Sivun näyttöjä yhteensä

16. lokakuuta 2023

Narratiivi



Muotisana “narrativi” on narrimainen ja käy hermoille.


Sana on latinaa ja tarkoittaa kertomusta. Huvittavasti kantasana näyttäisi tuottaneen meille venäjän kielen kautta slangisanan “snaju” eli tietäminen, ymmärtäminen. 


Helsingin vanha slangi oli vahvasti venäläisvaikutteista. Me maalaisetkin tunnemme sanat “mesta” ja “voda”. Lukemamme mukaan putka, varas ja pohatta ovat samasta kielestä peräisin, vaikkeivat slangia olekaan.


Kuvassa on Helsinginkatu. Sen seudulle majoittui aluksi huonompia venäläisiä. Paremmille oli Katajanokka. Muistona ovat pietarilaiseen tapaan nimetyt “linjat”. Kun venäläiset oli ajettu ahtaalle 1920-luvulla, Kallioon ja Sörnäisiin asettui muuten vain huonompia ihmisiä, kuten minun sukuni.


Meillä on nyt vaivoinamme venäläinen narratiivi. Yleiskielessä “narratiivi” on nykyisin usein valtion tai sen tiedottajan kokoama perätön eli valheellinen kertomus, joka tarjotaan totena. Olemme tottuneet Kremlin suunnasta tuleviin tarinoihin. Monissa tapauksissa ne liittyvät Venäjänmaan erikoiseen pyhyyteen, joiden takia vihamielinen länsi ahdistelee sitä, vaikka Venäjä haluaa kaikille pelkkää hyvää.


Ihmettelin etenkin isävainajani vahvaa oikeistolaisuutta ja viihtymistä piireissdä, joita Kekkonen sanoi äärioikeistolaisiksi. Kun isällä oli Kokoomuksen kultainen ansiomerkki, olin lähestymässä eläkeikää ennen kuin tajusin, miksi perheemme sopeutui niin mainiosti Pohjanmaalle. Suuri osa arvostetuista samanmielisistä oli entisiä Isänmaallisen kansanliikkeen kannattajia. Itse osaan Suur-Suomi-narratiivin ja sen synnyttäneen Akateemisen Karjala-Seuran aatteet tänäkin päivänä, vaikka menetin mahdollisen uskoni niihin alle 20-vuotiaana ja valuin puoluetoimintaa kaihtavaksirisuparraksi eli yleisvasemmistolaiseksi kulttuuriliberaaliksi. “Vasemmistolainen” tarkoittaa tässä suunnilleen samaa kuin Erkon tai Reenpäiden ajatusmaailma. Olin “patkuli” ja olen kai edelleen. 


Vasemmistolaisuus tarkoitti viinaa ja naisia; minulla sekin meni epäsääntöisesti, kun menin naimisiin ja palkkatyöhön jo varhain opiskeluvaiheessa. Sitten oli sellaisia vasemmistolaisia, jotka olivat liittyneet puolueisiin. Minusta sellainen ei sopinut opiskelijoille.


En viihtynyt monienkaan arvostettujen edellisen sukupolven lakimiesten kanssa. Heistä esimerkiksi Väinö Linna ja Mika Waltari olivat vaarallisia kommunisteja ja niin sanottu kirjallisuuden modernismi ja ranskalainen elokuva (Renoir, Truffaut) oli Moskovan salajuoni.


Kaikki muuttui 1980-luvulla. Sosialidemokratia katosi maailmasta. Aiakaan minä en muista, kuka johtavista poliitikoista oli demari ja kuka konservatiivi. Ei isänikään varmaan muistanut. Ainakin hän kehui kovasti Mauno Koivistoa, joka tosin myös oli hänen asiakkaansa.





79 kommenttia:

  1. Kiitos tästä läimäyksestä päin narratiivin pläsiä! Minua myös sen sievistelevä hupsutus on hermostuttanut. Sekin on.

    VastaaPoista
  2. Kun asian hyvin tunnet ja olet Hayden Whitesi jo 70-luvulla lukenut, olisit ehkä voinut jättää sumuttamatta lukijoitasi. Narratiivin käsitettä käytetään toki jo yhtä rennosti kuin diskurssin käsitettäkin, mutta eivät ne silti mitenkään tyhjiä tai tarpeettomia sanoja tai ajatuksia ole. Luultavasti viittaat siihen, että poliitikoilla, konsulteilla ja kaiken maailman mainoshenkilöillä on tapana napata kiinni yksinkertaisista maailmanselityksistä ja tuottaa niistä muoti-ilmauksia. Niin narratiivikin päätyi puoluekokouksien ja kuntien strategiapalaverien powerpointeihin. Meilläkin on muistaakseni oman kaupunkimme strategia ja visio puristettuna tarinan muotoon. En muista, puhutaanko tekstissä kaupunkimme narratiivista. Sillä, että nykyisin korostetaan tarinallisuutta esimerkiksi yritysten mainonnassa, ei kai muuteta sitä, että narratiivin käsite on olennainen esimerkiksi historiankirjoituksen ja inhimillisen ajatteluprosessien analyysin yhteydessä. Narratiivit tuottavat ja muokkaavat tapahtumille annettuja merkityksiä (White). Mieleen tulee myös Jerome Brunerin havainto siitä, että ihmiset selittävät itselleen kokemuksiaan narratiivisesti. Tämä on hänen mukaansa syynä siihen, miksi toimimme niin usein epärationaalisesti. Päivän blogia lukiessa on vaikea päätellä, onko kyse tunkkaisesta tuulahduksesta kirjoittajakammiosta vai tietoisesta trollaamisesta. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttele lukemaan mahdollisia jatko-osia. Arvatenkin jatko-osa käsittelee Whiteä ja kumppaneita. Samalla selitetään, kuinka yksinkertainen kommentoija haksahti siihen tai tuohon blogistin virittämään ansaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou, tästä puheenvuorosta nautin. Nyt on narratiivissa kierrettä. Minusta on hauskaa sekin, että jopa ravintoloilla on tätä nykyä kertomukset. Soisin suuntauksen laajentuvan. No, ehken. Mutta onhan tämä narraation ylenpalttisuus kiinnostava ilmiö ajassa, jona suuret yhteiset kertomukset ovat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten. Tarinahan ei ole vain yhden ihmisen subjektiivinen kokemus vaan sosiaalisesti rakentunut kerrosleivos, aikansa ilmentymä. Jotta se jäisi elämään, pitää olla riittävästi kuulijoita, jotka hyväksyvät sen todeksi. On kerrottava hyvin, että niitä saa.

