Tuo kummallinen sana on korvautumassa latinasta väännetyllä sanalla “hippokampus”. Elin on aivojen sisällä ja nimityksen väitetään johtuvan siitä, että tietyllä tavalla halkaistua päässä se muistuttaa merihevosta tai virtahepoa tai tursasta. Tursas on mustekala, jolla ei ole luita mutta sen sijaan kolme sydäntä.
Tämän hetken tiedon mukaan tuossa elimessä olevan muistin toimintaa voi parantaa ja muistisairauksia jarruttaa harjoittamalla liikuntaa. Neljäkymmentä minuuttia päivässä.
Yksilötasolla en ole havainnut tällaista. Vimmatusti liikkuvista ikätovereistani jotkut tulevat höperöiksi. Jotkut sängyn pohjaan tuomitut säilyttävät ilmiömäisen muistiinpainamiskyvyn 90-vuotiaiksi.
Olemme siis filosofoimassa tällä kertaa muistista, kun taannoin puhuimme tietoisuudesta. Molemmat ovat sopivia pohdiskelun kohteita, koska ne ovat epämääräisyytensä vuoksi vailla käyttökelpoista sisältöä.
Tutustuin isääni eilen. Olen oppinut kuuntelemaan, mitä sanon; siinä tulee monesti mielenkiintoisia yllätyksiä. Isäni näytti esimerkillään, miten kuunnellaan toista ihmistä, esimerkiksi keskustelukumppania. Useimmat eivät kuuntele. Siksi kai radion ja television keskusteluohjelmat tahtovat olla tylsiä. Osallistujat laukovat omiaan vähät välittäen, mitä muut ovat juuri sanoneet.
Täällä oli käymässä ihminen, jota en ollut tavannut ennen. Paikalla oli myös veljeni, laamanni. Kävi ilmi, että Saariselän kultamuseosta jonnekin kadonneet isäni retkeilyvarusteet tulevat kuun lopussa näytteille Riihimäen metsästysmuseoon, joka on laajentanut myös retkeilyyn. Tarjolla oli kahvia ja karjalanpiirakoita.
Kävi ilmi, että uusi ystävämme, jolle keksin haukkumanimen “Reppuli”, koska se on vähän niin kuin heppuli ja tuo mieleen Tolkienin Bilbon, joka on periaatteellisessa nöyryydessään hyvin miellyttävä hahmo, heilutteli isäni Eräretkeily-kirjaa. Näyttelyssä on pantu esille Kullervo Kemppisen aitoja retkeilyvälineitä, ja teema on, mitä hän käyttäisi tänä päivänä. Näytin vanhaa valokuvaa vuodelta 1949, jossa isä paistaa nuotiolla jotain jalassa omituiset tallukkaat. Sanoin että hän käyttäisi vaelluksella välttämättöminä leiriytymispaikan jalkineina Crockseja. Reppuli hymyili metkasti ja näytti toista kuvaa, jossa oli Crocksit. Ja vielä keltaiset, teltasta tai sen läheltä löytämisen helpottamiseksi.
Isä siis ajoi muotiin rinkan repun sijasta ja kumisaappaat tervattujen monojen asemesta. Hän hylki myös armeijan pakkia, joka on vaikea tiskata, ja otti käyttöön kotimaisen, alumiinisen virityksen, jossa kahvipannu menee kattilan sisälle. Jopa kanonisessa “Tuntemattomassa” vilahtaa jäytävä pelko, että joku kersantti potkaisee pakin nurin juuri kun sen on saanut täyteen herkullista hernekeittoa. Pakki on hutera, etenkin kanervikossa. Se on muotoiltu saksalaisen tornisterin, ei suomalaisen repun kylkeen. Sloboilla ei ollut ruoka-astiaa, vaan usein itse veistetty puulusikka vyössä ja limppu takin povessa.
Kun siis kuvailin pyynnöstä isääni, kuulin kummia, omasta suustani. Satun tietämään, että meillä on suvussa aivoturson liikatoimintaa. Isä oli sekä vilkas kertoja ja hyvä puhutun ja kirjoitetun kielen muotoilija että hyvin täsmällinen ja tarkka. Ei hän sattumalta päätynyt verolautakunnan puheenjohtajaksi Kauhavalla. Hän sekä muisti tuhansien verotettavien veroäyrit että löysi laskelmista ja kirjanpidosta sekä pienet että jättiläismäiset virheet, niin vahingossa aiheutuneet kuin tahallaan tehdyt, muutamassa minuutissa. Tarina tuntui tutulta, kun aikoinani luin Jobsista tai Bill Gatesista, että kun voimistelusalin lattia oli täynnä liuskoja, jotka olivat täynnä tietokonekoodia, he näkivät suoraa ovelta bugin kymmenen metrin päästä, jonkin rivin jossain termissä. Yleensä se oli puuttuva sulkeva lainausmerkki eli ”.
Isällä tuo ominaisuus säilyi vielä ne vuodet, kun häneltä oli amputoitu toinen jalka nekroosin takia eikä hän siis päässyt omin voimin liikkeelle. Hänen harrastuksensa oli muisteleminen. Luulen että hän muisti kivet ja kannot joskus kulkemiltaan reiteiltä. Kerran puhuimme vero- ja pankkiasioista. Lupasin tuoda tiedot seuraavalla käynnillä Hän käski ottamaan paperia ja kynän ja luetteli ulkomuistista kymmenen jälkeläisensä nimet, henkilötunnukset ja pankkitilin numerot.
En muista… Kuka olikaan se näyttelijä, joka oppi viikossa isonkin roolin repliikit kielellä, josta ei ymmärtänyt yhtään sanaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti