Sivun näyttöjä yhteensä

23. heinäkuuta 2020

Kalojen mielikuvitus



Otsikko on tarkoitettu vaikuttamaan hullunkuriselta. Oikeastaan olen jatkamassa keskustelua, jonka viritin nerokkaista henkilöistä. Nerokkaaksi sanon ajatusta, joka jälkikäteen ajatellen muutti laajalti kehityksen suuntaan. Siksi esimerkkeinä ovat Einstein, Freud ja Tshehov.

Otsikko ei ole omaa mielikuvitustani. Uhkaavan viisauden mukaisesti olen muuttumassa lapseksi jälleen, tai ainakin yhä lapsellisemmaksi. Korkean iän tuma dementia ei ole leikin asia, vaikka se naurattaakin.

Täysin alaikäisenä koulua käydessäni mieleeni tarttui muka sopiva kotiaineen aihe, syvänmerenkalojen sukupuolielämä. 

BBC:n ”Sinistä planeettaa” en jätä televisiossa tietoisesti väliin. Mielestäni se on järisyttävä ja lisäksi tavattoman kaunis. Ja tuo mainitsemani sukupuolielämä tulee vähän väliä esiin, eikä sitä voi kuin hämmästellä.

Ja on siinä myös kaloja, jotka rakentavat itselleen pesiä kuin linnut, ja toisia kaloja, jotka toteuttavat erittäin pitkäjänteisiä hankkeita.

Olen lakannut tietämästä, olisiko sanalla ”vaisto” jotain todellista käyttöä. Lukemani kuvaukset ovat kehäpäätelmiä kuviossa älykkyys – periytyvyys – oppiminen. Laajasti käsitelty ”tietoisuus” ei mielestäni ole selittävä termi. En puhuisi kysymyksestä, onko kaloilla, valailla tai mehiläisillä tietoisuutta. Mutta kaiken kansan kirjat Konrad Lorenzista Wilsoniin ja Dennetiin näyttävät johtavan vain huomioon, että tietoisuus on jotain sellaista, mitä tahdomme sen tarkoitavan.

Ja Turingin testi eli kuviteltu tietokone, joka huijaa ihmisen luulevan esittäessään koneelle erilaisia lauseita olevansa tekemisissä ihmisen kanssa, johtaa Searlen ”kiinalaisen huoneen ongelmaan”. Riittävien sana- ja sääntökirjojen avulla ihminen osaisi vastata järkevästi kiinaksi osaamatta kiinaa.

Ja siitä päädymme patenttioikeuteen. Jo maailman ensimmäinen meidän tunnistamaamme Babbagen tietokonetta kommentoinut Ada Lovelace huomautti 1800-luvun alussa, että kone yhdistelee merkkejä ohjelmoitujen sääntöjen mukaan mutta ei tuo peliin mitään omaperäistä eli itse keksittyä.

Jolloin olemme takaisin kehäpäätelmissä. Vain patenttioikeus ”tietää”, että patentoida voidaan vain keksintö, joka on uusi ja omaperäinen (keksinnöllinen). Olen käyttänyt hyvin suuren osan ammatillista elämääni noiden sanojen tulkitsemiseen ja odotan nyt koronarokotetta, josta tulee todennäköisesti uusi ja keksinnöllinen ja valtava rahanlähde ja loputon riitojen aihe. Ehkä se – tai ne – tappaa taudinkin.

Meidän kesken – patenttioikeudellinen keksintö tarkoittaa todellisuudessa vain työlästä ja kallista kytkeytymistä hyväksyttyjen hylättyjen keksintöjen erittäin suureen sarjaan. Ilkeästi sanoen ero Searlen kiinan kirjainmerkeillä varustettuihin legopalikoihin ei ole suuri. Naapurin kissaa ei voi patentoida, koska se ei ole palikka.

Mutta en siis otaksu, että nyt elävät jälkeläisenikään tulevat tuntemaan edes kvanttitietokonetta, joka ihan itse oivaltaisi ja analysoisi jotain lämpösäteilyn kaltaista, löytäisi toisenlaisen tajunnan tai osaisi kirjoittaa novellin kuin Tshehov. Jos viimeksi mainittu onnistuisikin, ei ainakaan niin hienoa kuin ”Kaksintaistelu”. Eikä niitä voi mallintaa, koska ne ovat pitkän aikavälin kompleksisia ilmiöitä. Kuten toivottavasti ei se rokote.

8 kommenttia:

  1. elämä on pitkän aikavälin kompleksinen ilmiö.

    VastaaPoista
  2. Toisenlaisen tajunnan löytävä kvamttitietokone ei kirjoita Tsehovin novellia, vaan tekee jotain ihan muuta.