      Telemakhos tietänee, että kasvatustieteissäkin narratiivit ovat muodikkaita. Muistan lukeneeni väitöskirjan, joka oli narratiivinen tutkimus varhaiskasvatuksen pedagogisesta johtajuudesta. Narratiivinen tutkimus on siitä ovelampaa kuin diskurssianalyysi, että lähtökohtaisesti se ei ole niin kiinnostunut vallasta. Kun valtarakenteet kätkee kertomukseen, ne eivät niin tökkää silmään. Ansansa siinäkin.

      Poista
  3. Wanhaan tapaan, à la Jorma Etto:

    Ja se "narratiivi" ei ole koskaan yksin, vaan sillä on aina kaveri, ja se kaveri on "konteksti". (Katsokaa vaikka Historiallisesta Unetuskirjasta parilta viime vuosikymmeneltä.)

    Jokunen vuosi sitten tosin on "resilienssi" pyrkinyt kieppumaan kolmanneksi pyöräksi - nyttemmin yleistyvästi oppineiden naishenkilöiden (anteeksi!) kirjoittamissa sanomalehti- ym. artikkeleissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava oivallus, ano!

      Narratiivi on sellainen, joka selitetään kun ei kysytä, kysytään kun ei kiinnosta, ei ymmärrä kun selitetään, sellainen joka eksyy asiasta, huutaa tuuleen ja vastarannalla huutaa konteksti, metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat, päät tutisevat. Tuolta tulee narratiivi ja ähkyy, tuonne menee konteksti ja ähkyy. Eikä narratiivia erota kontekstista kuin toinen kommentoija.

      Poista
    2. Pahoittelen, jos kolahti. Taidatkin olla oikea tiedehenkilö, semmoinen innokas narratiivi-kontekstin tehoviljelijä? Katsopa, kun tämä on tällainen rahvaankin palsta, jossa saa huudella mitä mielii ja minkä Iso K sallii. Mieti, kannattaako sinun ensinkään liata itseäsi näillä yhteisen kansan jutuilla, niin et pahoita herkkää "tutkijanluontoasi".

      Poista
    3. Resilienssille ei kyllä ole hyvää suomennosta. Ja se esiintyy nimenomaan turvallisuusasiantuntijoiden puheessa, yleensä miespuolisten sellaisten.

      Poista
  4. Kun menin viimeisen kerran takaisin yliopistoon 1990-luvun alussa ,niin kyllä sielläpuhuttiin narratiivista. Kyse oli kyllä yleisestä kirjallisuustieteestä, niin että ehkä siihen on sopeutuminen. Olin nähnyt englanninkielisissä lehtissä ja kirjoissa sanan ennenkin.

    Käsittääkseni se on latinaa, sitten olen miettinyt myös että onkohan suomen verbi narrata tai substantiivi narri samaa kantaa? Joka tapauksessa suurin osa tenttikirjoista laudaturvaiheessa oli jotain muuta kieltä kuin suomea ja narratiivista puhuttiin alinomaa.
    Ehkä narrativii voisi olla suomeksi vaikka jutun juoni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Latinan verbi narrare tarkoittaa kertomista. Narri ja narraaminen taas tulevat ruotsin kautta alasaksasta. Kaisa Häkkisen mukaan näiden jälkimmäisten alkuperää ei sen pitemmälle tiedetä.

      Poista
    2. Ei 1990-luvulla yleisen kirjallisuustieteen piirissä narratiivista puhuttu, vaan narratologiasta. Se on suomeksi suunnilleen "kertomuksen teoriaa". Istuin aika monella luentokurssilla ja vielä professori Pekka Tammen seminaarissakin.

      Tutkimussuunnan klassikkoja ovat esim. 1960-luvun ranskalaiset strukturalistit ja/tai semiootikot Tzvetan Todorov, Roland Barthes ja Gérard Genette. Suuntauksen "isänä" voitaneen silti pitää venäläistä Vladimir Proppia, joka jo 1920-luvulla luokittelu kansansatujen juonikuvioita.

      Sittemmin narratologialle (joka oli käsitteenä - ja teorianakin - varsin spesifi ja kelvollinen analyysin työkalu) on käynyt vähän samalla lailla kuin biologiasta napatuille ekosysteemeille: yhtäkkiä ne ovat kaikkialla! Sitä mukaa kun käyttö laajenee, koko käsite alkaa menettää alkuperäistä tarkkuuttaan, banalisoituu ja muuttuu suorastaan noloksi. Nykyään, kun kaikki mahdollinen on "tarinallistettu" ja hyvä "narratiivi" on usein faktoja tärkeämpää, klassiselle narratologialle ei ole enää tilausta - eikä oikein käyttöäkään.

      Poista
    3. Vladimir Propp oli strukturalistisen folkloristiikan perustaja, ja hänen ajattelunsa oli osaltaan myös reaktiota Antti Aarnen kansansatuluokitukseen.

      Poista
  5. Kieleemme on tarttunut venäläisellä ajalla 1809 - 1917 joukko sanoja joita monet eivät heti sellaisiksi tunnista. Kieli-ihmiset voinevat luetella koko joukon niitä.

    VastaaPoista
  6. Totta. Todella ärsyttävää käyttää ns. sivistyssanoja, kun ei haluta tai osata käyttää omankielisiä ilmaisuja. Nuorten julkkisten käyttämä " finglish" on kai samaa, mutta "trendikästä", ellei suorstaan trendaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta ilmenee se viheliäinen periaate, että suomessa ei saisi olla saman näköisiä sanoja kuin muissa kielissä.

      Poista
  7. "Meillä on nyt vaivoinamme venäläinen narratiivi. Yleiskielessä “narratiivi” on nykyisin usein valtion tai sen tiedottajan kokoama perätön eli valheellinen kertomus, joka tarjotaan totena."

    Kukas se "totuuden" sitten määrittää? EU:n komissioko kreivittären johdolla? Vai peräti maailman nykyinen johtava "rauhanvoima" USA sotateollisine komplekseineen?

    Historiografiasta olen ollut ymmärtävinäni, että kaikkia menneisyyskäsityksiä pidetään nykyään vain jälkijättöisinä konstruktioina, "totuuden" karkeina likiarvoina. Eikö sama sitäkin suuremmalla syyllä siis päde niihin käsityksiin, joita eri ihmisillä on nykymaailmasta?

    Lisäksi täysin oma lukunsa ovat nykymaailman jyrkät arvoristiriidat, joita yhtenään näkyy sotkettavan mukaan totuusväittämiin. Niiden suhteen olisi kyllä olemassa David Humen mukaan nimetty kuvaannollinen kapine.

    VastaaPoista
  8. Älä narraa, sanottiin ennen pötyä puhuville. Tällä asenteella olenkin lähestynyt erilaisia narratiiveja.

    VastaaPoista
  9. Hyvä tietää, että Linna ja Waltari olivat lakimiehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän oli pelkkä vitsi, joskin melko heppoinen, mutta mitä enemmän on tullut erilaisia keskustelufoorumeita ja kommenttiosastoja lukeneeksi, sitä selvemmäksi on tullut että meillä on keskuudessamme jumalaton määrä ihmisiä, joiden lukutaito mahdollistaa esimerkiksi tuollaisen tulkinnan - ja joiden luonne tai jokin muu pääkopan sisäinen rakenne on sellainen, että jos joku yrittää heidän käsitystään korjata, sitä vahvemmin he uskovat olevansa oikeassa ja tietävänsä että kyllä se Kemppinen nimenomaan väitti että Linna ja Waltari olivat lakimiehiä.

      Poista
    2. No kyllähän tuokin "tulkinta" oli vitsi.

      Poista
  10. Joo, narratiiveilla nykyään narrataan. Mutta mitä sanotaan muotisanasta representaatio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Representaatio = kun ulkokuori on sisältöä tärkeämpi.

      Poista
    2. Representaatio-termi on humanistisessa ja yhteiskunnallisessa tutkimuksessa käytetty erikoistermi, ja sellaisessa yhteydessä sen käyttö on aivan asiallista. Ei kai tarkoitus ole, että meilläkin taas taannuttaisiin aitosuomalaisiksi puristeiksi.

      "Narratiivit" ja vastaavat sen sijaan ovat ajan kuluessa hiipineet sanomalehti- ja muihin yleisluonteisiin teksteihin, missä käytettyinä ne mielestäni lähinnä kielivät kirjoittajan koomisesta pätemisen tarpeesta.

      Poista
    3. Kyllä represetaatio on kovasti levinnyt tutkimuksen ulkopuolellekin. Esimerkiksi monenmoisiin Ylen keskusteluihin.

      Poista
  11. Olemme tottuneet Washingtonista, Lontoosta, Brysselin suunnasta tuleviin tarinoihin. Monissa tapauksissa ne liittyvät läntisen arvoyhteisön demokraattisen järjestelmän ylivertaisuuteen jonka takia vihamieliset Venäjä ja Kiina sitä ahdistelevat vaikka se tahtoo kaikille vain hyvää.

    VastaaPoista
  12. Patkull on keskiajalta lähtien esiintynyt latviansaksalainen ritarisuku, jonka lukemattomista jäsenistä yksi onnettomasti vaaralliseen ulkopolitiikkaan sekaantunut ja traagisen lopun 1707 saanut Johan synnytti kielessämme puolivillaisen nimityksen patkuli. Vähän kuin vatkuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen samanmoinen pilkkasana on noske, tosin vain äkkiväärien kommunistien käyttämänä. Tulee sadan vuoden takaisesta saksalaisesta demaripoliitikko Gustav Noskesta, joka oli mukana kukistamassa kommunistien kumoustoimintaa.

      Poista
    2. Patkull-nimi saattaa tulla itämerensuomalaisesta paikannimestä, jossa loppuosa on kylä-sana. Ainakin toisen samoilta nurkilta olevan Ykskull (Uexkull, Üxküll) -ritarisuvun nimi tulee paikannimestä Ykskylä. Nykylatvialainen muoto on kyllä vähän toisennäköinen.

      Poista
    3. Üksküla on vanhan Liivinmaan keskus ja sijaitsee Väinäjoen (huom. nimi!) varrella.

      Virolaisen arkeologi Valter Lang kertookin kirjassaan ”Läänemeresoome tulemised” (suom. Homo Fennicus) meidän itämerensuomalaisten tulleen näille nurkille juuri Väinäjokea pitkin ja esisaamelaisten hieman aiemmin Laatokan reittiä.

      Poista
  13. Hyvä kirja (muun muassa, mutta keskeisesti) Venäjästä: Frank Costigliola: Kennan: A Life between Worlds (2023). Sitä sai tänään Akateemisesta Kirjakaupasta. George F. Kennan sai etunimensä isoisänsä serkun mukaan, joka julkaisi 1800-luvulla perusteoksia keisarillisen Venäjän vankilajärjestelmästä ja Siperia-karkotustuomioista. Kennanin lempikirjailija oli Tshehov. Kennan ennusti vuonna 1991, että jos NATO laajenee itään, Venäjä hyökkää Ukrainaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kennan ennusti vuonna 1991, että jos NATO laajenee itään, Venäjä hyökkää Ukrainaan."

      Venäjä hyökkäsi ensin Ukrainaan ja vasta sitten NATO laajeni itään.

      Tai oikeastaan NATO ei tehnyt mitään laajenemisensa eteen vaan sen portteja käviät kolkuttelemaan idässä olevat valtiot päästäkseen turvaan sen ydinasevarjon alle koska Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

      V-EK

      Poista
    2. Kennan tarkoitti siis entisiä itäblokin maita jotka Ukrainaa ja Valko-Venäjää lukuun ottamatta liittyivät kaikki NATOon jo 90-luvulla eikä Suomea.

      Poista
    3. Natohan laajeni itään ison harppauksen kun Suomi liittyi siihen.

      Poista
  14. "Isi, onko tuossa pullossa sitä narratiivia?"
    (alkuperäisessä tarinassa kysyttiin "perspektiiviä", pullossa oli fiksatiivia)

    VastaaPoista
  15. Historia pitää kirjoittaa vielä kerran uudestaan. Meidän pitää snaijata, että mikä rooli Britti-Imperiumilla oli lokakuun vallankumouksessa. Trotsky oli MI6n agentti. Leninille annettiin miljardi puuharahaa, jotta hän saisi Venäjän raiteiltaan. Hän antoi Suomelle itsenäisyyden ja nyt hänen patsaat häveliäästi siirretään varastojen nurkkiin muistuttamasta itsenäisyydestä. Nämä vallankumoukset eivät yleensä mene kuten Strömösössä ja Stalin tuli ja sotki kuviot. Lopettiko Churchill Stalinin? Richard Poe on tutkimuksissaan päätynyt siihen, että kommunismi keksittiin Britanniassa ja saihan se Venäjän sekaisin 70 vuodeksi. Venäjän ja Suomen narratiivi kytkeytyvät toisiinsa hyvin vahvasti. Venäläiset ovat geenitutkimuksissaan päätyneet siihen, että he ovatkin tsuhnia. Britti-imperiumi osaa hajoita ja hallitse politiikan. Saavathan he meidät tsuhnat myös taistelemaan keskenään ja ostamaan käyttökelvottomia hävittäjiä törkeään hintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Churchill kertoi, että Jaltassa oli luteita. Varmaan muitakin kuin se muhkeaviiksinen Gregor Samsa.

      Poista
    2. Lenin "antoi" Suomelle itsenäisyyden samassa mielessä kuin vaikkapa Englanti antoi sen siirtomailleen 1960-luvulla: tosiasiallista kykyä kieltäytyä ei ollut, joten oli parempi suostua kuin kärsiä arvovaltatappio. Lenin ei näet todellakaan tarkoittanut Suomen porvarillista itsenäisyyttä pysyväksi. Suomen valtiojärjestelmän vaihtoa varten koulutettiin kesästä 1918 alkaen tuhansia suomalaisia puna-armeijan päälliköiksi ja pyrkimykset uuden kapinan käynnistämiseksi olivat jatkuvia. Jos ne olisivat onnistuneet, olisimme saaneet samanlaisen "itsenäisyyden" neuvostotasavaltoina kuin vaikka Transkaukasia tai Ukraina. Venäläisessä propagandassa ne käsitettiin itsenäisinä valtioina.

      Leninin patsaat ja Leninin muistaminen itsenäisyyden takaajana olivat mielekkäitä silloin, kun Lenin oli Neuvostovaltion messiaaninen perustajahahmo, joka ei ollut neuvostopropagandan mukaan tehnyt mitään väärää. Nyt hänen palvonnastaan ei saada mitään ulkopoliittista etua, sillä Leniniä pidetään Venäjällä parhaimmillaankin traagisena hahmona, joka tuhosi keisarillisen Venäjän imperiumin. Pahimmillaan miestä pidetään historian konnana. Ei sellaiseen henkilöön samastuminen paranna suhteitamme Venäjään mitenkään, eikä hänen patsaittensa poisto ole toisaalta erityinen loukkauskaan.

      Tosiasia on, että meidän itsenäisyytemme ei perustu lahjoihin vaan voimaan. Me olemme itsenäisiä, koska itsenäisyyden vienti meiltä on liian kallista, että se kannattaisi.

      Poista
    3. Sinänsä muuten mielenkiintoista tuo tarinan alkupuoli, joka on aivan toisesta maailmasta. Esitetyssä salaliittoteoriassa ei ole mitään järkeä. Keisarin Venäjä oli Britti-imperiumin tärkein liittolainen ja sen totaalinen tappio Saksaa vastaan oli katastrofi Ison-Britannian ja Ranskan kannalta. Britit sotivat vuositolkulla bolševikkeja vastaan aivan tosissaan. Ajatus, että Trotski olisi ollut brittien leivissä, on lähinnä mielipuolinen. Parasta olisi todeta rehellisesti, että Lenin toimi Saksan tuella ja mahdollisesti myös rahoituksella.

      Poista
    4. https://richardpoe.substack.com/p/how-the-british-invented-communism?fbclid=IwAR2dkn_H588Yi0NSiE5H-4M61r-hjDCmDAEytFzoEMhJvbc-BJPIQI2ID1g

      Poista
    5. Missä tuollaisia tsuhnageenitutkimuksia on?

      Poista
    6. Asiasta toiseen: muistakaamme että brittilaivasto hävittäjin, lentotukialuksin (sellaisella joka silloin siihen kelpasi), sukellusveneellä ja usealla moottoritorpedoveneellä kävi konein, pommein ja torpedoin kesällä 1919 Koivistolta Kronstadtin sataman kimppuun, juuri itsepäistyneen Suomen hallinnon hiljaisella luvalla. Panssarilaiva ja pari muuta kiulua upotettiin.

      Karjalan sotilaspiirin päällikkö pureksi viiksiään ja taisi päättää että tämä muistetaan. Hän oli Josif Vissarionovitsh.

      Sittemmin raja vedettiin Koiviston länsipuolelle.

      Poista
    7. Ano Turtiainen kertoo videollaan yhdestä tsuhnageenitutkimuksesta, joka hänelle lähetettiin. Eiköhän tätä Nevan vesistöä pitkin ole soudeltu riiuulle ristiin rastiin. Juhani Aho kertoo Juhan tagediasta - tuli Shemeikka, joka astui hänen morsiammensa.

      Poista
    8. EA:lle, Britannian kuningashuone ja Venäjän tsaari olivat läheistä sukua keskenään ja muitakin maailmansotaan sotkeutuneita kuningashuoneita oli.

      Poista
    9. Taas otan esille sen faktan, että Suomi oli juuri itsenäistynyt eikä sillä ollut armeijaa eikä laivastoa eikä ylipäänsä muuta sotavoimaa kuin kivääreillä aseistettu pieni valkoinen armeijakunta. Suomella ei ollut vähintäkään keinoa kieltää brittejä hyökkäilemästä heikossa hapessa olevan Venäjän kimppuun. Toisaalta, brittien joukkio joka hyökkäsi oli mitätön, ei sillä olisi koskaan mitään saavutettu. Se oli hullun tölmäys joita sodissa nähtiin muutoinkin. Mikä oli sen perimmäinen tarkoitus ei ole minulle avautunut.

      Poista
    10. Jos tunnetulle Putinin ystävälle Turtiaiselle on idästä toimitettu jokin teksti, pysyn siitä visusti kaukana, oli mitä oli.

      Poista
    11. Sillä, että Britannian kuningashuone oli sukua Venäjän hallitsijahuoneelle, ei ollut hirveän suurta merkitystä. Myös Saksan keisari oli Yrjö-kuninkaan serkku. Britanniassa valtaa käytti hallitus, ei kuningas, eivätkä sukulaisuussuhteet olleet aiemminkaan estäneet Euroopan monarkioita sotimasta nyrkit savessa.

      Tuohon Koiviston operaatioon liittyen huomauttaisin, että kyse oli laajemmasta kuviosta. Britit olivat tukemassa Judenitsia, jonka armeija soti Virosta käsin bolševikkejä vastaan. Suomi salli alueellaan brittien läsnäolon ja operaatiot, koska briteiltä toivottiin suojaa bolševikkejä vastaan. Erityisesti pelättiin punalaivaston merikoukkausta, jonka brittilaivasto kykeni estämään. Judenitsin armeijalle ei sen sijaan annettu toimintamahdollisuuksia, koska valkoinen Venäjä ei tunnustanut Suomen itsenäisyyttä. Näin Pietarin punaiset puolustajat saivat keskittyä sotaan eteläisellä Inkerinmaalla.

