina. No, käteistä on tosin aina mukana, mutta kaiken keskittäminen -- vaikkapa myös auton käynnistäminen -- yhteen laitteeseen tuntuu vaan niin riskaabelilta.
VastaaPoista>>Nytkin on alkanut hieno historiallinen draamasarja 1790-luvun Ruotsi-Suomesta.<<
VastaaPoistaMikä ihmeen Ruotsi-Suomi?
Sellaista valtiota ei ole ikinä ollut olemassakaan. Oli VAIN Ruotsi ja sen itäisenä osana Österland eli Itämaa, jota nykymittapuun voi täysin pitää imperialistisen länsinaapurimme täydellisesti riistämänä alusmaana tai siirtomaana, josta se oli hyvää vauhtia tekemässä lainsäädännön yms. avulla osan homogeenista valtakuntaansa.
JOS Venäjä ei olisi napannut nykyistä Suomea 1808-1809 sodassa Ruotsilta, niin Suomi oli täydellisesti nitistetty ja pakkoruotsitettu, eikä edes suomen kieltä ei olisi enää olemassakaan.
Ruotsalainen professori ja kielitieteilijä Israel Nesselius (1667-1739) ehdotti jopa suomalaisten täydellistä hävittämistä ja kansan korvaamista ruotsalaisilla. Näin olisi päästy eroon suomen kielestä ja uppiniskaisista suomalaisista!
Suunnitelma oli siis saman kaltainen kuin Stalinilla kerrotaan olleen Talvisodan aikoihin. stalinin kerrotaan aikoneen marssittaa suomalaiset Siperiaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Israel_Nesselius
Vuosina 1708-1711 Nesselius ehdotti Suomen sitomista tiukemmin emämaahan, ja tämän vuoksi muun muassa suomen kielen hävittämistä kaikkialta muualta paitsi Lapista. Tämä olisi voitu toteuttaa esimerkiksi väestönsiirroin.
Viikon tietokirja: Itäraja häviää - Venäjän ja Suomen kaksi vuosisataa
Timo Vihavaisen teosta arvioivat Oiva Björkbacka ja toimittaja Pentti Peltoniemi.
http://areena.yle.fi/audio/1318584196356
Julkaistu: 14.10.2011 klo 12.15
Kohdassa 8.00 Vihavainen ja eräät muutkin ovat arvioineet näin: Ellei Suomi olisi irronnut Ruotsista, suomen kieli oli yksinkertaisesti hävinnyt.
Kohdassa 10 minuuttia ruotsin kielen vaatimus pappisvirkoihin yms. Vastaavaa vaatimusta venäjästä ei ollut paikallisiin virkoihin, vain tsaarin vallan omiin virkoihin se oli ehdoton edellytys.
Kohdassa 11.30 Suur-Suomesta, jonka toteuttikin Stalinin Neuvostoliitto jo 1939
Timo Vihavainen: Itäraja häviää. Venäjän ja Suomen kaksi vuosisataa.Otava. 303 s.