    VastaaPoista
  3. "Kaksintaistelu" on mestarillinen novelli, yksi viidestä Tshehovin parhaasta mielestäni. Siinä on jännitystä, psykologista kehitystä, mielenmuutosta ja lopulta sovintoakin, kun heikko, laiskotteleva ihminen, tuttu venäläisestä kirjallisuudesta, kokee järkytyksen ja pysähdyksen arvottomassa elämässään ja muuttaa suuntaa. Tshehovin oma ystävällinen asenne ihmisiin tulee taas näkyviin.

    Ei sellaista kone pystyisi saamaan aikaan, tuskin toinen ihminenkään.

    VastaaPoista
  4. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/%C3%84%C3%A4rett%C3%B6m%C3%A4n_apinajoukon_lause

    Kvanttitietokone (ideaalinen) osannee muodostaa apinaa taitavammin satunnaisia merkkijonoja, joten Tshehovin Kaksintaistelu syntyisi varmaan paljon lyhyemmässä ajassa.

    VastaaPoista
  5. Kalat lienevät eliökunnan väärinymmärretyimpiä olentoja. En näe mitään syytä, miksi kaloilla ei muka olisi kykyä kuvitella - tai surra, iloita, murjottaa jne. "Kaiken kansan" Lorenz oli aikansa lapsi (tai aikamies, miten vaan), eikä etologia ole ollut relevanttia tiedettä enää vuosikymmeniin.

    Sillä, että kalojen aivojen rakenne poikkeaa esim. kokonsa puolesta nisäkkäiden aivoista, on perinteisesti perusteltu kalojen "vähäisempää älykkyyttä". Pitkään on jopa uskoteltu, etteivät kalat tuntisi kipua(!), mikä on aivan absurdi väite ja jo evolutiivisesti täysin kestämätön: kivun aistiminen on tärkeä elämää ylläpitävä järjestelmä. - Kalastajan (ainakin empaattisen kalastajan) kannalta on tietysti mukavampi ajatella, että kala ei kärsi sen enempää koukussa, verkon silmässä kuin veneen pohjallakaan; kunhan nyt refleksinomaisesti vähän sätkii.

    Sekään, että kaloilla, toisin kuin vaikka meillä kädellisillä nisäkkäillä, pikkuaivot ovat keskushermoston hallitsevin osa, ei välttämättä merkitse mitään kovin mullistavaa. Elimet voivat eri eliöryhmillä erikoistua erilaisiin tehtäviin. Kalojen kanssa kommunikointia haittaa jo pelkästään meitä toisistaan erottava elementti, vesi. On vaikea ymmärtää olentoja, joiden koko elämänpiiri on niin toisenlainen kuin omamme. Lisäksi kalojen liikkumattomat kasvot lienevät omiaan herättämään mielikuvia myös jähmeästä ajattelusta, vaikka asioilla ei olekaan mitään väistämätöntä syy-seuraus -suhdetta. Kasvonilmeiden puute ei automaattisesti tarkoita tunne-elämän puutetta ihmiselläkään, minkä varmasti esimerkiksi jokainen halvaantunut potilas voisi kertoa.

    Oikeutta kaloille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kalojen (elollisten yleensä) "älykkyyden" mitattavuuden kanssa ihan miten tahansa (onko sitä vai ei ole), ne elävät elämänsä, pitkän tahi lyhyen, joka tapauksessa suunnattomasti paljon "järkevämmin" kuin eläimistä tyhmin (ihminen) älykkyysosamäärillä mitattuine aivoineen.

      ”Oikeutta kaloille" vaatimukseen lisäisin, että suurimpia, julmimpia ja typerimpiä itsensä määrittelemiä (luvittamia) oikeuksia "luomakunnan kruununa" ihminen käyttää muiden, eläimiä kohtaan harrastamiensa törkeyksien lisäksi kalojen "kalasta/päästä"- lomailuhuvittelussa.

      !!!

      Kolme -tai kolmekymmentä- huutomerkkiä siksi, ettei näistä retkistä valokuvia, videoita ja kertomuksia kuunnellessaan muuta voi kuin huutaa tuskasta sillä "järkipuhe" ei näihin huvittelijoihin tehoa. Ja vähiten näiden retkien mahdollistajiin: turismista eläviin ympäristötuholaisiin, matkailuyrittäjiin, lentoteollisuuteen, aluepolitiikkaan jne.

      ”Pyydystä/päästä”-brutaaliuden lopettamiseksi täytyy toimenpiteiden olla vähintään yhtä päättäväisiä kuin se on ollut mm. uhanalaisten norsujen, muurahaiskäpyjen ja sarvikuonojen murhaamisenkin suhteen vain niistä saatavan sarveisaineen, keratiinijauheen saamiseksi luulotautisten ja impotenssipelkoisten ulottuville. (Luultavasti nämä pyydystä/päästä-”kalastajatkin” saavat retkiensä päätöksenä maailman mahtavimman stondiksen kertoessaan niiden annista vaimoilleen ja tyttöystävilleen!)

      Poista
  6. Epäilen, epäilen suuresti että yksikään tietokone, oli takana mikään elektroninen koneisto hyvänsä, pystyisi lähivuosikymmeninä luomaan mitään todella omaperäistä, herkkää ja nerokasta jota voitaisiin nimittää taiteeksi tai tieteeksi.

    Ihmisen aivoissa on huimasti enemmän hermosoluja kuin päättelyelimiä nykyisenkaltaisissa koneissa ja lisäksi ne ovat siten toisiinsa kytkettyjä että kykenevät toimimaan valtavan monilla tavoin ja nopeasti tuottamaan erilaisia ajatuksia ja yhdistelmiä sekä ulkoisten ja sisäisten ärsykkeiden että oman toimintansa johdattamana.

    Tavanomaisissa tietokoneissa kytkennät ovat suoraviivaista muistiarkkitehtuuria yhdessä tai useammassa dimensiossa mutta se ei sellaisenaan suorita yhtään mitään. Se vaatii ohjelmiston johon "äly" rakentuu ja itse kone on vain suoritusalusta eli prosessori joka toistaa komentoketjuja ja tallettaa tietoa muistiin ja muokkaa sitä. Sama ohjelma voisi periaatteessa toimia missä tahansa muussa koneessa jos ohjelmointikielet konvertoidaan. Suoritus on siis käytännössä yhden tai muutaman ytimen ajamaa käyttäen muistia apuvälineenä ollen hidasta ja tehotonta. Lisäksi siitä puuttuu koko lailla luovuus eli kyky tehdä odottamattomia yhteyksiä joita ohjelmoija ei ole voinut ottaa huomioon. Varmasti aikaa myöten tälläkin linjalla tapahtuu kehitystä. Nopeuden nostaminen ei kuitenkaan lisää luovuutta vähääkään.

    Toinen konetyyppi on neuroverkko joka sisältää joukon päättelyelimiä jotka voivat "oppia" uusia asioita kun niitä opetetaan. Sillä rintamalla voi tulla vielä jotakin merkittävää mutta ongelma on neuroverkon alkioiden pieni lukumäärä. Niitä pitäisi olla useita kymmeniä miljardeja jotta voitaisiin jotakin kehitystä odottaa. Nykyiset järjestelmät ovat älyllisesti ameeban tasolla. 1970-luvun alussa tein tulitikuista pienen neuroverkon joka oppi haluamani päättelyn. Se oli vain kasa tikkuja levitettynä pöydälle ja osa niistä oli reunalla johon lähtötieto syötettiin ja keskiosa oli verkostoa jossa päättely eteni ja toisen reunan tikut kertoivat päättelyn tuloksen. Takaisinkytkentä korjasi tikkukasaa kerta kerralta ja niinpä tämä neuroverkko oppi jotakin eli reagoi halutulla tavalla syötteeseen.

    Kyborgit ja keinoihmiset ovat vielä todella kaukana vaikka jotakin ihmisen näköisiä robottejakin on tehty Kauko-Idässä. Jotkut niistä osaavat vastailla järkevänoloisesti kysymyksiin. Koneelta kuitenkin puuttuu kyky tuntea. Ihmisellä on suunnaton määrä aistia kehossaan tuntien ympäristön ja oman kehon vaikutuksia. Ihmisellä on psyyke joka on todella monimutkainen järjestelmä jonka tavoittaminen koneella lienee hieman haastavaa. Miten kone kykenisi tuntemaan iloa ja masentumaan? Ihmisen kohdalla kyse on psykofyysisestä kokonaisuudesta ja aivokemiallisesta tilasta jota emme tunne riittävästi. Tiedämme vain vaikutukset.

    Kone voi toki simuloida ja "ilmoittaa" tuntevansa jotakin mutta koska siltä pääosin puuttuvat ruumiilliset toiminnot, lämpö-, tunto-, kuulo- ja näköaisti sekä hajuaisti ym. sekä sosiaaliset kontaktit "ihmissuhteineen", henkilöhistorioineen iloineen murheineen eikä käy asepalveluksessakaan, ei ole vähintäkään toivoa yltää edes primitiivisen ihmisen tasolle pitkään, pitkään aikaan. Pelkkä vastaileva robotti ei ole ihmisen kaltainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana. Mutta ajatellaanpa aikaskaalaa ja jo toteutuneen kehityksen vauhtia. Millaisia koneita on sadan vuoden päästä? Entä tuhannen. Kymmenentuhannen ...
      (Toki voi olla ettei minkäänlaisia koneita, kun niinkin itsetuhoisesti käyttäytyvä laji on kyseessä.)

      Poista