Xbalanque

 

Emme todella ymmärrä juuri mitään sadan vuoden takaisten ihmisten mielenmaisemasta. Pidemmät aikavälit menevät mielikuvitusleikin puolelle.

Silti: kun yöllä kävin asianajotoimistossani ajamassa pienemmän asian, avasin sen verran puhelintani, että totesin pallon potkiminen jatkuvan Amerikassa.

Kun historia pettää, mikrobiologia ei niinkään petä. Hyvin pienistä jäämistä osaamme nyt koota uskottavaa tietoa menneisyyden elämistä, joihin on luettava myös ihmiset.

Näyttää kovasti siltä, että sekä ruumiillinen että henkinen kehitystaso on romahtanut vain parissa kymmenessä tuhannessa vuodessa. Puhumatta neandertaleista, omien esi-isiemme lihaksisto ja luusto ylittävät tämän hetken huiput. Esimerkiksi nuori nainen kykeni sellaiseen, mihin korkeintaan ikänsä harjoitelleet olympiatason urheilijat kykenevät nyt.  

Ei sillä. Olen lukenut ja kuullut, että noin 12-vuotiaan pikkutytöt kantavat Himalajalla kuuden kilometrin korkeudessa urheilijoiden reppuja ja kantaisivat varmaan urheilijatkin.

Nähdessäni väkisinkin Trumpin ja hänen infantiilisen kaksoisveljensä katsomssa, mieleeni tuli otsikon henklö, jolla oli kaksoisveli. He harrastivat Guatemalan seudun jalkapalloa, joka todistettavasti ja kiveen hakatuin korkokuvin tuli muotiin viimeistään 3 500 vuotta sitten. Mayat, ennen heitä tolteekit.

Se oli kätevä käytäntö, että erän hävinneeltä lyötiin pää irti ja sitä käytettiin sitten jatkossa pallona.

Palloa ei saanut päästää koskettamaan maata, ja jumalat hymyilivät, jos sen onnistui ponnahduttamaan seinässä olevan renkaan läpi.

Katsokaa koiria. Pallossa on noituutta.

Venyminen ja kimmahtaminen puolestaan on tyräkkikasvien maitiaisneteen ominaisuus. Edes voikukka ei ole sitä vailla.

Tuo jalkapallo ei ole “leipää ja sirkushuveja”, kuten väitetään. Sekä Roomassa että Bysantissa tiedettiin oikein hyvin, että ellei ihmisille tarjota ilmaiseksi jotain raakaa ja vastenmielistä huvia, he alkavat kapinoida.

Mutta sitten keisareilta loppuivat rahat ja sitten loppuivat keisarit (paitsi Itä-Roomasta). 

Gibbonsin vanha “Rooman valtakunnan nousu ja tuho” on sekä ansiokas että lystikäs teos. Tosin se on kovin laaja.

Kun varsinaista historiatiedettä ei oikein vielä ollut, saimme kuitenkin taaksemme Rooman. Pitkälle samanlaisia aineistoja olisi ollut kymmenen tai viisitoista, kuten Kiina tai esimerkiksi Egypti.

Silti sain päähäni ottaa uudelleen esiin Ariès’n - Dubyn “Yksityiselämän historian”, johon tehtiin siis viides osa 1990-luvulla. Englanninkielisen version alaotsikko lupaa “nykyajan identiteetin arvoituksia”.

Kuten melkein aina käy, sekä aineisto että johtopäätökset on itse aika osoittanut vääriksi. Nyt jo.

Mutta tuon hyvin laajan teoksen myöhäisantiikkia ksittelevä jakso on kuitenkin jokseenkin yksi yhteen kertomuksena Yhdysvaltojen tuhosta Trumpin ja hänen legioonansa kynsissä. Monet amerikkalaiset näkevät itse nyt tapahtuvan vain tuttuna mafia-kertomuksena.

Mielestäni “yksityisyys” on kuitenkin mielenkiintoinen määre näinä aikoina, kun niin paljon annaan sähköisen median tiliin. Hiljan se oli kulutus ja mainonta ja sitä ennen kapitalismi tai sen myöhäisvaihe. Nyt tiedänne, että pommien heittelyä ajatellen aatteilla ei ole merkitystä, mutta sitä vastoin ajatus valtion ja sen verotulojen kierrättämisestä yksityiseksi omaisuudeksi tuntuu uudelta.

Silti juuri niin tapahtui esimerkiksi Länsi-Roomassa jo ennen vuotta 480 jaa,, jolloin valtakunta kaatui. Myös frankit, uten hyvä ja hurskas Kaarle Suuri, kannattivat Kristusta ja menivät kirkkoon, koska se oli käytännöllinen keino varastaa ehtooollishopeat. Ainakin vuoteen 1500 myös paavin virka oli sukujen “diilejä”. Keskeisiä toimijoita olivat Sforzat, Borgiat ja Medicit, ja oikean ajattelutavan kirjoitti kirjaksi toden totta Macchiavelli. Tosin toisin kuin trumpit ja putinit, hän tiesi asioita. Erityisesti hän tiesi, että mitä enemmän hallitsijalle kertyy kultaa ja kunniaa, sitä enemmän hän pelkää kuolemaa. Ja että hallitsijassa on henki höllässä.