      Voi esittää ihan hyvin kysymyksen, tehtinkö vuonna 1919 historiallinen virhe, kun ei puututtu Venäjän sisällissotaan valkoisella puolella. Suomi olisi voinut kääntää taistelun Pietarista valkoisten voitoksi. Me olimme niin tehokkaasti itsenäisiä ja puolueettomia, että taisimme sotia omia etujamme vastaan.

      Poista
    12. Myös Saksan viimeinen keisari oli noiden kahden kollegansa lähisukua. Mutta eipä se estänyt sotaa.

      Poista
    13. EA: "Suomi salli alueellaan brittien läsnäolon ja operaatiot, koska briteiltä toivottiin suojaa bolševikkejä vastaan."

      Eh-heh. Toivoiko myös vain vaivoin aloillaan pidätelty "aktivisten Andersson" äärioikeistojoukkioineen "suojaa" bolševikkejä vastaan?

      Entä Viena 1918, Petsamo 1918 ja 1920, Aunus 1919, Inkeri 1919 - 1920, Karjalan "kansannousu" 1921 - 1922...

      Äskettäin kuolleella prof. Viljo Rasilalla oli aikoinaan hieman toisenlainen käsitys siitä "tehokkaasti puolueettomana" olosta: "Todellisuudessa suomalaiset olivat jo aloittaneet sotilaalliset toimet rajojen avartamiseksi."

      Poista
    14. Anon mainitsemat hyökkäykset olivat juuri niitä tölmäyksiä. Siellä kunnostautui Talvela suurelle sotilasuralleen tapattamalla miehiään typerissä kahinoissa. Sellaiset olivat niinä vuosina hyvin tavallisia eri puolilla Venäjää ja nämä olivat niitä kaikkein pienimpiä ja kaikkiaan typeriä ja turhia ja vaarallisia. Käsittääkseni vanhusvuosinaan Talvela katui niitä.

      Poista
  16. Arvostaako kunnianarvoisa Blogisti kommenttejaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis omia kommenttejaan vai saamiaan kommentteja?

      Poista
    2. Arvoisa Blogistihan voi hyvin trollata meitä provosoimalla hetkittäin anonyyminä. Mistä me sen voisimme tietää?

      Poista
    3. Mistäkö sen voisimme tietää. Ehkä valehtelijat ja mukanapelurit ovat toista mieltä totuudesta ja tiedosta, mutta pidän huolta että pian koko maailma tietää ketkä pelaavat milläkin panoksilla ja korteilla. Ketkä pelaavat lapselta leivän ja luku- ja kirjoitustaidon.

      Poista
  17. Narratiivista on ehkä tullut niin suosittu, koska se sopii hyvin suomalaisen suuhun, siinä ei ole mitään vieraita äänteitä ja merkitys on jotenkin laaja, kuten usein lainasanoissa. Aluksi sitä on kai käytetty kirjallisuus- ja kielitieteessä ja psykologiassa, mutta on sitten levinnyt yleiskieleen.

    Piti oikein katsoa netistä, mitä siellä sanotaan tästä sanasta. Kertomus, tarina, yksittäisten tapahtumien muodostama suurempi kuva, myös tarkoitushakuinen esittämistapa. Neutraalin, faktoihin perustuvan esittämistavan ohella nykyisin usein siis myös hyvä työkalu väärän informaation ja haitallisen ideologian levittämiseen. Senkin suomalainen tajuaa, snaijaa hyvin, nyt yritetään narrata... oikein vetää nenästä.

    Ruotsiin englantilaiset sanat pesiytyvät suomeakin helpommin. Juuri lukemassani uudessa kirjassa esiintyi yhtenään "dedikerad", omistautunut, positiivisena ominaisuutena. Useaan yhteyteen se sopiikin paremmin kuin "hängiven", jonka yhteydessä pitäisi mainita, mihin sitoudutaan, mille omistaudutaan. Nykyään on muotia olla vain yleensä "omistautunut", ikään kuin "läsnä oleva", mukana asiassa. Onneksi suomeksi ei oikein voisi sanoa, että joku on dedikoitunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole huoleti, kyllä täälläkin joku kohta dedikoituu.

      Poista
    2. Ennen pitkää rahvaskin alkaa tetikoituva niin maan perkuleesti.

      Poista
    3. Dedikoidun kohta kuuntelemaan The Mamas & the Papas -yhtyeen mainiota kappaletta "Dedicated to the One I Love".

      Poista
  18. Olen arvostanut Ahtisaaren toimintaa rauhantekijänä ja sittemmin presidenttinä vaikka en demareita kannata lainkaan. Ahtisaari on meidän harvoja tämän hetken suurmiehiä mutta ei saanut täällä ansaitsemaansa arvostusta.

    Pääsyynä lienee se että demarit ryhtyivät kampittamaan häntä rajusti estäen toisen kauden. Tilalle piti saada Halonen. Menettely oli mielestäni epäasiallista ja itse asiassa demarien suurin virhe vuosikymmeniin. Ahtisaaren Nobelia vähäteltiin ja se koetettiin pitää pois näkyviltä medioissa. Menettely on mielestäni tökeröä ja epäasiallista sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Menettely oli mielestäni epäasiallista"

      Oliko myös Kalevi Sorsan kampittaminen vuonna 1993 epäasiallista? Jaa, ei ollut - Stenlundin mielestä... Kuinkas arvasinkin.

      Poista
    2. Olenko siis ottanut siihen seikkaan kantaa?

      Poista
    3. Ano1 on tietysti oikeilla jäljillä. Haloselle & co jäi vuodesta 1993 vamma sieluun, eikä ihmekään, joten potut maksettiin pottuina.

      Onkohan Sorsa-kampituksesta tehty kunnollista tutkimusta?

      Poista
    4. "Onkohan Sorsa-kampituksesta tehty kunnollista tutkimusta?"

      Minkä tahansa puolueen historiassa olisi ollut ainutlaatuista, että jäsenäänestys avattiin kaikelle kansalle. Veikkaan, että oikeistoväkeä oli tuona sunnuntaina liikkeellä enemmän kuin Sdp:n jäseniä tai jopa kannattajia. On yleisesti tunnettua, kuka "Aaltoska" tuota uniikiksi jäänyttä tapahtumaa olikaan pääroolissa "orkaniseeraamassa"? Sitten oli vielä, yllättävästi, Sdp:n aivan toiselta suunnalta, muutama vaikutusvaltainen Sorsalle synkeää vihaa kantanut hienostotoveri.

      Poista
  19. Narrasit! Tämä liittyy talvisotaan, joka oli alkanut. Poika sai käskyn riviin, ei välttämättä edes aseisiin, koska kaikille ei riittänyt. Tyttö tiesi, millon juna lähti, hän lupasi tulla saattamaan, kun poika pyysi. Ja muutenkin. Tyttö oli töissä ja töiden jälkeen hän serkkunsa ja lottatoverinsa kanssa päättivät paistaa lettuja, koska kello 21.30:een oli aikaa ja aika kului hitaasti. Söivät ja oli vähän mansikkahilloakin. Sitten, uupuneina töistänsä ja odotusjännityksestä panivat maate päiväpeiton päälle vähän levähtääkseen, olihan vielä yli tunti junan lähtöön, asema lähellä, ja kova pakkanen. Ajattelivat koota voimia, mutta kun havahtuivat uniltaan, juna oli jo mennyt, juoksivat suotta asemalle. Pojasta ei kuulunut mitään pariin kuukauteen, ei edes tietoa joukosta, ei siitä missä se on, liekö enää hengissä. Jouluksi tuli kortti, vain yksi sana, ei edes lähettäjän nimeä: "Narrasit!". Se olisi voinut olla kaiken loppu, mutta oikeasti vasta alku. He saivat 9 lasta.

    VastaaPoista
  20. On se niin ihmeellistä kun ihmiset puhuvat asiaa sanoilla joilla on sisältönsä. En ole koskaan kuullut muiden eläinten puhuvan kuin elekieltä. Vaikea on ymmärtää miksi ihmiset puhuvat. Aurinko nousee ja laskee vaikkei sitä sanottaisikaan. Joskus joku on kuitenkin alkanut puhumaan ääntelyn ääniä sanoiksi. Siitä on ymmärrys saanut alkunsa. Ymmärryksen puute on lopun alkua. Siis alkamista.
    (Blogiveltaja)

    VastaaPoista
  21. Ruotsissa sosiaalidemokraattisella puolueella oli yksin enemmistö vuosina 1968-1970, ja sen jälkeen valta-asema katosi. Maud Nycanderin ja Kristina Lindströmin merkittävässä Palme-dokumenttielokuvassa (2012) Jörn Donner kommentoi, että vuoteen 1970 mennessä kaikista oli tullut kansankotiaatteen kannattajia.

    Suomessa oli viimeisen kerran vasemmistoenemmistö samaan aikaan, 1966-1970. Silloin käynnistettiin paljolti ne "100 innovaatiota Suomesta", joista Ilkka Taipale kirjoitti klassikkokirjansa ja joiden takia Suomea ihaillaan koko maailmassa, ei vähiten Yhdysvalloissa, varsinkin Kaliforniassa. Vaikka peruskoulukaan ei syntynyt ilman vastustusta (jota kukaan ei mielellään muistele, eikä tarvitsekaan), pohjimmainen konsensus on todellisuutta. Mutta mikään ei ole tässä maailmassa varmaa.

    Suomen viimeinen vasemmistoenemmistöhän päättyi SMP:n jytkyyn vuonna 1970.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vaikka peruskoulukaan ei syntynyt ilman vastustusta (jota kukaan ei mielellään muistele, eikä tarvitsekaan)."

      Niinkö, kyllä minä muistelen, sitäkin. Oikeisto kokoomus etunenässä pani kovasti vastaan. Pelkäsivät kaiketi muiden syiden ohella (mm. yksityisoppikoulut) sosiaalisen mobiliteetin voimistumista myös rahattoman rahvaan joukosta.

      Aiheesta ovat kirjoittaneet valaisevasti mm. prof. emerita Sirkka Ahonen ja nuoremman polven mielestäni etevä tutkija Ville Okkonen, jonka viimeksi julkaistu artikkeli toisesta aiheesta sai heti vastaansa odotetun reaktion ns. tiedelehdessä.

      Poista
    2. Olen vanhan kansakoulun ja oppikoulun kasvatti. Olen seuraillut jälkeläisteni peruskouluutusta enkä kykene havaitsemaan mitään erityistä hyvää siinä verrattuna vanhaan järjestelmään. Mikä siinä niin erityisen hyvää on?

      Poista
    3. "Vaikka peruskoulukaan ei syntynyt ilman vastustusta (jota kukaan ei mielellään muistele, eikä tarvitsekaan)."

      Niinkö, kyllä minä muistelen, sitäkin. Oikeisto kokoomus etunenässä pani kovasti vastaan. Pelkäsivät kaiketi muiden syiden ohella (mm. yksityisoppikoulut puhumattakaan valtion finansseihin kohdistuneesta ”rasituksesta”) sosiaalisen mobiliteetin voimistumista myös rahattoman rahvaan joukosta.

      Aiheesta ovat kirjoittaneet valaisevasti mm. prof. emerita Sirkka Ahonen ja nuoremman polven etevä tutkija Ville Okkonen, jonka viimeksi julkaistu artikkeli toisesta aiheesta sai heti vastaansa odotetun reaktion ns. tiedelehdessä.

      Poista
    4. Kunnioitan L. Arvi P. Poijärven panosta koulunuudistuskomitean puheenjohtajana vuonna 1966. Hän katsoi asioita korkeammasta näkökulmasta.

      Poista
    5. Itse kävin oppikoulua ja lukiota 1960-luvulla yksityisessä oppilaitoksessa. Kaikki oli maksettava itse eikä mitään ylimääräisiä herkkuja ollut kellekään. Esim. ruokatarjoilua ei koko kouluaikana ollut lainkaan. Jokainen pärjäsi millä pärjäsi. Käsittääkseni koulu ei saanut ainakaan vaikuttavia valtionapuja vaan lukukausimaksuilla oli koulun maksettava palkat.

      Poista
    6. Onpa ollut äveriäille tarkoitetuissa, yksityisissä kouluissa ankeaa.

      Myö köyhien kuusenjuurilla sijaitsevien, tiettömien taipaleiden takana olevien lahokenkäisten, multiaisten piälle känöttävien mökintötteröiden mukulat suatiin 1960 luvulla kunnan kansakoulussa sentäs ihan oekeita ruokia, hernekeittoa, maksaluatikkoo, kalakeittoo, muussia ja läskisoossia, keitinpottuja ja paistettuja muikkuja, puolukkapuuroja, vellejä, kiisseleitä ym. ym. mukavvoo ja maukasta: samoja ruokia kuin kotonakin, jopa parempia ja enämpi. Oli oma keittäjä ja kaekki!

      Eekä muistaakseni tarvinna lompsaa avvaella sen enempee isän kun äetinkään.

      Nehän ne kylien ja kaupunkien porukkavoemin sen autuuven veroistaan olivat kuiten kustantanna, että ei sen puoleen ole tarvinna ikinä hävetä yhteiskunnan almuiksi joihinkin luulemia etuisuuksia.

      Poista
    7. Oppikouluni josta puhuin ei todellakaan ollut äveriäille tarkoitettu Heille oli Norssit, Ressut ja muut eliittikoulut. Kouluni luokiteltiin Suomen huonoimmaksi vertailuissa vielä vuosia myöhemmin ja monet nyt tietävätkin mikä se oli. Oppilasjoukko oli sen mukaista. Itse en valita osaani vaan tyydyin siihen mitä oli ja koetin parhaani mukaan kehittää itseäni ja mielestäni onnistuin siinä.

      Poista
    8. Muistan L. Arvi P. Poijärven läsnäolon Aulis Ojajärven siunaustilaisuudessa Johanneksenkirkossa syksyllä 1968. Olen tajunnut tilaisuuden merkityksen vasta paljon myöhemmin, kun olen ymmärtänyt molempien taustan. Suomen sodat olivat suuri tasoittaja. Uskon, että Poijärven vakaumus peruskoulun edistäjänä tuli sydämen pohjasta.

      Poista
    9. Vuonna 1968 sekä Poijärvi että Ojajärvi olivat nousevan radikaalin opiskelija- ja teiniliikkeen silmissä samanmoisia patamustia taantumuksellisia.

      Poista
    10. Itse nostaisin, sikäli kuin muistikuvat jaksavat kantaa, tv-ruudussa äreältä vaikuttaneen R. H. Oittisen (sd) yhtenäiskoulun toteuttaneiden henkilöiden kärkeen, mitä ansioihin tulee. Peruskoulukomitean sihteeri, silloinen apulaisprofessori Erkki Lahdes ei väsynyt korostamasta ns. POPS I:n johtoajatusta: "koulutuksellisen tasa-arvon toteuttaminen".

      Poista
    11. Sorry, yksityiskeskikoulua käynyt. Mielikuvat vain nyt ovat vakiintuneet siten, etä kun puhe nimenomaan on yksityiskouluista, niihin ei köyhällä ole koskaan ollut varaa, tai ainakin tiukille ovat perheet joutuneet jos joku kakruista on niihin laitettu. Varmaan siis sinä ja perheesikin, että en kadehdi enkä halua mollata.

      Kallista on tämänkin päivän koululaisten kanssa vaikka kuinka ilmaisesta opintiestä kehua retostellaan. Sanon tämän kuuden lapsen isänä joista "enää" 3 opiskelee.

      Poista
  22. Jotka itsensä ylentävät alennetaan. Ja monipäisen koiran puhuvat päät paljastetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savolaisella oli kaksipäinen koira. Oli etupiä ja takapiä.

      Poista
    2. Ja etupiässä takapiä oli se, josta se kakkasi.

      Poista